Mitä tehdä kun isi huutaa lapselle?

huh huh, en ole tajunnut että asiat voisivat näin pahasti olla. tarkkailen tänään ja puutun siihen heti, tarkoitan yritän keskustella miehen kanssa ja kertoa miten minä näen tämän, ymmärtääkö itsekään miten hurasti kieltää lasta jne...
jos en onnistu, otan eroon puheeksi!
Joskus kun ollaan sohvalla, tyttö ei saa tulla siihen koska se on täynnä, voisihan lapsi sylissä istua, lapsi tulee isänsä luo ja sanoo pusu, pusu, mies ei anna pusua, ja minua hävettää, kaappaan lapsen syliini ja suukottlene häntä. Siis ihan sairasta, jos lapsi on liikaa seinässä kiinni, jossain nurkassa esim käy, koskettelee seinää, mies huutaa pois sieltä...
helvetti, miksen ole aiemmin mitään tajunnut, tähän on tultava loppu!

 

[QUOTE="aloittaja";24265327]huh huh, en ole tajunnut että asiat voisivat näin pahasti olla. tarkkailen tänään ja puutun siihen heti, tarkoitan yritän keskustella miehen kanssa ja kertoa miten minä näen tämän, ymmärtääkö itsekään miten hurasti kieltää lasta jne...
jos en onnistu, otan eroon puheeksi!
Joskus kun ollaan sohvalla, tyttö ei saa tulla siihen koska se on täynnä, voisihan lapsi sylissä istua, lapsi tulee isänsä luo ja sanoo pusu, pusu, mies ei anna pusua, ja minua hävettää, kaappaan lapsen syliini ja suukottlene häntä. Siis ihan sairasta, jos lapsi on liikaa seinässä kiinni, jossain nurkassa esim käy, koskettelee seinää, mies huutaa pois sieltä...
helvetti, miksen ole aiemmin mitään tajunnut, tähän on tultava loppu![/QUOTE]

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Rakkaus on sokea Nyt vain rupeat suojelemaan lastasi ja itseäsi. Itse en jättäisi noita ainakaan kahden edes hetkeksi.

 

Voi ei! Nyt vaan äkkiä tyttö ja koira mukaan ja pois sieltä sen äijän luota! Ihan sairasta! Mielisairas ukko. Tuli niin paha mieli tuon tytön takia, kyyneleet tuli silmiin ku luin noita juttuna :'(

 

Aina kun ovat jääneet kesken, heillä on ollut kuulemma mukavaa, tyttö ei ole itkenyt yhtään, ja kun tulen kotiin niin mies kutittelee lasta, aina kuulen lapsen nauravan, kun jäävät kaksin, vaikka olisin vessassa, silloin mies jotenkin on lapsen kanssa mutta muulloin ei. Töistä kun tulee niin ei tervehdi eikä mitään...
mutta joo, aion toimia enkä vaan kattella tätä touhua.

 

Olen tässä huomannut että mies kieltää kaikesta tyttöämme, tyttö on nyt 2 wee. Ja sääntöjä tulee koko ajan lisää, minäpäs kerron joitain tässä...
Tosiaan joka päivä mies huutaa EI, EI SINNE, EI, POIS SIELTÄ, jne, ja aina kovaan ääneen että minäki joskus säikähdän ja tyttö alkaa joka kerta itkeä, ja tuntuu että pelkää joskus isäänsä kun mies esim lähestyy tyttöä kun tyttö tekee jotain väärin

- Ei saa hyppiä sängyssä missään nimessä
- Ei saa käydäkään aikuisten makkarissa, vaikka sielä olisin minä, mies hakee lapsen sieltä pois
- Ei saa tanssiakaan olohuoneen lattialla, harvoin
- Ei saa koskea mihinkään kaappiin, ei mihinkään, olohuoneen, keittiöön, eteisen kaappeihin, eikä mielellään tyttö saa tutkia omiakaan kaappeja omassa huoneessa
- Ei saa olla jääkaapin alla kerjäämässä
- Ei saa katsoa ikkunasta kuin kaukaa, ettei tule tahroja
- Jos lapsi itkee, kun on nälkä tai väsy jne, mies huutaa hiljaa, ja vie lapsen omaan sänkyyn että lopettaa huutamisen, hakee sitten kun on hiljentynyt, mutta lapsi ei saisi edes itkeä, siitäkin rangaistaan

Näitä on paljon, tässä vain muutama. Nyt vasta havahduin kun koko ajan kuuluu ei ei ei...
Olen sanonu miehelle että lopettaa ja hän haukkuu minut nössöksi että kuria pitää olla jne.
Lapsi on alkanu purra kynsiä vimmatusti, voisiko johtua tästä, että on hermostunut ja varuillaan?

Tottahan lapsella pitää kuri olla, mutta...jos lasta komentaa hänelle pitäis myös selittää MIKSI hän ei saa tehdä sitä tai tätä. Jos esim asuu jossain kerrostalossa ja lapsi pomppii 10 aikaan illalla, niin sen mä ymmärrän jos siitä kieltää ettei pompi. Omakotitalo on aivan toinen juttu. Istu miehes kans juttelemaan ennen kuin teet mitään muuta. Jos se ei auta, niin sitten sinä päätät muusta. Mutta yhteiset kasvatus säännöt olis hyvä olla.

 

Narsismi-diagnoosia ei voi noilla tiedoin tehdä. Voi toki olla sitä mutta myös vain muuten sairas ja pirullinen. Joka tapauksessa asiaan puututtava. Voitte yrittää perheneuvolaa, jos mies tulee sinne, muuten lähde pois. Tilanne ei saa jatkua noin.
Itse olen tuntenut yhden oikean narsistin ja hän oli eritäin taitava lasten kanssa ja lapset pitivät hänestä, ettei se sitä katso...

 

Joku tuossa sanoi, että ota vain kamasi ja lähde. Jos asiasta ei ole yritetty puhua kunnolla aiemmin, niin ehdottaisin kuitenkin sitä ensin, niin paljon kuin uskallat. Pidän luultavana, että mies ei muutu, mutta saat itsellesi vähän enemmän varmuutta asiaan, jos olet kuitenkin yrittänyt. Jos vaan karkaat, päätös voi olla liian äkkinäinen ja henkisesti huonosti valmisteltu, jolloin saatat palata takaisin, jos mies yrittää, ja silloin olet kasvattanut henkistä kynnystä uuteen pakoon paljon.

 

Siis täh? ...toivottavasti nuo jutut eivät ole " tosia "

 

Kuulostaa samanlaiselta kuin meidän isä oli kun oltiin pieniä. Mutta nopeasti me opittiin kodin säännöt ja niitä sitten noudatettiin. Meillä parempaa oli se, että saatiin huoneessamme kyllä itkeä rauhassa, mutta huonompaa se että isä välillä raivosi ilman syytä meille. Meidänkin isä oli kyllä monesti kiva ja touhusi meidän lasten kanssa, ja se korjasi aika paljon.

Mutta sinuna ap keskustelisin vakavasti miehen kanssa, niin kauan että yhteinen linja löytyy. Selitä ainakin se, että itkusta ei saa rankaista, ja se että lapsi saa isästään kielteisen kuvan jos isä aina vaan kieltää ja sitten sovitte (vaikka ihan paperille kirjoitatte) mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä.

Jokatapauksessa, ei tuo nyt niin vakavalta kuulosta kuin miten monet vastaajat ovat sen ottaneet. Jos miehen kanssa voi puhua, se voi muuttaa tilanteen ihan toiseen suuntaan!

 

ala vaan pakkaa tavaroita. ei ne muutu. ota sun lapsi ja MYÖS se koiraparka mukaasi.

 

keskustele. Jos ei auta, lähde niin helvetin nopeesti pois.

Millonkohan mahtaa sullekin tulla säännöt, mitä SINÄ aikuinen nainen et saa tehdä.

 

No ei tosiaankaan kannata heti lähteä. Ihminen voi halutessaan muuttua. Ehkä miehesi lapsuus on ollut tuonkaltainen. Asiasta kannattaa puhua ja etsiä ulkopuolista apua. Ei aina kannata heti lähteä käpälämäkeen, hassua neuvoa sellaista. Olet fiksuksi hoksannut asioita ja tilanne voi muuttua.

 

Luulisi, että miehes lähtisi perheneuvolaan, koska siellä saisi kuulla ulkopuolisen asiantuntijan arvion tilanteesta, jos ei kerran sinua usko. Ehdota ainakin.

Liikaa sääntöjä kyllä pienellä, itsekin kannatan kuria, mutta tuntuu, et miehes kokee lapsensa vain yhtenä suurena häiriönä, joka ei sais näkyä kotona ollenkaan.

 

No ei tosiaankaan kannata heti lähteä. Ihminen voi halutessaan muuttua. Ehkä miehesi lapsuus on ollut tuonkaltainen. Asiasta kannattaa puhua ja etsiä ulkopuolista apua. Ei aina kannata heti lähteä käpälämäkeen, hassua neuvoa sellaista. Olet fiksuksi hoksannut asioita ja tilanne voi muuttua.

Nimenomaa HALUTESSAAN! mutta jos toinen ei näe toiminnassaan mitään väärää, ei hän myöskään halua muuttua

 

Keskustele miehen kanssa.
Jos hän ei näe asiassa ongelmaa, ota yhteys johonkin ulkopuoliseen, esim neuvolaan. Sieltä ohjaavat kyllä eteenpäin.
Noin järjetön määrä kieltoja kaksivuotiaalle on epätervettä. Sääliksi käy lasta.

 

[QUOTE="vieras";24265989]Nimenomaa HALUTESSAAN! mutta jos toinen ei näe toiminnassaan mitään väärää, ei hän myöskään halua muuttua[/QUOTE]

Mistäs tiedät ettei mies halua muuttua kun kuulee muiden mielipiteitä kasvatusasiassa. Luulen että on todennäköisempää että mies sen jälkeen haluaa muuttua, kuka nyt haluaisi olla huono vanhempi. Perheneuvola olisi kyllä varmaan hyvä apu.