Mitä teen väärin 2v:n kanssa?

Mulla on 2,5v ihanaa uhmaa läpikäyvä poika. Tällä hetkellä aamujen käynnistyminen on yksi ongelma, onhan noita toki muitakin, mutta otetaan aamupala esimerkiksi.

Katan aamupalan. Lapsi istuu pöytään, jossa 7kk ikäinen pikkusisko odottaa jo valmiina. Pari kolme ekaa lusikallista menee isommalta alas jotakuinkin ok, sitten alkaa nuhjaaminen. Lusikkaa pyöritellään astiassa, ruokaa leviää pöydälle. Lapsi lähtee pöydästä ja yrittää mankua jääkaapista jotain muuta tilalle. Palautan lapsen pöytään, hän ei syö. Joskus autan ja syötän lasta hetken, kun epäilen, että lasta harmittaa, että siskoa syötetään ja häntä ei. Välillä se auttaa, useammin lapsi kääntyy tuolissaan ympäri, kun lusikka lähestyy. Silloin kerron, että nyt syödään tai ruoka pannaan pois. Käsittämättömän usein lapsi valitsee jääräpäisemmän tien ja nostan siis tyynesti ruoan pois. Seurauksena alkaa tekoitku, narina ja kauhea nyyhkyshow. Annaaaa..... ääää.... äi-tiii.... Muutaman kerran kokeilin neuvotella tenavan kanssa, että jos hän on loppuruokailun nätisti, annan lautasen takaisin. Lapsi lupaa auliisti, mutta heti, kun ruoka palaa nenän eteen, sama temppuilu jatkuu, joten tätä nykyä kerran menetetty annos ei enää tule takaisin. Lapsi saa odottaa seuraavaa ruoka-aikaa siinä kuin muutkin.

Seuraava äläkkä nousee siitä, kun lapsi huomaa, että sisko ei menettänyt etujaan samalla, vaan saa syödä puuronsa rauhassa loppuun. Hirveä kiukuttelu alkaa, itku ja parku ja hyörinä syöttötuolin ympärillä. Saan olla tarkkana, ettei isompi yhtäkkiä ravista/yritä kaataa syöttötuolia tms. Semmoisesta tempusta tulee salamalähtö jäähylle, joka ikinen kerta. (Sellaista tapahtuu nykyään tosi harvoin, onneksi) Toisinaan vekara tulee tähän koneelle mankumaan Nalle Puh-animaatiopätkää. Nallepuhejakaan ei tule, jos käyttäytyy rumasti. Lapsi tietää sen, muistutan siitä silti, ja taas saadaan narinakohtaus. Mulla meinaa välillä otsasuoni katketa, kun se rutina sen kuin jatkuu ja jatkuu. Toisaalta esimerkiksi tänään naurattikin, kun lapsi ilmoitti lähtevänsä mummolaan. Ipana vetoaa siihen vain silloin, jos kiellän jotakin. Erikseen ei tarvinne kertoa, että mummolassa on paljon venyvämmät säännöt..?

Mutta kuitenkin: Mitä hittoa mä teen väärin, kun tätä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu vain? Siis miksei tuo lapsi ole jo oppinut, että se aamupala kannattaisi syödä ihan rauhassa ja reippaasti? Luulen olevani johdonmukainen, mutta teenkö silti jonkun mokan? Olen yrittänyt kannustaakin, luvata jotain kivaa aamupalan jälkeen, mutta lapsi poistuu kuin kärppä pöydästä ja alkaa mankua, että sitä kivaa pitäisi saada HETI ja taas on porukierre valmis.

 

Se on sitä kasvamista. Aikansa kestää. Toimisin itse ihan samoin, mutta valitettavasti tulokset näkyy vasta ehkä vuosien päästä...

 

Teet oikein kun olet johdonmukainen ja vaadit hyvää käytöstä pöydässä. Lapsesi on sisukas pieni veijari, itselläni samanmoisia kolme (poikaa).
Tuo narina ja oman tahdon näyttäminen nyt vain kuuluu asiaan. Mitä johdonmukaisempi on sitä nopeammin se menee ohi, Ei kannata vaihdella usein tyylejä miten reagoi, aina vain saman tarina, niin lapsi lopulta uskoo että tilanne ei muutu.
Itku ja poru kun oma tahto ei mene läpi on luonnollinen ja hyvä asia. Ole ylpeä itsestäsi kun välität enemmän lapsesi parhaasta kuin että pakoilisit ja panikoisit negatiivisista tunteista.Lapsen täytyy saada näyttää tunteensa ja ne täytyy hyväksyä osana lasta, mutta negatiiviset tunteet eivät saa muuttaa tilannetta.(esim. saada herkkuja lohdutukseksi)

Ainahan lapselle voi sanoa että haluatko syliin kun on paha mieli?

 

aivan oikein teet! :flower: sattunut vain hieman jääräpäisempi lapsi sinulle jospa se siitä jossakin vaiheessa helpottaa

 

kyllä se siitä. ja toi syli juttu vois olla kokeilemisen arvonen? ehkä sitä kivaa ei kannata luvata jos se ei toimi?

 

Kivaa ei todellakaan kannata luvata, sen mä jo opin.

