mitä tehdä kun ei enää yksinkertaisesti jaksa!

pyydäppäs neuvolaa kertomaan kriisin kriteerit!

Oon nähnyt ja lukenut ne kriteerit, mutta ne ei vaan riitä!
Voisinko ilmaista asian niin, että kriisi=jotain on pahempaa on jo sattunut!
Näin minä näen asian. Psykiatrinen sh sanoi asian niin, ettei ennalta ehkäisevään työhön ole kunnalla varaa...

 

Mut ethän sä voi miestäsi syyttää huonosta olostasi. Keksi itse itsellesi joku juttu josta saat iloa ja onnistumisen tunnetta.Älä odota että miehesi ja perheesi tekee sen puolestasi.

Onko sulle vieras käsite, että sellainen tuntuu pahalta jos miestä ei kiinnosta sun asiat ollenkaan?

Ei ole,ei. Mut yleensä asiat kuitenkin on niin, et itse voit oloosi vaikuttaa eniten.Jos oletat et miehesi keksii sinulle menoa ja sisältöä elämään niin hirmuisen taakan miehellesi annat.
Ei ole välttämättä kysymys siitä et miestäsi ei kiinnosta.Ehkä hän ei vaan osaa vastata pahaan oloosi.Eikä osaa antaa vastausta yhtään sen paremmin ku itsekkään.Itse sinun pitäisi tietää mistä nautit.Mennä ihmisten ilmoille ja keksiä kivaa tekemistä.
Ei aloittajan kirjoituksesta kuitenkaan sellaista käsitystä saa et mies ei ole valmis lapsia katsomaan jos vaimo haluaa itselleen omaa aikaa.Toki voin myös olla väärässä.

 

Kuulostaa ihan baby bluesille, kenties miehen käytös ei ole syy ap:n huonolle ololle. Toki se voi osaltaan vaikuttaa. Mutta kovasti tuo nyt kuulostaa siltä, että masennus on iskenyt ja vauva-arki näyttää kurjalta ja tylsältä, entinen elämä houkuttaa ja sitä kaipaa (aikaa kun ei ollut vielä lapsia ).

Ja jos sun huolet haihtuu kuin tuhka tuuleen, kun vain näetkin jonkun aikuisen ihmisen joka kuuntelee sua, niin ilmeisesti sulla ei kovin pahoja ongelmia ole. Kuulostaa vaan siltä, että sun pitäisi nyt repiä itsesi ulos sieltä kodista vaikka lenkille, leffaan, salille tms. Kummasti mieli piristyy kun tekee jotain mukavaa. Ja kun oma mieliala kohenee, huomaa ettei se mieskään niin paha ole mitä on ajatellut.

Ei tietenkään ole miehen syy, ei missään nimessä. Kuka niin edes ajattelee? Miehenhän kuuluu olla välinpitämätön ja kylmä sikaniska, joka ei puolisolleen lämpimiä ajatuksia suo.

Vaikka ap:llä olis babyblues, niin miehen käytös (tai siis sen muuttuminen) auttaisi varmasti. Silloin kun kaipaa entistä enemmän toisen huomiota ja huolenpitoa.

 

http://www.aima.fi/

 

Psykiatrinen sh sanoi asian niin, ettei ennalta ehkäisevään työhön ole kunnalla varaa...

uskomatonta!

luulen että olet "liian kiltti"? sulla on oikeus tunteisiisi.

 

Hanki muuta aikuista seuraa. Ei kukaan jaksa olla toisen ainoa kontakti, jota pitäisi aina olla hoitamassa. Ota myös itse vastuu elämästäsi, älä syyttele vain miestä. Voit toki erotakin, mutta älä kuvittele, että ainoa syy eroon on mies, joka ei sua koko ajan jaksa hoitaa.

Aina olla hoitamassa? En voi kun ihmetellä minkälaisia parisuhteita teillä naisilla on...

No, ap kertoi olevansa suunnilleen masentunut ja että haluaa kaiken paskan kaataa miehen niskaan. Hoitajana olemistahan se on. Ei sellaiseen voi ketään pakottaa.

Tottakai olisi toivottavaa, että mies pystyisi muuttamaan toimintaansa, mutta ei siihen voi pakottaa. Omaan toimintaan vaikuttaminen on helpompaa, ja usein siitä seuraa sitten muutosta laajemminkin.

Ei hitto, ei tää voi olla todellista. Pidättekö te miehiänne tosiaan niin hauraina, että he eivät kestä kuulla vaimon itkuja ja murheita? Onko teillä tosiaan puolisoina sellaisia paskahousuja, jotka sulkee korvansa ja silmänsä todellisuudelta, kääntää selkänsä kun toista tarvitsee?

