Mitä tehdä / tehdäkö mitään tuttavan lapsen harrastamisen suhteen?

Käy sääliksi poikani paras kaveri. He käyvät samaa luokkaa, ja olivat vuosi sitten samassa jääkiekkojoukkueessa. Syksyllä poikani kaveri ei enää jatkanut, vaikka olisi todella kovasti sitä itse halunnut.
Tiedän että harrastuksen kalleudesta ei ole kiinni, vaan poika kertoi että hänen äitinsä on sanonut että jos hän harrastaisi jääkiekkoa, hän olisi liian vähän kotona. Ja tähän väliin kommenttina, että äidillä on siis hyväpalkattu työ, mutta hänellä on pitkät päivät (melkein aina klo 18:a asti töissä ), ja matkustaa myös aika paljon.
Me olemme ehdottaneet, että voisimme hakea ja tuoda pojan kotiin aina treenien ja pelienkin yhteydessä, he kun asuvat melkein matkan varrella kuitenkin. Mutta ei näköjään silti käy. Olen saanut sen käsityksen että joku urheilulaji jossa on kerran viikossa treenit tunnin ajan on ok. En kylläkään tiedä mitään sellaista, ja nyt tämä poika näyttää jäävän kokonaan ilman ohjattua urheiluharrastusta.
Säälittää, koska tiedän että poika haluaisi todella pelata tuota jääkiekkoa, eikä maksutkaan ole tälle perheelle ongelma
Voinko tehdä mitään, vai annako asian vain olla?

 

Minun mielestäni tuon perheen ratkaisu vaikutti oikein hyvältä. En näe ongelmaa(si).

 

Mitäköhän kuvittelit voivasi tehdä?
Se on heidän perhe, ja heidän perhe tekee heille sopivia ratkaisuja.

 

No eipä asia oikeastaan sinulle kuulu. Et varmaan haluaisi, että sinullekaan joku ulkopuolinen tulisi sanelemaan, mitä lapsesi voi harrastaa ja mitä ei.

 

Et voi toisen lapsen asioista päättää... Säälittää kyllä, jos poika kovasti haluaisi pelata Voisihan sinun poikasi käydä tämän toisen pojan kanssa omalla ajalla pelaamassa ja opettaa mitä on oppineet joukkueen treeneissä?

 

Minun mielestäni tuon perheen ratkaisu vaikutti oikein hyvältä. En näe ongelmaa(si).

Peesi!

Jospa mamma haluaa epäitsekkäästi viettää lapsensa kanssa aikaa. Voivathan he kotona harrastaa liikuntaa (toivottavasti) tai ainakin kannustaa lasta liikkumaan.

 

Minun mielestäni tuon perheen ratkaisu vaikutti oikein hyvältä. En näe ongelmaa(si).

Peesi!

Jospa mamma haluaa epäitsekkäästi viettää lapsensa kanssa aikaa. Voivathan he kotona harrastaa liikuntaa (toivottavasti) tai ainakin kannustaa lasta liikkumaan.

niimpä. voi olla niinkin ettei ap tiiä loppujen lopuksi kaikkea totuutta poikansa kaverin äidin työajoista ja -matkoista

 

kaveriperheeltä ihan fiksu ratkaisu. Voihan päätöksen takana olla muitakin syitä, mutta noin perusteltu lapselle. Sen mitä tunnen jääkiekkoilevia lapsia, niin koko perhe joutuu siihen ruljanssiin mukaan, halusi tai ei. Mielestäni jääkiekko sinänsä on oikein hyvä harrastus, mutta aivan liian vakavaa ja "ammattimaista" jo pienillä lapsilla. Harkat monta kertaa viikossa ja päälle vielä viikonloput pelimatkoilla. Siinä tulee jäähallilla istuttua.

 

No eipä asia oikeastaan sinulle kuulu. Et varmaan haluaisi, että sinullekaan joku ulkopuolinen tulisi sanelemaan, mitä lapsesi voi harrastaa ja mitä ei.

