mitä tehä kun oma mies ei enää kiinnosta?

mutta ei kyllä muutkaan miehet kiinnosta yhtään sen enempää...

kaikki varmaan sai alkunsa siitä kun vauva syntyi ja samaan aikaan mies alkoi rakentaa taloa ja vielä kaikenlisäks toiselle paikkakunnalle.. eihän me nähty juuri ollankaan.. sitten kun talo oli valmis ja oli aika muuttaa mä en enää halunnutkaan muuttaa.. vasten tahtoani sitten muutin.. joka ikinen päivä kaipaan takaisin... parisuhde aivan pilalla ja tuntuu siltä kun mies ei enää olisi sama mies..
mulla tunteet ja kiinnostus täysin kadonnut...

 

perusvirhe: kaksi elämän suurinta projektia toteutetaan samaan aikaan. rakentaessa mies tarvitsee riippumattomuudentunnettaan enemmän kuin koskaan, ja vauvan äiti taas tarvitsee miestä enemmän kuin koskaan.

sitten tulee kränää ja keskinäistä tyytymättömyyttä, ja kumpikin tuntee itsensä erittäin väärinymmärretyksi ja erittäin aiheesta.

ei tässä kohtaa kuulu tehdä mitään sen kummempaa kuin jatkaa elämää yhdessä ja maksaa kiltisti tehdystä virheestä. huolehtia siitä, että vastedes kumpikin osoittaa toiselle asianmukaista ymmärrystä ja arvostusta ja yrittää vastata toisen roolitarpeisiin. tunnetarpeisiin on vaikeampi vastata silloin kun tunteet ovat jäässä. jos on muuta valittamista tyyliin Kun en vaan tunne mitään, niin se valitetaan ulkopuolisille, ei kotona. Valehdella ei varsinaisesti tartte, mutta ei ole syytä ruotia loukkaavia asiaintiloja, jotka eivät tällä hetkellä voisi toisin ollakaan.

nyt keskitytte projekti Lapseen pari vuotta, ja mietitte sitten uudemman kerran tunteiden tilaa.

 

no minähän en oo muuta tehnykään kun ollu tässä lasta varten joka muuten on jo reipas 3-vuotias. Ei sillä etteikö sen ikäinen vielä tarvis vanhempiaan mutta juu kamalaa ajatella että tässä tunteettomassa tilanteessa pitäis elää vielä pari vuotta lisää.

 

Eipä se kiinnostakaan, kun on tarpeeksi kauan oltu yhdessä ja tarpeeksi paljon paineita.
Siinähän se punnitaankin, mikä on parisuhteen laatu ja kestävyys. Nimittäin; mä voin kertoa sulle, että yksikään tosi pitkä parisuhde ei ole kestänyt siksi, että puolisot olisivat aina, kokoajan rakastaneet toisiaan täysillä, kuten
rakkauden ensi huumassa.
Ne ovat kestäneet siksi, että ne ovat ensisijaisesti ystävyyssuhteita joissa toisellekin annetaan tilaa.
Ja siksi, että ymmärretään että rakkaus on rakastamista. Se on sitä jokapäiväistä puurtamista, toisen vierellä.

 

minä en kyllä koe että mies on ystäväni. Päinvastoin...

 

Täällä ois joppe

 

Ota ero.

 

Ehkäpä se johtuukin siitä, että et koe, että mies on ystävä. Rakkaushan on enemmän tahdon asia. Huuman tunteita tulee ja menee pitkässä suhteessa. Joskus huuma kestää pitempää, joskus lyhyempään. Väliaikoina ollaan yhdessä tahdon avulla. Ja se on helpompaa silloin kun on puolison kanssa sekä rakastavaiset että ystävät. Koita ystävystyä miehesi kanssa.

 

[QUOTE="a.p";25718889]minä en kyllä koe että mies on ystäväni. Päinvastoin...[/QUOTE]

Eihän se olekaan sama mies, etkä sinäkään ole sama nainen, kuin silloin olitte kun aloitte seurustelemaan. Elämäntilanteet muuttuvat, ihmisetkin muuttuvat elämän myötä. Teidän pitää sopeutua toisiinne, opetella arvostamaan toisianne.
Rakastaminen on sitä, että hyväksyy toisen sellaisena kuin se on, kunniottaa toisen ajatuksia, tekoja, elämänarvoja,
voi luottaa toiseen.
Ei toisen tarvitsekaan olla samanlainen kuin sinä, eikä aina samaa mieltäkään.
Kunnioitus, luottamus, toisen arvostaminen.