 

Hanki muuta aikuista seuraa. Ei kukaan jaksa olla toisen ainoa kontakti, jota pitäisi aina olla hoitamassa. Ota myös itse vastuu elämästäsi, älä syyttele vain miestä. Voit toki erotakin, mutta älä kuvittele, että ainoa syy eroon on mies, joka ei sua koko ajan jaksa hoitaa.

Aina olla hoitamassa? En voi kun ihmetellä minkälaisia parisuhteita teillä naisilla on...

Mulla on tosi tasapainoinen suhde, jossa molemmilla on kodin ulkopuolista elämää. Yhdessä jaksetaan olla ja nauretaan ja arki on hyvää, kun on myös niitä ystäviä ja juttuja myös kodin ulkopuolella.
Itsekin tunnistan tuon ja olen siihen valunut joskus juuri kun lapset oli ihan pieniä, kun on ollut kodin ulkopuoliset kontaktit vähissä. Sitä ripustautuu mieheen ja kuvittelee, että siitä se kaikki johtuu, kun on kurjaa.

 

Voisitko purkaa näitä ajatuksia jollekin muulle kuin miehellesi? Karu totuus on, että joidenkin on kovin vaikea samastua siihen tilanteeseen, mitä nyt itse elät päivittäin. Miehesi ei välttämättä todella näe kokonaistilannetta eikä siten myöskään ymmärrä, mitä hän voisi asialle tehdä.

Jospa esität selkeitä keinoja, joita itse olet miettinyt? Ja juttelet ystävien kanssa näistä jutuista, ettei mies ole "kaatopaikka", johon kaikki oma pahaolo kaadetaan samantien kun hän astuu ovesta sisään. Korvien sulkeminen tuollaisissa tilanteissa on todennäköisesti ihan alitajuinen veto, hulluksihan sitä tulisi itse kukin, jos joutuisi rekisteröimään ihan kaiken ja keksimään kaikkeen vielä ratkaisut - vaikka se kaikki olisikin sanottu ja purettu syystä.

Oletko miettinyt vaikka neuvolapsykologilla käymistä? Vaikutat tosiaan aika uupuneelta ja voisi ehkä olla hyvä päästä purkamaan noita asioita jonkun ulkopuolisen kanssa. Näin ehkä voisitte listata yhdessä asioita, joiden avulla sinä jaksaisit paremmin ja mies saisi konkreettisen ohjeistuksen siihen, mitä HÄNEN tulisi tehdä auttaakseen sinua jaksamaan.

Mikset näe muita aikuisia, eikö lähellä ole muita äitejä/perhekerhoja, leikkikenttiä tms.? Neljän seinän sisällä (tai vaikka omalla pihalla) kököttäminen ilman aikuista seuraa on melko varma keino hankkia itselleen uupumus tai vähintäänkin mökkihöperyys. Been there!

Siis miks helvetissä kaikki kiertää miehen "roolin" tässä asiassa?! Hän on se ensimmäinen ihminen, jonka pitäisi olla vaimonsa tukena, kuunnella ja olla läsnä!

On liian pienet piirit jos ei ole muita aikuisia elämässä kuin oma mies.Pitää hankkia elämä.Ja lakata hankkimasta lapsia kun edellistenkin hoito jo ahdistaa.Hankkia työpaikka,harrastuksia.Pois sieltä neljän seinän sisältä valittamasta.

Niin samaa mieltä. Ei toinen aikuinen voi olla se ainoa kontakti. Sekoaahan sitä vähemmästäkin. Ei mitään kontakteja saatikka harrastuksia ja sitten syytetään miestä joka ei "tue". Ei kukaan voi olla vastuussa toisen ihmisen elämästä. Tiettyyn rajaan asti voi tukea, mutta ei määrättömiin, jos toisella ei ole mitään kontakteja kodin ulkopuolella tai edes harrastuksia.
Aika raskasta semmoinenkin, että kun toinen tulee töistä, niin heti pitää ruveta viihdyttämään perheen äitiä, joka on tuskissaan aikuisen seuran puutteesta...

Jos saan korjata tämän väärinkäsityksen.
En ole "kitissyt"/valittanut miehelleni asioista kokoajan.
Mutta sitten kun tuntuu pahalta, olen kyllä yrittänyt kertoa. Tämä ei siis ole joka päiväistä!

 

Voisitko purkaa näitä ajatuksia jollekin muulle kuin miehellesi? Karu totuus on, että joidenkin on kovin vaikea samastua siihen tilanteeseen, mitä nyt itse elät päivittäin. Miehesi ei välttämättä todella näe kokonaistilannetta eikä siten myöskään ymmärrä, mitä hän voisi asialle tehdä.

