Mitä tekisit OIKEASTI jos näkisit että lapselle huudetaan pää punaisena?

Tuli mieleen tuosta kämmenellä läpsäytys-ketjusta. Tutkimuksethan osoittavat että henkinen väkivalta on ainakin yhtä paha kuin fyysinen. Kaikki olemme varmasti olleet tilanteessa jossa vanhempi purkaa omaa pahaa oloaan lapseensa. (En tarkoita väsyneenä hermojen menettämistä, jonka jälkeen pyydetään anteeksi, koska tätä tekevät kaikki.)

Miten puuttuisit tilanteeseen jossa lapselle huudetaan KOVAA ja pelottavasti/agressiivisesti pitkään?

Itse olin leikkipuistossa ja yksi äiti huusi lapselleen todella inhottavasti, ilman syytä, ja koko puolen tunnin ajan kun olimme samalla alueella tämä äiti puhui todella rumaan äänensävyyn pojalleen. Minulle kuitenkin hymyili, mutta kun kääntyi poikaansa päin, ilme vaihtui ja hän mulkoili vihaisesti ym. Olin todella järkyttynyt ja yritin hymyillä pojalle, koska tuntui ettei hän saa ystävällisiä katseita kotonaan, mutta en sanonut äidille mitään. Nyt harmittaa ja vieläkin mietin asiaa.

Odotan vastauksia otsikon kysymykseen viisaammilta.

 

Sanoisin kyllä vanhemmalle että onko lapsella huono kuulo kuin noin täytyy huutaa? No sitten tämä varmaankin sanoisi ettei sivullisten tarvi sekaantua minun kasvatusongelmiini, huoh..

 

En mitään,olen kyllä itsekin huutanut "pää punaisena". Ei se lepertely katsos aina oikein toimi:snotty:

 

Olen itsekin menettänyt hermot ja korottanut ääntä enkä nyt puhu sellaisesta. Tämä äiti huusi lapselleen n. 10 minuuttia ja koko puolen tunnin ajan kiukkusi ja valitti joka asiasta. Lapsi teki aina väärin äidin mielestä vaikka toimi ihan normaalisti leikkipuistossa. (Tämä nainen komensi ja huusi lapselle ihan joka asiasta, esim. että meni vääriään keinuun kun kaikki oli vapaina!) Se oli aivan hirveää katsottavaa enkä ilmeisesti osaa kuvailla tilannetta oikein että kaikki ymmärtäisivät.

 

luoja, ei saa huuta ei saa ottaa kädestä ei saa pikkusen näpsäyttää ja sitten ihmetellään kun nämä kullannuppuset hyppii vanhempien silmille ja kaatelee mm polkupyörillä vanhoja mummoja kuvaten kaiken youtubeen, sitten meititään mikä vanhemmilla menikään vikaan..........

 

luoja, ei saa huuta ei saa ottaa kädestä ei saa pikkusen näpsäyttää ja sitten ihmetellään kun nämä kullannuppuset hyppii vanhempien silmille ja kaatelee mm polkupyörillä vanhoja mummoja kuvaten kaiken youtubeen, sitten meititään mikä vanhemmilla menikään vikaan..........

Täysin samaa mieltä, ilmeisesti lasten pitäisi antaa sanella ihan kaiken, muuten on ankara ja moukka vanhempi.

 

No yhden kerran perusteella en tekisi vielä mitään johtopäätöksiä, ellei nyt jotain ihan törkeää huutaisi.
Mutta jos sama nainen aina huutaisi lapselle samaan tyyliin, niin yrittäisin ehkä ensin jutella sen naisen kanssa, jos edes suurin piirtein täysjärkiseltä vaikuttaisi.

 

Tuossa ap:n tapauksessa varmaan olisin sanonut äidille jotain, että "onko tuo huuto nyt enää tarpeellista?". Oliko se sub kaveri vai? Kun sulle hymyili.

Itse viimeksi tänään huusin melkeinpä pää punaisena meidän 4-vuotiaalle. Irrotti sen sadannen kerran turvavyönsä kesken ajon, joten kurvasin huoltoaseman pihaan kiinnittämään sen ja annoin samalla kuulua. Joku emäntä siinä katselikin. En tiiä miten tuon saisi uskomaan, että turvavyötä ei saa aukaista. Siitä on sanottu miljoona kertaa! No nyt jäi sitten karkkipäivä väliin ja muistaa taas jonkin aikaa... toivottavasti.

