Yliopisto-opiskelija minusta kuitenkin tuli.... Vaikka oli kätilöopinnot jo hyvässä vauhdissa mutta mutta.... :/
On se suoraan sanottava, että kun on ns. akateemisesta perheestä, ei meillä ole tullut kuuloonkaan, että lapset eivät kävisi lukiota ja jatkaisi sitten opintoja johonkin ns. "oikeaan ammattiin".
Itse olen sitä mieltä, että jos poikani lukevat puusepiksi tai levyseppähitsaajiksi, tuoen heitä ja olen iloinen jos alansa löytävät.
Mutta kyllä se on totta, että aina kun on puhetta perinnöstä tai taloudesta tai vaikka lastenhoidosta, on se veli aina ollut siinä jonon kärjessä, koska jo varhain luki itselleen ns. oikean ammatin (vanhempien mielestä). Ja kun minä kävin lukion vasta esikoisen saatuani, alkoi kamala sutina sukurintamalla; ehkä toivo ei olekaan mennyt!
Mutta sitä nyrpistelyn määrää sitten taas, kun menin "vaan" AMK:hon... ja en todella viihtyvyt siellä päivääkään, enkä ollut kiinnostunut valmistumaan ammattiin niillä ehdoilla, joita kätilön työ tarjoaa julkisella puolella. Mutta kävin sitkäästi sitä koulua... kunnes annoin periksi. Ja nyt minusta tuli yliopisto-opiskelija, tavoitteena siis maisterintutkinto. Ja voi taivas miten sitä onkaan saanut kokea arvonnousun sukulaisten silmissä. Se on todella inhottavaa, kun se on niin selkeää. Toivon, että omat lapseni eivät siitä joutuisi kärsimään. :wave:
oletkos kuunnellut kyseistä bändiä? tulee ihan nuoruus mieleen...