Mitä teen...

En tiedä onko tämä oikea foorumi tälle kirjoitukselleni, mutta eksyin näille sivuille ja totesin tämän asialliseksi saitiksi.
Mutta asiaan...
Olen yli 40, naimisissa ja kaksi lasta.Vaimoni joutui keväällä pahaan onnettomuuteen ja loukkaantui erittäin vakavasti. Hän oli lähellä kuolemaa, mutta sairaalassa hänen henkensä saatiin pelastettua.
Se oli tietysti aivan loistava uutinen meille läheisille, emme menettäneet häntä.
Mutta vammat olivat niin vakavat, että hän ei pysty eikä 95% varmuudella kykene minkäänlaiseen normaaliin elämään, eli syömään, juomaan, käymään vessassa itse, ym mitä ihmisen kuuluisi itsenäisesti hoitaa.
Koneet ja laitteet sekä hoitohenkilökunta huolehtii hänestä.
Olen hyväksynyt tilanteen, näin mennään mahdollisesti vuosikymmeniä.
Vaikka hänen tilansa on tämä, on hän minulle se sama ihminen jonka kanssa avioon menin ja lupasimme huolehtia toisistamme jos jotain tapahtuu.
Nyt n. puolivuotta tapahtuneesta olen huomannut kuitenkin, toisaalta hämmentyneenä elämän jatkuvan.
Tarkoitan sillä miehuuttani, siis seksiä. Ei tilanne olekkaan vienyt normaaleita miehen haluja.
Sanalla sanoen kaipaan seksi-elämää.
Dilemma on tämä, olen luvannut vaimolleni olla uskollinen, mutta hyvin epätodennäköisesti hänen kanssaan tulen olemaan seksuaalisesssa kanssakäymisessä, ymmärrettävästi johtuen hänen tilastaan.
En missään nimessä haluaisi pettää hänelle antamaani lupausta, mutta kysymys kuuluukin jos haluan seksiä, on mentävä "vieraisiin".
En ole sitä tehnyt (vielä?).
Mutta...

Tämä ei ole tarkoitettu valitukseksi, vaan haluaisin kait jonkinlaisia kannanottoja tilanteeseeni. Eli olenko moraaliltani löyhä, selkärangaton roisto jos normaalit vietit vievät minusta voiton?
Vai mien minun pitäisi elää?
Olen erittäin hämmentynyt.

Kiitos sinulle joka jaksoit lukea "romaanini" loppuun, oli jonkin moinen helpotus saada tämä kirjoitus ruudulle...

 

Ensinnäkin. olen todella pahoillani, että kohtalo puuttui elämäänne noin raa´alla tavalla. Elämä on kovaa välillä. Olet varmasti joutunut melkoisen koulun käymään läpi, kun rakas ihminen otetaan tavallaan pois tuolla tavalla. Pystyykö vaimosi puhumaan ? Kommunikoimaan normaalisti, tuleeko hän olemaan laitoshoidossa aina vai asuuko jo kotona ?

Vaikka minä olen yksi suurimmista uskollisuuden kannattajista, niin jotenkin ymmärrän sua. Seksi on yksi tarve muiden joukossa. Ei sille minkään voi. Tietysti voi oppia elämään ilmankin seksiä, mutta itse sinun täytyy päättää siitä. Siinä on vaan sellainen pointti, että entä jos rakastut tuohon seksikumpaaniisi. Vai olisiko järkevintä käyttää "ammattilaista" halusi purkamiseen ? Sen tarkoituksenahan ei ole saada sua ahdistuksen tilaan henkisesti, jos fyysisesti pääsisit paineistasi. Hankala tilanne.

Yritä keksiä "siisti" ratkaisu asiaan, sellainen, joka ei vaikuta arkielämääsi. Ehkä sitä et heti keksi, mutta aikasi asiaa punnittuasi harkittuasi löydät varmasti ratkaisun, jossa saat seksinhimosi tyydytettyä muttet henkisesti loukkaa vaimoasi, etkä lapsiasi.