Tämä mua ihmetyttää. Että vaihtoehdot ovat joko yritys sanella, tai ei yhtikäs mitään. Eikö voi vain keskustella, ja kertoa toiselle, että jos hän tulee toisiin aatoksiin, olette valmiit auttamaan.

Ja vaikka yrittäisit painokkaasti tuoda omia perustelujasi esiin, sekin on vain keskustelua. Jos kaikki vaikutusyritykset ovat mukamas sanelua ja sellaisenaan tuomittavaa, niin ankeaksi menee.

 

Eihän asia millään tavalla sulle kuulu, jokainen perhe tekee itse omat ratkaisunsa.

 

No eipä asia oikeastaan sinulle kuulu. Et varmaan haluaisi, että sinullekaan joku ulkopuolinen tulisi sanelemaan, mitä lapsesi voi harrastaa ja mitä ei.

Tämä mua ihmetyttää. Että vaihtoehdot ovat joko yritys sanella, tai ei yhtikäs mitään. Eikö voi vain keskustella, ja kertoa toiselle, että jos hän tulee toisiin aatoksiin, olette valmiit auttamaan.

Ja vaikka yrittäisit painokkaasti tuoda omia perustelujasi esiin, sekin on vain keskustelua. Jos kaikki vaikutusyritykset ovat mukamas sanelua ja sellaisenaan tuomittavaa, niin ankeaksi menee.

No ap voi sitten miettiä sitä, pitäisikö hän itse siitä, että joku tulisi "painokkaasti tuomaan esille omia perustelujaan" vaikka siitä, miksi ap:n lapsen pitäisi lopettaa jääkiekon pelaaminen.

Mun mielestä näillä palstoilla yleensä tuomitaan ennemmin se, että vanhemmat ei koskaan näe lapsiaan, kun pitkän työpäivän jälkeen mukulat kärrätään harrastuksiin. Joten luulis siinä mielessä tuon äidin ratkaisun olevan oikein hyvä?

 

Mä en taas käsitä sitä että nykyisin jokaisen lapsen täytyy harrastaa ihan jumalattomasti.

Mun mielestä 1 x viikossa tunnin ajan riittää mainiosti. Tämän lisäksi sitten sellaista vapaata liikkumista ja olemista. Jos jonkun lapsen vanhemmat eivät anna mennä vaikka kuljetukset sun muut olisi järjestetty, niin kyllä siihen on varmasti olemassa ihan fiksu syy.

 

Anna olla.

Olen itse (itsekseni) ihmetellyt työkaverin tenavien jääkiekkoharrastusta, viikolla harjoituksissa menee useampi ilta ja viikonloppuna on lähes aina peli tai jopa turnaus. Siinä se vähäinen vapaa-aika menee...

 

Äidin päätöksen taustalla voi olla muutkin syyt. Oma sukulaispoikani lopetti aikoinaan jääkiekon harrastamisen. Se, mitä kuulin harrastamisesta, ei kuulostanut kivalta.

 

Anna olla.

Olen itse (itsekseni) ihmetellyt työkaverin tenavien jääkiekkoharrastusta, viikolla harjoituksissa menee useampi ilta ja viikonloppuna on lähes aina peli tai jopa turnaus. Siinä se vähäinen vapaa-aika menee...

tän takia meillä ei harrasteta jääkiekkoa!

 

No eipä asia oikeastaan sinulle kuulu. Et varmaan haluaisi, että sinullekaan joku ulkopuolinen tulisi sanelemaan, mitä lapsesi voi harrastaa ja mitä ei.

Tämä mua ihmetyttää. Että vaihtoehdot ovat joko yritys sanella, tai ei yhtikäs mitään. Eikö voi vain keskustella, ja kertoa toiselle, että jos hän tulee toisiin aatoksiin, olette valmiit auttamaan.