Jospa esität selkeitä keinoja, joita itse olet miettinyt? Ja juttelet ystävien kanssa näistä jutuista, ettei mies ole "kaatopaikka", johon kaikki oma pahaolo kaadetaan samantien kun hän astuu ovesta sisään. Korvien sulkeminen tuollaisissa tilanteissa on todennäköisesti ihan alitajuinen veto, hulluksihan sitä tulisi itse kukin, jos joutuisi rekisteröimään ihan kaiken ja keksimään kaikkeen vielä ratkaisut - vaikka se kaikki olisikin sanottu ja purettu syystä.

Oletko miettinyt vaikka neuvolapsykologilla käymistä? Vaikutat tosiaan aika uupuneelta ja voisi ehkä olla hyvä päästä purkamaan noita asioita jonkun ulkopuolisen kanssa. Näin ehkä voisitte listata yhdessä asioita, joiden avulla sinä jaksaisit paremmin ja mies saisi konkreettisen ohjeistuksen siihen, mitä HÄNEN tulisi tehdä auttaakseen sinua jaksamaan.

Mikset näe muita aikuisia, eikö lähellä ole muita äitejä/perhekerhoja, leikkikenttiä tms.? Neljän seinän sisällä (tai vaikka omalla pihalla) kököttäminen ilman aikuista seuraa on melko varma keino hankkia itselleen uupumus tai vähintäänkin mökkihöperyys. Been there!

Siis miks helvetissä kaikki kiertää miehen "roolin" tässä asiassa?! Hän on se ensimmäinen ihminen, jonka pitäisi olla vaimonsa tukena, kuunnella ja olla läsnä!

Kuka tässä mitään on kiertänyt? Kyllä sitä apua voi tarvita koko perhe, alkuperäisen tekstin mukaan selvästikään ap:n mies ei edes ymmärrä kokonaistilannetta eikä sitä, mikä hänen roolinsa vaimon ongelmien keskellä PITÄISI olla. Ja otetaanpa nyt huomioon sekin, että meillä on tässä ainoastaan yhden osapuolen näkemys esillä, asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia.

Tottakai miehen tuki on tärkeää, mutta ei se valitettavasti aina kaikkea pelasta. Ap tarvitsee muiden aikuisten seuraa, mahdollisuutta purkaa päivittäisiä tapahtumia (muutoinkin kuin oksentamalla ne mahdollisesti itkulla ja kiukulla säestettynä puolisonsa päälle, kun tämä pääsee töistä kotiin) ja tuntoja, saada vertaistukea ja konkreettista apua arkeen. Miten mies nämä asiat hoitaa? Jää pois töistä kotiin jutteluseuraksi ja auttamaan lasten kanssa 24/7? Illat ja viikonloput on erikseen, silloin miehen tuleekin osallistua arkeen. Mutta kyllä se on sen kotona olevan tehtävä hankkia itselleen ja lapsille päiväksi aktiviteettia, ei kukaan muu niitä ystäviä tai tuttavia kotiovelle tuo. Se on kuitenkin totuus, että suurimmalla osalla sosiaaliset kontaktit pitää kotiäitiaikana järjen päässä ja vähentävät uupumusta.

Väsyneenä ja uupuneena on hirveän vaikea nähdä asioita muuta kuin omalta kantiltaan, ja silloinkin sitä toivoisi, että joku muu nostaisi siitä suosta. Apua sellaiseen tilanteeseen pitääkin saada, jotta saa levättyä kunnolla ja nollattua tilannetta. Jos ei kommunikaatio perheen sisällä toimi, niin sitä toimivuutta kannattaa sitten hakea ulkopuolisten avulla.

 

Voisitko purkaa näitä ajatuksia jollekin muulle kuin miehellesi? Karu totuus on, että joidenkin on kovin vaikea samastua siihen tilanteeseen, mitä nyt itse elät päivittäin. Miehesi ei välttämättä todella näe kokonaistilannetta eikä siten myöskään ymmärrä, mitä hän voisi asialle tehdä.

Jospa esität selkeitä keinoja, joita itse olet miettinyt? Ja juttelet ystävien kanssa näistä jutuista, ettei mies ole "kaatopaikka", johon kaikki oma pahaolo kaadetaan samantien kun hän astuu ovesta sisään. Korvien sulkeminen tuollaisissa tilanteissa on todennäköisesti ihan alitajuinen veto, hulluksihan sitä tulisi itse kukin, jos joutuisi rekisteröimään ihan kaiken ja keksimään kaikkeen vielä ratkaisut - vaikka se kaikki olisikin sanottu ja purettu syystä.

Oletko miettinyt vaikka neuvolapsykologilla käymistä? Vaikutat tosiaan aika uupuneelta ja voisi ehkä olla hyvä päästä purkamaan noita asioita jonkun ulkopuolisen kanssa. Näin ehkä voisitte listata yhdessä asioita, joiden avulla sinä jaksaisit paremmin ja mies saisi konkreettisen ohjeistuksen siihen, mitä HÄNEN tulisi tehdä auttaakseen sinua jaksamaan.

