Mitä teette tilanteessa, jossa ette halua jotain ihmistä yhtään läheisemmäksi/ystäväksi?

["höh"]

Vähän vaikeasti sanottu tuo otsikko, mutta miten toimia kohteliaasti tilanteessa, jossa toinen aktiivisesti yrittää tutustua enemmän ja selvästi haluaisi olla enemmän tekemisissä ja ystävystyä?

Tunnen erään ihmisen ihan pintaraapaisuna entisistä työkuvioista. Hänellä on minun yhteystietoni ja minulla hänen. Juttelemme kun törmätään ja hän on nyt parilla viimekerralla ehdottanut, että nähtäisiin jossain, tehtäisiin jotain yhdessä ja tutustuttaisiin paremmin. Koen hänet kuitenkin ihmisenä sellaiseksi, että en halua hänen kanssaan enemmän ystävystyä. Yksi hyvin hänen tyylinen ystävä minulla on ollut, mutta siitä seurasi vain kriisiä toisen perään, hän oli erittäin ripustautuva ja näen tässä uudessa ihmisessä paljon samaa. Se varmaankin on syy, että haluaisin pitää hänet vain hyvänpäivän tuttuna.

Miten toimia niin, ettei loukkaa hänen tunteitaan, en halua olla kenelläkään ilkeä. Itse en aio ottaa yhteyttä, mutta mitä vastata jos hän ottaa?

 

["mä"]

Ole aina kiireinen ei aikaa ... kyllä hän luovuttaa jossain vaiheessa.

 

["vieras"]

Kun se toinen ehdottelee tapaamisia, sanon vaan että mulla ei ole oikein aikaa, on tässä kaikenlaista Jos se jankuttaa edelleenkin tai ehdottaa jotakin tiettyä päivämäärää, sanon että en ehdi. En kerro mitään tiettyä syytä, vaikutan vaan vähän tympeältä ja kiireiseltä. En vastaa puhelinsoittoihin enkä tekstareihin.
Moikkaan kyllä kun tavataan ja olen kohtelias mutta en mitään muuta.
Normaalijärkiset ihmiset tajuavat tuosta, ettei tarvitse sanoa ihan päin naamaa ettei seura kiinnosta.

 

["höh"]

Oletpas sinä inhottava ihminen.

 

["vieras"]

Mitä tämä tyyppi on ehdottanut että teette?
Mistä tiedät että on samanlainen on aijempi ns. kriisi ystäväsi?
Voisiko syynä olla kuitenkin joku muu miksi et pidä hänestä?

 

["vieras"]

[QUOTE="höh";26365806]Oletpas sinä inhottava ihminen.[/QUOTE]

Mitenkä niin? Täytyykö jokaisen ripustautujan ja hölöttäjän kanssa alkaa väkisin kaveeraamaan?
En mäkaan alkaisi. Haluan ystävikseni vain ihmisiä joista oikeasti pidän.

 

[aloittaja höh]

[QUOTE="höh";26365806]Oletpas sinä inhottava ihminen.[/QUOTE]

sekoittaa kuule ketjua, jos käytät samaa nimimerkkiä...

Mutta muille vastaukseksi, että täytyy jotain yrittää sopertaa. Olen vain huono keksimään äkkiä mitään selityksiä. Ja yhtä huono, ellen huonompi, olen kertomaan mitenkään, että en halua tavata enempää.

 

[aloittaja höh]

[QUOTE="vieras";26365828]Mitenkä niin? Täytyykö jokaisen ripustautujan ja hölöttäjän kanssa alkaa väkisin kaveeraamaan?
En mäkaan alkaisi. Haluan ystävikseni vain ihmisiä joista oikeasti pidän.[/QUOTE]

Juuri tätä ajan takaa... ei mulla liikaa ystäviä ole, mutta aistin ja koen tästä ihmisestä heti muutamilla tapaamisilla, että ei ole mun juttu! En tiedä mikä mättää, en osaa tarkemmin selittää. Jotenkin ahdistaa, kun hän heti kertoo kaiken elämästään ja olettaa meidän olevan hyviäkin ystäviä, vaikka ollaan vain muutamia kertoja tavattu.

