Mitä tehdä, kun lasta ei kiinnosta koulunkäynti tippaakaan? (kolmasluokkalainen )

Tai ylipäätään tehty läksyjen tekemisestä sirkus. Sekin on mahdollista, että lapsi tekisi läksynsä paremmin, jos läksyjen tekemisen jättäisi kokonaan lapsen vastuulle. Silläkin riskillä, että lapsi tekee ne huonosti. Toukokuussa kuitenkin jo selviää, miten on sujunut.

Tai aikaisemmin. Minä sain tarpeekseni aikoinaan lapsen kanssa läksyjen teosta tappelemisesta. Tein hänelle selväksi, että ne on SINUN läksysi, SINÄ saat siitä merkinnän jos on tekemättä ja kun tarpeeksi usein jätät tekemättä, saat jälki-istuntoa. Nykyään sähköiseen reissuvihkoon ilmestyy kyllä ihan päivittäin merkinnät, jos on läksyt jäänyt tekemättä tai on uhohtunut opiskeluvälineet kotiin.

 

Minusta lapselle olisi hyväksi oppia myös se, että joitain asioita vaan tehdään koska käsketään ja pitää. Eli että vaikka ei huvita niin läksyt tehdään. Viitaten tuohon keittiönoidan "Sitten ujuttaa oppiminen johonkin mieluisaan tekemiseen. Ei läksyjen tekeminen vaan oppiminen. Läksythän tehdään opettajaa varten, oppiminen taas itseä varten." Kun se ei edistä lapsen elämässäpärjäämistä, että vanhempien tuella koulua käydään asenteella: Hei, en tehny näitä määrättyjä enkunläksyjä kun pelasin mieluummin eilen enkkupeliä/katsoin enkunkielistä ohjelmaa.

Ap, kirjoittamasi perusteella (ja tokihan tämä on nyt vaan yksi mahdollisuus monista) mieleeni tulee, että onko lapsesi 'alisuoriutuja'.. Eli ei uskalla oikeastaan edes yrittää epäonnistumisen pelosta. Sillä jos läksyjä kovin tekee ja kokeeseen lukee ja yrittää, tuntuu epäonnistuminen pahemmalta kuin jos jo etukäteen luovuttaa. Tällöinhän ongelmana on itsetunto enemmän kuin varsinainen oppimisen vaikeus. Mitään ihmelääkettä en keksi, mutta josko open kanssa pääsisitte yhteisymmärrykseen että miten voisitte vähitellen saada onnistumisen kokemuksia koulujutuissa. Eli vaikka alkuun jotain pieniä testejä koulussa, joihin osaisitte valmistautua kunnolla niin että menestyminen olisi taattu.

Mutta tärkeänä pitäisin sitä, että vanhemmat & ope ottavat vastuun: jos lapselle sanotaan että hän menee läksykerhoon, niin hän myös menee sinne huvitti tai ei. Jos sanotaan, että läksyt tehdään nyt, niin ne tehdään (toki vanhemman avustuksella jos ei osaa jne.). Onko koululla läksyparkkimahdollisuutta: jos läksyt on tekemättä tai huonosti tehty ope jättää samantien koulunjälkeen tekemään hommat, ja lappu mukaan johon vanhemmalta allekirjoitus (ja kotona joku sanktio, jos lappuja vaikka 3 tai enemmän kuussa)?

En usko, että ilman alun pakotusta lapselle saadaan sellainen palkitseminen & motivaatio mistään, että hän nyt yhtäkkiä alkaisi läksyt tekemään ilman mutinoita kun ongelma on jo noin 'tullut tavaksi'. Sitten kun hommaa saadaan vähitellen pakolla rullaamaan ja lapsikin huomaa että osaa kun yrittää, voi vastuuta alkaa vähitellen siirtämään.

Tsemppiä sinulle joka tapauksessa.

 

Tai ylipäätään tehty läksyjen tekemisestä sirkus.

Jotenkin tämä tapaus kuulostaa samalta kuin taaperoikäisen syömisongelmat. Lapsi on huomannut, että läksyt ovat hyvä keino käyttää valtaa vanhempia kohtaan. Ja mitä pitemmälle tilanne on päässyt luisumaan, niin sitä vaikeampi sitä on saada takaisin raiteilleen. Mitä enemmän asiaan yrittää puuttua, niin sitä kovempi on vastustus.

 

Ollakseni jälkiviisas, olette vähän myöhässä. Asiaan olisi pitänyt puuttua jo ekasta luokasta lähtien. Läksyt tehdään ja piste.

Meillä ollaan väännetty kans ekasta luokasta lähtien. Koulun jälkeen syödään välipala ja sitten on läksyjen teko. Meillä on onneksi aikuinen yleensä aina kotona vastassa.

Jos (teko)syynä on väsy, niin sitten keskustellaan siitä että pitäisikö nukkumaan menoaikaa siirtää 1/2h aikaisemmaksi. Silloin yleensä väsy katoaa ja läksyt maistuu.

Jos ei osaa niin sitten yritetään yhdessä. Huutoon ja raivoon ei lähdetä mukaan. Apua pitää pyytää nätisti jos sitä tarvii. Yleensä aikansa raivoaa ja sitten päästään asiaan. Yritetään löytää aina joku mutka jonka kautta päästään asiaan käsiksi. Yritetään yhdessä. Kun muutaman kerran hoksasi että kun malttaa rauhassa kuunnella osaa ihan hyvin niin tuokin helpotti.