Mikset näe muita aikuisia, eikö lähellä ole muita äitejä/perhekerhoja, leikkikenttiä tms.? Neljän seinän sisällä (tai vaikka omalla pihalla) kököttäminen ilman aikuista seuraa on melko varma keino hankkia itselleen uupumus tai vähintäänkin mökkihöperyys. Been there!

Siis miks helvetissä kaikki kiertää miehen "roolin" tässä asiassa?! Hän on se ensimmäinen ihminen, jonka pitäisi olla vaimonsa tukena, kuunnella ja olla läsnä!

On liian pienet piirit jos ei ole muita aikuisia elämässä kuin oma mies.Pitää hankkia elämä.Ja lakata hankkimasta lapsia kun edellistenkin hoito jo ahdistaa.Hankkia työpaikka,harrastuksia.Pois sieltä neljän seinän sisältä valittamasta.

Niin samaa mieltä. Ei toinen aikuinen voi olla se ainoa kontakti. Sekoaahan sitä vähemmästäkin. Ei mitään kontakteja saatikka harrastuksia ja sitten syytetään miestä joka ei "tue". Ei kukaan voi olla vastuussa toisen ihmisen elämästä. Tiettyyn rajaan asti voi tukea, mutta ei määrättömiin, jos toisella ei ole mitään kontakteja kodin ulkopuolella tai edes harrastuksia.
Aika raskasta semmoinenkin, että kun toinen tulee töistä, niin heti pitää ruveta viihdyttämään perheen äitiä, joka on tuskissaan aikuisen seuran puutteesta...

Minä itse en menis kotiin jos vastassa olisi tympääntynyt kitisevä akka.
Ensin työpäivä takana ja kun astuu ovesta sisään,vastassa tyytymätön valittava nainen jolla on tarve purkaa pahaaoloa.Tällä tavalla se tunnepuoli suhteesta tapetaan varmasti.Ei mies ole mikään terapeutti ja kun ap.llä sellainen on,kannattaa pyytää mielialalääkitys jos elämä tuntuu niin masentavalta.

 

Ei ole,ei. Mut yleensä asiat kuitenkin on niin, et itse voit oloosi vaikuttaa eniten.Jos oletat et miehesi keksii sinulle menoa ja sisältöä elämään niin hirmuisen taakan miehellesi annat.
Ei ole välttämättä kysymys siitä et miestäsi ei kiinnosta.Ehkä hän ei vaan osaa vastata pahaan oloosi.Eikä osaa antaa vastausta yhtään sen paremmin ku itsekkään.Itse sinun pitäisi tietää mistä nautit.Mennä ihmisten ilmoille ja keksiä kivaa tekemistä.
Ei aloittajan kirjoituksesta kuitenkaan sellaista käsitystä saa et mies ei ole valmis lapsia katsomaan jos vaimo haluaa itselleen omaa aikaa.Toki voin myös olla väärässä.

Ap:n oloon auttaisi, jos mies kuuntelisi ja olisi läsnä, niin hän kirjoitti jo ekassa viestissään. Hän ei saa mieheltään minkäänlaista tukea tai hellyyttä. Mitä se on, jos ei miehen mielenkiinnottomuutta? Jos ei edes yritä olla toisen tukena, niin itsekäs sellainen on! On varmasti helpompi mennä ihmisten ilmoille, kun toinen rohkaisee ja kannustaa.

 

Minä itse en menis kotiin jos vastassa olisi tympääntynyt kitisevä akka.
Ensin työpäivä takana ja kun astuu ovesta sisään,vastassa tyytymätön valittava nainen jolla on tarve purkaa pahaaoloa.Tällä tavalla se tunnepuoli suhteesta tapetaan varmasti.Ei mies ole mikään terapeutti ja kun ap.llä sellainen on,kannattaa pyytää mielialalääkitys jos elämä tuntuu niin masentavalta.

Ap sanoi, että se ei todellakaan ole jokapäiväistä. Jos ei puolisolleen voi avayútua ja puhua syvimpiä tunteitaan, niin kelle sitten? Haluaisitko mielummin, että kumppanisi vaan esittäisi onnellista ja hyvinvoivaa, vaikka oikeasti ei sitä olisi? Oletko koskaan kysynyt häneltä, kuinka hän voi ja mitä hänelle kuuluu, kuinka jaksaa jne.?

 

Ensin työpäivä takana ja kun astuu ovesta sisään,vastassa tyytymätön valittava nainen jolla on tarve purkaa pahaaoloa.

tekstistäsi paistaa välinpitämättömyys. ensin työ sitten puoliso. väärin.