 

["vieras"]

Juuri tätä ajan takaa... ei mulla liikaa ystäviä ole, mutta aistin ja koen tästä ihmisestä heti muutamilla tapaamisilla, että ei ole mun juttu! En tiedä mikä mättää, en osaa tarkemmin selittää. Jotenkin ahdistaa, kun hän heti kertoo kaiken elämästään ja olettaa meidän olevan hyviäkin ystäviä, vaikka ollaan vain muutamia kertoja tavattu.

Et kertonut millaisi tapaamisia hän ehdottaa.
Miksi tuomita heti ihminen kun ei edes tunne?
Miksi ei voisi tavata vaikka sitä paria kertaa ja tehdä sitten johtopäätös ja joko diskata tai jatkaa tapaamista?
Mistä tiedät ettei ole vain hermostunut ja ujo ja siksi höpöttää ja suoltaa ummet ja lammet?

 

[aloittaja höh]

[QUOTE="vieras";26365875]Et kertonut millaisi tapaamisia hän ehdottaa.
Miksi tuomita heti ihminen kun ei edes tunne?
Miksi ei voisi tavata vaikka sitä paria kertaa ja tehdä sitten johtopäätös ja joko diskata tai jatkaa tapaamista?
Mistä tiedät ettei ole vain hermostunut ja ujo ja siksi höpöttää ja suoltaa ummet ja lammet?[/QUOTE]

Ihan lasten kanssa yhdessä tapaamisia, leikkimään tulemista. Ei mitään vakavaa. Mutta lapset niin pieniä, ettei oikeasti "leikkimään" vaan ihan kyläilemään. Voi toki olla, että on jotenkin ujo tai jotain, mutta sittenhän se olisi tuplasti vaikeampaa, jos nyt kyläiltäisiin ja sitten toteaisin tuntemukseni edelleen olevan sellaiset, etten halua enempää kaveruutta. Silloin olisi jo oikeasti vaikeaa loukkaamatta sanoa, ettei haluaisi olla enempää tekemisissä. Usein kuitenkin uskon ensivaikutelmaan intuitioon siitä, onko jostain ihmisestä itselle läheiseksi tai ystäväksi. Ja olen vasta selviämässä siitä aikaisemmasta ystävyyssuhteesta, joka oli tosiaan juuri hänen tyylisensä ihminen. Voi olla, että on erilainen, mutta en voi mitään että minulla ns. "nousee karvat pystyyn" tämän uudenkin kanssa.

 

["tuikku"]

Juuri tätä ajan takaa... ei mulla liikaa ystäviä ole, mutta aistin ja koen tästä ihmisestä heti muutamilla tapaamisilla, että ei ole mun juttu! En tiedä mikä mättää, en osaa tarkemmin selittää. Jotenkin ahdistaa, kun hän heti kertoo kaiken elämästään ja olettaa meidän olevan hyviäkin ystäviä, vaikka ollaan vain muutamia kertoja tavattu.

Jotkut kertoo kaiken elämästään vaikkei olisikaan tarkoitus sen syvällisemmin tutustua. Toiset vaan on puheliaampia.

Mut joo, hankala tilanne. Jos et siis halua antaa edes mahdollisuutta tutustumiseen, niin pidät vaan matalaa profiilia ja keksit tekosyitä jos oikeita ei ole. Normaali ihminen ymmärtää yskän aika helposti.

 

["Mimi"]

Mistä tiedät, että hän kertoo kaiken elämästään? Tai että hän olettaa teidän olevan jotain muutakuin tuttuja/ kavereita?

Itse oon aika avoin tyyppi, mulle esim.lapsettomuushoidot ei oo koskaan ollut mikään salaisuus ja juttelen niistä tosi avoimesti. Mutta mun elämässä on monta asiaa, joista puhun vain kolmelle parhaalle ystävälleni. Mulla on monta kaveria,joiden kanssa juttelen lapsettomuushoidoista,miesten oudoista edesottamuksista, hulluista sukulaisista,jne.. Mutta en heitä luokittelisi ystävikseni, vaikka mukavia tyyppejä ovatkin. Todellinen ystävyys vaatii vuosien tiivistä yhdessäoloa.

