Mitä tehdä: 2,5-vuotias herää yöllä aina samaan aikaan ja valvoo 1,5h?

[in need of advice]

Kuten otsikosta käy ilmi, ongelmanamme on 2,5-vuotias joka on ruvennut her´äämään yöllä aina klo 02-03. Tulee meidän huoneseen herättämään isän, jonka täytyy mennä hänen huoneensa lattialle patjalle makaamaan ja odottamaan siinä, että poika nukahtaa uudestaan.
Usein nukahtamisessa kestää melkein 2h. Poika pyörii sängyssä, juttelee, heittelee leluja.

Nukutamme hänet illalla samalla tavalla, eli tuutulaulun jälkeen jäämme patjalle makoilemaan ja odottamaan että hän nukahtaa. (joka kestää 30min)
Tällainen nukutussysteemi alkoi pojan täytettyä 2v, jolloin yhtäkkiä rupesi ramppaamaan pois sängystä, ja aikamme häntä sinne takaisin kiikutettuamme päädyimme tällaiseen systeemiin...
Aikaisemmin hänet saattoi vain jättää sänkyyn hyvänyöntoivotusten jälkeen, ja nukahti sinne itsekseen.

Alamme olla aika tööt, varsinkin mies, joka vielä aamulla nousee pojan kanssa kuuden jälkeen.
Meillä on puolivuotias kuopus, joka on juuri ruvennut nukkumaan täysiä öitä. Niistä ei nyt vaan oikein osaa nauttia esikoisen riekkuessa öisin.
Poika nukkuu päiväunia 1,5-2h. Joskus joudun herättämään, tuntuu että nukkuu liian sikeästi päivällä.

Mitä tehdä?
Onko "Supernanny"-taktiikka ainoa keino, eli lopetammeko vieressä makoilun ja palautamme aina vaan takaisin sänkyyn?
Onko kellään ollut samaa ongelmaa, mitö olette tehneet?

 

[ModestyB]

Ehkä tämä on osa lapsen sopeutumisprosessia isosisaruksen asemaan. Hän voi kaivata lisää aikuisaikaa, sitä voi koittaa lisätä päivällä ja jutella vielä enemmän siitä, että hänen ollessaan pieni häntäkin hoidettiin kuten vauvaa, oli samassa huoneessa ja öisin hoivattiin jne. Ettei koe niitä vain uuden vauvan etuoikeuksiksi, joista haluaa osalliseksi.

Toinen juttu voi olla, että lapsi vaistoaa, että isä häipyy kun hän nukahtaa, joten koittaa olla nukahtamatta, jotta isä ei häipysi. Isä voisi nukkua lapsen kanssa samassa huoneessa koko yön jonkin aikaa tai lapsen sängyn voi ottaa aikuisten makuuhuoneeseen, jos mahtuu.

Tai sitten tosiaan opetella jäämään hereillä sänkyyn nukahtamaan. Voi kyllä olla työlästä tuossa vaiheessa, kannattaa miettiä millä keinolla kaikki saavat mahdollisimman paljon unta. 2-vuotiaalla alkaa olla jo todella paljon mielikuvitusta miettiä eroahdistavia asioita, mutta ei tajua siitä, että ne ovat tosiaan vain mielikuvitusta . Jaksamista.

 

[samoilla linjoilla]

Samoilla linjoilla edellisen kanssa. On normaalia, että noin pieni pelkää öisin ja tarvitsee vanhempansa turvaksi. SuperNanny linjalle en todellakaan lähtisi, täytyyhän vanhemman olla herkkäkuuloinen lapsensa viesteille. 2.5 v on vielä tosi pikkuinen, ei sen ikäiseltä voi oikeastaan olettaa, että hän pystyisi nukkumaan yksin huoneessa läpi yön. Jotkut lapset pystyvät, toiset eivät. Se on ihan lapsesta kiinni. Mutta pakottaa noin pientä, ei todellakaan.

Helpoin ratkaisu on hyväksyä esikoisen läheisyydentarve hänen yöllä herättyään ja odottaa, että tämä kehitysvaihe menee itsestään ohi. Jompikumpi vanhemmista vain nukkumaan väliaikaisesti esikoisen huoneeseen. Kun hän herää yöllä, huomaa, että vanhempi on siinä lähellä, hänellä voi turvallinen olo nukahtaa uudelleen ja nopeammin. Kun näin jatketaan vaikka parisen kuukautta, voi olla että tarvetta lähellä nukkumiseen ei sitten enää ole. Pakottamalla yksinoloon ei saada mitään hyvää aikaiseksi, kun on kyse noin pienestä lapsesta, jonka maailmaa myllertää myös vauva.
Muistakaa, että vaikka annatte sen läheisyyden nyt, se ei tarkoita sitä, että sitä lapsi tarvitsisi vielä pitkään. Läheisyys kasvattaa itsenäisyyteen. Luokaa turvalliset puitteet ja nukkukaa siten, mikä näyttää vähentävän esikoisen yövalvomiset ja heräämiset minimiin. Siten jaksatte vanhempina päivälläkin. Olen muuten huomannut, että tosi monet lapset tarvitsevat sen aikuisen lähelleen jossain vaiheessa kehitystänsä. Se on normaalia. Lapsella on luontainen tarve läheisyyteen, myös öisin herättyään. Hyväksymällä tämän kehitysvaiheeseen kuuluvaksi ja toimimalla sen mukaan, autatte lastanne itsenäiseksi, sitten kun sen aika on.

