Mitä tekisitte jos teille selviäis tällänen juttu?

Kuvitteellinen lähtökohta:

Ootte 5-kymppinen, onnellinen pariskunta, jolla on 1 just täysikäinen lapsi.
Naimisissa ootte olleet lähes 30 vuotta.
Lapsia ois voinu tulla enemmänkin, mutta pettymykseksi ei vaan natsannut.

Sitten selviää että miehellä on ollut suhde 15 vuotta sitten ja siitä suhteesta on syntynyt lapsi.
Mies ei oo tätä koskaan kertonut, vaikka on tiennyt lapsesta ja ollut lapseen aina säännöllisesti yhteydessä.
Suhde lapsen äitiin oli lyhyt ja loppunut siis jo vuosia sitten.

Asia selviää, mitä teet?:

A) Otat eron, sinua on petetty!
B) Suutut miehelle ettei hän ole kertonut lapsesta ja harkitset vankasti eroa tästä syystä
C) Ällistyt ja ehkä hieman suutut miehelle hetkeksi.
Sovinnon jälkeen otat yhteyden tähän lapseen ja toivotat avosylin tervetulleeksi uuden sisar- / velipuolen perheeseenne.

 

Todennäköisesti B. Musta tuo on pahemman kerran luottamuksen pettämistä että ei kerro asiasta ja syrjähyppy vielä olisi anteeksiannettava jos rehellisesti asiasta kertoo, salailu ja valehtelu ei.

 

Otan eron.

 

B)

Kyllä se järkyttäisi, että ihminen jonka kanssa on kuvitellut jakavansa kaiken, on pitänyt näin isoa asiaa minulta salassa vuosia. Ainakin vaatisi sulattelua, reippaasti, keskustelua myös. Ja luottamus suhteeseen saisi todella pahan kolhun.

 

B/C. Todennäköisesti suuttuisin ja raivostuisin pettämisestä, valehtelusta ja salailusta ihan kunnolla ja pitemmäksi aikaa kuin hetkeksi, mutta varmaan jossain vaiheessa voisin niellä kiukun ja pettymyksen, antaa anteeksi ja haluaisin tutustua lapseni sisar- tai velipuoleen.

 

B tai C. En oikein jaksaisi sitä mennyttä suhdetta murehtia, jos se on loppunut aikoja sitten, mutta se lapsi ja sen salaaminen pitäisi kyllä jotenkin käsitellä.

 

Jos olis kertonut silloin 15 vuotta sitten HETI tuoreeltaan, ni tilanne olis tod. näk. C mutta näin 15 vuotta salailtuna kyllä se ero tulisi. EI voisi lakata miettimästä että mitä muuta on jättänyt kertomatta ja salaillut....

 

B Pettämisestä oltaisiin voitu päästä yli silloin 15 vuotta sitten. Mutta, että valehtelu ja salailu on jatkunut niin monta vuotta. Mies olisi vähän niinkuin elänyt kaksoiselämää, siitä huolimatta, että suhde naiseen on jo päättynyt aikoja sitten.

Eli ero olisi kyllä vakavasti harkinnassa. Ei kyllä silti olisi helppo ratkaisu 30 yhteisen vuoden jälkeen...

 

Olettettavasti vaihtoehto B,en tiedä päätyisinkö sitten eroon, se riippuisi siitäkin, miten mies itse suhtautuisi asiaan ja miten pystyisimme asiaa purkaamaan ja käsittelemään.

 

No vaikea kuvitella että ihminen joka on pitänyt tuollaista vaimotaan salassa 15vuotta, voisi olla mitenkään päin luotettava. :O
Eri asia jos olisi kertonut heti, eli olisi tuntenut edes huonoa omatuntoa ja olisi halunnut olla rehellinen. Eli kyllä tuossa asian salailu olisi mua kaikkein loukkaavin asia.
Mutta mitä tekisin... Tosi vaikee sanoa, kyllä todella vakavasti harkitsisin eroa, koska mistäs tiedän onko ainoa, kun kerran pystyi tuonkin salaamaan, tai tuleeko näitä lisää...

 

C) saan raivarit, uhkaan erolla ja lepyttyäni toivotan lapselleni sisaruksen tervetulleeksi.
Tiedänpä tällaisen tapauksenkin tuttavapiiristäni. Äidit eivät seurustele keskenään, mutta lapset yli 18 vuotiaat viettävät aikaa keskenään, sen 'toisen äidin' luona ja isänsä kanssa.

Ehkä tärkeintä on voida itse elää onnellisena oman päätöksensä kanssa, olipa se sitten mikä tahansa.

 

a.

 

Pettämisen antaisin anteeksi, mutta sitä että on 15 vuotta elänyt "kaksoiselämää" ja pimittänyt tuollaista asiaa tuskin voisin hyväksyä.