 

Hanki muuta aikuista seuraa. Ei kukaan jaksa olla toisen ainoa kontakti, jota pitäisi aina olla hoitamassa. Ota myös itse vastuu elämästäsi, älä syyttele vain miestä. Voit toki erotakin, mutta älä kuvittele, että ainoa syy eroon on mies, joka ei sua koko ajan jaksa hoitaa.

Aina olla hoitamassa? En voi kun ihmetellä minkälaisia parisuhteita teillä naisilla on...

No, ap kertoi olevansa suunnilleen masentunut ja että haluaa kaiken paskan kaataa miehen niskaan. Hoitajana olemistahan se on. Ei sellaiseen voi ketään pakottaa.

Tottakai olisi toivottavaa, että mies pystyisi muuttamaan toimintaansa, mutta ei siihen voi pakottaa. Omaan toimintaan vaikuttaminen on helpompaa, ja usein siitä seuraa sitten muutosta laajemminkin.

Ei hitto, ei tää voi olla todellista. Pidättekö te miehiänne tosiaan niin hauraina, että he eivät kestä kuulla vaimon itkuja ja murheita? Onko teillä tosiaan puolisoina sellaisia paskahousuja, jotka sulkee korvansa ja silmänsä todellisuudelta, kääntää selkänsä kun toista tarvitsee?

Totta helvetissä ne kestää, mutta ei semmoista koko ajan jaksa. Masentuneen pitää saada hoitoa, eikä mies/vaimo voi olla se hoitaja. Jos ei pääse omin voimin enää ulos ja ihmisten pariin, niin sitten pitää vaatia sitä apua. Ja ap uskoo, ettei siitä ole apua, että hän kävisi jossain tai tekisi jotain ja on "kolunnut" kaikki äidit. Jos ei oman elämän suosta nostaminen enää edes kiinnosta, niin avun saamisella on jo kiire.

Mutta kyllähän se tietää, kun näille sivuille kirjoittaa, niin kaikki on miehen syytä, ehdottomasti ja auttamattomasti...

 

Mut ethän sä voi miestäsi syyttää huonosta olostasi. Keksi itse itsellesi joku juttu josta saat iloa ja onnistumisen tunnetta.Älä odota että miehesi ja perheesi tekee sen puolestasi.

Onko sulle vieras käsite, että sellainen tuntuu pahalta jos miestä ei kiinnosta sun asiat ollenkaan?

Ei ole,ei. Mut yleensä asiat kuitenkin on niin, et itse voit oloosi vaikuttaa eniten.Jos oletat et miehesi keksii sinulle menoa ja sisältöä elämään niin hirmuisen taakan miehellesi annat.
Ei ole välttämättä kysymys siitä et miestäsi ei kiinnosta.Ehkä hän ei vaan osaa vastata pahaan oloosi.Eikä osaa antaa vastausta yhtään sen paremmin ku itsekkään.Itse sinun pitäisi tietää mistä nautit.Mennä ihmisten ilmoille ja keksiä kivaa tekemistä.
Ei aloittajan kirjoituksesta kuitenkaan sellaista käsitystä saa et mies ei ole valmis lapsia katsomaan jos vaimo haluaa itselleen omaa aikaa.Toki voin myös olla väärässä.

siltä se kyllä tuntuukin, olen miehelleni taakana!
Ei hän todellakaan tiedä mitä tehdä taikka sanoa!
Se siinä juuri onkin...puhun, että voisinpa tehdä jotain/aloittaa jonkun jutun, nii vastaus on aha, joo, vai niin...innostukseni lässähtää ennen kuin kerkee kunnolla alkaakkaan. Sitten tuntuukin jo, että mitä sitä lähtemään. Sehän syö vaan aikaa ja rahaa. Siinä ajassa voin vaikka imuroida.

Ja korjaan senkin käsityksen että mieheni olisi kamala sika. Ehei!
On hänessä hyvätkin puolet, totta kai!
Ja onhan hän ahkera, käy tunnollisesti töissä, on hyvä isä ja on fyysisesti läsnä...mutta henkinen puoli reistailee pahemman kerran ja sitä juuri tarvitsisin!

 

Hanki muuta aikuista seuraa. Ei kukaan jaksa olla toisen ainoa kontakti, jota pitäisi aina olla hoitamassa. Ota myös itse vastuu elämästäsi, älä syyttele vain miestä. Voit toki erotakin, mutta älä kuvittele, että ainoa syy eroon on mies, joka ei sua koko ajan jaksa hoitaa.

Aina olla hoitamassa? En voi kun ihmetellä minkälaisia parisuhteita teillä naisilla on...

No, ap kertoi olevansa suunnilleen masentunut ja että haluaa kaiken paskan kaataa miehen niskaan. Hoitajana olemistahan se on. Ei sellaiseen voi ketään pakottaa.

