tätä tämä on..
tapasimme miesystäväni kanssa 2002 ja syyskuussa muutimme yhteen,ja syyskuun lopussa r-testi näytti plussaa ,poikani syntyi keväällä 2003 ja sitte sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen..ja kaikki alkoi mennä päin honkia..tulin mustasukkaiseksi yms..parisuhde rakoili..eikä ihme..aloin odottamaan toista lasta ja ostimme omakotitalon viereiseltä paikkakunnalta..mutta mies halusi ostaa talomme yksin,ihmettelin,mutta ei asia haitannut..mies remontoi vanhempiensa kanssa taloamme pari kuukautta ja muutimme omakotitaloon keväällä 2005,tyttäremme syntyi 2vko muuttomme jälkeen ja masennuksenikin oli poissa..mutta mieheni alkoi muuttua..en saanut enää käydä missään,sanoa omia mielipiteitä,nähdä ystäviä yms..aina hetken meni hyvin ja hetken huonosti..elämä oli aika ahdistavaa..2005 syksyllä aloin odottamaan kolmatta lastamme,jolla oli paha sairaus ja synnytin poikamme kuoleena huksissa 2.2.2006 rv.24..masennuin taas...mieheni ei tukenut minua ollenkaan..sanoi että asiaa unohtuu jos sitä ei ajattele..kesään mennessä asiat oli hetken ok..syksyllä 2006 tulin raskaaksi..raskausaika oli kamalaa..mies haukkui minua koko ajan,syytti minua kaikesta..mieheni alkoi saada raivokohtauksia..äitini haki meidät usein yöllä pois..tätä jatkui aika kauan..tyttöni syntyi keväällä07..aloin pohtia asioita..mutta ei olluut oikein ketään kelle puhua..2008 helmikuussa näin kaupalla sattumalta yhden vanhan ystäväni..jolle pikkuhiljaa avauduin..hänen rohkaisemana muutin lasteni kanssa pois 1.4.08..Ja kaikki meni hyvin ja mieheni haki lapset joka toinen vklpu yms..heinäkuussa mieheni pyysi meitä palaamaan takaisin kotiin ja suostuin..johon syytä en tiedä miksi...nyt on marraskuun ja lopun arvaattekin..kaikki on taas samanlailla kun ennenkin..ei olisi ikinä pitänyt tulla takaisin..mitä teen?etsinkö asunnon ja muutanko pois?kysymyksiäkin saa heitellä..tämä elämä vaan alkaa ahdistaa..ja miehen mielestä hänessä ei ole mitää vikaa..