nuori.
[QUOTE="minttu";28857668]no mikä sulla sitten on niin hirveen pahasti vialla? mitä ne sun vanhemmat sitten tekee sulle,vai tekevätkö mitään? onko sulla vaan päänsisällä ongelmat?
kuule sun ei tartte täysi ikäisenä kertoa vanhemmilles yhtään mitään!
eli puhelin käteen varaat ajan sossuun sanot että tarvitsen oman asunnon etkä tiedä mistä aloittaa! ei oo vaikeet,vanhempia et tartte,eikä ne saa mistään puhua sun asioita vanhemmillesi![/QUOTE]
Minäpä kerron sulle.
Mä synnyin täyden 10 vai oliko se 9 pisteen tyttönä, eli mussa ei ollu mitään vikaa pienenä. Olin pieni suloinen tyttö lapsi.
Sit mun vanhemmilla oli mun kuuleman mukaan jo sillon jotain ongelmia keskenään.
Sit mä kasvoin ja aloin tajuamaan niitä tilanteita, meidän kotona oli aina tosi pahaa huutoo ja sit mua sai viedä turvaan isovanhemmille.
Puhuttiin myös et sillon kun asuttiin vielä kerrostalossa, niin mut meinattiin myös huostaanottaa, koska kuulu ne tilanteet seinien läpi. En tiedä oliko paskaa vai ei, mut näin mulle on sanottu mut ei sit vietykään minnekään toiseen ehkä parempaan perheeseen, koska nää sai sen asian puhuttuu sillä tavalla että mua ei viedä.
No sitä jatku seuraavat 16v ja mä kasvoin sellasen keskellä, joka viikko oli ainakin yks erimielisyys ja pääasiassa kuitenkin niitä samoja asioita josta ne jakso jankuttaa, riidellä ja huutaa toisilleen... Mut omasta mielestään niillä ei oo ollu mitään ongelmia nyt sitten kun mä oon asiasta niille suoraan sanonu et miten paljon koen et tuo on vaikuttanu esimerkiks muhun
Sit ukki ja mummo oli tosi tiukkoja. Ala-asteella mä jouduin aina koulun jälkeen menee sinne, enkä saanu tulla kotiin ja olla kavereiden kanssa niinku muut oli, vaan väitettiin et mä en muka syö kunnolla kotona tai tee läksyjä ja mun vanhemmat vaan mielisteli siinä niiden mukana. Sit kun pääsin illalla vasta joskus kuuden jälkeen kotiin, niin ei kukaan enää halunnu olla mun kanssa ja ihmetteli aina et miks joudun menee mummolaan..
Sitten mulla ei oo äidin ja isän puolelta ollu taas puolestaan koskaan oikeen mitään rajoja tai muuta sellasta. Eli ukin ja mummon puolelta ne oli tosi jämptejä ja tiukkia. Äidin ja isän puolelta sain tehdä yleensä mitä halusin.
No sitten 11-vuotiaana mulle alko tulla murrosikä ja aloin sekoilemaan ihan ihmeellisesti. Näytin ihan huoralta ja meikkasin naamani sellaseks. No sit ukki ja mummo koitti kasvattaa mua siinä asiassa, aina läpsimällä kasvoihin tai lyömällä mua selkään niin että tuli ilmat pihalle. Tosin oli ne jo pienenä käyttäny tukkapöllyä sun muuta fyysistä kuritusta mun mukaan, jos niillä hermo meni tosi herkästi, enkä tehny just niin kun ne ois halunnu
No kun ylä-aste alko. Mulla ei ollu mitään kotiintulo aikoja tai rajoja alkoholinkäytönkään suhteen. Yritti nuo joskus vähän lässyttää et älä oo niin myöhään tai älä käytä noin nuorena alkoholia, mut ei se oikein riittäny.. Niin sit mää ryypiskelin, millon olin kenenkin pojan/miehen messissä ja olin alottanu seurustelun ala-asteella ja mulla tuli poika sotkujen, ei siis seksin takia, mut vaan muiden poika sotkujen takia jo huono maine kun täytin vasta 13
No kestin sit kiusaamista, mikä oli välillä millon mitäkin ja mua tietysti syytettiin et tää kiusaaminen on vaan ja ainoastaan sun vika ja iteppähä oot sen aiheuttanu jne. Sit kestin sitä/kotitilanteita pari vuotta ennen kun mun keho ei jaksanu enää ressata ja puhkes sit sairaus ja mieli oli jo jollakin tavalla menny, mut viel enemmän sen sairastumisen jälkeen..