Tottakai olisi toivottavaa, että mies pystyisi muuttamaan toimintaansa, mutta ei siihen voi pakottaa. Omaan toimintaan vaikuttaminen on helpompaa, ja usein siitä seuraa sitten muutosta laajemminkin.

Ei hitto, ei tää voi olla todellista. Pidättekö te miehiänne tosiaan niin hauraina, että he eivät kestä kuulla vaimon itkuja ja murheita? Onko teillä tosiaan puolisoina sellaisia paskahousuja, jotka sulkee korvansa ja silmänsä todellisuudelta, kääntää selkänsä kun toista tarvitsee?

Jos et ymmärrä niin et ymmärrä. Kyllä, mieheni kuuntelee ja tukee, kuten myös minä häntä, mutta ymmärrän myös itse sen, että en voi häntä pitää vastuussa koko mielenterveydestäni.

 

Kuka tässä mitään on kiertänyt? Kyllä sitä apua voi tarvita koko perhe, alkuperäisen tekstin mukaan selvästikään ap:n mies ei edes ymmärrä kokonaistilannetta eikä sitä, mikä hänen roolinsa vaimon ongelmien keskellä PITÄISI olla. Ja otetaanpa nyt huomioon sekin, että meillä on tässä ainoastaan yhden osapuolen näkemys esillä, asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia.

Tottakai miehen tuki on tärkeää, mutta ei se valitettavasti aina kaikkea pelasta. Ap tarvitsee muiden aikuisten seuraa, mahdollisuutta purkaa päivittäisiä tapahtumia (muutoinkin kuin oksentamalla ne mahdollisesti itkulla ja kiukulla säestettynä puolisonsa päälle, kun tämä pääsee töistä kotiin) ja tuntoja, saada vertaistukea ja konkreettista apua arkeen. Miten mies nämä asiat hoitaa? Jää pois töistä kotiin jutteluseuraksi ja auttamaan lasten kanssa 24/7? Illat ja viikonloput on erikseen, silloin miehen tuleekin osallistua arkeen. Mutta kyllä se on sen kotona olevan tehtävä hankkia itselleen ja lapsille päiväksi aktiviteettia, ei kukaan muu niitä ystäviä tai tuttavia kotiovelle tuo. Se on kuitenkin totuus, että suurimmalla osalla sosiaaliset kontaktit pitää kotiäitiaikana järjen päässä ja vähentävät uupumusta.

Väsyneenä ja uupuneena on hirveän vaikea nähdä asioita muuta kuin omalta kantiltaan, ja silloinkin sitä toivoisi, että joku muu nostaisi siitä suosta. Apua sellaiseen tilanteeseen pitääkin saada, jotta saa levättyä kunnolla ja nollattua tilannetta. Jos ei kommunikaatio perheen sisällä toimi, niin sitä toimivuutta kannattaa sitten hakea ulkopuolisten avulla.

Ai mies ei ymmärrä kokonaistilannetta tai ap:n ongelmaa, vaikka hänelle suoraan se sanotaan? Jestas miten aivottomina apinoina niitä ukkojanne pidätte. Jos miestä ei kiinnosta puhua, ei antaa tukea tai olla läsnä, niin sekö on tosiaan mielestäsi oikein ja reilua vaimoa kohtaan? Miten kukaan voi edes niin tehdä ihmiselle jota rakastaa, että kääntää selän kun näkee toisen tarvitsevan!

 

Jos et ymmärrä niin et ymmärrä. Kyllä, mieheni kuuntelee ja tukee, kuten myös minä häntä, mutta ymmärrän myös itse sen, että en voi häntä pitää vastuussa koko mielenterveydestäni.

En todellakaan ymmärrä. Tässä kun ei puhuta koko mielenterveydestä, vaan henkisestä läsnäolosta.

 

Tosi aggressiivisia vastauksia joillakin, vaikka asiaa on koitettu pohtia useammaltakin kantilta. :/

 

Tosi aggressiivisia vastauksia joillakin, vaikka asiaa on koitettu pohtia useammaltakin kantilta. :/

No sano nyt suoraan äläkä vihjaile.

 

Ensin työpäivä takana ja kun astuu ovesta sisään,vastassa tyytymätön valittava nainen jolla on tarve purkaa pahaaoloa.

tekstistäsi paistaa välinpitämättömyys. ensin työ sitten puoliso. väärin.

