Mitä tekisit tässä tilanteessa, lapsi alkanut märisemään sipulista ruuissa

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
Meillä on aina käytetty todella paljon sipulia melkein kaikissa ruuissa ja lapselle on kelvannut hyvin.
Tuo alkoi kun poika meni kouluun, eli noin vuosi sitten, sitä on jatkunut siitä asti. Kun pari pojan parasta kaveriakin inhoaa sipulia, nyppivät meilläkin ollessaan spagettikastikkeesta ja lihapullistakin sipulin hitusetkin pois, niin pitäähän hänenkin sitten tehdä niin.

Niin, kysymys kuuluu: Antaisitko lapsen nyrpistellä ja tekisit hänelle ruokia, kun kyse ei ole siitä että se oikeasti inhoaisi sipulia? Vai sanoisitko että jos et syö niin olet sitten ilman, me muut tykätään sipulista.

Poikaa ei ole pakotettu syömään mitään, mitä ei voi ihan oikeasti sietää.
Esimerkiksi sieniä, kesäkeittoa, punajuurta, mutta niitä se ei olekaan suostunut koskaan syömään ja inhoaakin niitä oikeasti,
ei sen takia että kun kaveritkaan ei tykkää.
 
Ttppii
[QUOTE="vieras";26770325]Vaihtaisin asennetta. Sanankäyttösi (märiseminern) ilmaisee asenteesi.[/QUOTE]

Ruuassa olevasta sipulista valittaminen voisi olla sanakirjan esimerkkinä marisemisesta.
 
ap.
[QUOTE="vieras";26770325]Vaihtaisin asennetta. Sanankäyttösi (märiseminern) ilmaisee asenteesi.[/QUOTE]

No sori, mutta käytän sitä sanaa kun se on ihan turhaa valitusta. Eli märinää.
Ennen ei ollut mitään ongelmia. Enkä mä ainakaan tykkää syödä sipulittomia lihapullia, sipulitonta kalakeittoa, sipulitonta lihakeittoa enkä juuri mitään, missä ei ole sipulia. Paitsi kesäkeittoa ja tähän asti poikakin on syönyt mielellään sipuliruokia.
 
"Vieras"
No voit tosiaan käyttää välillä sipulijauhetta ja välillä pilkottua sipulia, kyllä perheessä voi olla vaihdellen kullekin perheenjäsenelle mieluista ruokaa, joskus siis myös sellaista mistä poika tykkää. Anna nyppiä sipulit jos tahtoo, eihän se sulta pois oo. Mutta kerro myöskin että on epäkohteliasta sanoa toisen tekemän ruuan olevan pahaa, äläkä siedä kitinää. Sitten kun itse tekee ruokansa voi sanoa sen olevan pahaa.
Mä soseutan lihapullia varten raa'at sipulit sauvasekoittimella pienessä vesitilkassa.
 
"vieras"
Tuttu ilmiö. Ennen kelpasi, nyt valitetaan. Pyrin käyttämään makeita sipuleita ja pilkon kastikkeisiin isoiksi lohkoiksi jotka helppo nyppiä pois tai sitten jauhan niin pieneksi ettei pitäisi ainakaan ulkonäöstä erottaa.
 
ap.
Pilko pienemmäksi. Ja kypsytä spagetinkastike kunnolla. Kunnolla ( n. 60-90min) muhineesta ei erota sipulinpaloja. Ja maistuukin paremmalta.
Pilkon tosi pieneksi, paistan pannulla ja haudutan mutta siltikin inisee. Kysyy jo etukäteen että eihän tässä ole sipulia. Sanon, että ei ole kun ihan vähän.
Valehdella ei auta, jos valehtelen että ei ole, niin poika kyllä närppii ihan jokaisen sipulin palan sieltä ja huutaa että "sähän lupasit ettei ole!"
Jos myönnän että on mutta on vähän, se sentään syö mutta vinkuu.
 
"Vieras"
Pilkon tosi pieneksi, paistan pannulla ja haudutan mutta siltikin inisee. Kysyy jo etukäteen että eihän tässä ole sipulia. Sanon, että ei ole kun ihan vähän.
Valehdella ei auta, jos valehtelen että ei ole, niin poika kyllä närppii ihan jokaisen sipulin palan sieltä ja huutaa että "sähän lupasit ettei ole!"
Jos myönnän että on mutta on vähän, se sentään syö mutta vinkuu.
Ota lapsi mukaan ruoanlaittoon niin jää näke mitä aineksia siinä milloinkin on. Pistä se vaikka kuorimaan sipuleitaa ;)
 
Neilee harmaana
Jättäisin sipulit pois joksikin aikaa jos se olisi muulle perheelle ihan sama. Mutta te ilmeisesti tykkäätte siitä sipulista...

Jätin meillä sipulin käytön pois kun lapset ei siitä pitäneet ja mulle se oli ihan sama onko ruoassa sitä vai ei.
 