Sit loputki kaverit hylkäs, kun olin käyttäytyny vähän huonosti ja en viettäny enää niiden kans aikaa ja peruskoulun suoritin läpi just ja just kitkutellen.
Sit muutin vähän kauemmas muualle omilleen, kun mulla oli ylimäärästä rahaa. Joo siis oikeestihan me ollaan pirun köyhiä ja asutaan paskassa talossa ja ajetaan aika vanhalla autolla jo, mut silti jengi piti mua/meitä rikkaina koska mua oli hemmoteltu ja sain lähes aina kaiken... No tutustuin yhteen toiseen jätkään johon rakastuin sit oikeesti ja olin edelleen sillä tavalla koskematon ja toivoin et voitais tästä yhdessä nousta, kun silläkin oli omia ongelmia, mut pieleen meni... oli taas tää horo sille kova pala.
Jos se suunitelma ois toiminu, et oisin saanu rakkautta, tukee ja sit elämä lähteny kaikin puolin järjestyy siitä eteenpäin et ois tullu uusii ystävii sitä kautta, ite tullu kunnolla kuntoon, voinu mennä kouluun tai ainakin töihin. Ois ollu ihanne. Tätä mä yritin.
kuule sun ei tartte täysi ikäisenä kertoa vanhemmilles yhtään mitään!
eli puhelin käteen varaat ajan sossuun sanot että tarvitsen oman asunnon etkä tiedä mistä aloittaa! ei oo vaikeet,vanhempia et tartte,eikä ne saa mistään puhua sun asioita vanhemmillesi![/QUOTE]
Minäpä kerron sulle.
Mä synnyin täyden 10 vai oliko se 9 pisteen tyttönä, eli mussa ei ollu mitään vikaa pienenä. Olin pieni suloinen tyttö lapsi.
Sit mun vanhemmilla oli mun kuuleman mukaan jo sillon jotain ongelmia keskenään.
Sit mä kasvoin ja aloin tajuamaan niitä tilanteita, meidän kotona oli aina tosi pahaa huutoo ja sit mua sai viedä turvaan isovanhemmille.
Puhuttiin myös et sillon kun asuttiin vielä kerrostalossa, niin mut meinattiin myös huostaanottaa, koska kuulu ne tilanteet seinien läpi. En tiedä oliko paskaa vai ei, mut näin mulle on sanottu mut ei sit vietykään minnekään toiseen ehkä parempaan perheeseen, koska nää sai sen asian puhuttuu sillä tavalla että mua ei viedä.
No sitä jatku seuraavat 16v ja mä kasvoin sellasen keskellä, joka viikko oli ainakin yks erimielisyys ja pääasiassa kuitenkin niitä samoja asioita josta ne jakso jankuttaa, riidellä ja huutaa toisilleen... Mut omasta mielestään niillä ei oo ollu mitään ongelmia nyt sitten kun mä oon asiasta niille suoraan sanonu et miten paljon koen et tuo on vaikuttanu esimerkiks muhun
Sit ukki ja mummo oli tosi tiukkoja. Ala-asteella mä jouduin aina koulun jälkeen menee sinne, enkä saanu tulla kotiin ja olla kavereiden kanssa niinku muut oli, vaan väitettiin et mä en muka syö kunnolla kotona tai tee läksyjä ja mun vanhemmat vaan mielisteli siinä niiden mukana. Sit kun pääsin illalla vasta joskus kuuden jälkeen kotiin, niin ei kukaan enää halunnu olla mun kanssa ja ihmetteli aina et miks joudun menee mummolaan..