Jonkun on se raha tuotava perheeseen kun toinen on kotona äitiyslomalla.
Mulla on mies jolla on takana pitkä avioliitto kuten minullakin.
On opittu jotakin edellisistä liitoista ja ainakin minulla on korvat joilla olen kuunnellut tarkasti edellisestä erosta aiheutuneet syyt.
Samoin mies on kuunnellut.
Tiedän mitä hän toivoo ja odottaa minulta,hän tietää mitä minä häneltä.
Kumpikaan meistä ei ole toisen paskasanko,toki me puretaan niin hyvät kuin pahatkin asiat ja meillä on hyvä suhde.Molemmilla on suhteen ulkopuolisia aikuiskontakteja.

 

Mut ethän sä voi miestäsi syyttää huonosta olostasi. Keksi itse itsellesi joku juttu josta saat iloa ja onnistumisen tunnetta.Älä odota että miehesi ja perheesi tekee sen puolestasi.

Onko sulle vieras käsite, että sellainen tuntuu pahalta jos miestä ei kiinnosta sun asiat ollenkaan?

Ei ole,ei. Mut yleensä asiat kuitenkin on niin, et itse voit oloosi vaikuttaa eniten.Jos oletat et miehesi keksii sinulle menoa ja sisältöä elämään niin hirmuisen taakan miehellesi annat.
Ei ole välttämättä kysymys siitä et miestäsi ei kiinnosta.Ehkä hän ei vaan osaa vastata pahaan oloosi.Eikä osaa antaa vastausta yhtään sen paremmin ku itsekkään.Itse sinun pitäisi tietää mistä nautit.Mennä ihmisten ilmoille ja keksiä kivaa tekemistä.
Ei aloittajan kirjoituksesta kuitenkaan sellaista käsitystä saa et mies ei ole valmis lapsia katsomaan jos vaimo haluaa itselleen omaa aikaa.Toki voin myös olla väärässä.

siltä se kyllä tuntuukin, olen miehelleni taakana!
Ei hän todellakaan tiedä mitä tehdä taikka sanoa!
Se siinä juuri onkin...puhun, että voisinpa tehdä jotain/aloittaa jonkun jutun, nii vastaus on aha, joo, vai niin...innostukseni lässähtää ennen kuin kerkee kunnolla alkaakkaan. Sitten tuntuukin jo, että mitä sitä lähtemään. Sehän syö vaan aikaa ja rahaa. Siinä ajassa voin vaikka imuroida.

Ja korjaan senkin käsityksen että mieheni olisi kamala sika. Ehei!
On hänessä hyvätkin puolet, totta kai!
Ja onhan hän ahkera, käy tunnollisesti töissä, on hyvä isä ja on fyysisesti läsnä...mutta henkinen puoli reistailee pahemman kerran ja sitä juuri tarvitsisin!

!!! :O Siis et pysty aloittamaan mitään ilman hurraa huutoja ja mieletöntä cheerausta?! Mitäpä jos ottaisit ihan itseäsi niskasta kiinni, etkä käyttäisi miestäsi tekosyynä siihen, ettei tarvitse mennä mihinkään tai tehdä mitään...

 

Hanki muuta aikuista seuraa. Ei kukaan jaksa olla toisen ainoa kontakti, jota pitäisi aina olla hoitamassa. Ota myös itse vastuu elämästäsi, älä syyttele vain miestä. Voit toki erotakin, mutta älä kuvittele, että ainoa syy eroon on mies, joka ei sua koko ajan jaksa hoitaa.

Aina olla hoitamassa? En voi kun ihmetellä minkälaisia parisuhteita teillä naisilla on...

No, ap kertoi olevansa suunnilleen masentunut ja että haluaa kaiken paskan kaataa miehen niskaan. Hoitajana olemistahan se on. Ei sellaiseen voi ketään pakottaa.

Tottakai olisi toivottavaa, että mies pystyisi muuttamaan toimintaansa, mutta ei siihen voi pakottaa. Omaan toimintaan vaikuttaminen on helpompaa, ja usein siitä seuraa sitten muutosta laajemminkin.

Ei hitto, ei tää voi olla todellista. Pidättekö te miehiänne tosiaan niin hauraina, että he eivät kestä kuulla vaimon itkuja ja murheita? Onko teillä tosiaan puolisoina sellaisia paskahousuja, jotka sulkee korvansa ja silmänsä todellisuudelta, kääntää selkänsä kun toista tarvitsee?

Totta helvetissä ne kestää, mutta ei semmoista koko ajan jaksa. Masentuneen pitää saada hoitoa, eikä mies/vaimo voi olla se hoitaja. Jos ei pääse omin voimin enää ulos ja ihmisten pariin, niin sitten pitää vaatia sitä apua. Ja ap uskoo, ettei siitä ole apua, että hän kävisi jossain tai tekisi jotain ja on "kolunnut" kaikki äidit. Jos ei oman elämän suosta nostaminen enää edes kiinnosta, niin avun saamisella on jo kiire.