Toivotan sinulle onnellista loppuelämää :flower: =)

 

Minäkin olen pahoillani tapahtuneesta.

Eräälle tuttava pariskunnallemme on sattunut vuosia sitten vastaavaa. Vaimo on ollut vuosia laitoshoidossa eikä koskaan tule palaamaan kotiin. Heillä tilanne on nykyään semmoinen, että vaimo halusi miehensä jatkavan ns. normaalia elämää. Pitkien keskustelujen jälkeen he hakivat avioeron yhteisesti.

Tänä päivänä, vuosia tapahtuman jälkeen, mies kulkee yhä huolehtimassa ex. vaimostaan lapsien kanssa lähes päivittäin. Hän ei ole unohtanut lastensa äitiä, mutta hänellä on olemassa naisystävä. Ja niin ihmeellistä kuin se onkin, nämä naiset tuntevat toisensa ja hyväksyvät toistensa olemassaolon. Kovin monesta ei olisi tähän.

 

Itku tuli :'( Olen todella pahoillani minäkin tapahtuneesta. Kuulostat aivan ihanalta mieheltä kun tuollaisia todella ajattelet etkä millään haluaisi pettää vaimollesi antamiasi lupauksia. :hug:

Tuli mieleen pari kysymystä: Onko vaimollasi aivot kunnossa, eli pystyykö hän kuitenkin ajattelemaan normaalisti ja ymmärtämään asioita? Pystyykö hän puhumaan? Ajattelin vain oletteko keskustelleet tilanteesta. Onko ns. varmaa ettei vaimosi tule enää kuntoon?


Itse olen todella aivan viimeiseen asti ehdottoman uskollisuuden kannattaja ja vaatija, mutta mielestäni teidän tilanteenne on poikkeus. Totta kai sinulla on ne normaalit tarpeet vaikka vaimosi onkin vammautunut. Itse ehdottaisin juuri ammattilaisen apua, siis seksipalveluita. Käsittääkseni niitä on ihan siistejäkin alan ammattilaisia olemassa, mikä voisi olla sinulle senkin takia vielä hyvä vaihtoehto, jos et ole halukas (etkä vielä ehkä aikoihin valmiskaan) suhteeseen. Silloin kukaan osapuoli ei loukkaannu ja sinä saat vain tarpeesi tyydytettyä. Siitä voi varmasti seurata tunnontuskia jälkeenpäin vaimosi seurassa, mutta minusta niitä on sinun turha potea. Rakastat vaimoasi ja se on jo todella kunnioitettavaa että ajattelet asian moraalista puolta tarkkaan ja se, että hoidat vaimoasi etkä ole unohtanut häntä jonnekin hoitokotiin. Luulen, että se auttaa jaksamaankin, niin tylyltä kuin se voikin kuulostaa.

Vaikea tilanne, kukaan ulkopuolinen ei varmasti osaa kuvitellakaan miten selvitä vastaavassa tilanteessa. Jokainen tietää omalla kohdallaan ajan myötä parhaat ratkaisut. Minusta suhde ja uusiin naimisiinkin meno aikanaan on hyväksyttävää jos puoliso ei kuitenkaan koskaan kuntoudu entiselleen eikä edes siihen kuntoon että pääsisi kotiin. Toisella osapuolella kuitenkin elämä jatkuu, normaalit toiveet ja tarpeet vaikka puolisoaan rakastaisikin. Hänen kanssaan avioelämä ei kuitenkaan ole enää mahdollista samalla tavalla.

Voimia päätöksiin ja jaksamista! :hug:

 

Et ole moraaliton,selkärangaton surkimus.
Seksi on ihmisen yksi perustave.
Tilanteesi on niin vaikea,joko elät loppuelämäsi,tai niin kauan kuin vaimosi elää ilman seksiä tai haet seksiä avioliiton ulkopuolelta.
nelikymppinen on nuori vielä.
Minä olen 43 vee enkä eläisi ilman seksiä loppuelämääni,niin se vaan on.
Seksitarpeet kun on ihmisillä erilaiset,joku kykenee elämään seksittä,minä en siihen kykene ja jos minulla olisi tuollainen tilanne,hankkisin sivusuhteen,hienotunteisesti puolisolle kertomatta ja häntä loukkaamatta.
Pitäkööt kuka tahansa tunteettomana paskiaisena.