Sitten mulla ei oo äidin ja isän puolelta ollu taas puolestaan koskaan oikeen mitään rajoja tai muuta sellasta. Eli ukin ja mummon puolelta ne oli tosi jämptejä ja tiukkia. Äidin ja isän puolelta sain tehdä yleensä mitä halusin.
No sitten 11-vuotiaana mulle alko tulla murrosikä ja aloin sekoilemaan ihan ihmeellisesti. Näytin ihan huoralta ja meikkasin naamani sellaseks. No sit ukki ja mummo koitti kasvattaa mua siinä asiassa, aina läpsimällä kasvoihin tai lyömällä mua selkään niin että tuli ilmat pihalle. Tosin oli ne jo pienenä käyttäny tukkapöllyä sun muuta fyysistä kuritusta mun mukaan, jos niillä hermo meni tosi herkästi, enkä tehny just niin kun ne ois halunnu
No kun ylä-aste alko. Mulla ei ollu mitään kotiintulo aikoja tai rajoja alkoholinkäytönkään suhteen. Yritti nuo joskus vähän lässyttää et älä oo niin myöhään tai älä käytä noin nuorena alkoholia, mut ei se oikein riittäny.. Niin sit mää ryypiskelin, millon olin kenenkin pojan/miehen messissä ja olin alottanu seurustelun ala-asteella ja mulla tuli poika sotkujen, ei siis seksin takia, mut vaan muiden poika sotkujen takia jo huono maine kun täytin vasta 13
No kestin sit kiusaamista, mikä oli välillä millon mitäkin ja mua tietysti syytettiin et tää kiusaaminen on vaan ja ainoastaan sun vika ja iteppähä oot sen aiheuttanu jne. Sit kestin sitä/kotitilanteita pari vuotta ennen kun mun keho ei jaksanu enää ressata ja puhkes sit sairaus ja mieli oli jo jollakin tavalla menny, mut viel enemmän sen sairastumisen jälkeen..
Sit loputki kaverit hylkäs, kun olin käyttäytyny vähän huonosti ja en viettäny enää niiden kans aikaa ja peruskoulun suoritin läpi just ja just kitkutellen.
Sit muutin vähän kauemmas muualle omilleen, kun mulla oli ylimäärästä rahaa. Joo siis oikeestihan me ollaan pirun köyhiä ja asutaan paskassa talossa ja ajetaan aika vanhalla autolla jo, mut silti jengi piti mua/meitä rikkaina koska mua oli hemmoteltu ja sain lähes aina kaiken... No tutustuin yhteen toiseen jätkään johon rakastuin sit oikeesti ja olin edelleen sillä tavalla koskematon ja toivoin et voitais tästä yhdessä nousta, kun silläkin oli omia ongelmia, mut pieleen meni... oli taas tää horo sille kova pala.
Jos se suunitelma ois toiminu, et oisin saanu rakkautta, tukee ja sit elämä lähteny kaikin puolin järjestyy siitä eteenpäin et ois tullu uusii ystävii sitä kautta, ite tullu kunnolla kuntoon, voinu mennä kouluun tai ainakin töihin. Ois ollu ihanne. Tätä mä yritin.
nuori.
[QUOTE="minttu";28857702]Kaikki ihmiset riitelee joskus,toiset enempi toiset vähempi, kaikilla ihmisillä on ongelmia, usein ratkaisu on kiinni enempi omasta asenteesta! mä ymmärrän sun vanhempia siinä mielessä että,he eivät halunneet menettää sua!
tajuatko kuinka helposti vanhemmat joutuu syntipukeiksi jos lapsi on masentunut,todella helposti. ei tilanne varmasti ole ollut helppo sinunkaan vanhemmillesi! ja kuraattori ei tasan auta vaan tekee ls ilmoituksen,mutta lastensuojelu ei keskity hoitamaan potilasta sieltä et saa lääkitystä,psykologin keskusteluja tms. sä tarttet terveyskeskuksesta lääkäriltä lähetteen nuoriso psykiatriselle! Eli soita terveyskeskukseen.
sun vanhemmat ei ole täydellisiä,arvaa mitä,ei minunkaan! minä en ole täydellinen ei kukaan ole! vanhemmat tekee virheitä,nuoret tekee virheitä,lapset tekee virheitä..