 

Joo jotain tuollaista voisin sanoa tulevaisuudessa jos samantapainen tilanne tulee vastaan. Toivottavasti ei tule.

Heh, ihan ennestään tuntematon oli vaikka hymyili mulle. Kyllä Suomessa saa nykyään jo hymyillä tuntemattomille, varsinkin lapsille tai vauvoille. Luulen että hymyili kun yritti näyttää ettei ole niin kammottava miltä kuulosti, mutta se vain korosti sitä miten rumasti hän kohteli omaa lastaan.

 

[QUOTE="aapee";26686770]Joo jotain tuollaista voisin sanoa tulevaisuudessa jos samantapainen tilanne tulee vastaan. Toivottavasti ei tule.

Heh, ihan ennestään tuntematon oli vaikka hymyili mulle. Kyllä Suomessa saa nykyään jo hymyillä tuntemattomille, varsinkin lapsille tai vauvoille. Luulen että hymyili kun yritti näyttää ettei ole niin kammottava miltä kuulosti, mutta se vain korosti sitä miten rumasti hän kohteli omaa lastaan.[/QUOTE]

Juu Hymyilen usein ja tervehdinkin joskus itsekin tuntemattomia, en minä sillä Jotenkin vain jäi sellainen olo tuosta aloituksestasi, että oli ystäväsi ja ehkä et kehdannut täällä asiaa niin esittää. Mutta mun omia (huonoja) päätelmiä siis

 

Ei huutaminen välttämättä oo henkistä väkivaltaa. Jos lapsi ei tottele kun nätisti sanoo niin voi korottaa ääntä että menee paremmin perille.

 

Ja älkää viittikö te tietyntyyppiset tulla jeesustelemaan, miten olette juuri sellaisia kuin haluattekin olla ettekä muuttaisi mitään, älkääkä viittikö alkaa köökkipsykologina haastelemaan että miksi en tee jotain tullakseni sellaiseksi kuin haluan...

Olisin mielelläni Victoria's Secret-mallin näköinen jonkin rikkaan tehdassuvun vesa Harrastaisin mm. ratsastusta ja matkustelisin ulkomailla ja työskentelisin perheyrityksessä.

Toisaalta olisin mielelläni myös kotiäiti jossain maaseudulla pikkukaupungin lähellä, ihanassa isossa huvilatyyppisessä kodissa ja harrastelisin lastenhoidolta liikenevällä ajalla puutarhan hoitoa ja ompelua, kaikkea kotoilua.

Ja jos puhtaasti taitoja ajatellaan, haluaisin osata sujuvasti espanjaa ja italiaa, haluaisin osata kirjoittaa lyriikkaa, haluaisin olla tanssija, haluaisin olla historiantuntija, haluaisin olla asiantuntija edes jossain

Mitä sinä haluaisit olla?

 

Ohops, piti tehdä oma aloitus, anteeksi

 

En tekisi mitään. Oma on asiansa kuinka toimii. Lisäksi kun kyseessä on tuntematon ihminen niin on myös mahdotonta tietää kaikkia syitä tuohon käyttäytymiseen.

Usein tulee vaivautunut olo kun joku kohtelee lastaan omasta mielestä omituisesti, mutta tosiaan on vaikea ymmärtää syytä ellei ymmärrä vaikuttimia.

Huudan itsekin lapselle aina toisinaan. Viimeinen oljenkorteni ja turhautumisen purkukeino. En tee sitä hymy korvissa, mutta niin käy joskus. Toisinaan myös julkisilla paikoilla. Ne tilanteet sitten selvitetään ja lapsen kanssa puhutaan siitä, että miksi huudettiin. Onneksi ei kukaan ulkopuolinen ole koskaan niissä tilanteissa tullut väliin loukkaantumaan...

 

Hmmm minusta henkistä väkivaltaa ei kyllä ole jos vanhempi huutaa lapselleen. Enemmänkin jos vanhempi sanoisi vaikka läskiksi koko ajan ja huonoksi ihmiseksi, kaikki vihaavat sinua, olet tyhmin jne.
Ei se että näpäytetään jollain luunapilla tai huudetaan. Kyllä minä sain huudot ja tukkapöllyt lapsena ja onneksi näin. Koskaan minua ei kuitenkaan ole henkisillä aseilla sorrettu, siksi varmaan näin hyvä itseluottamus ja turvallisuudentunne.

