Mitä teen tuon teinin kans:(???

Helkutti eilen karkasi parinsadan kilsan päähän jonku kaverin bileisiin... en antanu lupaa,kun siellä olis ollut myös paikallisia hörhöjä,muutenkin teini kans vähän vaikeaa kun liikkuu epämääräisessä porukassa... no soitin sitten poliisille että karkasi ja oon huolissnai,tyttö kerkesi onneksi olla vain kolmatta tuntia karkuteillä kun poliisit oli saanu kiinni sen..oli kävellekin n15kilsaa ja liftannu osan matkasta...nyt on kotiarestissa,enkä tiiä mitä teen sen kans,15v haistattelee,ym... soitin sit äsken sossuun ja sanoivat et puolenpäivän aikaan pääsen jutteleen tytöstä... mietin ihan tosissaan miehen kans et laitetaanko se johonkikasvatuslaitokseen vähäksi aikaa? joo kolmemuuta ei oo ollu samanlaisia...tää tyttö on kokeillu huumeita ym ja yhdesti ollu raskaana 14v ,taivas varjele...ei jaksa kohta olla huolissaan kokoajan...isosisko yks 16v ja veljet 14v ja 18v ei oo yhtään tollasia...onhan nekin juonu yms mut tuohon 15vhen menee koko suvulla järki,kun varastelee ym....

 

Rankka tilanne. En oikeen osaa mitään fiksua neuvoa antaa, mutta jaksamisia teidän perheelle!
Toivottavasti sossut osaisi keksiä jotain.
Piipahdus nuorisokodissa voi tehdä ihan hyvää. Ainakin tutun perheen tytölle teki jolla saman tyyppisiä ongelmia. Siellä on niin tiukat säännöt, että nuori alkaa tajuta kuinka jo pelkästään lait velvoittavat vanhempia pitämään säännöistä kiinni. Kyse ei olekkaan siitä että vanhemmat on dorkia.

 

Jos laitat sen laitokseen peli on menetetty ja saat tytön vihaamaan sinua. Koita mieluummin ihan toista tapaa, ole mukava, koita keksiä jotain yhteistä kivaa tekemistä.

Olin itse lähes yhtä paha teininä. Vanhempani olivat rangaistuskeskeisiä ja siksi olin huonoissa väleissä heihin. Kerran sitten oltiin äitini kanssa kaksin kotona ja hän oli ostanut pullon siideriä, ja ehdotti että juotaisi se puoliksi (ja tämä ei ole ollenkaan äitini tapaista). Sitten juotiin siideriä ja juteltiin, siitä lähti välit paranemaan. Tämä siis vain esimerkkinä.

 

Itse kävin yläasteen kotona mutta heti ammattikouluun mennessä (16v) koulukodista käsin. Karkailin sieltäkin, mutta poliisit löysi nopeesti ja vei takasin.. Kotona siis karkailin ja olin yötä poissa kotoa. Kerran matkustin jäniksenä junalla 500km päähän ja yövyin milloin kenenkin luona (olin viikon kateissa). Join ja pinnasin koulusta, kokeilin hasista. Jälkeenpäin ihan hyvä että laitettiin koulukotiin, sain käytyä amiksen melkein loppuun ja kävin avohoidossa ja olin välillä puolikin vuotta juomatta olosuhteiden pakosta. Tupakointi oli vähäistä kun sitä piti polttaa salaa..

 

Tytöt on vaan tommosii, ei ne mitään järkipuhetta usko

 

Itse olin 13-14-vuotiaana ihan samanlainen. Kannattaa yrittää joustaa mahdollisimman paljon, vaikka vaikeaa se varmasti on. Itseäni nolottaa aikaisempi käytökseni vanhempiani kohtaan. Toivottavasti tyttäresi tajuaa itse oman käytöksensä, ja tajuaa pyytää anteeksi.
Ja sen voin sanoa, että sossut ei ainakaan auttaneet tilanteessani pätkääkään.