sun elämä voi tuntua paskalta masennuksen takia,vaikka oikeesti oliskin kaikki hyvin.eli aloita siitä lääkäristä![/QUOTE]
Okei. No lue tuo mun teksti tuolta seuraavalta sivulta ja sano uudestaan mielipitees.
tajuatko kuinka helposti vanhemmat joutuu syntipukeiksi jos lapsi on masentunut,todella helposti. ei tilanne varmasti ole ollut helppo sinunkaan vanhemmillesi! ja kuraattori ei tasan auta vaan tekee ls ilmoituksen,mutta lastensuojelu ei keskity hoitamaan potilasta sieltä et saa lääkitystä,psykologin keskusteluja tms. sä tarttet terveyskeskuksesta lääkäriltä lähetteen nuoriso psykiatriselle! Eli soita terveyskeskukseen.
sun vanhemmat ei ole täydellisiä,arvaa mitä,ei minunkaan! minä en ole täydellinen ei kukaan ole! vanhemmat tekee virheitä,nuoret tekee virheitä,lapset tekee virheitä..
sun elämä voi tuntua paskalta masennuksen takia,vaikka oikeesti oliskin kaikki hyvin.eli aloita siitä lääkäristä![/QUOTE]
Okei. No lue tuo mun teksti tuolta seuraavalta sivulta ja sano uudestaan mielipitees.
"oikea ammattivalittaja"
On mullakin melkoisen huonot vanhemmat sillehän ei yhtään mitään voi ja kaikenlaista ikävää tuli koettua lapsuudessa ja nuoruudessa. Nykyään olen kaiken heille antanut anteeksi vaikka se ei helppoa ole ollutkaan. Mulla auttoi tilannetta kun muutin omilleni. Siksi suosittelen että yrität sitä omilleen muuttoa ja haet sitten tukea vaikka psykologilta yms.
nuori.
[QUOTE="vieras";28857714]Ei täysi-ikäistä ihmistä voi kieltää. Sä annot niiden sabotoida asian. Sä ihan itse sabotoit taas kerran mahdollisuutesi. Ja tämän takia sun pitää hakea sitä mielenterveysapua NYT. Et voi odottaa, että muutat ensin jonnekin, koska et sä oikeasti muuta ikinä minnekään. Sä annat muiden sabotoida sun muutot. Sun pitää ensin hakea apua. Sä ihan itse tällä hetkellä pilaat sun elämän ja tulevaisuuden. Se on ihan vain ja ainoastaan sun oma vika, että sun elämä ei tule ikinä paranemaan. Muut ihmiset on ehkä ensin pilannut sun elämän, mutta sinä olet se, joka päättää olla parantamatta tilannetta.[/QUOTE]
Näin on. Ala-ikäsenä ne ainakin pysty sen sabotoimaan, mut vaikee luottaa ettei nytkin täys-ikäsenä kun ne on semmosia.. hirmu rasittavia välillä.. etenkin äiti ja sen vanhemmat, voi jeesus...
Niin salee oovat sinnekin psykiatrille soittelemassa ja kyttäilemässä ja kyselemässä mitä mää oon siellä meidän perhe asioista kertonu. Eikä siellä käynti oo enää mun oma ja rentouttava/parantava juttu enää sen jälkeen kun siinäkin on kiinni oma äiti ja isä ja kaikenlisäks vielä ukki ja mummo...
KOSKA HEILLE, ei saa tulla mitään ongelmia minun takia, koska he eivät oo ikinä mulle mitään halunneet ja parhaansa yrittäneet. t: äiti, joka lähti eilen parkuen vessaan kun sille oli suurempi huoli se et tuleeks hälle joku poliisiasia koska hän ei oo tehny mitään pahaa vai pääsenkö minä sinne terapiaan myös käsittelemään a) ei pelkästään häntä liittyviä asioita kun on myös asiat b ja c , nimittäin se kiusaaminen ja miten mua on käytetty hyväks
Mutta kun minulle naureskellaan jopa täällä omassa kodissa, eikä mua oteta vakavasti.