 

B tai C. Tiedän tän tyyppisen tapauksen hyvin. Mun oma äiti oli aikanaan se tapauksen "toinen nainen". Äidillä ja yhdellä naimisissa olevalla miehellä oli lyhyt suhde, josta syntyi mun isosisko. Mies ei kertonut vaimolleen suhteesta eikä mun siskosta. Tosin mies piti vain hyvin harvakseltaan mun siskoon yhteyttä. Tosin tässä tapauksessa mun sisko oli se, joka etsi isänsä vaimon käsiin ja kertoi kuka on. En tiedä, mitä kävi lopulta. Mun sisko oli jo aikuinen, kun kertoi vaimolle olemassaolostaan.

 

[QUOTE="Mintus";26266632]C) saan raivarit, uhkaan erolla ja lepyttyäni toivotan lapselleni sisaruksen tervetulleeksi.
Tiedänpä tällaisen tapauksenkin tuttavapiiristäni. Äidit eivät seurustele keskenään, mutta lapset yli 18 vuotiaat viettävät aikaa keskenään, sen 'toisen äidin' luona ja isänsä kanssa.

Ehkä tärkeintä on voida itse elää onnellisena oman päätöksensä kanssa, olipa se sitten mikä tahansa.[/QUOTE]

Juuri näin on toimittu tässäkin tapauksessa jonka tiedän.
Kuitenkin suurin osa on selkeesti B:n kannalla, itsekin siihen ehkä kallistuisin.

 

No vaikea kuvitella että ihminen joka on pitänyt tuollaista vaimotaan salassa 15vuotta, voisi olla mitenkään päin luotettava. :O
Eri asia jos olisi kertonut heti, eli olisi tuntenut edes huonoa omatuntoa ja olisi halunnut olla rehellinen. Eli kyllä tuossa asian salailu olisi mua kaikkein loukkaavin asia.
Mutta mitä tekisin... Tosi vaikee sanoa, kyllä todella vakavasti harkitsisin eroa, koska mistäs tiedän onko ainoa, kun kerran pystyi tuonkin salaamaan, tai tuleeko näitä lisää...

Peesaan. Ja toisekseen suuttuisin miehelle sen lapsen puolesta, jonka mies on katsonut salassapitämisen arvoiseksi.

 

Mä tiedän myös tämmöisen pariskunnan. Sillä erotuksella että miehen salasuhde ei ollut mikään lyhyt, vaan hyvinkin pitkäkestoinen. Lapset salasuhteesta ovat suunnilleen saman ikäisiä kuin vaimon kanssa olevat lapset. Asia tuli vielä esiin viranomaisasian kautta, mies tuskin olisi muuten kertonut. Kummallisinta koko tässä hommassa on se, että vaimo on edelleen miehensä kanssa, mikä musta tuntuu ihan käsittämättömältä.

 

B tai C. Kyllä luottamus menis, eikä ihan helposti takas tulis!

 

Ja mä tiedän kanssa tällaisen tapauksen sillä erotuksella, että molemmat naiset tiesivät toisistaan jo silloin melko tuoreeltaan eikä niin että asia tulee julki 15 vuoden päästä. Nämä naiset ovat asiallisissa tervehtimisväleissä nykyään, isä pitää molempiin lapsiinsa yhteyttä ja sisarukset ovat tekemisissä keskenään hyvinkin paljon.

 

Mä tiedän myös tämmöisen pariskunnan. Sillä erotuksella että miehen salasuhde ei ollut mikään lyhyt, vaan hyvinkin pitkäkestoinen. Lapset salasuhteesta ovat suunnilleen saman ikäisiä kuin vaimon kanssa olevat lapset. Asia tuli vielä esiin viranomaisasian kautta, mies tuskin olisi muuten kertonut. Kummallisinta koko tässä hommassa on se, että vaimo on edelleen miehensä kanssa, mikä musta tuntuu ihan käsittämättömältä.

Tossa tapauksessa meillä vaihtuis lukot aika äkkiä ja miehen kamat löytyis pihatieltä!

 

Luultavasti minua lepyttäisi se, että mies on sentään pitänyt yhteyttä lapseen. Mutta mielestäni lapsella on oikeus isään laajemminkin, joten olisin vihainen että asiasta ei ole minulle kerrottu ajallaan. Pitäisin miestä luultavasti lapsen yli kävelevänä pelkurina.

Saattaisin pysyä naimisissa, mutta näkemykseni miehestä olisi toinen

 

Jos mies olisi kertonut heti, olisin ottanut eron, mutta nyt 15 vuoden jälkeen asialla ei ole juuri väliä. Tutustun mielelläni lapseen.

 

A tai B

 

Miten kukaan voisi "ehkä hieman suuttua hetkeksi", jos kävisi ilmi että aviopuoliso on JÄRJESTELMÄLLISESTI valehdellut ja salannut erittäin tärkeää asiaa 15 vuotta?! Typerää kuvitellakaan, että se kuitattaisiin vain "pienellä ällistymisellä".

 

A) se että 15vuotta salailee tommosta niin mitä muuta vielä salailis..loukkais ja helvetin paljon koska luottamus on kaiken a ja o.
se ois morjens ja lusikat jakoon