 

Jos laitat sen laitokseen peli on menetetty ja saat tytön vihaamaan sinua. Koita mieluummin ihan toista tapaa, ole mukava, koita keksiä jotain yhteistä kivaa tekemistä.

Olin itse lähes yhtä paha teininä. Vanhempani olivat rangaistuskeskeisiä ja siksi olin huonoissa väleissä heihin. Kerran sitten oltiin äitini kanssa kaksin kotona ja hän oli ostanut pullon siideriä, ja ehdotti että juotaisi se puoliksi (ja tämä ei ole ollenkaan äitini tapaista). Sitten juotiin siideriä ja juteltiin, siitä lähti välit paranemaan. Tämä siis vain esimerkkinä.

Millä tavalla peli on menetetty?
Tuttava perheeseen on tosiaan rauha laskeutunut nuorisokoti piipahduksen jälkeen. Ja kysymys ei todellakaan ollut kurinpitotoimenpiteestä. Kysymys oli rajojen asettamisesta joka tehtiin ihan rakkaudella. Tyttö sai joka päivä keskusteluapua ulkopuolisilta tytön mielestä reiluilta ja kivoilta aikuisilta ja yhteistapaamisilla perheen kanssa pystyttiin kerrankin juttelemaan asioista rauhassa saman pöydän äärellä. Tytön unirytmi palautui ja keskustelujen avulla alkoi ongelmien taustat valottua. Löytyi masennus johon tyttö alkoi saada terapiaa ja lääkettä. Tyttö ei todellakaan vihaa perhettään ja on hyvillään avusta jonka sai. Avohuollossa vastaavan tuen toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista eikä sillä olisi saatu tilannetta pysätettyä.

Tärkeää minusta on saada tilanne pysäytettyä. Joskus siihen tarvitaan apua ja sitä ei pidä hävetä. Lasta täytyy joskus suojella omalta itseltään kun touhut alkavat mennä liian hurjiksi. Vanhemmat kyllä itse tietävät kun omat konstit ei enää riitä.
Nuorisokodissa on mukavia aikuisia joiden kanssa tilannetta nuori voi puida päivittäin. Tämä minusta TODELLA tärkeää koska omat vanhemmathan ei tajua mistään mitään. Kun nämä mukavat aikuiset ovatkin myös sitä mieltä että rajat on oltava ja törttöilyt voi pilata enemmän alkaa nuori oikeasti miettiä asioita.

Huonojakin kokemuksia toki voi olla (varsinkin joskus muinoin saatuja). Mutta parhaimmillaan "piipahduksesta" voi olla suuri apu. Parempi ehkä yrittää kuin katua myöhemmin. Toki jos avohuolto riittää niin hieno homma

 

Itse olen ollut laitoksessa ja se tekee eriitäin hyvää. Huomasin siellä kuinka rakkaita läheiseni minulle olikaan, varsinkin äitini. Kävin säännöllisesti kotona.

 

Laitokseen, miehen vanhin joutui kun lintsas,pyöri epämääräisissä porukoissa,masennusta,päihteitä.
Nykyisin on 20v ja ihan fiksu nuori nainen.Jos kotona ei saada eikä osata asettaa rajoituksia, laitos on paras vaihtoehto.Sen nuoren ja hänen tulevaisuutensa kannalta pitää ajatella.

 

Hatun nosto ap:lle, joka uskaltaa hakea apua sossusta. Niin moni pelkää mm. huostaanottoa, että yrittää selvitä omin avuin ja tilanne menee vain hullummaksi.

 

mun tuttava pääty juuri äskettäin ratakisuun, että tyttö laitettiin sijoitusperheeseen. kun ei enää jaksanut kun tyttö karkaili jatkuvati ja ryyppäsi ja sotkeentui huumeisiin, toinen lapsi alkoi kärsiä, kun vanhempien kaiiki huomio kiinnittyi tähän 15 vuotiaaseen ja sen tempauksiin