Näin on. Ala-ikäsenä ne ainakin pysty sen sabotoimaan, mut vaikee luottaa ettei nytkin täys-ikäsenä kun ne on semmosia.. hirmu rasittavia välillä.. etenkin äiti ja sen vanhemmat, voi jeesus...
Niin salee oovat sinnekin psykiatrille soittelemassa ja kyttäilemässä ja kyselemässä mitä mää oon siellä meidän perhe asioista kertonu. Eikä siellä käynti oo enää mun oma ja rentouttava/parantava juttu enää sen jälkeen kun siinäkin on kiinni oma äiti ja isä ja kaikenlisäks vielä ukki ja mummo...
KOSKA HEILLE, ei saa tulla mitään ongelmia minun takia, koska he eivät oo ikinä mulle mitään halunneet ja parhaansa yrittäneet. t: äiti, joka lähti eilen parkuen vessaan kun sille oli suurempi huoli se et tuleeks hälle joku poliisiasia koska hän ei oo tehny mitään pahaa vai pääsenkö minä sinne terapiaan myös käsittelemään a) ei pelkästään häntä liittyviä asioita kun on myös asiat b ja c , nimittäin se kiusaaminen ja miten mua on käytetty hyväks
Mutta kun minulle naureskellaan jopa täällä omassa kodissa, eikä mua oteta vakavasti.
nuori.
En. Mä en oo koskaan käyttäny huumeita, enkä tule käyttämään. Mulla on pari kaveria niihin mennyt.
nuori.
[QUOTE="oikea ammattivalittaja";28857777]On mullakin melkoisen huonot vanhemmat sillehän ei yhtään mitään voi ja kaikenlaista ikävää tuli koettua lapsuudessa ja nuoruudessa. Nykyään olen kaiken heille antanut anteeksi vaikka se ei helppoa ole ollutkaan. Mulla auttoi tilannetta kun muutin omilleni. Siksi suosittelen että yrität sitä omilleen muuttoa ja haet sitten tukea vaikka psykologilta yms.[/QUOTE]
No minä en pysty näille anteeks antamaan... että monta vuotta pyöritetään tuota samaa paskaa... Mun on pakko repii niinku itteni irti siitä ja sen on harmillista/tosi kova paikka et joutuu hylkäämään omat vanhempansakin. En ois koskaan nimittäin uskonu.
Ja nehän on ihan eri mieltä tästä. Edelleen ovat hyviä vanhempia ja isovanhempia
No minä en pysty näille anteeks antamaan... että monta vuotta pyöritetään tuota samaa paskaa... Mun on pakko repii niinku itteni irti siitä ja sen on harmillista/tosi kova paikka et joutuu hylkäämään omat vanhempansakin. En ois koskaan nimittäin uskonu.
Ja nehän on ihan eri mieltä tästä. Edelleen ovat hyviä vanhempia ja isovanhempia
"vieras"
Oletko sä tyhmä? Oletko sä ihan oikeasti vähä-älyinen kun tämä ei mene perille?
Sun vanhemmat ei saa ikinä tietää mitä sä psykiatrille kerrot. Ne voi soitella sinne maailman loppuun asti, mutta aikuisen ihmisen asioita ei lain mukaan saa kertoa kenellekään tai se psykiatri menettää työnsä ja lupansa työskennellä enää koskaan psykiatrina. Ei sun tarvi edes kertoa sun vanhemmille, että käyt psykiatrilla.
Eikä ne voi kieltää sua muuttamasta. Tai siis voihan ne aina kieltää, mutta ei sun tarvi niiden kielto noudattaa. Sä voit lähteä vaikka salaa yöllä, jos luulet, että ne ihan fyysisesti estäis sua kävelemästä ovesta ulos. Sä voit vaikka soittaa poliisit paikalle, jos ne ei sua muuten päästä.
Sä olet ihan itse omien ongelmiesi lähde. Sä et tuu koskaan paranemaan, koska sua ei vois vähempää kiinnostaa asioiden parantaminen. Lopeta jo oikeesti meidän palstalaisten kiduttaminen sun rasittavalla jankutuksella. Me ollaan sua yritetty auttaa, mutta kun sä mielummin kärsit niin häivy ja jätä meidät rauhaan.