Ja vaikka yrittäisit painokkaasti tuoda omia perustelujasi esiin, sekin on vain keskustelua. Jos kaikki vaikutusyritykset ovat mukamas sanelua ja sellaisenaan tuomittavaa, niin ankeaksi menee.

No ap voi sitten miettiä sitä, pitäisikö hän itse siitä, että joku tulisi "painokkaasti tuomaan esille omia perustelujaan" vaikka siitä, miksi ap:n lapsen pitäisi lopettaa jääkiekon pelaaminen.

Mun mielestä näillä palstoilla yleensä tuomitaan ennemmin se, että vanhemmat ei koskaan näe lapsiaan, kun pitkän työpäivän jälkeen mukulat kärrätään harrastuksiin. Joten luulis siinä mielessä tuon äidin ratkaisun olevan oikein hyvä?

Ite asiassa olen itekkin lasten jääkiekkoammattilaisuuden vastustaja, enkä jääkiekkofani muutenkaan. Mutta pointti ei ole se, että ihmisten ratkaisuihin ei pidä mennä perheen ulkopuolelta kenenkään sanomaan yhtään mitään, koska toisen muksun äiti "ei pitäisi" siitä.

Jos jollain tutulla tai muuten lapseeni törmänneellä on näkemys mun lapseni asioista, niin pidemmän päälle ajateltuna haluan sen kyllä kuulla vaikka se sillä hetkellä varmaan ei mieluista oliskaan. Toinen on saattanut nähdä ja oivaltaa jotain, minkä näkemiseen olen ite liian lähellä.

Ei missään luvata, että vanhemmuuden kuuluu olla vapaata toisten epämukavista mielipiteistä.

 

Niin, no olenkin jo mielestäni tehnyt sen minkä voin (eli tarjonnut kyytejä ), enkä ole tunkemassa tai neuvomassa heidän elämäänsä, mutta tosiaan mietin tämän lapsen kannalta asiaa, kun häntä selvästikin todella harmittaa ettei pääse harrastamaan.
Mutta tällä palstallahan selvästi ei mietitä lasten kannalta, vaan olen heti sekaantumassa äidin tekemiin päätöksiin
Lisäksi tilanne on heillä se, että perheen kaksi lasta ovat milloin missäkin yökylässä ym. kun äiti haluaa aikaa kahden kesken uuden poikaystävänsä kanssa, joten siinä minusta jo vesittyy vähän tuo että haluaa olla perheen kesken-perustelu. Tai no, sitten kun arki-iltaisin ehtii kotiin kuuden jälkeen, niin ehkä silloin sitten tosiaan haluaa olla lapsen kanssa, kun omilta työmatkoiltaan ja viikonloppumenoiltaan ei muuten ehtisi nähdä häntä ollenkaan... Mutta edelleen, säälittää tuo poika ja se että hänen (hartainta) toivettaan ei kuulla/kuunnella. No, koko maailmaa ei voi pelastaa, ja saavatpahan minun lapseni kuitenkin valita itse sen yhden harrastuksensa :saint:

 

Muita neuvoja keneltäkään ?

 

Voithan vielä yrittää sanoa äidille tarpeeksi painokkaasti sopivan tilanteen tullen,että sinua harmittaa lapsi X n puolesta kun harrastus loppui, olisitte mielellänne kulkeneet Xn kanssa matkat ja olisi ollut mukavaa kun olisi ollut yhteinen harrastus. Siinä kaikki. Et tosiaan voi tietää mitä syitä heidän ratkaisunsa takana on joten et varmasti voi konkreettisesti saada mieltä muuttumaan. Se miten Xn äiti seurustelee tai käyttää vapaa-aikansa ei todellakaan kuulu sinulle.

 

Juu ei kuulukaan, mutta silti ihmetyttää tuo perustelu. Ja senkin olen kertonut miten paljon aikaa menisi, ja luulen että hän kuvittelee tuon ajankäytön vähän väärin. No, mutta en aio sekaantua, jokainen vanhempihan se itse päättä mitä lapsensa harrastavat ja miten aikaansa käyttävät.