mitä tehdä kun ei enää yksinkertaisesti jaksa!

On upeaa omistaa talo, olla vakinaisessa työpaikassa, rakastaa ja saada rakkautta kolmelta ihanalta lapselta ja olla naimisissa, vai onko?

En saa minkäänlaista "jutteluseuraa" miehestäni!
En näe juuri muita aikuisia kuin hänet ja totta kai puran häneen kaiken ikävän, ilon, surun, ahdistuksen, masennuksen...kaiken! Mutta vastaus on aina sama joo, onhan se, aijaa, mitähä pitäis tehdä, voi voi...
Siis ei mitään rohkaisua, kannustusta...sama kuin seinille puhuisi!
Nyt tilanne on kärjistynyt ja olen huomannut myös että puran sitä lapsiin (tiedän ei todellakaan pitäisi), hermot on vaan riekaleina!
En keksi mitää ulos pääsyä...
Puhuminen ei selvästikään auta, teoilla ei ole merkitystä, millään ei ole kohta merkitystä!
Olen ihmetellyt miten minulla on iltaisin niin huono-olo fyysisesti, tekisi mieli oksentaa...nyt sama jatkuu pitkin päivää. Olen todennut että se johtuu pelkästään henkisestä huonosta-olosta!
Tähän lisäisin vielä, että nuorimmaiseni on vajaa 3kk ja imetän vielä häntä, en vain tiedä miten enää jaksaisin sitäkin.
Voi tätä stressin, huolen, masennuksen ja ahdistuksen määrää!

Jo tämä että sain kirjoittaa ajatuksiani pois helpottaa hetkisen! Voi edes kuvitella, että joku tämän lukisi ja koettaisi ymmärtää!

 

Haluatko kertoa mikä sinua stressaa ja huolettaa?

 

Haluatko kertoa mikä sinua stressaa ja huolettaa?

Eikö se käynyt ap:n viestistä muka tarpeeks selvästi ilmi?

Mä ainakin tajusin. Sun on nostettava kissa pöydälle, ja puhuttava miehellesi suoraan - niin että hän ymmärtää. Sanot, ettei tämmöinen VOI enää jatkua.

 

viimeksi sanoin tänään, että hän ei tue minua, minä en tue häntä. Kumpikaan ei ymmärrä kumpaakaan. Eiköhän ala olla selvää miten tässä käy.
Ei jälleen vastausta.
Paha olo senkun jatkukoon!
Kiitos että luitte, se oli jo mulle sinänsä tärkeää!

 

Mut ethän sä voi miestäsi syyttää huonosta olostasi. Keksi itse itsellesi joku juttu josta saat iloa ja onnistumisen tunnetta.Älä odota että miehesi ja perheesi tekee sen puolestasi.

 

voiko mies vahtia lapsia että kävisit hieronnassa tai jossakin muualla rentoutumassa. sinä kaipaat omaa rauhaa hetkeksi ja aikuisten ihmisten seuraa. voimia sinulle

 

viimeksi sanoin tänään, että hän ei tue minua, minä en tue häntä. Kumpikaan ei ymmärrä kumpaakaan. Eiköhän ala olla selvää miten tässä käy.
Ei jälleen vastausta.
Paha olo senkun jatkukoon!
Kiitos että luitte, se oli jo mulle sinänsä tärkeää!

Se voi olla aika vaikeaa se niin sanottu tukeminen. Miten se konkreettisesti tehdään? Etenkin jos sitä pyydetään. Helppo sanoa, että tuen sinua, mutta sanojahan se vain on. Tai että jostakin tuntuu, että minua ei tueta. Se on hyvin abstrakti asia. Enkä vieläkään kauheasti ymmärtänyt, olen pahoillani, kirjoittamasi perusteella, että mitkä asiat sinulla on huonosti. Paitsi siis se, että parisuhteesi ei ole sellaisella tolalla kuin haluaisit. Onko se syy vai seuraus?

 

viimeksi sanoin tänään, että hän ei tue minua, minä en tue häntä. Kumpikaan ei ymmärrä kumpaakaan. Eiköhän ala olla selvää miten tässä käy.
Ei jälleen vastausta.
Paha olo senkun jatkukoon!
Kiitos että luitte, se oli jo mulle sinänsä tärkeää!