Mutta kyllähän se tietää, kun näille sivuille kirjoittaa, niin kaikki on miehen syytä, ehdottomasti ja auttamattomasti...

Ei kaikki ole mieheni syytä, ei todellakaan!
Mutta ei kukaan jaksa yksin! Jos se viimeinenkin kuuntelija ei kuuntele rupeaa väistämättä puhumaan seinille!
Asioita on vaikea pukea sanoiksi ja tilannetta kertoa, kun kukaan ei näe kuitenkaan kokonais kuvaa!

Halusin vaan edelleenkin poistaa kuormaa sydämeltäni ja hakea vertaistukea tätä kautta, mutta taisin vaan aiheuttaa "sanasotaa"!

 

Jonkun on se raha tuotava perheeseen kun toinen on kotona äitiyslomalla.
Mulla on mies jolla on takana pitkä avioliitto kuten minullakin.
On opittu jotakin edellisistä liitoista ja ainakin minulla on korvat joilla olen kuunnellut tarkasti edellisestä erosta aiheutuneet syyt.
Samoin mies on kuunnellut.
Tiedän mitä hän toivoo ja odottaa minulta,hän tietää mitä minä häneltä.
Kumpikaan meistä ei ole toisen paskasanko,toki me puretaan niin hyvät kuin pahatkin asiat ja meillä on hyvä suhde.Molemmilla on suhteen ulkopuolisia aikuiskontakteja.

Joten silloin työ on tärkeämpi kuin puoliso? Paskaako sitä toiselta kyselemään jaksamisia ja kuulumisia, luotetaan vaan että kertoohan se sitten. Ja sitten kun kertoo, niin hymähdellään eikä olla kiinnostuneita.
Puitteko te suhteen ongelmat niiden muiden aikuiskontaktien kanssa?

 

Ei ole,ei. Mut yleensä asiat kuitenkin on niin, et itse voit oloosi vaikuttaa eniten.Jos oletat et miehesi keksii sinulle menoa ja sisältöä elämään niin hirmuisen taakan miehellesi annat.
Ei ole välttämättä kysymys siitä et miestäsi ei kiinnosta.Ehkä hän ei vaan osaa vastata pahaan oloosi.Eikä osaa antaa vastausta yhtään sen paremmin ku itsekkään.Itse sinun pitäisi tietää mistä nautit.Mennä ihmisten ilmoille ja keksiä kivaa tekemistä.
Ei aloittajan kirjoituksesta kuitenkaan sellaista käsitystä saa et mies ei ole valmis lapsia katsomaan jos vaimo haluaa itselleen omaa aikaa.Toki voin myös olla väärässä.

Ap:n oloon auttaisi, jos mies kuuntelisi ja olisi läsnä, niin hän kirjoitti jo ekassa viestissään. Hän ei saa mieheltään minkäänlaista tukea tai hellyyttä. Mitä se on, jos ei miehen mielenkiinnottomuutta? Jos ei edes yritä olla toisen tukena, niin itsekäs sellainen on! On varmasti helpompi mennä ihmisten ilmoille, kun toinen rohkaisee ja kannustaa.

Kamalaa samojen asioiden pyörittelyä ja jankkausta. Jos ja kun on niin, ettei mies ymmärrä/viitsi/halua kuunnella ja keskustella, niin mikä siihen sitten avuksi? Toiset ne ei valitettavasti tajua, vaikka nuijalla yrittäisi kalloon takoa jotain viestiä. Toiset taas olettavat muiden ihmisten olevan ajatustenlukijoita. Yhdistä nämä, niin tulee aikamoinen soppa ja takuulla tyytymättömiä ja onnettomia ihmisiä.

Eli puhutteko ap kotona suoraan näistä asioista, väsymyksestäsi ja siitä, millaista tukea kaipaat mieheltäsi? Ja jos kerran käyt sairaanhoitajan juttusilla, onko teille annettu mahdollisuutta käydä jossain YHDESSÄ miehesi kanssa, jotta hän saisi jonkun ulkopuolisen kanssa käytyä teidän tilannettanne ja niitä tarpeellisia perheensisäisiä toimenpiteitä läpi?

Mitä sinä ap itse näkisit, että tälle tilanteelle olisi tehtävä? Mitkä asiat auttaisivat sinua konkreettisesti jaksamaan paremmin ja helpottaisivat arkeen väsähtämistä? Tiedät varmasti itsekin, ettei miehesi ole ainoa vastaus, sen voi päätellä jo edellisestä kirjoituksestasi. Arki on aikamoisen rempallaan sosiaalisten suhteiden kannalta, ei kukaan jaksa ikuisuuksiin pyöritellä lapsiarkea yksinään ja omissa oloissaan. Joku ratkaisuhan tuohon on löydettävä, miehen tuki on tärkeä apukeino, muttei ratkaisu.