Olen sanonut että kaikkien on pakko käydä koulu ja läksyt kuuluvat koulunkäyntiin. Jos se kotoa käsin ei onnistu, sitten voi koittaa lastenkodista käsin. Kertaakaan läksyt eivät ole jääneet tekemättä. Tuntien raivokohtauksiin en lähde mukaan, ne katkaistaan jäähyllä tai jollain muulla tilanteeseen sopivalla tavalla.

Paljon kehuja kun sujuu. Joskus ekalla kun kirjoittaminen oikein takkusi, laitoin rusinan joka rivin päähän, sen sai syödä kun rivi oli valmis. Herkut nyt ei tietenkään ole joka päiväinen konsti, mutta isoon hätään nekin käyvät.

Kyllä tuon ikäinen jo ymmärtää kun sanot että sinulla ei ole aikaa kaiken iltaa vääntää läksyistä. Sovitte yhdessä kotuullisen ajan mitä läksyjen teko saa kestää. Ja jos ei sovulla päästä pitää harkita ilmoitusta opettajalle ja miettiä millä konsteilla ne läksyt tulee tehtyä. Ja oikeastihan se lastenkoti on sitten vaihtoehto kans.

 

m,

 

Läksyt tehdään melko pian kun tullaan koulusta esim.välipalan ja pienen leikin jälkeen. Illalla jo väsynyt ja ei jaksa keskittyä.

 

Ja oikeastihan se lastenkoti on sitten vaihtoehto kans.

Ei, lastenkoti ei ole vaihtoehto. Oikeasti. Enkä todellakaan ala lasta sellaisella uhkailemaan.

 

[QUOTE="väsynyt";25619534]Ei, lastenkoti ei ole vaihtoehto. Oikeasti. Enkä todellakaan ala lasta sellaisella uhkailemaan.[/QUOTE]

Eihän se ole uhkaus vaan tosiasia. Jos ei käy kouluansa eikä vanhemmat lapselleen voi mitään niin sinnehän sitä lopulta joutuu. Toivottavasti ainakin.

Niin kun tossa aiemmin moni muukin sanoi, lapsen on hyvä oppia että on asioita jotka on vaan tehtävä. Koulunkäynti ja läksyt kuuluvat niihin.

Kolmasluokkalaisen kanssa asioissa voi vielä päästä eteenpäin, mutta mitä luulet menon olevan yläluokilla jos et nyt saa lasta aisoihin.

En voi ymmärtää vanhempia jotka taistelevat lastensa kanssa päivittäin tunti tolkulla mielummin kun asettavat heille selvät rajat.

 

No. Nykyään lapset on hirvittävän omaehtoisia sekä levottomia.ei vaan halua. Ei oo motii... Sitten yläkoulussa numerot laskee itsetunto laskee, ei oo motiii....
Mitäs sitten voi äiskä tai iskä tehdä?

 

Kouluhaluttomuus on yleensä oire siitä, ettei lapsi osaa ajatella pitkäjänteisesti. Ts. moraalisaarna siitä, kuinka elämässä ei pärjää jos ei ole koulutusta ei auta, kuten ei myöskään vaikkapa uhkaus tietokoneajan vähenemisestä tai uimahallireissun peruuntumisesta.

Sen sijaan pitää olla joku aivan konkreettinen ja siinä hetkessä oleva uhka, millä lapsen saa motivoitua läksyjen tekoon. Omassa lapsuudessa se oli selkäsauna, eli piiskaa tuli aina jos ei ollut tehnyt sovitusti läksyjä. Ja tietyssä vaiheessa kysymys, että haluatko lisää piiskaa vai teetkö läksyt? Siihen kysymykseen on vaikea vastata muuten kuin siten, että teen läksyt.

 

Koulutehtävät ovat niin triviaaleja, että jokainen osaa tehdä ne ilman mitään opettelua. Minä en kouluaikanani tehnyt ikinä läksyjä kotona, koska tehtävät olivat niin helppoja, että ne pystyi tekemään jo tunnilla, samalla kun opettaja jauhoi jotain tyhjänpäiväistä. Omana kouluaikanani tuo opettajan liibalaaba olikin suurin ongelma, koska hänellä oli pakkomielle siitä, että sitä hidastempoista jaarittelua pitää kuunnella, eikä opiskella asioita itse kirjasta kaksi kertaa nopeammin.

Mutta joo, tuohon lapsen haluttomuuteen tehdä läksyjä. Se voi johtua myös siitä, että lapsi ei koe läksyjä mielekkäiksi, tai että hän ei tajua, miksi niitä pitää tehdä. "Siksi kun minä sanon" ei ole hyvä syy, ellette sitten halua kasvattaa lasta uralle, jossa ajattelukyky on kielletty. Mutta tässä tosiaan aikuisellekin haastetta... jos et itse pysty keksimään hyvää syytä läksyjen tekemiselle ja välittämään sitä lapsellesi, on syytä miettiä, onko se vika sittenkin jossain muualla kuin lapsessa.