mitä teet jos 2v ei tykkää ruoasta?

  • Viestiketjun aloittaja heinäQ
  • Ensimmäinen viesti
heinäQ
Ihan uteliaisuudesta kysyn, että jos sun 2 v ei tykkää ruoasta jota tarjotaan, ja hän ei suostu syömään sitä niin lounaaksi kun päivälliseksikään, niin annatko mitään muuta sitten, vai saako olla sit syömättä? Onko liian pieni ymmärtämään, että ruokaa pitää syödä edes vähän?
 
Mie olen pyytäny aina ainakin maistamaan, mutta pakko ei ole syödä mistä ei tykkää. Olen antanut jotain muuta. Mutta ruoka-ajoista olen pitänyt kiinni. Jos ei syö mitään nyt, niin seuraavan kerran ruokaa tulee vasta kun on taas ruoka-aika. ;)
 
Ruoka-ajoista minäkin pitänyt kiinni enkä yleensä ole antanut muuta. Kun usein sellaista temppuilua... viimeksi maistui mut nyt yht'äkkiä ei tykkääkään. Sit houkuttelua. Jos on vaik haarukka ja lusikka niin arvuuttelen kumpi menee eka suuhun... pilkon ruokaa osiin ja asettelen vaik jos muumilautanen niinniiden hahmojen päälle... täll tavalla saan välillä syömään. En aina jaksa, mut jos vaik pari ateriaa ettei juuri syönyt kuin lusikallisen tai kaksi ni sit yritän tälleen. :)
 
heinäQ harmaana
Joo, ruoka-ajoista olen myös pitänyt kiinni! Esim. tänään oli kirjolohta ruoaksi. Poika maistoi lounaalla pari lusikallista ja ilme oli kaikenkertova. Yritettiin lisätä vähän ketsuppia, jos se auttais, mut ei auttanut. Ei ois avannut enää suutaan vaikka olisin kaikki maailman temput tehnyt. Jos hän päättää olla syömättä, niin ei auta mikään. No, ajattelin, että illalla varmaan syö, kun on jo niin nälkäinen, mut ei. Ei sitten mitenkään. Maistoi kerran ja totesi et "Ei". Keitin sit perunoita vielä ja muusi maistui: kommentteja tuli: "hyvää, kiitos!"

Sitä mä vaan mietin, et kun poika ei meinaa syödä enää muita kuin perunamuusia ja jauhelihaa tai kanaa, niin onko järkee ruveta häntä varten tekemään omia ruokia? Kuitenkin pitäis oppia syömään mitä muutkin! Tää on meillä uus juttu, kun ennen poika söi melkein mitä vain. Siksi mä tätä nyt kyselenkin, kun en oikein tiedä mitä tekis.
 
=) Meillä kaksi vuotias on aina ollut tosi huono syömäri...nyt vasta parin viikon ajan voi sanoa, että on syönyt jotain...no siis.. Kaikista tärkeintä on meän pojalla ainakin se, että ruokailu on toella positiivinen kokemus...meillä ei siis ole pakko syödä eikä vielä maistaakaan jos ei halua. Isompana sitten otetaan maistamispakko kehiin.

Päivän ruokailut menee yleensä sillai, että jos lounaalla ja päivällisellä ei halua maistaakaan ruokaa niin syö yleensä sen pienen leipäpalan, joka muutenkin kuuluu meillä ruokailuun. Illalla sitten annan mitä vain ja kokeilen kaikkeni, että poika jotain söisi, sillä meillä unetkin ollu aina tosi huonot...tosin nekin nyt parin viikon ajan menny paremmin... =) Siis puuroa, jugurttia, leipää, weetabixia, muroja jne...sitä, millä vatsa täyttyy niin hyvä...