On ihan eri asia jos vanhempi antaa ns hallitusti tukkapöllyn, kun menettää TÄYSIN malttinsa ja alka läiskimään, toki näiden kukkahattujen mielestä kaikki on ihan samaa. Mutta kokemuksesta voin kertoa, että ne asiat ovat kuin yö ja päivä.

Lapselleni en ole tukkapöllyä käyttänyt, ääntäni kyllä korottanut kunnollakin, mutta en katso paheksuen jos joku pientä näpäytystä käyttää. Eihän sen ole tarkoitus olla kivuliasta, muuten äiti LÖISI lasta eikä vain näpäyttäisi. Joskus kun sana ei riitä, huuto riittää.

Kunhan on sitä toista puolta enemmän, eli rauhallista ja rakastavaa perhe-elämää, kuten itselläni oli.


En tosiaan yhtään ihmettele nykynuorison sikoja, kun kaikki kuri lapsille on niiiiiiinnnnn kauheeeeeaaaa!! Kattelkaas sitten kun lapsenne tuolla mummoja kaatelee kun ei kotona mitään kuria ollut. Niitä ne just on, niitä, ja sellasia jotka ovat oikeasti pahaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa kokeneet, samaa kastia.

 

no a. sä et tiedä millanen toi äiti on muuten

b. mäkin oon joskus huutanut lapselle ja ja jatkanut turhaan räksyttämistä hänelle 15min. Ihan vaan siks että lapsi oli ollut tosi rasittava koko viikon,enkä ollut saanut nukkuakkaan kunnolla. lapsi pöllöili taas varmaan 100:nen kerran ja se oli mulle liikaa.

Mutta normaalisti mä oon kärsivällinen(ehkä liikakin)

 

Ei minua kiinnosta jos joku huutaa lapselleen. Tai jos huutaa minun lapselleni.

 

Mä kysyisin että onko äidillä kaikki kunnossa..

Musta tollasesta käytöksestä saa sellaisen kuvan että äiti on tosi väsynyt..

 

[QUOTE="aapee";26686601]Olen itsekin menettänyt hermot ja korottanut ääntä enkä nyt puhu sellaisesta. Tämä äiti huusi lapselleen n. 10 minuuttia ja koko puolen tunnin ajan kiukkusi ja valitti joka asiasta. Lapsi teki aina väärin äidin mielestä vaikka toimi ihan normaalisti leikkipuistossa. (Tämä nainen komensi ja huusi lapselle ihan joka asiasta, esim. että meni vääriään keinuun kun kaikki oli vapaina!) Se oli aivan hirveää katsottavaa enkä ilmeisesti osaa kuvailla tilannetta oikein että kaikki ymmärtäisivät.[/QUOTE]

Minun isäni ja äitini olivat tuollaisia minua kohtaan, kun olin pieni. Lisäksi olin ensimmäinen lastenlapsi, ja monet muutkin sukulaiset ojensivat minua jatkuvasti huutamalla ja syyttelemällä.

Minusta tuli koulukiusattu peruskoulussa. Aikuiselämäkään ei ole ollut helppoa.

Älkää huutako lapsillenne, älkääkä lyökö niitä. Älkääkä antako setien ja tätien ja mummojen ja pappojen purkaa turhaumiaan lapsiinne.

 

Niin... tämän aloittajan mukaanhan äiti huusi lapselle siitä, että otti väärän keinun... En sitten tiedä.

Aika harvassa varmasti ovat ne äidit, jotka eivät koskaan ole tehneet virheitä. Epätäydellisenä äitinä voin nostaa omalla kohdallani käden pystyyn - joskus iltaisin itken sitä, kuinka huono vanhempi olen (kuuluu siis normaaliin vanhemmaksi kasvamiseen, kun haluaisi olla täydellinen ja paras äiti maailmassa ja aina ei tule oltua väsyneen päivän jälkeen). Aina silloin tällöin saattaa olla niin, että kiinnitän epätavallisen paljon huomiota muiden äitien käytökseen ja nostan itseni mielessäni jalustalle: "voi kamala tuollaista äitiä... minähän en koskaan tekisi noin..."