 

Sepä se kun mies antaa kovin selkeästi ymmärtää etten minä kelpaa sellaisena kuin olen. Ennen tunsin sen että mies oikeasti ja aidosti piti minusta. Nyt ei enää pidä.. :/

 

[QUOTE="a.p";25718965]Sepä se kun mies antaa kovin selkeästi ymmärtää etten minä kelpaa sellaisena kuin olen. Ennen tunsin sen että mies oikeasti ja aidosti piti minusta. Nyt ei enää pidä.. :/[/QUOTE]

miten hän sen tekee? mitä sinun sitten pitäisi olla? mikä on kritiikin pääasiallinen sisältö?

 

miten hän sen tekee? mitä sinun sitten pitäisi olla? mikä on kritiikin pääasiallinen sisältö?

olla enemman kuin muutkin naiset' mitä ikinä tuokin tarkoittaa. Ja mulla on väärä kasvatus metodi kun en anna lapsille selkään.

 

Sanoit kyllä että sulla "tunteet on kadonnut".
Oletteko puhuneet parisuhteestanne, tunteistanne, yhtään mistään? Vai oletatko vaan?

 

[QUOTE="jaa";25718993]Sanoit kyllä että sulla "tunteet on kadonnut".
Oletteko puhuneet parisuhteestanne, tunteistanne, yhtään mistään? Vai oletatko vaan?[/QUOTE]

kyllähän ne tunteet alkaa 3vuodessa viilenemään jos joutuu olemaan noin 2v yksin lasten kanssa 5-6pvä viikosta. Ja sitte ku päästään saman katon alle toinen vaan moittii ja kritisoi ja melkeen halveksii. Meillä ei puhuta eikä kosketa.

 

[QUOTE="a.p";25719004]kyllähän ne tunteet alkaa 3vuodessa viilenemään jos joutuu olemaan noin 2v yksin lasten kanssa 5-6pvä viikosta. Ja sitte ku päästään saman katon alle toinen vaan moittii ja kritisoi ja melkeen halveksii. Meillä ei puhuta eikä kosketa.[/QUOTE]

Teidän pitäisi keskustella siitä, mitä haluaisitte suhteelta ja mikä on vialla.
Voisin vaikka vannoa, että miehen mielestä sä nalkutat kaikesta turhasta, sun mielestä mies on tunteeton paska.
T: Nro 4.

 

[QUOTE="a.p";25718991]olla enemman kuin muutkin naiset' mitä ikinä tuokin tarkoittaa. Ja mulla on väärä kasvatus metodi kun en anna lapsille selkään.[/QUOTE]

Jos mies kritisoi mua, niin haluan tasan tarkkaan tietää mitä se tarkoittaa. Sekä siksi, että voin osoittaa jos mun mielestä hänen teoriassa on joku virhe, ja siksi, että voin ymmärtää jos siinä on jotain tottakin.

Oletko ihan varma tuosta, että miehen mielestä lapsille pitää antaa selkään? Liioittelitko yhtään? Oletko varma ettei hän liioittele?

Erimielisyys kasvatusperiaatteista on taatusti melkoinen tunteidenkylmentäjä, kun jatkuvasti tuntuu että toinen vetää maton alta. Ja sitten molemmista tuntuu samalta. Toinen alkaa liian lällyksi ja toinen liian tiukaksi, ja kierre pahenee ja lapsilta menee hermo. Koko ajan yritetään todistaa toisilleen lapsen kautta, miten pitää elää.

Onko olemassa jotain asioita, joissa koet itse tehneesi virheitä? Kun vetoat tuohon, että jouduit kaksi vuotta pärjäämään omin nokin, niin olet kai itse hyväksynyt alunperin rakennusprojektin? Ymmärsitkö mitä se tarkoittaa?

 

Niin, mä takerrun myös tuohon "jouduin kaksi vuotta olemaan yksin lapsen kanssa". Tiesithän sinä alun alkaen, että taloprojekti tarkoittaa tuota. Eipä se mieskään varmaan helpolla ole päässyt, kun on sitä taloa teille rakentanut.
Teillä taitaa olla kyllä jotain muita ongelmia kuin vain, että oma mies ei kiinnosta.

 

[QUOTE="noh";25719019]Teidän pitäisi keskustella siitä, mitä haluaisitte suhteelta ja mikä on vialla.
Voisin vaikka vannoa, että miehen mielestä sä nalkutat kaikesta turhasta, sun mielestä mies on tunteeton paska.
T: Nro 4.[/QUOTE]

Tää on hyvä neuvo, jos vaan mies on sen tyyppinen että osaa keskustella. Meillä olis kohtuu turhauttavaa alkaa selvittelemään tälläistä kestelemalla siitä mitä haluaa suhteelta ja arvioimalla mikä on vialla. Kaikilta ihmisiltä se keskustelu ei suju vaikka kuinka olis pakko ja tarve, ja jos toionen on innokas keskustelemalla asiat ratkomaan, niin helposti turhautuu kun toinen ei vie keskustelua eteenpäin yhtään.