Ehkä tässäkin on kyse vain ihmisestä, joka on sinut sellaisten asioiden kanssa,jotka mielestäsi kuuluisi jakaa vain lähimpien kanssa,koska ne ovat sinun mielestäsi niin arkaluonteisia. Tämä tuttavasi ei välttämättä ole asiasta samaa mieltä, ja juttelee jutuistaan niitä näitä,koska ei pidä niitä mitenkään salaisuuksina.

 

["jaa"]

Mä olen rankan lapsuuteni takia vieläkin tosi hitaasti lämpeävä ja omaan huonot sosiaaliset lahjat uusien tuttavuuksien suhteen vaikka muuta yritän. Siksi en ole juuri saanut ystäviä, kun muut eivät tietenkään ymmärrä ettei se ensivaikutelma ole oikea minä. Tämän sanon siksi että antaisit mahdollisuuden tuolle ihmiselle, hän voi osoittautua muuksi mitä luulet.

 

[aloittaja höh]

[QUOTE="Mimi";26366021]Mistä tiedät, että hän kertoo kaiken elämästään? Tai että hän olettaa teidän olevan jotain muutakuin tuttuja/ kavereita?

Itse oon aika avoin tyyppi, mulle esim.lapsettomuushoidot ei oo koskaan ollut mikään salaisuus ja juttelen niistä tosi avoimesti. Mutta mun elämässä on monta asiaa, joista puhun vain kolmelle parhaalle ystävälleni. Mulla on monta kaveria,joiden kanssa juttelen lapsettomuushoidoista,miesten oudoista edesottamuksista, hulluista sukulaisista,jne.. Mutta en heitä luokittelisi ystävikseni, vaikka mukavia tyyppejä ovatkin. Todellinen ystävyys vaatii vuosien tiivistä yhdessäoloa.

Ehkä tässäkin on kyse vain ihmisestä, joka on sinut sellaisten asioiden kanssa,jotka mielestäsi kuuluisi jakaa vain lähimpien kanssa,koska ne ovat sinun mielestäsi niin arkaluonteisia. Tämä tuttavasi ei välttämättä ole asiasta samaa mieltä, ja juttelee jutuistaan niitä näitä,koska ei pidä niitä mitenkään salaisuuksina.[/QUOTE]


Hyviä kysymyksiä, itsekin pohdin, että mikä tässä on, miksen anna mahdollisuutta.

Tutustun helposti uusiin ihmisiin normaalisti, tosiystäviä on muutama ja leikki/hiekkalaatikko tuttuja ja kavereita paljon. Joku vain on joka saa hälytyskelloni soimaan, enkä ole yhtään oma itseni tämän ihmisen kanssa. Koen oloni vaivautuneeksi. En haluaisi kertoa hänelle mitään. Tilanne on minullekin uusi. Enkä tiedä toimiako vaiston mukaan vai tutustua vielä paremmin häneen.

 

[näin näen]

Eiköhän tavallinen kiireisyys ja välttely tehoa.

Ei kaikkien kanssa tarvitse kaveerata, se ei todella minusta ole mikään velvollisuus. On ok, että jutellaan hiekkalaatikon reunalla tai lasten harrastuksissa tavatessa, tai kerhojen ja koulujen yms. vanhempaintoimikunnissa, mutta kotiinsa ei tarvitse kutsua eikä kyläilyväleihin ruveta, jos ei tahdo. Voi olla, että olen jonkun mielestä ikävä, mutta se on sitten sen asia....

Olen aiemmin ollut hyvinkin vastaanottavainen kaikkien ihmisten suhteen... kuitenkin, itse täysin kaikkeen mahdolliseen uuvahdettuani totesin, että mulla saa olla rajani, ja saan valita elämäni niin, että vapaa-aikaani käytän niiden ihmisten kanssa joista oikeasti pidän, ja joiden kanssa minun ei tarvitse olla ahdistunut tai varpaillani tai jotenkin muuten puolivaloilla (esim. tunne että jutellaan aivan eri asioista).