Mua välillä surettaa joutua olemaan tällainen yhden hengen kurikomppania, etenkin pahimpina päivinä tuntuu, etten tee muuta kuin komennan. Mulla on parantamisen varaa ainakin siinä, että oppisin kiinnittämään ipanan huomion johonkin muualle, että yhdestä asiasta jankaaminen pääsisi lapsen puolelta loppumaan. Lapsen isotäti on etevä muuttamaan tenavan kuin tenavan mielialan hetkessä huumorin avulla, kadehdin hirmuisesti häntä! Äitini taas on sitä mieltä, että teen alkujaan jotain väärin, kun lapsella ylipäätään on uhmaikä, kun ei kuulemma mulla vaan ikinä ollut semmoista. Pah.

Sylittely toimii meidän muksulle vasta viiveellä, ensin pitää antaa höyrytä kiukut pois, ennen kuin suostuu tulemaan. Paitsi tietysti, jos osuu hetki, että pienemmän pitää saada maitoa/vaippa pitää vaihtaa/pikkuinen tahtoo muuten vaan syliin, niin juuri silloin isovelikin tahtoo. Mustasukkaisuuttakin on siis ilmassa. Olen yrittänyt pitää noita yhtä aikaakin sylissä, mutta isompi alkaa töniä pienempää ja taas päästään siihen komentamiseen...

Toivottavasti kuitenkin isoin ongelma on se, että tämä vain vie enemmän aikaa kuin kuvittelin

 

Ehkä alkaa aamupalalle liian aikaisin eikä ole oikeasti nälkäinen. Eihän ruoka ole mikään etuus vaan välttämättömyys, nälkäinen lapsi kyllä syö ruokansa ja sitä helpommalla pääsee mitä vähemmän kiinnittää huomiota asiaan.

 

mä miettisin sinuna myös hiukan sitä voisinko tarjota jotain muuta aamupalaksi...jos teillä esim tarjotaan aina puuroa ja lapselle se ei tällä hetkellä maistuis niin voisiko kokeilla jotain muuta...leipää, muroja jne.

En tarkoita että lapsi saa suoranaisesti valita mitä syö, mutta mä ainakin olen pitänyt taukoa puuron tarjoamisesta jos on ruennut näyttämään että se ei maistuis... tai sitten laittanut tosi pienen puuroannoksen ja lisäksi on saanut leipää, hedelmiä ym

eihän me aikusetkaan välttämättä tykätä joka aamu syödä samaa , joten miksi lapsen sitten pitäisi...

 

tai voi antaa valita...otatko tänään puuroa vai muroja..s

 

[QUOTE="jojo";25272333]K Äitini taas on sitä mieltä, että teen alkujaan jotain väärin, kun lapsella ylipäätään on uhmaikä, kun ei kuulemma mulla vaan ikinä ollut semmoista. Pah.

[/QUOTE]

Ei tietenkään. Minä ja veljenikään emme kuulemma koskaan itkeneet nälkää tai olleet rauhattomia, vaikka meitä syötettiin neljän tunnin välein vauvana . Tai sitten se on joku ihmislajin säilyttämismekanismi, että ne raskaat ja ikävät hetket pienten kanssa unohtuvat .

Minustakin toimit ihan fiksusti, ja voin sanoa, että samassa veneessä olen 2 v 8 kk tytön kanssa. Varsinkin joinain päivinä tuntuu, että pitää vaan komentaa ja jankata samoista iänikuisista asioista.

Onko sinulla mahdollisuutta tehdä joskus jotain pojan kanssa kahdestaan, ilman pikkusiskoa? Sellaisia hyviä hetkiä kannattaa mahdollisuuksien mukaan yrittää lisätä, toimii tasapainottavana sille iänikuiselle komentamiselle. Ja hyvät asiat huomata, ei välttämättä "hyvä poika" -tyyliin, vaan tarttua niihin pieniin hienoihin hetkiin ja ilahtua vaikka lapsen legorakennelmasta tai mistä vaan. Kuten varmaan jo teetkin, mutta näin ajatuksena .

Jaksamisia!

 

Mummolaan ne on olleet meilläkin menossa, siellä kun saa sen jakamattoman huomion..

 

Tiettyyn pisteeseen asti annan valita aamupalan. Teen joka aamu jonkin puuron, koska pikkusisko joka tapauksessa saa sitä. Laitan vaihtelevasti eri marjoja joukkoon ja käytän eri ryynejä jne. Poika yleensä pyörii jaloissa puuroa odottamassa tai jos olen myöhässä, tuo jo esille kattilaa, että äiti, tämä unohtui.

Annan valita, minkä kera sitä puuroa saa, toisinaan saa myös tilalle leipää, jugurttia tai hedelmää. Leipä kootaan yhdessä, lapsi saa valita päälliset. Mutta silti sama takkuaminen alkaa, kun se pitäisi laittaa suuhun. Tai sen omenan tilalle pitäisi sittenkin ilmaantua päärynä. Meillä menee helposti liki tunti heräämisestä aamupalaan ja sitä edeltää nukuttu, pitkä yö, joten vatsa on ainakin tyhjä. En ala natseilemaan mitään siitä, että pitäisi syödä koko annos tms, vaan kunhan syö asialliseen tapaan, lapsi saa jättää osan tähteeksi.

 

Kuulostaapa tutulta, mutta voin luvata että helpotusta on tiedossa.
Itsekin olen "taistellut" kiukkupussin kanssa vuoden päivät ja nyt muutamaa kuukautta vaille 3 vuotiaana tuntuu että pahimmat kiukut on nyt kiukuttu =)
Minun onneksi on tullut tehtyä noita lapsia ja pienempikin alkaa jo näyttää vähän luonnetta =)