Sun on vaadittava niitä vastauksia mieheltäsi, ei tuo ole mikään parisuhde kun ei keskenään edes puhuta asioista! Teidän pitäisi olla parhaat kaverit, luottaa ja tukeutua toisiinne.

Sano miehellesi, että teidän on PAKKO saada asioita eteenpäin, ja puheyhteys välillenne. Kerro, että sinä et jaksa elää noin.

 

Mut ethän sä voi miestäsi syyttää huonosta olostasi. Keksi itse itsellesi joku juttu josta saat iloa ja onnistumisen tunnetta.Älä odota että miehesi ja perheesi tekee sen puolestasi.

Onko sulle vieras käsite, että sellainen tuntuu pahalta jos miestä ei kiinnosta sun asiat ollenkaan?

 

voiko mies vahtia lapsia että kävisit hieronnassa tai jossakin muualla rentoutumassa. sinä kaipaat omaa rauhaa hetkeksi ja aikuisten ihmisten seuraa. voimia sinulle

mutta tarvitsisi myös aikuisen miehen joka kantaa vastuunsa juuri synnyttäneestä puolisostaan!

otappas neuvolassa puheeksi! ettet vain sairastu synnytyksen jälkeiseen masennukseen!

jokaisella on oikeus uupua, ja nousta sieltä.

 

Voisitko purkaa näitä ajatuksia jollekin muulle kuin miehellesi? Karu totuus on, että joidenkin on kovin vaikea samastua siihen tilanteeseen, mitä nyt itse elät päivittäin. Miehesi ei välttämättä todella näe kokonaistilannetta eikä siten myöskään ymmärrä, mitä hän voisi asialle tehdä.

Jospa esität selkeitä keinoja, joita itse olet miettinyt? Ja juttelet ystävien kanssa näistä jutuista, ettei mies ole "kaatopaikka", johon kaikki oma pahaolo kaadetaan samantien kun hän astuu ovesta sisään. Korvien sulkeminen tuollaisissa tilanteissa on todennäköisesti ihan alitajuinen veto, hulluksihan sitä tulisi itse kukin, jos joutuisi rekisteröimään ihan kaiken ja keksimään kaikkeen vielä ratkaisut - vaikka se kaikki olisikin sanottu ja purettu syystä.

Oletko miettinyt vaikka neuvolapsykologilla käymistä? Vaikutat tosiaan aika uupuneelta ja voisi ehkä olla hyvä päästä purkamaan noita asioita jonkun ulkopuolisen kanssa. Näin ehkä voisitte listata yhdessä asioita, joiden avulla sinä jaksaisit paremmin ja mies saisi konkreettisen ohjeistuksen siihen, mitä HÄNEN tulisi tehdä auttaakseen sinua jaksamaan.

Mikset näe muita aikuisia, eikö lähellä ole muita äitejä/perhekerhoja, leikkikenttiä tms.? Neljän seinän sisällä (tai vaikka omalla pihalla) kököttäminen ilman aikuista seuraa on melko varma keino hankkia itselleen uupumus tai vähintäänkin mökkihöperyys. Been there!

 

viimeksi sanoin tänään, että hän ei tue minua, minä en tue häntä. Kumpikaan ei ymmärrä kumpaakaan. Eiköhän ala olla selvää miten tässä käy.
Ei jälleen vastausta.
Paha olo senkun jatkukoon!
Kiitos että luitte, se oli jo mulle sinänsä tärkeää!

Se voi olla aika vaikeaa se niin sanottu tukeminen. Miten se konkreettisesti tehdään? Etenkin jos sitä pyydetään. Helppo sanoa, että tuen sinua, mutta sanojahan se vain on. Tai että jostakin tuntuu, että minua ei tueta. Se on hyvin abstrakti asia. Enkä vieläkään kauheasti ymmärtänyt, olen pahoillani, kirjoittamasi perusteella, että mitkä asiat sinulla on huonosti. Paitsi siis se, että parisuhteesi ei ole sellaisella tolalla kuin haluaisit. Onko se syy vai seuraus?

Miten tuetaan toista? Sanoin, teoin, kertomalla että häneen voi luottaa, olemalla läsnä, ottamalla kainaloon, kuuntelemalla, lohduttamalla..

 

Voisitko purkaa näitä ajatuksia jollekin muulle kuin miehellesi? Karu totuus on, että joidenkin on kovin vaikea samastua siihen tilanteeseen, mitä nyt itse elät päivittäin. Miehesi ei välttämättä todella näe kokonaistilannetta eikä siten myöskään ymmärrä, mitä hän voisi asialle tehdä.