 

Jos olet ihan alussa mahdollisessa raskaudessa niin silloin ei vielä ole sikiöön viittaavaakaan ulkonäöltä. Vain limainen ruskuaispussi. Eri asia sitten että voisitko tietämättäsi jo olla pidemmällä raskauttasi?

 

\

Jos olet ihan alussa mahdollisessa raskaudessa niin silloin ei vielä ole sikiöön viittaavaakaan ulkonäöltä. Vain limainen ruskuaispussi. Eri asia sitten että voisitko tietämättäsi jo olla pidemmällä raskauttasi?

Kuten huomasit tämä tuli aivan väärään osastoon. Anteeksi.

Vastukseni sinulle: Et todellakaan ole selkärangaton, olet IHMINEN! Jo puoli vuotta olet ollut ilman omaa ihmissuhdetta. Sillä minä näen elämäsi jatkuvan muutenkin kuin seksin osalta. Olet vielä nuori joten uusi ihmissuhde on varmaan myös ajallaan ajankohtaista.
Olen itse monesti pelännyt tällaista kohtaloa! Ei sinun ole pakko vaimoasi unohtaa vaikka elämäsi jatkuukin. Vaatii tietysti myös "uudelta ihmiseltä" että hän hyväksyy sinun pitävän yhteyttä vaimoosi. Tiedän myös yhden perheen jossa avioero tehty yhteisymmärryksessä, kun vastaavankaltainen tilanne. Uskoisin vaimosikin haluavan sinun elävän ja iloitsevan elämästä osittain myös hänen puolestaan!

:hug:

 

Kiitos asiallisista vastauksista, uskoni fiksuihin, ajatteleviin ihmisiin ei ole hävinnyt.
Tarkennan hieman kirjoitustani vaimoni tilan osalta.
Hän ei pysty kommunikoimaan millään tavalla, ja mahdollisuus että hän palaa luoksemme myös henkisesti on häviävän pieni, mutta se mahd on kuitenkin olemassa.
Eli osoitanko julmuutta häntä kohtaan ajattelemalla seksiä, mahd eroa, tms ratkaisua tähän tilanteeseen?
Onko oikeaa ratkaisua?
Itse en pysty näkemään sellaista...

Kiitos vielä teille vastanneille, ihmisille

 

Hei, et todellakaan ole julma. Et. Jo se että podet etukäteen huonoa omaatuntoa asiasta paljastaa sun olevan aito ja hyvä ihminen. Moni ei edes välittäisi ajatella toisen tunteita. Sä ajattelet, vaikka tiedät, ettei toinen niihin voi vastata. Aseta vaikka itsesi vaimosi asemaan tällä hetkellä ja mieti, antaisitko vaimosi elää vaikka itse et sitä voisi tehdä. Tunnut todella välittävältä ja aidolta ihmiseltä, toivon sinulle kaikkea hyvää, myös sitä hyvää seksiä ! :hug:

 

Oletko ajatellut ammatti-ihmiselle puhumista? Se voisi hälventää syyllisyys ajatuksiasi, jotka mielestäni ovat turhia. Oletko keskustellut asiasta vaimosi vanhempien tai muiden sukulaisten kanssa? Jos saisit heiltä "siunauksen" ei sinun tarvitsisi kantaa raskasta taakkaasi yksin.
Kaikkea hyvää sinun elämääsi :hug:

 

Olen pahoillani tapahtuneesta ja tilanteesi on todella vaikea nyt monelta osin. Itse olen sitä mieltä että vaimosi pitäisi ymmärtää antaa sinulle "vapaus" itse. Ymmärsin niin ettei vaimosi pysty antamaan sinulle minkäänlaista fyysistä läheisyyttä ja minusta se kuulostaa elinkautiselta vankeustuomiolta. Vaimosi kannalta voi olla vaikea ymmärtää tilannettasi ja tarpeitasi kun hänen maailmassaan tarpeet ovat nyt kovin eri järjestyksessä kuin sinulla.