"vieras"
Miksi vitussa sä edes kerrot sun äidille, että haluat terapiaan? Miksi sä koko ajan ihan itse tahallaan sabotoit kaiken? Miksi vitussa sä haluat kertoa asioita ihmiselle, joka vain haittaa sun elämää? Sä vaan menet sinne terapiaan, etkä kerro äidillesi ja se asia ei kuulu sille paskan vertaa.
nuori.
[QUOTE="vieras";28857834]Miksi vitussa sä edes kerrot sun äidille, että haluat terapiaan? Miksi sä koko ajan ihan itse tahallaan sabotoit kaiken? Miksi vitussa sä haluat kertoa asioita ihmiselle, joka vain haittaa sun elämää? Sä vaan menet sinne terapiaan, etkä kerro äidillesi ja se asia ei kuulu sille paskan vertaa.[/QUOTE]
No kotona asuessa on pakko oikeestaan kertoo kaikki koska tarvitsisin täältä kyytiä muualle yms. ja jos mä en kerro, niin isällä on sitten ainakin löysät suupielet ja se kertoo..
Mut turha tästä on keskustella enempää nyt. Mä tänään soitan sinne ja sillä selvä
No kotona asuessa on pakko oikeestaan kertoo kaikki koska tarvitsisin täältä kyytiä muualle yms. ja jos mä en kerro, niin isällä on sitten ainakin löysät suupielet ja se kertoo..
Mut turha tästä on keskustella enempää nyt. Mä tänään soitan sinne ja sillä selvä
"vieras"
Ihan tosissaanko sä luulet, että olet valmis asumaan yksin ja käymään töissä, kun sä et osaa edes mennä minnekään ilman sun vanhempia? Yleensä lapsit oppii bussin käytön siinä ala-asteiässä ja pyöräilyn vielä aikaisemmin.No kotona asuessa on pakko oikeestaan kertoo kaikki koska tarvitsisin täältä kyytiä muualle yms. ja jos mä en kerro, niin isällä on sitten ainakin löysät suupielet ja se kertoo..
Mut turha tästä on keskustella enempää nyt. Mä tänään soitan sinne ja sillä selvä
nuori.
[QUOTE="vieras";28857892]Ihan tosissaanko sä luulet, että olet valmis asumaan yksin ja käymään töissä, kun sä et osaa edes mennä minnekään ilman sun vanhempia? Yleensä lapsit oppii bussin käytön siinä ala-asteiässä ja pyöräilyn vielä aikaisemmin.[/QUOTE]
Haluatsä haastaa riitaa mun kanssa?
Just sanoin, et tätäkään asiaa on turha enää kommentoida ennen kun mä oikeesti soitan tohon yhteen numeroon.
Ei täältä korvesta ilman kyytejä pääse, eikä mulla ole omaa autoa tai korttia
Haluatsä haastaa riitaa mun kanssa?
Just sanoin, et tätäkään asiaa on turha enää kommentoida ennen kun mä oikeesti soitan tohon yhteen numeroon.
Ei täältä korvesta ilman kyytejä pääse, eikä mulla ole omaa autoa tai korttia
nuori.
Ja ennen kun yhtään jankkaat mitään siitä soittamisesta, niin varmaan tunnin päästä kun tuo yks on lähteny varmaan viimestään tosta ja saan olla rauhas, jutella ja purkaa, eikä se muutenkaan kuuluisi muuten yhtään sulle mihin aikaan mä sinne soitan..
"vieras"
No sit sä valehtelet vanhemmillesi ja pyydät kyydin kaverille tai kansalaisopistolle tai leffaan tai ratsastustallille tai minne nyt ikinä ja sitten omin avuin siirryt sieltä terapeutin vastaanotolle. Ei tämä oikeasti ole niin vaikeaa. On vain niin kiva kun on tekosyitä ettei vain tarvitsisi ottaa vastuuta omasta elämästä ja tehdä asioiden eteen jotain.
"vieras"
Mene ja soita NYT! Mitä odotat?!