Jospa esität selkeitä keinoja, joita itse olet miettinyt? Ja juttelet ystävien kanssa näistä jutuista, ettei mies ole "kaatopaikka", johon kaikki oma pahaolo kaadetaan samantien kun hän astuu ovesta sisään. Korvien sulkeminen tuollaisissa tilanteissa on todennäköisesti ihan alitajuinen veto, hulluksihan sitä tulisi itse kukin, jos joutuisi rekisteröimään ihan kaiken ja keksimään kaikkeen vielä ratkaisut - vaikka se kaikki olisikin sanottu ja purettu syystä.

Oletko miettinyt vaikka neuvolapsykologilla käymistä? Vaikutat tosiaan aika uupuneelta ja voisi ehkä olla hyvä päästä purkamaan noita asioita jonkun ulkopuolisen kanssa. Näin ehkä voisitte listata yhdessä asioita, joiden avulla sinä jaksaisit paremmin ja mies saisi konkreettisen ohjeistuksen siihen, mitä HÄNEN tulisi tehdä auttaakseen sinua jaksamaan.

Mikset näe muita aikuisia, eikö lähellä ole muita äitejä/perhekerhoja, leikkikenttiä tms.? Neljän seinän sisällä (tai vaikka omalla pihalla) kököttäminen ilman aikuista seuraa on melko varma keino hankkia itselleen uupumus tai vähintäänkin mökkihöperyys. Been there!

Siis miks helvetissä kaikki kiertää miehen "roolin" tässä asiassa?! Hän on se ensimmäinen ihminen, jonka pitäisi olla vaimonsa tukena, kuunnella ja olla läsnä!

 

Siis miks helvetissä kaikki kiertää miehen "roolin" tässä asiassa?! Hän on se ensimmäinen ihminen, jonka pitäisi olla vaimonsa tukena, kuunnella ja olla läsnä!

samaa ihmettelen minä!

 

Voisitko purkaa näitä ajatuksia jollekin muulle kuin miehellesi? Karu totuus on, että joidenkin on kovin vaikea samastua siihen tilanteeseen, mitä nyt itse elät päivittäin. Miehesi ei välttämättä todella näe kokonaistilannetta eikä siten myöskään ymmärrä, mitä hän voisi asialle tehdä.

Jospa esität selkeitä keinoja, joita itse olet miettinyt? Ja juttelet ystävien kanssa näistä jutuista, ettei mies ole "kaatopaikka", johon kaikki oma pahaolo kaadetaan samantien kun hän astuu ovesta sisään. Korvien sulkeminen tuollaisissa tilanteissa on todennäköisesti ihan alitajuinen veto, hulluksihan sitä tulisi itse kukin, jos joutuisi rekisteröimään ihan kaiken ja keksimään kaikkeen vielä ratkaisut - vaikka se kaikki olisikin sanottu ja purettu syystä.

Oletko miettinyt vaikka neuvolapsykologilla käymistä? Vaikutat tosiaan aika uupuneelta ja voisi ehkä olla hyvä päästä purkamaan noita asioita jonkun ulkopuolisen kanssa. Näin ehkä voisitte listata yhdessä asioita, joiden avulla sinä jaksaisit paremmin ja mies saisi konkreettisen ohjeistuksen siihen, mitä HÄNEN tulisi tehdä auttaakseen sinua jaksamaan.

Mikset näe muita aikuisia, eikö lähellä ole muita äitejä/perhekerhoja, leikkikenttiä tms.? Neljän seinän sisällä (tai vaikka omalla pihalla) kököttäminen ilman aikuista seuraa on melko varma keino hankkia itselleen uupumus tai vähintäänkin mökkihöperyys. Been there!

Siis miks helvetissä kaikki kiertää miehen "roolin" tässä asiassa?! Hän on se ensimmäinen ihminen, jonka pitäisi olla vaimonsa tukena, kuunnella ja olla läsnä!

On liian pienet piirit jos ei ole muita aikuisia elämässä kuin oma mies.Pitää hankkia elämä.Ja lakata hankkimasta lapsia kun edellistenkin hoito jo ahdistaa.Hankkia työpaikka,harrastuksia.Pois sieltä neljän seinän sisältä valittamasta.

 

Mikset näe muita aikuisia, eikö lähellä ole muita äitejä/perhekerhoja, leikkikenttiä tms.? Neljän seinän sisällä (tai vaikka omalla pihalla) kököttäminen ilman aikuista seuraa on melko varma keino hankkia itselleen uupumus tai vähintäänkin mökkihöperyys. Been there!

Asun todella pienellä paikkakunnalla. Olen kyllä kolunnut kaikki mahdolliset "äidit", mutta en tunne löytäneeni niistä ratkaisua!
Tuttavia minulla ei ole, vaikka olenkin asunut 3v paikkakunnalla. Noh, ehkä yksi, mutta en pysty hänelle purkamaan asioita.

Ammattiauttajalla käyn (psy.sairaanhoitaja), mutta tilanne on sikäli vaikea, että en saa aikoja kuin kuukauden välein. Ja sitten kun pääsen sinne pitkän odotuksen jälkeen, tuntuu kuin kaikki huolet poistuisi pelkällä oven auvauksella. Se, että nään hänet saa hymyn huulille ja mitäpä siinä enää juttelemaan, kun hetkessä kaikki on hyvin!

Olen puhunut myös neuvolassa asiani, mutta apua on vaikeaa saada sitäkään kautta. Olen miettinyt palkkaavani kotiapulaisen, mutta liian kallista, eikä kunnan kriteerien mukaan ole kriisi tilanne...mitä se sitten tarkoittaakin?!

Mieheni varmasti katsoisi ja vahtisi lapsia jos lähtisin jonnekkin, mutta minne? Pienessä päässäni tuntuu, ettei ole järkeä lähteä jonnekkin muutamaksi tunniksi. Stressaa pelkkä asioiden järjestely siihen!
Ehkä olen liian väsynytkin siihen?!
Tämä uupumus vie jo kaikki voimat!

Tiedän että vikaa on myös paljon minusta ja on varmasti uskomatonta kuulla että pääsisin, mutta miksi en mene!
Sen minäkin haluaisin tietää!

Kaipaan välillä sitä entistä elämääni ennen lapsia. Niitä ystäviä, keskusteluja, illanistujaisia...kaikkea sitä tukea ja turvaa!

Mainittakoon, että äitini kuoli vähän yli vuosi sitten, isäni ei pitänyt yhteyttä minuun yli vuoteen syystä jota en vielä tiedä, olen riidoissa siskoni kanssa ja sukuni on muutenki kaukainen.
Tuntuu kuin matto olisi viety jalkojeni alta, voimat revitty lihaksista ja sydän murskattu.

Ehkä aika näyttää vielä valoisat puolet...
Eihän elämä kellään ole ruusuilla tanssimista...on vain kestettävä!

 

Hanki muuta aikuista seuraa. Ei kukaan jaksa olla toisen ainoa kontakti, jota pitäisi aina olla hoitamassa. Ota myös itse vastuu elämästäsi, älä syyttele vain miestä. Voit toki erotakin, mutta älä kuvittele, että ainoa syy eroon on mies, joka ei sua koko ajan jaksa hoitaa.

 

Voisitko purkaa näitä ajatuksia jollekin muulle kuin miehellesi? Karu totuus on, että joidenkin on kovin vaikea samastua siihen tilanteeseen, mitä nyt itse elät päivittäin. Miehesi ei välttämättä todella näe kokonaistilannetta eikä siten myöskään ymmärrä, mitä hän voisi asialle tehdä.

Jospa esität selkeitä keinoja, joita itse olet miettinyt? Ja juttelet ystävien kanssa näistä jutuista, ettei mies ole "kaatopaikka", johon kaikki oma pahaolo kaadetaan samantien kun hän astuu ovesta sisään. Korvien sulkeminen tuollaisissa tilanteissa on todennäköisesti ihan alitajuinen veto, hulluksihan sitä tulisi itse kukin, jos joutuisi rekisteröimään ihan kaiken ja keksimään kaikkeen vielä ratkaisut - vaikka se kaikki olisikin sanottu ja purettu syystä.

Oletko miettinyt vaikka neuvolapsykologilla käymistä? Vaikutat tosiaan aika uupuneelta ja voisi ehkä olla hyvä päästä purkamaan noita asioita jonkun ulkopuolisen kanssa. Näin ehkä voisitte listata yhdessä asioita, joiden avulla sinä jaksaisit paremmin ja mies saisi konkreettisen ohjeistuksen siihen, mitä HÄNEN tulisi tehdä auttaakseen sinua jaksamaan.

Mikset näe muita aikuisia, eikö lähellä ole muita äitejä/perhekerhoja, leikkikenttiä tms.? Neljän seinän sisällä (tai vaikka omalla pihalla) kököttäminen ilman aikuista seuraa on melko varma keino hankkia itselleen uupumus tai vähintäänkin mökkihöperyys. Been there!

Siis miks helvetissä kaikki kiertää miehen "roolin" tässä asiassa?! Hän on se ensimmäinen ihminen, jonka pitäisi olla vaimonsa tukena, kuunnella ja olla läsnä!

On liian pienet piirit jos ei ole muita aikuisia elämässä kuin oma mies.Pitää hankkia elämä.Ja lakata hankkimasta lapsia kun edellistenkin hoito jo ahdistaa.Hankkia työpaikka,harrastuksia.Pois sieltä neljän seinän sisältä valittamasta.

Se ei tarkoita etteikö muita aikuisia ole elämässä, miehen kanssa tällaiset asiat ensisijaisesti kuuluu jutella ja hoitaa, heidän suhdettaanhan ne asiat koskee! Onko tullut mieleen, että siksi ahdistaa kun miestä ei tuon taivaallista kiinnosta mikään, ei edes oman kumppaninsa kuulumiset ja vointi, ja noin pieni vauvakin talossa! En tajua näitä päänsilittelijöitä, kun miehenhän kuuluisi vaan saada olla omassa ylhäässä yksinäisyydessään, ja naisen purkaa tunteensa vaikka kaupankassalle!

 

Hanki muuta aikuista seuraa. Ei kukaan jaksa olla toisen ainoa kontakti, jota pitäisi aina olla hoitamassa. Ota myös itse vastuu elämästäsi, älä syyttele vain miestä. Voit toki erotakin, mutta älä kuvittele, että ainoa syy eroon on mies, joka ei sua koko ajan jaksa hoitaa.

Aina olla hoitamassa? En voi kun ihmetellä minkälaisia parisuhteita teillä naisilla on...

 

pyydäppäs neuvolaa kertomaan kriisin kriteerit!

luulen että alat olla jo masentunut! rustaappas näitä tunteita ja asioita paperille ja ota seuraavalla kerralla terapiaan mukaan, niin pääset purkamaan ongelmaa!

 

Edellisten hoito on ollut aivan ihanaa, olen jaksanut tähän asti todella hyvin! Ja onhan minulla työpaikka, en vain raaski laittaa vielä 3kk ikäistä lasta hoitoon. Ei lapsi mielestäni ole vielä tarpeeks vanha vielä pitkään aikaan!

En halua valittaa asioista. Haluan vain kertoa sen pahanolon, mitä en voi muille henk.koht. tehdä!
Tiedän ettei asiat tällä korjaannu.
Haluan vain juuri NYT hetken, että joku voisikin ymmärtää!
Haluan voimaa elää tämän päivän.
Haluan tietää, etten ole yksin, vaikka en muita näkisikään.

 

Edellisten hoito on ollut aivan ihanaa, olen jaksanut tähän asti todella hyvin! Ja onhan minulla työpaikka, en vain raaski laittaa vielä 3kk ikäistä lasta hoitoon. Ei lapsi mielestäni ole vielä tarpeeks vanha vielä pitkään aikaan!

En halua valittaa asioista. Haluan vain kertoa sen pahanolon, mitä en voi muille henk.koht. tehdä!
Tiedän ettei asiat tällä korjaannu.
Haluan vain juuri NYT hetken, että joku voisikin ymmärtää!
Haluan voimaa elää tämän päivän.
Haluan tietää, etten ole yksin, vaikka en muita näkisikään.

MINÄ YMMÄRRÄN! ymmärrän paremmin kuin hyvin! etkä ole ainoa.

 

Kuulostaa ihan baby bluesille, kenties miehen käytös ei ole syy ap:n huonolle ololle. Toki se voi osaltaan vaikuttaa. Mutta kovasti tuo nyt kuulostaa siltä, että masennus on iskenyt ja vauva-arki näyttää kurjalta ja tylsältä, entinen elämä houkuttaa ja sitä kaipaa (aikaa kun ei ollut vielä lapsia ).

Ja jos sun huolet haihtuu kuin tuhka tuuleen, kun vain näetkin jonkun aikuisen ihmisen joka kuuntelee sua, niin ilmeisesti sulla ei kovin pahoja ongelmia ole. Kuulostaa vaan siltä, että sun pitäisi nyt repiä itsesi ulos sieltä kodista vaikka lenkille, leffaan, salille tms. Kummasti mieli piristyy kun tekee jotain mukavaa. Ja kun oma mieliala kohenee, huomaa ettei se mieskään niin paha ole mitä on ajatellut.

 

Hanki muuta aikuista seuraa. Ei kukaan jaksa olla toisen ainoa kontakti, jota pitäisi aina olla hoitamassa. Ota myös itse vastuu elämästäsi, älä syyttele vain miestä. Voit toki erotakin, mutta älä kuvittele, että ainoa syy eroon on mies, joka ei sua koko ajan jaksa hoitaa.

Aina olla hoitamassa? En voi kun ihmetellä minkälaisia parisuhteita teillä naisilla on...

No, ap kertoi olevansa suunnilleen masentunut ja että haluaa kaiken paskan kaataa miehen niskaan. Hoitajana olemistahan se on. Ei sellaiseen voi ketään pakottaa.

Tottakai olisi toivottavaa, että mies pystyisi muuttamaan toimintaansa, mutta ei siihen voi pakottaa. Omaan toimintaan vaikuttaminen on helpompaa, ja usein siitä seuraa sitten muutosta laajemminkin.

 

Voisitko purkaa näitä ajatuksia jollekin muulle kuin miehellesi? Karu totuus on, että joidenkin on kovin vaikea samastua siihen tilanteeseen, mitä nyt itse elät päivittäin. Miehesi ei välttämättä todella näe kokonaistilannetta eikä siten myöskään ymmärrä, mitä hän voisi asialle tehdä.

Jospa esität selkeitä keinoja, joita itse olet miettinyt? Ja juttelet ystävien kanssa näistä jutuista, ettei mies ole "kaatopaikka", johon kaikki oma pahaolo kaadetaan samantien kun hän astuu ovesta sisään. Korvien sulkeminen tuollaisissa tilanteissa on todennäköisesti ihan alitajuinen veto, hulluksihan sitä tulisi itse kukin, jos joutuisi rekisteröimään ihan kaiken ja keksimään kaikkeen vielä ratkaisut - vaikka se kaikki olisikin sanottu ja purettu syystä.

Oletko miettinyt vaikka neuvolapsykologilla käymistä? Vaikutat tosiaan aika uupuneelta ja voisi ehkä olla hyvä päästä purkamaan noita asioita jonkun ulkopuolisen kanssa. Näin ehkä voisitte listata yhdessä asioita, joiden avulla sinä jaksaisit paremmin ja mies saisi konkreettisen ohjeistuksen siihen, mitä HÄNEN tulisi tehdä auttaakseen sinua jaksamaan.

Mikset näe muita aikuisia, eikö lähellä ole muita äitejä/perhekerhoja, leikkikenttiä tms.? Neljän seinän sisällä (tai vaikka omalla pihalla) kököttäminen ilman aikuista seuraa on melko varma keino hankkia itselleen uupumus tai vähintäänkin mökkihöperyys. Been there!

Siis miks helvetissä kaikki kiertää miehen "roolin" tässä asiassa?! Hän on se ensimmäinen ihminen, jonka pitäisi olla vaimonsa tukena, kuunnella ja olla läsnä!

On liian pienet piirit jos ei ole muita aikuisia elämässä kuin oma mies.Pitää hankkia elämä.Ja lakata hankkimasta lapsia kun edellistenkin hoito jo ahdistaa.Hankkia työpaikka,harrastuksia.Pois sieltä neljän seinän sisältä valittamasta.

Niin samaa mieltä. Ei toinen aikuinen voi olla se ainoa kontakti. Sekoaahan sitä vähemmästäkin. Ei mitään kontakteja saatikka harrastuksia ja sitten syytetään miestä joka ei "tue". Ei kukaan voi olla vastuussa toisen ihmisen elämästä. Tiettyyn rajaan asti voi tukea, mutta ei määrättömiin, jos toisella ei ole mitään kontakteja kodin ulkopuolella tai edes harrastuksia.
Aika raskasta semmoinenkin, että kun toinen tulee töistä, niin heti pitää ruveta viihdyttämään perheen äitiä, joka on tuskissaan aikuisen seuran puutteesta...