Tässä tilanteessa olisi turhaa rasittaa vaimoasi rehellisyydellä jos päädyt sellaiseen ratkaisuun että haluat seksisuhteen toisen naisen kanssa. Tavallisesti olen ehdottoman rehellisyyden kannalla mutta tällaisessa tapauksessa olisi julmaa jos vaimosi tietäisi suhteestasi kun itse on sidottuna toimintakyvyttömään ruumiiseen ja käytännössä siis koko ajan vain omien ajatustensa kanssa. Asia varmasti murtaisi hänet täysin.

Vaikka vaimosi joutui kauheaan onnettomuuteen ei sen tarvitse tarkoittaa sinun elämäsi olisi lopullisesti tuomittu fyysiseen yksinäisyyteen. Tämä on oikeastaan ainoa tilanne jossa pettäminen on mielestäni hyväksyttävää.

 

Tavallaan se on armollista ettei vaimosi tässä tilanteessa ole henkisesti läsnä, hän ei siten joudu läpikäymään näitä hirveän vaikeita asioita. Toisaalta jos hän on yhtään samanlainen ihminen miltä sinä vaikutat, hän varmasti haluaisi sinun jatkavan elämääsi. Etenkin kun häne ei pysty tarjoamaan sinulle edes sitä henkistä läsnäoloa tai minkäänlaista kommunikointia.

Minusta tähän on ehdottomasti oikea ratkaisu se, että jatkat elämääsi vaimoasi tietenkään unohtamatta. Jos näin aikaisin vielä on kyse pelkästään seksuaalisista tarpeista, minusta niiden tyydyttämisessä ei ole mitään pahaa. Et varmaankaan vielä ole valmis suhteeseen, mutta mielestäni sekin on varmasti sinulle hyvä asia tulevaisuudessa. Varo kuitenkin ettet heittäydy suhteeseen liian nopeasti vain lohdutuksen tarpeessa.

Kannattaisi varmaan etsiä jokin vertaistukiryhmä tai -henkilö, saman kokenut osaisi varmasti parhaiten neuvoa ja antaa tukea ja mielipiteitä tilanteestasi. Ammattilaiselle puhuminenkaan ei takuulla ole pahasta, mutta ammattilainen tuskin osaa antaa niin henkilökohtaisia neuvoja tilanteeseesi, vaikka osaisikin vapauttaa sinut turhasta syyllisyydestä.

Muista lastenhoidon ja arjen lomassa ottaa joskus aikaa itsellesi ja rentoutua! Jos vain mitenkään saat lapsille joskus hoitajan. :hug: :flower:

 

...mieti jos itse olisit vaimosi tilalla ja vaimosi ajattelisi juuri nyt samaa asiaa(että käydäkkö vieraissa vai ei)...miltä se sinusta tuntuisi?
Jos vaimosi pystyy olemaan ilman niin pystyt sinäkin..jos vain haluat.
Miksi ylensä mennään naimisiin ja luvataan pyhät valat?? Miksi niitä lupauksia ei sitten pidetä?
Maailma on julma väliin :/

Voimia vaimollesi!

 

\

...mieti jos itse olisit vaimosi tilalla ja vaimosi ajattelisi juuri nyt samaa asiaa(että käydäkkö vieraissa vai ei)...miltä se sinusta tuntuisi?
Jos vaimosi pystyy olemaan ilman niin pystyt sinäkin..jos vain haluat.
Miksi ylensä mennään naimisiin ja luvataan pyhät valat?? Miksi niitä lupauksia ei sitten pidetä?
Maailma on julma väliin :/

Voimia vaimollesi!