Meillä sitten kun ruokailut jää väliin niin on aivan hirveän kärty päivä - luonnollisesti - mutta en oo antanu periksi...ainakaan vielä...siis ruoka-ajoista ja tarjoamastani sapuskasta...Kun löytyy paljon mielekästä tekemistä niin se nälkäkin vielä unohtuu... =)

Toivottavasti kokemuksista on jotain apua oman tilanteen setvimiseen ja päätösten tekemiseen :hug: ! :D
 
Minä en kyllä lähtisi tekemään lapselle omia ruokia sen takia että on päättänyt olla tykkäämättä jostain. Ettei vaan olis uhmaa ja kokeilua että meneekö läpi?? Oma tyttöni on ollut aina huono syömään, mutta yhtä ruokaa tarjotaan ja jos ei kelpaa niin sitten on ilman. Yleensä yritän kyllä laittaa lautaselle jotain minkä tiedän maistuvan. Meillä esim herneet on varma valinta. Ja yleensä kyllä sitten niitä herneitä pyydystellessä menee samalla muutakin ruokaa suuhun. Esimerkiksi tuossa sinun tapauksessa voisin kokeilla sekottaa suosikkiruokaan sitä inhokkia... Perunamuusi-kirjolohilaatikkoa siis. :)
 
rouveliini
Jos ei syö niin ei syö ja saa jotain muuta. Erikseen ei aleta kokkailemaan. En itekään tykkää kaikista ruuista niin en voi lastakaan pakottaa syömään. Maanittelemaan en ala.
 
Jos on maistanut eikä tykkää niin eihän sitä itsekkään tule syödyksi mitään mistä ei pidä oikeesti, eli meillä ainakin lapsikin saa syödä sitä mistä pitää, eikä ole pakko syödä sitä mikä pahalle maistuu!

Itse sain kammon kuumaan kinkkuun ja sen hajuun kun koulussa opettaja pakotti syömään lautasellisen kinkkukiusausta, yrjösin sit loppupäivän ja sen jälkeen on jo kinkun hajukin etonut! Lapsilleni en vastaavaa halua.

Tarjoan kenties sit jotain muuta ruokaa tilalle tai vaikka hetken päästä välipalaa. =)
 
Meidän syntymänirso syö noin neljää-viittä ruokalajia. (Neuvolan mielestä tämä ei ole vielä edes huolestuttavaa, koska on niitäkin, jotka syö vain aamiaismuroja.)
Päivän oinen ateria on aina "takuuvarmaa" ja toinen jotain listan ulkopuolelta, tätä neiti ei yleensä edes maista. Tykö saa hapankorppua jos ei ruoka maistu, vihannekset yleensä kelpaa. Ja ruokaa vasta kun on sen aika, mutta seuraavaksi sapuskaksi valitsen aina jotain suosikkia. Pakko sen joskus on kyllästyä riisiin ja kanaan. (onhan?)
 
Himpula harmailee
\
Alkuperäinen kirjoittaja 13.12.2005 klo 22:33 heinäQ harmaana kirjoitti:
Joo, ruoka-ajoista olen myös pitänyt kiinni! Esim. tänään oli kirjolohta ruoaksi. Poika maistoi lounaalla pari lusikallista ja ilme oli kaikenkertova. Yritettiin lisätä vähän ketsuppia, jos se auttais, mut ei auttanut. Ei ois avannut enää suutaan vaikka olisin kaikki maailman temput tehnyt. Jos hän päättää olla syömättä, niin ei auta mikään. No, ajattelin, että illalla varmaan syö, kun on jo niin nälkäinen, mut ei. Ei sitten mitenkään. Maistoi kerran ja totesi et "Ei". Keitin sit perunoita vielä ja muusi maistui: kommentteja tuli: "hyvää, kiitos!"

Sitä mä vaan mietin, et kun poika ei meinaa syödä enää muita kuin perunamuusia ja jauhelihaa tai kanaa, niin onko järkee ruveta häntä varten tekemään omia ruokia? Kuitenkin pitäis oppia syömään mitä muutkin! Tää on meillä uus juttu, kun ennen poika söi melkein mitä vain. Siksi mä tätä nyt kyselenkin, kun en oikein tiedä mitä tekis.
Kaksi vuotiaat monesti "lakkaavat" syömästä. Kaksivuotiaat ovat tunnettuja huonosta ruokahalusta, eli syövät vähän ja nirsoilevat. SE KUULUU IKÄÄN. Eli ei kannata mitään kovin suuria rangaistuksia tai uhkauksia antaa, sillä ne vain pahentavat tilannetta.
Meillä pitää maistaa, mutta ei ole pakko syödä. Korvikkeeksi saa leipää ja maitoa. Kyllä seuraavalla aterialla jo paremmin maistuu, mutta en tarjoa samaa kuin minkä on aikaisemmin tänään tai eilen maistanut ja hylännyt.
 

Yhteistyössä