 

["vieras"]

Toimi vaiston mukaan. Ylikiltit usein eivät anna itselleen lupaa uskoa vaistoa,vaan kohteliaisuus menee sen edelle (ja sitten sattuu). Ei sinulla tarvitsisi edes olla mitään syytä, ettet halua tutustua. Et vaan halua ja sillä hyvä.

 

["vieras"]

Minun neuvoni myös että luota vaistoosi! Ei tarvitse olla mikään hyväntekeväisyyskaveri. On ahdistavaa jos joku tunkee liian lähelle, sinä itse päätät ketä haluat lähellesi. On ihmisiä, jotka vaan imevät mehut toisesta.
Voi toki olla että ensivaikutelma pettää, tai sitten ei mutta sinulla ei ole mitään velvollisuutta ottaa selvää asiasta.

 

[Irski]

voiku tietäski.. itsellä sama tilanne, tosin niljaisesti olen vain ollut pitämättä yhteyttä, facebookissa jos "tervehtii", niin liukenen ym.. ku ei kertakaikkiaan ole toimintamallia!! uskon tosin, että hän on jo ymmärtänyt yskän.. lohduttelen itseäni sillä, että hänellä on paljon hyviä ystäviä, ettei "mun menetys" sitä nyt niiiiiin voi haitata ym.. olisi vain erittäin kiusallista nähdä jossain kaupungilla, tiedä sitte olisko pakko mennä turisemaan..

 

[Anatolia]

Jälkiviisaana totean, että luota vaistoosi. Ole etäinen, älä ehdi jäädä juttelemaan, sano vaan moi jos sitäkään (ehkä et huomaa häntä ja siksi kävelet pikaisesti ohitse ).

Jos mä olisin totellut omaa neuvoani, ja luottanut aikoinaan vaistooni, niin paljon pienemmällä harmilla olisin päässyt...mutta ei, säälistä tms suostuin käymään kahvilla, ja sitten sainkin jo sellaisen riippakiven riesakseni että ei pahempaa taatusti löydy. Eikä siitä meinannut millään päästä eroon.

 

[koulukiusaajat]

surullista.... kyllä teitäkin joku "kamu" pitää riippakivenä, uskokaa vaan... suomessa voidaan just ton takii niin huonosti, kun ei haluta kuunnella toisia ihmisiä, kun ne on niitä riippakiviä.ei ikäänkuin haluta olla kavereita toiselle ja tutustuttaisiin erilaisiin ihmisiin. halutaan olla vaan niiden " mukavien" kavereita.

 

[aloittaja höh]

surullista.... kyllä teitäkin joku "kamu" pitää riippakivenä, uskokaa vaan... suomessa voidaan just ton takii niin huonosti, kun ei haluta kuunnella toisia ihmisiä, kun ne on niitä riippakiviä.ei ikäänkuin haluta olla kavereita toiselle ja tutustuttaisiin erilaisiin ihmisiin. halutaan olla vaan niiden " mukavien" kavereita.

Voi hyvinkin olla että joku pitää minua myös riippakivenä, en sitä kiistä ollenkaan. Kaikki ihmiset ei vain mielestäni voi olla ystäviä keskenään -siis oikeita ystäviä. Luonteissa on isoja eroja, moraaleissa on eroja joita on todella vaikea sovittaa yhteen. Hyvässä hengessä voi olla kaikkien kanssa, ei toisille tahallaan kiusaa saa tehdä. Mutta läheiseksi ihmiseksi ei kaikista ole, ei sitten millään. Ei sekään reilua olisi, että olisin hänen seurassaan väkinäisesti, tuskin tykkäisi hänkään ajatuksesta, jos tietäisi. Jos jokaisella kerralla, kun olemme tavanneet on tullut sama outo olo, että on itse varuillaan, on minun tosi vaikea kuvitella, että mitään syvempää ystävyyttä voisi koskaan syntyä. Meidän kommunikointitapakin on kovin erilainen ja tulee väärinymmärryksiä, emme ymmärrä toistemme huumoria. Siinä on minulle jo todella merkittävä ero ihmisten välillä. Niin puolison, kun ystävienkin kanssa huumorin tulee kohdata. Eikä niin, että kun toinen sanoo omasta mielestään vitsikästä, jää toinen huulipyöreänä ihmettelemään, että mitä tuo tarkoitti.