"hop"
Mä inhosin pienenä sipulia ja olin samanlainen nyppijä. Äiti teki ruokaa vaihtelevalla tavalla, joko hienonsi sipulit olemattomiin, pilkkoi ne normaalisti tai esimerkiksi keittoon lohkoi ne niin isoiksi, että ne oli helppo jättää ottamatta. Nirsoilu meni pikku hiljaa ohitse, lopullinen niitti sille oli se kerta, kun sain valmistaa meille ruoan ihan itse. Olin päättänyt, että sitten ei sipulia panna laisinkaan. Valmistin ruoan äidin ohjeella ilman sipulia ja tulos oli varsin mautonta, kun oli siihen sipulin makuun tottunut. Sen jälkeen kyllä kelpasi.
 
ap.
Ok, kai mä alan mössäämään sipulit sitten sauvasekoittimella ja kokeilen syökö se sitten kun sipuleita ei näy. Missään nimessä mä en kyllä ala syömään sipulittomia ruokia, syön sitä raakanakin.
Kiitos kaikille vastaajille!
 
ap.
Kyllä sipulikin syödään, jos se on aina maistunut. Jos närppii sipulit pois, en anna jälkiruokaa.
Nimenomaan on maistunut aina. Ennen kuin poika meni kouluun halusi jopa että sille paistetaan sipulirenkaita ja söi niitä suurena herkkunaan!
Kun meni kouluun ja siellä kaverit ronklaavat ja vinkuvat sipulista, niin hänenkin täytyi sitten alkaa tehdä niin.
Ihan typerää mielestäni.
Varsinkin meidän perheessä, meillä syödään sipulia varmaan kilo viikossa.
 
sipulin
Meillä eskarilainen ja 3lk marisivat useasti sipulista. Oon sanonu, et kouluruissa on kans sipulia ja niin on kotona ja etten ala heidän pillin mukaan ruokaa maustamaan, kun muut lapset taas siitä sipulin mausta tykkäävät. Mariseminen on huomattavasti vähentynyt
 
Täällä lapset alkaneet kans vältteleen sipulia ruuassa, joten jätin sen pois. Minua sitten vasta neuvottiin niin että laittaa kokonaisen sipulin ruuan kypsennys vaiheessa ja noukkii sitten sen pois. Sipulin maku ruokaan jää mutta mitään ei näy, joten saattaapa toimia. Itse kokeilen ainakin. :)
 
Meillä on ollut sama juttu lasten kanssa. Aina olen laittanut sipulia ruoan sekaan. Jossain vaiheessa on kaikki neljä marissu sipulista. En tiedä mistä on tullu. Ilmeisesti kavereilta / koulusta opittu juttu. Vaihdoin sipulin kaupan rouheeseen, kun en kovin pieneksi viitsinyt sipulia pilkkoa. Nyt on jo ollut tuore sipulikin käytössä.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";26770294]Meillä on aina käytetty todella paljon sipulia melkein kaikissa ruuissa ja lapselle on kelvannut hyvin.
Tuo alkoi kun poika meni kouluun, eli noin vuosi sitten, sitä on jatkunut siitä asti. Kun pari pojan parasta kaveriakin inhoaa sipulia, nyppivät meilläkin ollessaan spagettikastikkeesta ja lihapullistakin sipulin hitusetkin pois, niin pitäähän hänenkin sitten tehdä niin.

Niin, kysymys kuuluu: Antaisitko lapsen nyrpistellä ja tekisit hänelle ruokia, kun kyse ei ole siitä että se oikeasti inhoaisi sipulia? Vai sanoisitko että jos et syö niin olet sitten ilman, me muut tykätään sipulista.

Poikaa ei ole pakotettu syömään mitään, mitä ei voi ihan oikeasti sietää.
Esimerkiksi sieniä, kesäkeittoa, punajuurta, mutta niitä se ei olekaan suostunut koskaan syömään ja inhoaakin niitä oikeasti,
ei sen takia että kun kaveritkaan ei tykkää.[/QUOTE]

Itse en kyllä syö pitkään aikaan sipulia! Kokeilin Lämmintä leipää jossa on sipulia ja juustoa. Mausteena pizzamauste. Ja nyt en saa tätä sipulin makua pois suusta!
 
ap.
Täällä lapset alkaneet kans vältteleen sipulia ruuassa, joten jätin sen pois. Minua sitten vasta neuvottiin niin että laittaa kokonaisen sipulin ruuan kypsennys vaiheessa ja noukkii sitten sen pois. Sipulin maku ruokaan jää mutta mitään ei näy, joten saattaapa toimia. Itse kokeilen ainakin. :)
No, kun se ei ole sipulin mausta kiinni vaan kavereitten esimerkistä. Enkä mä tosiaan tekisi ruokaa niin, että noukkisin sieltä sipulit pois.
Sehän olisi pyhäinhäväistys ;)
 
nälkä lautasen tyhjentää
Ruoan kanssa pelleily on meillä ainakin kielletty ihan siitä asti, kun kiinteitä on alkanut syömään. Sipuli meillä suurin ongelma ollut myös (poika 2,5v) sipulit alkoi taas uppoamaan, kun kerrottiin mitä se on ja että jos syö sipulia niin ei tule niin helposti pipiksi. Järkevänä poikana päätteli ilmeisesti että mukavampi pysytellä terveenä.

Jos tuo tilanne tapahtuisi kouluikäiselle, niin ruka kelmuun ja jääkaappiin. syö kun on oikeasti nälkä.
periksi antaminen nyt on kaikista typerintä mitä voi tehdä. pian ei enää uppoa kuin jotkut tietyt ruoat.
Itseltäni pienenä poistettiin kaikki ainesosat ruoista mistä en mukamas pitänyt/ halunnut maistaa. nyt kolmikymppisenä vasta alkanut uskaltaa maistaa uusia asioita, kun ikinä ei ole ollut pakko.
 

Yhteistyössä