mitä tehdä..

Avioliitto on periaattessa hyvä... kaksi kaunista lasta ja työssäkäyvä , ahkera mies. Kahdesti on minua pieksenyt ja mikä vaivaa on ,,,,että ei kertaakaan ole pyytänyt anteeksi.. Kenties on vikaa minussakin.., en kiellä.. osaan olla provosoiva ja ilkeä suustani kun suutun ...Vaan puhuttu on ja selvitelty ..vaan minua vaivaa se ,että koskaan ei ole pyytänyt anteeksi.......TIEDÄN,TIEDÄN, pitää pyytää anteeksi, mutta.. kuinka sen sanoa..satutit mua etkä edes ymmärrä pyytää anteeksi..???...olen tyhmä , ja kuvittelen, että aikuinen mies sen osaisi itse..en halua PYYTÄÄ. ja kaikki jotka asian tietää ei kehoita häntä pyytämään anteeksi.....


jostain syystä mulla on pakkomielle tästä anteeksipyynnöstä...


kenties siksi, että olen itse tehnyt sovinnon anteeksipyynnön kera..vaan ei samassa yhteydessä ole tullut häneltä anteeksipyyntöä..vaikka löi...??siis olenko idiootti+

 

Älä anna lyödä. Itse lähtisin jos mies löisi.

 

Ongelmasi tuskin on tuo anteeksipyyntö, vaan juuri tuo väkivalta. Ex-mieheni pieksi minua muutaman vuoden, ennen kuin tajusin erota. Jokaisen kohtauksensa jälkeen pyyteli anteeksi ja ruikutti kuinka minua rakastaa, mutta eipä tuo paljon muutosta asiaan tuonut. Loppujen lopuksi ei kuitenkaan halunnut ymmärtää tekojensa vääryyttä, vaan syytti minua juuri siitä, että olen provosoiva ja hirveä suustani. Kerran jopa sanoi, että "sinua tulee jokainen mies hakkaamaan, jonka kanssa olet". Onneksi rakastuin nykyiseen mieheeni ja sain voimia lähteä tuosta helvetistä.

Tietysti on jokaisen omissa käsissä, mitä haluaa tuollaisessa tilanteessa tehdä, mutta sinuna pyytäisin miestä mukaan johonkin terapiaan tai sitten yksinkertaisesti ottaisin eron. Ei minunkaan ex-mieheni "alkuun" pieksänyt kuin pari satunnaista kertaa, mutta sittenkin kun huomasi, kuinka helppo tapa väkivalta oli kontroilloida minua, niin johan alkoi tulla selkään pienimmästäkin asiasta. Esim. Kerran myöhästyimme bussista ja mies paiskasi minut siitä hyvästä seinään (seuraava bussi tuli 10min päästä) ja kerran kävelin hänen mielestään liian hitaasti rappusissa, joten tönäisi minut pyykkikorin kanssa kumoon! Että näin se lopulta meni..

Nyt olen ollut yli viisi vuotta nykyisen mieheni kanssa ja hankala olen vieläkin kun sille päälle satun, mutta eipä ole mieheni koskaan väkivaltaa käyttänyt. Lähinnä vain toteaa, että onpa söpöä, kuin olet tuollainen äkäpussi. Sinulla on vielä lapsetkin mukana kuvioissa, joten mieti haluatko heille kodin, jossa isä pieksää äitiä. Mietipä tarkkaan...

Voimia kuitenkin sinulle :hug: