Mitä tehdä, kun inho omaa lasta kohtaan vain kasvaa ja kasvaa?!?

Minulla on 5-vuotias tytär, joka on vauvasta asti ollut mielestäni vaativa lapsi.
Ensin oli koliikki ja kun siitä selvittiin alkoi tähän päivään asti jatkunut kitinä ja valitus joka jumalan asiasta.

Lapselle ei riitä, ei niin mikään!! Koko ajan vaatii lisää huomiota, tavaraa jne.

Hän on aina ystäviensä joukossa se, joka päättää mitä tehdään ja jollei toisille sovi, hän ei leiki! On mielummin sitten yksin tai tulee kotiin. Kotona emme nykyään enää tee mitään yhdessä, kun kaikki pitäisi tapahtua hänen ehdoillaan. Esim. jos hän ehdottaa askartelua tai piirtämistä, en saa tehdä mitään "omaa" juttua, koska hän ei osaa samaa ja kiukustuu.
Eräänkin kerran silityshelmiä tehdessämme minä tein hänen mielestään hienomman ja hän heitti levyllisen helmiä pitkin lattioita, kun sai raivarin. Minun olisi pitänyt tehdä rumempi.

Hänellä ei ole kilpailuviettiä lainkaan - jos hän on häviämässä. Jos hän voittaa, kaikki muut on huonoja ja tyhmiä.

Olemme miehen kanssa aina yrittäneet toitottaa, että voitto ei ole tärkeintä, vaan yhdessä tekeminen ja hänen kanssaan on tehty palapelejä ja pelattu lautapelejä jne. niin useasti, ettei ole pulaa siitä, ettemme olisi tehneet ja yrittäneet. Emme koskaan ole voitettuamme tuulettaneet että jes mä voitin, vaan todenneet että olipa hieno peli ja otetaanpa uusiksi ja katsotaan kuka nyt voittaa. Mutta se ei tytölle riitä. Nykyään hän lopettaa pelaamisen kun huomaa että voittoon ei ole enää mitään mahdollisuutta.

Hänellä ei ole lainkaan kunnioitusta meitä vanhempia kohtaan. Lällättelee takaisin ja kaikki mitä me sanomme tai kerromme (opetamme) on väärin, kun kaverit tietää kaiken paremmin.

Olen viimeiset puolivuotta ollut niin hukassa tytön kanssa ja asiasta neuvolassakin sanonut, mutta vastaus on vain, että se kuuluu tuohon ikään.
Meillä ei voida enää elää näin! Täällä kärsii koko muu perhe, kun kauppaan lähteminenkin on niin hemmetin vaikeaa, kun vaatteista ja kaikista tapellaan lähes tunti. Ikinä ei päälle mene mitään mitä pitäisi ja minulla on periaate, että sään mukaan puetaan ja tunnin verran tyttö pistää vastaan ennen kuin luovuttaa ja pukee ne, mitä piti.
Ja näitä tilanteita on lukemattomia; kerhoon lähtiessä, syömisessä, käyttäytyminen ravintolassa jne. Hänellä on asenne, että vain hän on oikeassa.

Meillä ei ole mitään ehdottomia sääntöjä, vaan lapselle on annettu vaihtoehtoja ja päätäntävaltaa. Nyt hänestä on vaan valitettavasti kehkeytymässä sellainen, joka elää ja tekee niin kuin häntä huvittaa. Meidän perhe ei ole hänelle se tuki ja turva, emme ole "yksikkö" vaan hänen ykkössijallaan ovat kaverit ja hän itse.

Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä?

 

Laadi säännöt ja pidä niistä kiinni. Keksittekö mitään muuta yhteistä tekemistä, kuin peliä ja kilpailua?

 

kirjoitinhan, että askarrellaan, kaikkea mahdollista. Ulkoillaan, käydään puistoissa ja metsäpoluilla, kyläillään, luetaan satuja ja katsotaan yhdessä ohjelmia. Mutta lasta ei saa mihinkään mukaan, jollei hän saa päättää mihin puistoon mennään, kenen luo kylään jne.

Sitten kun mennään sellaiseen, jota hän ei ole päättänyt esim. puisto, niin hän ei tee siellä mitään tai sitten yrittää kiusata toisia ja kyläpaikoissa on suoraan sanottuna pirullinen penikka.

 

PAinajainen Otatko tytön kainaloon ja pistät väkisin vai odotatko että itse tekee/pukee, yms.

 

Mitä sä sillon teet, kun lapsi tekee väärin? Mitä siittä seuraa?
Tai kun se ei suostu pukemaan, mitä teet?

 

hae apua tyttärellesi. neuvolaan ja sieltä kautta apua. kyl ne ottaa tosissaan kun varaat varta vasten ajan tätä tilannetta varten.

 

Siitä tulee aikanaan varmaan hyvä yritysjohtaja jos älliä löytyy. :heart:

 

Onko ainoa lapsi? Onko päivähoidossa?

 

No sanoisin et tuollaisessa tilanteessa kuin ap kuvailee kannattaa soittaa aikaa vaikkapa perheneuvolaan, ennenkuin tilanne pahenee. Ei omaa lasta voi inhota :/ toki käytöstä, mut ei lasta. Hanki ihmeessä ap keskusteluapua teille.

 

tee lapselle selväksi kuka on "lauman pomo" eli vanhemmat.
sitten kun on selkeet rajat eli kerhoon lähtiessä vaatteet valmiina ja jos ne ei mene sovitusti päälle, ei kerhoon mennä. miten muuten kerhossa käyyttäytyy?

 

Meillä ei ole mitään ehdottomia sääntöjä, vaan lapselle on annettu vaihtoehtoja ja päätäntävaltaa.

Ja siinä sen virheen olette tehneetkin. Liian nuorelle ei saa antaa vaihtoehtoja ja valtaa. Kehitys ei riitä moiseen noin nuorella. Aikuinen päättää ja sillä selvä. Monista vaihtoehdoista lapsi ainoastaan hämmentyy, jos itse pitää valita. Nyt otatte komennon määrätietoisesti takaisin itsellenne. Pitkittyessään tilanne vain pahenee. Aikuinen päättää, mitä puetaan, syödään jne. ja piste. Tuonikäisen kanssa ei vielä kannata alkaa neuvottelemaan.

 

Suosittelen ottamaan "aikalisän". Lapsi hoitoon ja sinä myös miehesi kanssa, vaikkapa lähimpään dayspa:han. Pääsette kunnolla rentoutumaan ja irti arjesta. Mielummin tietysti joku pidempi reissu jos vain mahdollista.
Rentoutumisen jälkeen sitä jaksaa taas asettaa rajoja. Kuuostaa siltä, että teillä todella koetellaan, mitkä ovat rajat, mutta niistä kannattaa pitää kiinni tiukasti.

 

Perheneuvolasta voisi apua saada.

 

Voisko sillä mahdollisesti olla joku luonnehäiriö? Ei pidä liian helpolla mitään diagnooseja latailla, mutta sehän voi olla mahdollisuus.

En oikein osaa sanoa mitään kun ei ole kokemusta.

Jaksamista! :hug:

 

Ensi kerralla kun olette lähdössä puistoon tai jonnekin muualle ei pakolliseen paikkaan (niin että molemmat vanhemmat on kotona) tee niin että annat vaatteet kerrot selvät säännöt ja sanot että jos näin ei toimita sinä lähdet yksin ja lähdet ja jätät tytön isänsä kanssa kotiin, kotona ei mitään kivaa juttua vaan vaikkapa yksin leikkiä omassa huoneessa. ja toista tarvittaessa osoita että aikuinen on se joka määrää. Jos pakollinen meno niin lapsi kainaloon ja vaatteet kanssa älä anna pelleillä tuntia vaatteitten kanssa.

 

Meillä ei ole mitään ehdottomia sääntöjä, vaan lapselle on annettu vaihtoehtoja ja päätäntävaltaa.

Siinähän se vastaus tulikin. Ns. vapaan kasvatuksen hedelmiä on poimittava jossain vaiheessa. Kyllä rajat ovat rakkautta, ja tuovat lapselle turvallisen olon ja elinympäristön.

Lapsihan haluaa kaikennäköistä, mutta niiden haluamisien ja päätösten takana ei ole oikeaa ajattelukykyä, tai pohdintaa. Lapsi ei yksinkertaisesti siihen vielä kykene. Annetaan lasten olla lapsia, ja hoidetaan me aikuiset omat velvollisuutemme!

 

Meillä ei ole mitään ehdottomia sääntöjä, vaan lapselle on annettu vaihtoehtoja ja päätäntävaltaa.

Ja siinä sen virheen olette tehneetkin. Liian nuorelle ei saa antaa vaihtoehtoja ja valtaa. Kehitys ei riitä moiseen noin nuorella. Aikuinen päättää ja sillä selvä. Monista vaihtoehdoista lapsi ainoastaan hämmentyy, jos itse pitää valita. Nyt otatte komennon määrätietoisesti takaisin itsellenne. Pitkittyessään tilanne vain pahenee. Aikuinen päättää, mitä puetaan, syödään jne. ja piste. Tuonikäisen kanssa ei vielä kannata alkaa neuvottelemaan.

Samaa mieltä.

 

Minä olen se joka päättää lopulta miten asiat tehdään. Ensin hän saa yrittää ja tehdä pieniä valintoja esim. kahdesta vaatteesta valinta tms. Teillä tuntuis tyttö olevan hukassa itsensä kanssa kun saa päättää kaikesta ja pompottaa. OIkeasti: se ahdistaa häntä ja se näkyy käytöksessä.

Meillä jos ei päätöstä ala syntyä ja menee tuollaiseksi käytökseksi kuin mitä kuvaat, se olen minä joka napaa lapselle vaatteet päälle ja kainalossa autoon. Jos jäisin joka kerta yrittämään sitä, että josko nyt päättäisit itse.. en ikinä ehtisi töihin klo 7 ja toinen lapseni jäisi totaalisen paitsioon.

 

ja vielä... aina ei voi olla "kiva vanhempi", niitä "kakka päätöksiä" joutuu tekemään niinkuin esimieskin töissään. Lopulta tytön luottamus lisääntyy sinuun ja käytös muuttuu. Toisaalta teillä on hyvä luottamus kun hän uskaltaa olla oma itsensä sinun seurassasi.

 

Joskus otan syliin ja laitan vaatteet vaikka väkisin, jos on tulenpalava kiire, mutta yleensä odotan, että itse suoriutuisi. Jostain joskus luin, että lapsen on saatava itse rauhoittaa itsensä ja opetella korjaamaan omia virheitään. Ja kun hän itse vaatteita vaihtaa, kehun samalla että hienosti menee ja vielä housut ja sitten kengät jne.

useimmiten venytän ja venytän pinnaa, etten räjähtäisi, mutta kun räjähdän, räjähdän lujaa. Huudan ja mäkätän ja saatan heittää esim kaupasta ostetut karkit roskiin, jollei uhkauksista huolimatta ole lopettanut esim. käden tunkemista maitolasiin;
minä: käsi pois maitolasista!! Ruokapöydässä ei käyttäydytä noin!
tytär: ottaa käden pois, pyyhkii sen paitaan, naureskelee ja laittaa kohta uudelleen
minä: karkit jäävät saamatta, jos et tottele ja lopeta! Tämä on viimeinen kerta, kun asiasta sanon!
tytär toistaa saman kuin edellä
minä: nyt olet ilman karkkia, kun et totellut!
tytär haukkuu tyhmäksi ja sanoo ettei tykkää musta, samalla loppui nälkä eikä syö palaakaan. Käsken pyytämään anteeksi sanomisiaan ja kerron että karkit menetti, koska varoituksista huolimatta ei totellut ja tuhannen kerran sanon, että meillä ei ruokapöydässä niin käyttäydytä.
Ei pyydä anteeksi vaan näyttää kieltä ja on kuin ei olisi ymmärtänyt sanaakaan siitä mitä sanoin. Laitan jäähylle ja sanon, että sitten kun on anteeksi pyydetty ja sovittu ja asia ymmärretty saa lähteä ulos/katsoa ohjelmaa, mitä sitten olikin ollut menossa tekemään.

Jäähyn jälkeen asia käydään läpi, mutta en koskaan oikein ole päässyt selvyyteen, onko hän asiaa lainkaan todella sisäistänyt.

Ja kova tuo tyttö on kaikkea keksimään ja organisoimaan. Mielikuvitus on sitä luokkaa, että moni ollut kateellinen. Tyttö on kaunis kuin mikä, ja ollessaan hyvällä päällä, saa kaikki muutkin iloiseksi. Niitä hyviä päiviä on vaan niin harvassa nykyään.

Äkkipikainen ja temperamenttinen luonne ja minä aivan hukassa.

 

Lapsen pitäs antaa päättää vaan niistä asioista, jotka ei vaikuta siihen kokonaiskuvaan, esim. laittaako keltaset vai punaset sukat tai juoko mehua vai maitoa.

Mistään sellasesta lapsen ei saa antaa päättää, mistä on sellasia seurauksia, joita ei haluta. Lapsi ei voi esimerkiksi päättää, monelta ruoka on.

 

Kuria, kuria ja vielä kerran kuria.

Lapsella on nyt sellainen käsitys, että hän hallitsee tätä maailmaa. Mitä pikemmin pistätte kovan kurin päälle, sitä helpommalla tyttö pääsee isompana. Teini-ikäiselle on ikävä pettymys, kun huomaakin, ettei maailman pyöri hänen ympärillään.

 

Meillä on poika samanikäinen ja vähän samanlaista hommaa tuntuu olevan. Se helpotti käytöstä kun laitettiin poika joka kerta nurkkaan istumaan ja miettimään tekosiaan / raivareita ja sai tulla pois kun pyysi anteeksi. Nykyään on jo paljon helpompaa. Kaupassakaan ei enää kitise mitään!

Ei siis tarvita mitään piiskaa vaan kolme varoitusta ja jollei usko niin sitten nurkkaan miettimään asioita! Muutenhan tenavat hyppii silmille ja niille saisi ostaa koko kaupan

Vaatii vain hermoja parin viikon ajan ja selkeät säännöt

jaksamisia :hug:

 

Pahinta lapselle on se, että kuri muuttuu ja on arvaamaton. Ensin venytetään pinnaa ja sitten hermostutaan totaalisesti. se on lapsesta pelottavaa ja lapselle ei tule perusturvallisuudentunnetta.

 

tee lapselle selväksi kuka on "lauman pomo" eli vanhemmat.
sitten kun on selkeet rajat eli kerhoon lähtiessä vaatteet valmiina ja jos ne ei mene sovitusti päälle, ei kerhoon mennä. miten muuten kerhossa käyyttäytyy?

Tuo olisi lapsen ihannetilanne!! Eli ei toimi meillä! Siis tuo, että kerhoon ei sitten mennä. Siihen hän tokaisisi et hyvä juttu, en olis halunnutkaan.

Juuri viime viikolla satoi saavista kaatamalla ja hän ilmoitti, että hän ei sitten sateessa kävele. Minä sanoin että kävelet. Ja sinne sitä sitten loppujen lopuksi mentiin. Ei se pukisi ikinä mitä käsken, jos vaihtoehto on ettei lähdettäisikään