Mahdoitko lukea jutun kokonaan ja ajtuksella? Vaimo ei välttämättä pysty olemaan ilman mitään jos saisi valita, mutta nyt hänellä ei ole vaihtoehtoa..

 

tota joo,taaskin musta tuntuu tyhmältä lukee näitä ehdotuksia maksullisista ja muuta..oon hoitsu ammatiltani ja nähny kaikenlaista,myös omassa elämässäni...tottakai on ihan normaalia et haluat seksi- ja muun elämän jatkuvan,ja sen täytyykin jatkua.oot mies parhaassa iässä ja tiedän,ainakin luulen niin et haluat seksin lisäksi myös lämpöä ja läheisyyttä..ei se saa olla esteenä siun elämällesi että vaimosi on invalidisoitunut täysin,se ei ole siun syysi, ja uskon että jos hän pystyisi sanomaan,hän toivoisi sinun jatkavan elämääsi...

Et kertonut minkä ikäisiä kaksi lastasi on...???itelläni on kaks pientä ja yks vähän isompi.mieheni kuoli vajaa 8 kk sitte.vaikka vannoimmekin toisillemme et kunnes kuolema meidät erottaa,koen kuitenkin et olet vähän samankaltaisessa tilanteessa.Itse kuuntelin ns.kyläläisten puheet ja pidin,ja pidän edelleenkin,pääni pystyssä ja otan vastaan mitä he laukovat.tarpeeni olen tyydytetyksi saanut enkä kadu niitä tilanteita vaikka puheet sit kulkevatkin.

mun mielestä olet läheisyyden toiselta ihmiseltä vaimosi lisäksi tavallaan ansainnut,ja voit varmasti jonkun/joidenkin kanssa olla, koska vaikutat siltä että et vaimoasi hylkää vaikka toiseen ajan myötä rakastuisitkin..ja niin se pitää ollakkin ja sen toisen naisen piäisi myös hyväksyä se..Eipä tämä kirjoituksen ulosanti nii hääppöstä oo,et taidan jättää mielipiteiden ilmaisut tähän...puhumalla ois parempi...

mut toivotan sulle hirveesti voimia jaksaa sekä vaimosi että lasten kanssa!!

 

Palasin alkuillasta sairaalasta ja olo on paha ja jotenkin toivoton...
Lapseni on jo "isoja", ei kuitenkaan aikuisia. Vaikka omat tunteeni ovat sekaisin, voin vain arvailla heidän tuntemuksiaan ja ajatuksiaan niin siltäkin osin tunnen itseni roistoksi ja petturiksi ajattelemalla omia tarpeitani.
Jollain tasolla kuitenkin ymmärän, että elämää on jatkettava ja siihen pyrinkin ja arjen olen saanutkin pyörimään.
Mutta itselleni se iso kysymys on, miten pystyn elämään ilman toisen aikuisen läheisyyttä ja kosketusta? Tarvitseeko elää niin?

Kiitos teille ihmiset kirjoituksistanne, tuntuu helpottavalta laittaa ajatuksia ruudulle

 