Voisihan sitä jokainen miettiä omalle kohdalle sitä, miten suhtautuu muihin äiteihin - onko realistinen itseään ja muita kanssaihmisiään kohtaan (=empaattinen samassa elämäntilanteessa ollaan-äiti) vai sellainen äiti, joka on kaikessa "paras". Omalta kohdaltani voin sanoa, että kyseinen jälkimmäinen äitityyppi saa minut voimaan leikkipuistossa pahoin.

Aloittaja olisi voinut vaikka hymyilemisen sijaan jutellakin tälle äidille. Ehkä hänellä oli tavallista huonompi päivä. Hän olisi voinut vaikka viitata siihen jollain tavalla arvostelematta toisen äidin kasvatustapaa. Voi olla, että kyseessä oli tämä yksi ainoa päivä, eikä lapsi tällaisesta mene rikki.

Toiset lapset kestävät huutoa paremmin kuin toiset lapset. Niin kuin toinen ihminen saattaa olla herkempi luonteeltaan kuin toinen.

Mielestäni kaikki kasvatusoppaat yms. ovat hyvää bisnestä tänä päivänä. Kaikki kirjat ja muut toitottavat sitä, millainen sinun tulee olla vanhempana. Kaikki ristiriitainen tieto ajaa meitä pois siitä, millaisia vanhempia haluamme olla ja millaisia olemme? Toisen kasvattajan mielestä hän on täydellinen äitinä, kun tekee kaiken ruoan luomusta ja toinen äiti pitää parhaana sitä, että on lapsensa kanssa läsnä. Kasvatusoppaissa toki korostetaan, että sinun tulee olla kaikkea mahdollista ollaksesi hyvä ihminen, hyvä äiti. Eikö ole aika ristiriitaista se, että aikaa meillä on kuitenkin vain 24 h/päivässä tehdä kaikki nämä täydellisyyteen tarvittavat asiat? Omalla kohdallani olen tehnyt niin, että olen yrittänyt unohtaa bisneksen lapsenkasvatuksesta ja pyrkinyt keskittymään siihen, jonka olen huomannut tuottavan hyviä tuloksia omassa kasvatuksessani.

Kyllä huutaa saa lapselle, välillä. Eihän lapsi osaa nähdä, mikä on oikein ja väärin jos vanhempi ei näytä tunteitaan oikeasta ja väärästä???? Vai? Omatunto ei kyllä voi kehittyä, jos ei välillä koeta syyllisyyttä tekemisistään. Nykyaikainen kasvatusmallihan korostaa erityisesti lapsen asemaan astumista, lempeää ja ymmärtäväistä otetta yms... No, ok. Jos lapsi tekee tuhojaan vaikka naapurin autolle, oletetaan, että hän ottaa kiven ja raaputtaa autoa. Mitä silloin tehdään? Vastuuta pitää opettaa tekemisistään pienestä pitäen. Ihmeellistä olisi, jos tässä tilanteessa lapsi ei saisi myös huutoa osakseen. Varmasti pitää osittain paikkansa vanha sananlasku: "joka vitsaa säästää se lastaan vihaa".

Toki yhteiskunta on muuttunut. Mutta oikea ja väärä ovat edelleen mielestäni oikea ja väärä, joihin lapset pitää totuttaa.

Jos kasvattaisimme vaikka aikuista miestämme nyky-yhteiskunnan kasvatusoppaiden mukaan... Tässä esimerkki: Mies tulee baarista kotiin seuraavana aamuna ja jää pettämisestä kiinni. Miten menettelet? Huudatko? Rankaisetko häntä hänen tekemästään vääryydestä? Vai teetkö niinkuin kasvatusoppaissa sanotaan: Otat hänet halaukseen ja kärsivällisesti selität, mitä mies teki väärin ja kuinka pahalta sinusta tuntuu. Tämän jälkeen halailet ja pusuttelet hetken miestäsi ja päästät hänet leikkimään uudestaan... Kärjistetty esimerkki mutta kuitenkin...

Hyvää jatkoa kaikille vähemmän täydellisille äideille. Kyllä mekin vielä opitaan...