Vaikeita on todella ihmissuhteet. En millään haluaisi pahoittaa hänen mieltään, mutta en usko että haluan olla tekemisissäkään. Jonkinlainen keskustelutaso on kuitenkin säilytettävä, jo tulevaisuuden työtehtäviäkin varten, jos satumme uudelleen törmäämään niissä merkeissä.

 

["vieras"]

 

[Anatolia]

surullista.... kyllä teitäkin joku "kamu" pitää riippakivenä, uskokaa vaan... suomessa voidaan just ton takii niin huonosti, kun ei haluta kuunnella toisia ihmisiä, kun ne on niitä riippakiviä.ei ikäänkuin haluta olla kavereita toiselle ja tutustuttaisiin erilaisiin ihmisiin. halutaan olla vaan niiden " mukavien" kavereita.

Tottakai haluan olla kaveri vain niiden kanssa, jotka ovat minusta mukavia. Siihen porukkaan mahtuu kyllä paljon erilaisia ihmisiä - eri ikäisiä, eri sukupuolta olevia, eri kulttuureista olevia, ihan erilaisista lähtökohdista ja taustoista olevia. Yksi asia yhdistää heitä kaikkia: he ovat mun mielestä kivoja, hauskoja, mukavia, pidän heistä, viihdyn heidän seurassaan.

Kaveruuden ja ystävyyden pitää olla sellaista, jossa ollaan mukana täydellä sydämellä - siitä, että alkaa jonkun kamuksi säälistä, ja teeskentelee viihtyvänsä jonkun seurassa vaikka ei oikeasti ollenkaan tästä ihmisestä pidä, ei seuraa mitään hyvää. Eikä kukaan varmaan oikeasti haluaisikaan, että hänen seurassaan ollaan vain siksi, kun ei raaskita sanoa ei?

Useimmilla ihmisillä on kyky huomata, milloin heidän seuransa ei ole toivottua. He perääntyvät, ja hakeutuvat muuhun seuraan - jokaiselle löytyy taatusti samanhenkistä seuraa jostain. Jotkut (onneksi aika harvat) taas eivät joko halua tai osaa lukea toisia ihmisiä, vaan tuppautuvat, painostavat, takertuvat, tunkeutuvat väkisin toisen elämään ja imevät toisesta kaikki mehut, eivätkä ymmärrä antaa tilaa hengittää. Jälkimmäisten uhriksi joutuminen ei ole mukavaa. Se on ihan hiton kiusallistakin - tilanne, jossa toinen pitää sinua sydänystävänään ja sielunsiskonaan, ja sinä et suoraan sanoen edes pidä hänestä. Ollenkaan. Miten siitä pääsee pois, satuttamatta ketään? Uhraamalla itsensä? Ei kai sentään.

Ajatus siitä, etteikö ihmisellä olisi oikeus valita ystäviään, on mulle todella vieras. Mun mielestä kaikkien kanssa on tultava jollain tasolla toimeen, tarkoituksella ei tarvitse olla ilkeä, mutta läheisemmäksi kaveriksi ei tarvitse huolia ihmistä, jonka seurassa ei tunne oloaan mukavaksi, ja jonka kanssa ei vaan ns. synkkaa. Ystävyyden ja kaveruuden tulee olla sellaista, jossa molemmat osapuolet ovat mieluusti mukana. Jos näin ei ole, kyse ei ole kaveruudesta tai ystävyydestä.

 

[huhuh]

 

[Eedla]

No sun pitää keksiä kovasti kaikkia menoja minkä takia ei mitenkään onnistu.