 

[QUOTE="noh";25719019]Teidän pitäisi keskustella siitä, mitä haluaisitte suhteelta ja mikä on vialla.
Voisin vaikka vannoa, että miehen mielestä sä nalkutat kaikesta turhasta, sun mielestä mies on tunteeton paska.
T: Nro 4.[/QUOTE]

Minä en ikinä nalkuta miehelle. En ole sellainen perinteinen nalkuttava nainen.

Mutta keskustella pitäisi se on totta.

 

Aloita salasuhde ja särje jonkun sydän ja palaa sitten miehesi luo jatkamaan elämää kuten se on aina ollutkin, kun huomaat, ettei vieras ole parempi.

 

Jos mies kritisoi mua, niin haluan tasan tarkkaan tietää mitä se tarkoittaa. Sekä siksi, että voin osoittaa jos mun mielestä hänen teoriassa on joku virhe, ja siksi, että voin ymmärtää jos siinä on jotain tottakin.

Oletko ihan varma tuosta, että miehen mielestä lapsille pitää antaa selkään? Liioittelitko yhtään? Oletko varma ettei hän liioittele?

Erimielisyys kasvatusperiaatteista on taatusti melkoinen tunteidenkylmentäjä, kun jatkuvasti tuntuu että toinen vetää maton alta. Ja sitten molemmista tuntuu samalta. Toinen alkaa liian lällyksi ja toinen liian tiukaksi, ja kierre pahenee ja lapsilta menee hermo. Koko ajan yritetään todistaa toisilleen lapsen kautta, miten pitää elää.

Onko olemassa jotain asioita, joissa koet itse tehneesi virheitä? Kun vetoat tuohon, että jouduit kaksi vuotta pärjäämään omin nokin, niin olet kai itse hyväksynyt alunperin rakennusprojektin? Ymmärsitkö mitä se tarkoittaa?

Mies antaa piiskaa 3-vuotiaalle jos hän on tottelematon!
Varmasti olen tehnyt virheitä eiköhän kaikki niitä tee. Virhe tuli siinä kohtaa ettei me keskusteltu enää tarpeeksi paljon.
En hyväksynyt taloprojektia mun mielestä se oli liian iso juttu tässä vaiheessa tätä suhdetta ym. Mies ei vaan piitannut mun mielipiteestä.

 

Aloita salasuhde ja särje jonkun sydän ja palaa sitten miehesi luo jatkamaan elämää kuten se on aina ollutkin, kun huomaat, ettei vieras ole parempi.

Miten tämä liittyy asiaan? Missä kohtaa sanoin että kaipaan vierasta miestä?? Aloituksessani lukee ettei vieraatkaan miehet kiinnosta. Jos eroaisin nyt en haluaisi miestä enää ollenkaan.

 

Pitkään suhteeseen kuuluu suurimmalla osalla ne ajat, kun toinen ei niin kiinnostakaan. Kaikkien suhteet ei sitä kestä, mutta jos tuollaisesta ajasta pääsee yli ja tulee taas se parempi aika niin seuraavalla kerralla tietää, että kyllä tämä tästä vielä.

Talon rakennus on iso juttu, etenkin pienten lasten kanssa. Ei kummakaan jos sinä aikana otetaan yhteen..

Et kuitenkaan ole kaipaamassa uuttakaan miestä niin mikset antaisi ajan kulua? Tee sinulle mieleisiä juttuja, ota vähän etäisyyttä miehestä (mutta ei liikaa) ja keskity itseesi välillä. Yleensä kun saa tehdä omia mieleisiä juttuja niin jaksaa ehkä sitten kiinnostua siitä puolisostakin

 

[QUOTE="a.p";25719467]Mies antaa piiskaa 3-vuotiaalle jos hän on tottelematon!
Varmasti olen tehnyt virheitä eiköhän kaikki niitä tee. Virhe tuli siinä kohtaa ettei me keskusteltu enää tarpeeksi paljon.
En hyväksynyt taloprojektia mun mielestä se oli liian iso juttu tässä vaiheessa tätä suhdetta ym. Mies ei vaan piitannut mun mielipiteestä.[/QUOTE]

Miksi hyväksyt lapsesi pahonpitelyn!??

 

teillä on kriisi päällä. Hakekaa siihen apua.