Mitä tehdä kun ruokatottumukset ärsyttää?

Tää kuulostaa varmaan ihan älyttömältä, mut pakko kysyä onko kellään samoja ongelmia tai vinkkejä tähän pikku "ongelmaan"...

Miehelläni on kaksi lasta, 5- ja 8-vuotiaat. Lapset ovat pienestä asti tottuneet tosi suppeaan ruokavalioon. Heidän äitinsä ei ole koskaan ollut mikään gourmet -ihminen, olen käsittänyt. Itse tykkään laittaa ruokaa, kokeilla erilaisia, jne. Mutta kun lapset tulevat meille (joka toinen viikko) meillä ei syödä kuin makaronia ja nakkeja. Mieheni ostaa ruuat niinä viikkoina ja minua oikein raivostuttaa kun kaappi on täynnä omenamehua, vanukkaita ja nakkeja. Ja kun joskus yritän jotakin muuta laittaa, tulee nenän nyrpistyksiä, eikä mikään kelpaa. Sanoin miehelleni, etten kokkaa ollenkaan niinä aikoina, koska mun motivaatio tehdä pelkkää makaronia ja nakkeja on 0!

Onko se normaalia, että lapset syövät niin yksipuolisesti? Olen itse ollut sitä mieltä että kyllä ne muutakin syövät kun tarpeeksi kova nälkä tulee, mutta kun "meidän kullannuppuja ei saa yrittää väkisin syömään josseivät tykkää..."

Pikkuasia, mutta kasvanut isoksi ajan myötä meidän perheessä

 

Meillä poika kuuluu samaan sarjaan. On nirso.
Mutta tyttö suö vaikka pihlajanmarjoja puusta.
Pojan täytyy kuitenkin maistaa joka ruokaa lusikallinen. En ole pakottanut kaikkea syömään,koska oksentaa.
Syö sitten vaikka ns.eilistä.
Meillä syödään kuitenkin monipuolista ruokaa. Olen kokki joten tykkään myös tehdä ruokaa.
Jos aikuisille on jotain erikoisempaa saa lapset kyllä jotain muuta.
Meillä lapset on suht tottunut syömään vain kotiruokaa, ei teollista. Ongelma onkin,kun on paikassa missä on teollista ruokaa syövät lapset sen "naama norsulla".
Ja kun syksyllä aloittavat koulun ja siellä on vain teollista ruokaa.
Saa nähdä kuinka pojalle se maistuu.
KUN MEILLÄ SYÖDÄÄN VAIN MEIDÄN ÄIDIN TEKEMÄÄ RUOKAA
Mutta kyllä poika silti syö paljon muutkin kuin nakkeja ja makaronia...harvoin sitä.

 

Lueskelin tuossa Valion julkaisemaa kirjaa "Ensilusikallisia". Tosin kirja on suunnattu vähän pienempien lapsien vanhemmille, mutta muutaman asian sieltä kuitenkin poimin, jotka varmaan pätee vähän isompiinkin lapsiin.

Esim. miellyttävä ruokailuhetki saa ruoan maistumaan paremmalta.
Eli lapsi kokee ruokailutilanteen vastenmielisenä, jos häntä pakotetaan syömään, motkotetaan ja kritisoidaan, ja negatiivinen tunnelataus siirtyy helposti lapsen asenteisiin ruokaa kohtaan ja ruoka alkaa maistua pahalta.

Kun taas parempi tapa totuttaa lasta syömään on kehua ja kannustaa, luvata, että jos lapsi syö edes vähän, hän voi jättää loput.

Itse olen saanut vanhanaikaisen -Kaikki syödään mitä lautaselle otetaan, ennen et poistu pöydästä-kasvatuksen, ja kyllä minulla kieltämättä on muutamia ruokalajeja joita en vieläkään syö ja on tiettyjä muistoja ja antipatioita joitain ruokalajeja kohtaan.

Kuitenkin tarkoitus on, että lapsi saisi mahdollisimman monipuolista ruokaa, joten kuulostaa tuo nakki-makaronilinja vähän siltä, että josko isä olisi siinä mielessä vähän turhan lepsu, että ei haluta tehdä riitaa ainakaan ruoasta kun muutenkin ollaan vähemmän yhdessä jne..
On tullut huomattua, että meilläkin on kyllä tavallista useammin jälkkärinä jätskiä tms. hyvää, en tiedä olisiko niin usein jos lapset olisivat kanssamme kokoajan..