Et ole aikoihin käynyt ruudun ääressä... Toivon että teillä on siellä kaikki hyvin..? Oletko saanut elämääsi lämpöä tai läheisyyttä..? Tyhmää kai kysyä mutta olen kuitenkin huolissani Sinusta vaikka oletkin ventovieras ihminen..Teillä kai kanssa joulukiireet painavat päälle... Mun joulumieli on ainakin lämpöjen ja läheisyyksien jälkeenkin aikastalailla kateissa...Olo on sellanen nyt että lämmöt sun muut saa painua hevon kuuseen,kunhan lapsilla on kaikki hyvin. Ajatuksissa pyörii vain viime joulu,kuinka isä istui lattialla poikien kanssa kattomassa uusia pukin tuomia leluja jne... Tuntuu paljolti et miks elämä on nii #&%?$!* epäoikeuden mukaista, miks tää kaikki menee näin... Luulisin että sinulla on paljon samansuuntaisia aatoksia.. Onko susta oikeesti vaikeeta laittaa joulua "ei vielä isoille lapsille"..Voin kuvitella kuinka pahalta tuntuu laittaa esmes vaimosi viime jouluna hommaamia koristeita ympäri teidän yhteistä asuntoa.. Onko sulla hirveen paha olla..? Vietättekö sairaalassa aattoa vai käyttekö vain piipahtamassa..
Kerrohan oikeesti teidän kuulumisia ja kuinka saat elämäsi jotenkin edes rullaamaan(äläkä tunne syyllisyyttä mistään, tee niinkuin itse parhaaksi koet, sinun jaksamistasi tarvitaan vielä pitkät ajat..) Oon ihan tosissaan huolissani ja olisi kiva kuulla jos olet valoa elämääsi löytänyt..Tietysti myös vastoinkäymisetkin kuuluvat tavalla tai toisella jokapäiväiseen arkeen,niin hullulta ku se kuulostaaki... Mutta..Kerrohan kuulumisiasi.. Ja hyvää joulua kaikesta huolimatta ja onnellisempaa uutta vuotta 2007 teidän koko perheelle!!! Koitahan jaksella..

 

Ymmärsinkö oikein, että vaimosi ei enää käytännössä palaa kotiin, tai on täysin avustettava?

On täysin normaalia jatkaa elämää noin toivottomassa tilanteessa, mutta älä silti hylkää häntä (käy säännöllisesti katsomassa yms). Jos kykenet, ennen uutta ihmisshdetta anna lasten päästä vaimosi tilan kanssa "sinuiksi", vaikka varmaan ksaipaatkin aikuista tukea.

Miten vaimosi kommunikoi? Miten omaisenne suhtautuvat?

 

Minäkin olen kamalan pahoillani puolestasi. Pahimpia painajaisunia, mitä voi kuvitella, mutta sinun kohdallasi totta. :hug: Raakaa, julmaa, kohtuutonta! Kaikille teille, jotka olette osapuolina!

Mutta sinun kysymyksesi liittyi siihen, miten tästä eteenpäin. Minustakin nuo vastaukset "ammattiavusta" (myös seksin suhteen???) kuulostivat aika no... hm.. omituisilta... Minun neuvoni sinulle on yksinkertainen. Sure surusi, tee surutyösi. Mutta älä anna periksi. Jatka elämääsi! Olet herranjestas vasta päälle nelikymppinen. Oletko ajatellut, että sinulla voi olla vielä 50 vuotta elinaikaa jäljellä? Et sinä voi, et yksinkertaisesti voi, ripustautua tähän tilanteeseen. Sinun on ihan pakko jatkaa elämääsi, vaikka olet kokenut julman tragedian. Luulen, ihan tosissani luulen, että myös vaimosi tahtoisi sinun tekevän niin. Tämä ei sulje pois sitä, ettetkö myös huolehtisi vaimostasi. Mutta kyllä sinun täytyy, lastesikin takia, jatkaa elämääsi. Sinulla on oikeus onneen. Sitä oikeutta sinulta ei voi kukaan viedä. Se voi nyt kuulostaa ironiselta, kauhealta ja makaaberilta. Mutta miten on, millaista haluat elämäsi olevan 10 vuoden kuluttua? Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen ITSE.

Toivotan voimia, valoa elämään, joka kohteli sinua ja perhettäsi liian julmasti! :hug:

 

mietitäänpä, mitä itse ajateltaisiin vastaavassa tilanteessa. Itse kyllä toivoisin mieheni kuitenkin jatkavan elämäänsä, eihän sen kuitenkaan tarvi tarkoittaa,et hylkäisit vaimosi täysin.Seksi ja fyysinen läheisyys on perustarve, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Vaikka itekin olen uskollisuuden kannattaja, niin tää on mielestäni eri tilanne.Olet selvästi miettinyt näitä asioita todella eri kanteilta, sekin kertoo, ettet ole moraaliton pettäjäluonne.