Mitä teidän 4-5kk ikäiset osaa...entäs katsekontakti?

Moikka!
Niin...tässä kun kotona tuon 4,5kk ikäisen neidin kanssa touhuilee, niin tulee miettineeksi kaikenlaista. Eli kertokaa mitä teidän 4-5kk ikäiset osaa...
Meillä tuo kääntyy vaan vasemman kautta mahalleen, vaikka millä houkuttelis...no en mä siitä ole ole huolissani. Nyt jo välillä naureskelee ääneen, mutta on kyllä aika vakava tyttö..varsinkin kun tulee vieraita ihmisiä. Ja sitten musta tuntuu välillä, että se ei katso silmiin, kun yrittää hakea katsekontaktia. Ei aina, mutta välillä...neuvolassa on kaikki aina kunnossa, mut eipä siellä kovin kauaa ikinä ollakaan. Tyttö on kiinnostunut leluista, telkkarista ja ympäristöstä, mutta musta tuntuu välillä että se ei ole musta yhtään kiinnostunut...Isänsä kanssa hekottelee ja isä ei koe tätä katsekontaktijuttua yhtään ongelmallisena. Onkoha kyse vaan temperamenttieroista, jotka ei oikeen aina kohtaa, vai onkohan mulla itellä kierot silmät.... :ashamed: Vai oonkohan mä vaan ollu taas liikaa neljän seinän sisällä....

 

No tosta katsekontaktista...Mä meinaa miettiny ihan samaa. Miehelle siitä sanoin kans ja hänen mielestään katsoo silmiin, mut jos mä yritän saada pojun katsomaan itteeni ni ei usein onnistu. Varsinkaan jos on sylissä tai jalkojen päällä makoilee. Aina hän katsoo vähän ohi ja jos siirrän kasvoni siihen mihin katsoo niin taas hän siirtää katsettaan vähän enemmän syrjään tai sitten kääntää päänsä ihan toiseen suuntaan. Maassa makoillessa kyllä ottaa kontaktia ... vissiin siks et pääsis maasta pois . Muutenkin tuntuu että isän kanssa nauraa enemmän. Ehkä me äidit ei sitten tosiaan olla niin kiinnostavia kun ollaan niin tuttuja ja turvallisia, mut sit hädän tullen ei kyl kelpaa kuin mun syli.
Muista taidoista en niin osaa sanoo, poju kohta 4kk. Mahaltaan kääntyy selälleen, muttei toisinpäin. Tai no aika hilkulla on, kyljelllään käy, mut sit on käsi edessä et pystyis kääntyyn mahalleen.

 

Meillä poitsu täyttää perjantaina 5kk. Katselee paljon ympärilleen ja kyllähän tuo minuakin tuijottaa mielenkiintoisena, yrittää aina ottaa minun nenästä ja silmistä kiinni. Kun isi tulee töistä ja tulee poitsun luo, niin poika vähän vilkaisee isäänsä ja sitten hymyilee äkkiä ja kääntää pään minun olkapäätä vasten, ihan kun pikkuista ujostuttaisi. Älä vielä huolestu, uskon että kyllä se neiti on kiinnostunut sinustakin. Meidänkin pojalla on joskus niin vauhti päällä ja kaikki muu kiinnostaa, että ei aina halua katsoa minua vaikka yrittäis houkutella. Meillä on kääntyilty jo 3kk ikäisestä asti, nyt ukko vierii pitkin lattiaa kääntyilemälla vatsalta selälleen ja toisin päin. Nousee konttausasentoon, hytkyttää siinä itseään, mutta ei pääse mihinkään, sitten hermostuu. Naureskelee ja juttelee, ottaa leluja lattialta ja vaihtaa kädestä toiseen. Kaikki menee suuhun mitä vain käteen sattuu.

 

Kyllähän se on vissi tosiasia että me äidit ollaaan tylsiä tapauksia. No mielestäni tuo on aivan normaalia. Äitihän on siinä koko ajan eikä niitä jaksa koko aikaa tuijottaa. Meilläkin tuo katse harhailee ympäriinsä kun tuo muu maailma alkaa kiinnostaa tuon ikäistä. Niin pitääkin, että tulee halu lähteä liikkeelle. Oletko koskaan ollut itse pois kotoa ilman lasta? Meillä neiti innostuu vallan kauheasti kun oon ollut muutaman tunnin poissa ja tuun takaisin kotiin. Silloin kyllä äiti on maailman ihanin tapaus ja sitä pitää tuijottaa ja pidellä... hetken aikaa, kunnes taas kaikki muu on kiinnostavampaa. Ja isä ja sisarukset on paaaljon mielenkiintoisempia -niiden kanssa kun ei aina saa seurustella. Mutta älä toki ole mustasukkainen isän saamasta huomiosta. Vielä koittaa sekin aika kun äidistä ei lasketa irti sitten millään eikä isä ole enää mitään... sitten vasta tuskastuttaakin. Ei siis koskaan hyvä... Nauti siis tästä hetkestä tänään ja nyt.

 

Hei, tuosta katsekontaktista: itse huomasin sen, että sylissä ollessaan vauva harvoin katsoi silmiin (ei myöskään isäänsä ) ja muutenkin huonosti jos oli todella lähellä. Sitten kun laittoi lattialle tai istui toisen sylissa, niin katseli kyllä heti silmiin. En nyt muista tarkkaa ikää (tyttö nyt 9kk) mutta on välillä vieläkin niin. En usko siis, että tuossa on mitään outoa, vaan vauva ilmeisesti mielellään katselee vähän pidemmälle ja sylissä on lisäksi turvallista nimenomaisesti katsella ympärilleen - eikä tuijottaa sitä kenen sylissä on. Paitsi joskus kyllä vieraat kiinnostivat läheltäkin kun varmisteli siinä, että alkaako vierastaa ja parkua vai uskaltaako siinä sylissä olla.

 

Kiitos kaikille jo vastanneille! Samalta kuulostaa noi "katsejutut" sitten kuin meilläkin. Tänään oikeen seurasin, niin tosiaan kun on sitterissä tai makoilee maassa niin kujertelee, hymyilee ja tuijottaa, mutta heti kun näkee kauemmas esim. sylistä niin ohi ja sivuilleen katselee mieluummin. Ja koirille tuo nauraa aina. Ja tosiaan, kyllä meilläkin jo koitetaan liikkeelle ja turhaudutaan kun ei onnistu. Istumaan yrittää pungeta ja leluja tutkii ja laittaa suuhun...tuskin se normaalisti muuten kehittyis, jos jotain neurologista häikkää olis. Itse kun olen tottunut olemaan enemmän taaperoiden kanssa, niin sitä jotenkin vissiin olettaa tuon lapsen pystyvän enempään kuin tosiasiassa vielä pystyy.