Mutta toisaalta, meilläkin toinen miehen lapsista maistaa ennakkoluulottomasti lähes kaikkea, ja toinen taas eläisi pelkällä vaalealla leivällä..

 

No meillä tilanne vähän samanlainen, mutta aikojen saatossa olen saanut opetettua lapsille monipuolisempaa ruoka-valiota.Itse olen myös kokki ja lasten äidin linja on lähinnä kalapuikkoja ja hampurilaisia!
Lapset oppivat hyvin paljon ruokatottumuksiaan vanhemmilta ja vanhempien ei tulisi siirtää ennakkoluulojaan lapsille...Joten kehoitappa miestäsi näyttämään positiivista esimerkkiä että on kohteliasta maistaa kaikkea!(Voi maistaa vaikkei aina tykkäisikään!)

 

kuulostaa tutulta. meillä nirsoillaan erityisesti kasviksista, marjoista ja hedelmistä. lautaselta pongaillaan nuppineulan pään kokoista pistettä ja kysellään että mitä se on. jos lautaselle laittaa maistiaiseksi vaikka herneen niin itkien kysellään että pitääkö se syödä kokonaan. välillä tekis mieli luovuttaa ja tarjota vaan sitä harmaata mautonta mössöä. lautasen tyhjäksi syönti pakkoa ei ole mutta yritän pitää maistamisesta kiinni. mies välillä heltyy kyynelistä ja meikäläinen kiristelee hiljaa hermojaan. mut en oo vielä luovuttanu.

 

Minä olen luovuttanut. Ainakin tapaamisviikonloppujen ruuasta pääsee halvalla
Miehen lapset eivät syö kokolihaa, eivät edes niitä suikaleita. En jaksa kuunnella sitä valitusta, joten pysytään vaan jauheliha-linjalla. En myöskään näe vaivaa ja tee itse lihapullia - nämä lapset tykkäävät aivan tajuttomasti eineslihapullista

Ilta- ja aamupalana on ruisleipää ja maitoa.
Edullista, terveellistä, halpaa. '
'
Ei ole minun eikä edes miehen tehtävä opettaa ja laajentaa heidän ruokavaliotaan, koska arkensa he viettävät äidillään ja ovat meillä vain 4 pv/kk!! Ei sinä aikana kummosia tehdä!
Näin olemme sen ajatelleet.

 

Minäpäs olikin ilkeä äitipuoli heti alkuun!
Haluan että omat lapset oppivat syömään monipuolisesti ja terveellisesti. Kaikkea pitää ainakin maistaa!
Minkä takia pitäisi syödä vain einesruokia, kun miehen lapset ovat täällä?
kuuntelin noin aikani nurinaa ruuasta, mieskin teki välillä ruokaa, tosi eineksistä... Sit meni hermot!
Reilu vuosi sitten sanoin miehen pojalle, että saa valmistaa koko perheelle ruuan itse, kun ei minun tekemät kelpaa. Poika teki ja näki mikä urakka siinä on. Nykyään syö tai ainakin maistaa kaikkea ja usein miten kehuvat ruokaa. Miehen tytär syö todella hyvin ja on alkanut auttamaan keittiössä vapaa ehtoisesti
Näin meillä ratkaistiin tämä ongelma B)

 

Meillä ei ole tätä ongelmaa, että omat lapset oppisivat väärille ruokatavoille miehen vkl-lasten takia. Ikäero on niin iso. Yhteisellä lapsellamme on ruoka-aineallergioita, hänellä on kokonaan omat pöperöt.
Joskus tulee mieleen, miten kiva olisi tehdä saunailtana lettuja tai vohveleita, tai pizaa tai uunileipiä, mutta samahan niitä olisi tehdä sittenkin kun vkl-lapset ei ole meillä: eivät syö kuitenkaan, eivät tykkää kuitenkaan ja syöminen on hirveetä sotkemista, en jaksa katsoa sitä. Ruisleipää ja maitoa vaan.