 

[ja olethan lukenut]

tämän:

Lastenpsykiatri Jukka Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin" http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

 

[3eqw]

Ei yhden henkilön pohdinnat pidä paikkaansa. Näitä vain satutaan tutkimaan enemmän länsimaissa ja länsimaalaiset ovat herkempiä valittamaan, kun on vähän vaikeaa.

Meillä on nukuttu 2 kuisesta asti omassa huoneessa ja hyvin on nukuttu. Samoin myös kaikilla tuttavilla, jotka ovat onnistuneet kouluttamaan lapsen omaan sänkyyn. (Tiedän kyllä, että harvemmin kaikki varmaan nyt ihan 2 kuisesta tottuu omaan sänkyyn.)

Ap:lle minä taas kehoittaisin kokeilemaan niitä Super Nanny tekniikoita.

 

[ihmettelen.]

Ei yhden henkilön pohdinnat pidä paikkaansa. Näitä vain satutaan tutkimaan enemmän länsimaissa ja länsimaalaiset ovat herkempiä valittamaan, kun on vähän vaikeaa.

Meillä on nukuttu 2 kuisesta asti omassa huoneessa ja hyvin on nukuttu. Samoin myös kaikilla tuttavilla, jotka ovat onnistuneet kouluttamaan lapsen omaan sänkyyn. (Tiedän kyllä, että harvemmin kaikki varmaan nyt ihan 2 kuisesta tottuu omaan sänkyyn.)

Ap:lle minä taas kehoittaisin kokeilemaan niitä Super Nanny tekniikoita.

No ei tuo lastenpsykiatri Jukka Mäkelä todellakaan ole ainoa, joka on tuota mieltä.

Ihmeellistä, että ne, joiden vauvat on nukkuneet tyyliin alusta saakka omassa huoneessa ILMAN ongelmia ja koulutuksia, vastaavat kaikista kärkkäimmin näin kehoitukseen nukkua lapsensa lähellä. Lapsen, joka ei ilmiselvästikään ole tunne-elämän kehityksessään siinä pisteessä, että yksin nukkuminen luonnistuisi. Kaikki lapset kun eivät ole samanlaisia. Toiset vauvat kun nukkuvat yönsä putkeen heräämättä ja se ei ole vanhemman ansiota, vaan vauvan itsensä.

Ja sen verran näitä palstoja seuranneena voisin väittää, että eniten on ongelmia niillä, jotka yrittävät vauvojaan ja lapsiaan yksin omaan huoneeseen, kaikki palstat pursuilevat tätä ongelmaa. Harvoinpa sitä perhepedissä nukkuvilla on näitä ongelmia. Siinä kun mennään niin miten luonto on tarkoittanut eikä mitään koulutuksiakaan tarvita eikä mitään uniongelmiakaan ole. Aivan luonnotonta pakottamista - vauva pinnasänkyyn omaan huoneeseen.

 

[ap kommentoi]

En tiedä onko tämä sattumaa, mutta keksin eilen sanoa pojalle, että annan hänelle aamulla aina tarran palkinnoksi siitä, että pysyy omassa sängyssään koko yön ja nukkuu kiltisti. No, hän nukkui koko yön sängyssään! Aamulla 6:30 hän pinkaisi huoneeseemme ja ilmoitti heti kovaan ääneen, että "nyt minä saan suklaata kun minä nukuin kiltisti"!

Toivottavasti ei ollut sattumaa...! Olisi ihanaa jos tämä taktiikka toimisi.

 

[katriina-]

meillä esikoinen nukkui vieressä ekat 3kk, sivuvaunussa n.1v ikään asti ja n.1m päässä meidän sängystä 1,5v asti... juurikin osittain siksi, että oli kova heräilemään (siis heräili paljon n.5kk iästä alkaen). 1,5v siirrettiin kuitenkin omaan huoneeseen, mutta heräily jatkui - ja jatkuu n. kerran yössä edelleen, vaikka ikää 3v.

Luulenkin, että on yksilökohtaista myös tuo heräily, ei perhepeti /lähellä nukuttaminen ainakaan täysin heräilyltä pelasta. Mutta helpottaa arkea, kun ei tarvitse juosta kaukana rauhoittamassa lasta.