mitä tehdä.. ehdotuksia?

Ikää 45v. Avioliittoa takana 13v. Yksi yhteinen 12v lapsi.
Ongelma: mies ei enää harrasta seksiä kanssani. Mies osoita mitään halua millään tavalla.

Taustoja. Mies on työorientoitunut. Työ tulee aina ensin. Minä ja perhe emme koskaan. Jossain vaiheessa mies alkoi skippaamaan lomiaan ja tekemään töitä lomallakin.
Sitten tuli kuvioon toinen nainen (töistä), johon oli ihastunut ja jonka kanssa yritti n 3 vuotta saada suhdetta aikaiseksi. Odotin että tämä menee ohi. Menihän se, kun nainen valitsi oman puolisonsa ja perheensä.

Tämän jälkeen meillä seksi alkoi olla harvinaisuus. Kerran 6:ssa viikossa max. Nekään kerrat eivät aina olleet minulle tyydyttäviä. Ihastumisen aikaan seksi oli vielä hyvää ja sitä oli paljon, niin kuin aiemminkin meillä on ollut.

Nyt tunnen olevani tosi yksin. Mies ei kosketa, ei halua. Hän
hautautuu omiin harrastuksiinsa. Olen odotellut parisuhteen palaamista "hyväksi" jo 4 vuotta. Sitä ei ole tapahtunut. Seksiä on saanut pyytämällä pyytää jo 2 vuotta. Viimeiset kerrat eivät ole onnistuneet miehen puolelta. On keskusteltu, käyty 3 vuotta terapeutilla yksin ja yhdessä. Minun on mahdotonta ajatella että seksielämäni totaalisesti päättyy 45-vuotiaana. En koe olevani ikäloppu.

Kertokaa minulle mitä te minuna tekisitte.

 

Kertokaa minulle

 

Kovasti näyttää siltä ettei tuo ole enää avioliitto tai ainakin kovin yksipuoliselta liitolta vaikuttaa.

 

Jos vakavissasi pyydät tällaista konsultaatiota ja elämänohjeita tämänkaltaiselta nettifoorumilta, niin kaikkein toivottavin ratkaisu kaikkien kannalta on se, että mies löytää pikimmiten uuden suhteen ja rakkauden. En toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään tilannetta, jossa hänen puolisonsa kyselee ja hakee elämänohjeensa trolleja ja idiootteja täynnä olevalta anonyymiltä nettifoorumilta.

Toivon miehelle kaikkea hyvää, vilpittömästi.

 

Eikö mies innostu, jos sinä teet selkeän aloitteen. Niin ettei jää mitään tulkinnan varaan, että halusiko se nyt vain halailla.
Laitat jotain pikkutuhmaa päälle ja käyt käsiksi...

 

Minun neuvoni olisi, että lähde koko autuudesta. Ota ero, olet vielä siinä iässä, ettetkö löytäisi nopeastikin uuden kumppanin. Lapsihan sinulla on, mutta jo lapsentossuista kasvanut ulos. Oikein järjesteltynä ei se ole ongelma kun sen osaa oikein hoitaa. Herkkä ikä lapsella on, mutta yhteistuumin hänenkin kanssaan selvität tilanteen ja olette onnellisia.