bad mama
mä syön sillon ku o vähänkää nälkä ja just sitä mitä kaapist löytyy ja aina oon ollu alipainonen!!
Noin se anoreksia juuri meneekin. Lopulta olet ehkä sairaalassa ja päätät olla syömättä ja teet salaa vatsalihaksia, vaikka sydän huutaa rytmihäiriöissään apua ja vaikka sanoisivat, että kuolet oikeasti, jos et syö. Olet oman itsesi herra ja siitä se hyvä olo nyt (vielä) tulee, mutta voisit toteuttaa itseäsi jotenkin muutenkin kuin tuhoisalla tavalla, ennen kuin vesilasillinenkin alkaa olla syntiä.Alkuperäinen kirjoittaja mä:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Kannattaa pysäyttää tuo nyt heti. Lapset tulee kärsimään helvetin tuskia, jos päädt lopulta sairaalaan. Kärsivät jo nytkin, jos ajatuksesi seilaavat ruoassa sen sijaan, että olisit aidoti paikalla. Saavat lisäksi väärän kuvan syömisestä ja kymmenen vuoden kuluttua saatat rukoilla heidän anoreksia vuoteellaan Ajatuskaan ei kulje normaalisti, kun noin vähän syö ja sitten masentaa ja kaikki tuntuu tyhjältä jotenkin.Alkuperäinen kirjoittaja mä:Ja lisukkeena tuohon vähintää veden lisäksi 1,5l vichyä, jotta vatsa pysyy täynnä ja 2 lasta on mulla ja joo, taidan olla lievästi syömishäiriöinen, mut ei näy kyllä päällepäin.
Miten? en pysty terveelisiin säännöllisiin ruokailuihin. Mulla on nuorena ollut lievä syömishäiriö/edes mieheni ei tiedä tästä. Nyt kun näen peilissä tulokset (olen laihtunut 3 kk:ssa 6 kg, olen siis muutenkin normaali) ja sen hyvänolon tunteen mikä tästä kauheasta liikuntarääkistä ja syömättömyydesrä tulee, saa mut hyvälle tuulelle. Mitä enemmän tippuu paino, sitä onnellisempi olen. En koe olevani masentunut, vaan päinvastoin jaksan painaa, siivota, hoitaa lapsia, käydä hulluilla hikitreeneillä. Koen oikeasti voivani hyvin!!!!!!! Onko se sitten väärin. En ole alipainoinen vaan normaalipainoinen, rasvaprosentti 12. Eli en ole hullun laiha, vaan hoikka!
Minulle se tapahtui 31-vuotiaana. Alkoi vaan ropista painoa lisää ja lisää ja lisääAlkuperäinen kirjoittaja Trinsessa:Mä syön kuin hevonen. Oikeasti. Vetelen paljon isompia annoksia kuin mieheni. Mutta en vain liho. Se on todella raivostuttavaa kun haluaisin olla jokusen kilon painavampi ja ihmiset voivottelee etten mä syö muka. Mutta odottelen sitä päivää kun en enää pysykkään hoikkana vaan kiloja alkaa tulla sitten satelemalla.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Noin se anoreksia juuri meneekin. Lopulta olet ehkä sairaalassa ja päätät olla syömättä ja teet salaa vatsalihaksia, vaikka sydän huutaa rytmihäiriöissään apua ja vaikka sanoisivat, että kuolet oikeasti, jos et syö. Olet oman itsesi herra ja siitä se hyvä olo nyt (vielä) tulee, mutta voisit toteuttaa itseäsi jotenkin muutenkin kuin tuhoisalla tavalla, ennen kuin vesilasillinenkin alkaa olla syntiä.Alkuperäinen kirjoittaja mä:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Kannattaa pysäyttää tuo nyt heti. Lapset tulee kärsimään helvetin tuskia, jos päädt lopulta sairaalaan. Kärsivät jo nytkin, jos ajatuksesi seilaavat ruoassa sen sijaan, että olisit aidoti paikalla. Saavat lisäksi väärän kuvan syömisestä ja kymmenen vuoden kuluttua saatat rukoilla heidän anoreksia vuoteellaan Ajatuskaan ei kulje normaalisti, kun noin vähän syö ja sitten masentaa ja kaikki tuntuu tyhjältä jotenkin.Alkuperäinen kirjoittaja mä:Ja lisukkeena tuohon vähintää veden lisäksi 1,5l vichyä, jotta vatsa pysyy täynnä ja 2 lasta on mulla ja joo, taidan olla lievästi syömishäiriöinen, mut ei näy kyllä päällepäin.
Miten? en pysty terveelisiin säännöllisiin ruokailuihin. Mulla on nuorena ollut lievä syömishäiriö/edes mieheni ei tiedä tästä. Nyt kun näen peilissä tulokset (olen laihtunut 3 kk:ssa 6 kg, olen siis muutenkin normaali) ja sen hyvänolon tunteen mikä tästä kauheasta liikuntarääkistä ja syömättömyydesrä tulee, saa mut hyvälle tuulelle. Mitä enemmän tippuu paino, sitä onnellisempi olen. En koe olevani masentunut, vaan päinvastoin jaksan painaa, siivota, hoitaa lapsia, käydä hulluilla hikitreeneillä. Koen oikeasti voivani hyvin!!!!!!! Onko se sitten väärin. En ole alipainoinen vaan normaalipainoinen, rasvaprosentti 12. Eli en ole hullun laiha, vaan hoikka!
Huolestuin vaan, kun sanoit itsekin, että taidat olla lievästi syömishäiriöinen ja että olet sitä ollutkin nuorempana. Enkä tarkoita, että sinulla olisi anoreksia nyt, mutta jotenkin aistin sinut siihen riskiryhmään kuuluvaksi, ja se voi iskeä tässäkin iässä, mitä me molemmat näköjään edustamme. Lisäksi katsoin tämän päivän syömisiäsi, jotka olivat:Alkuperäinen kirjoittaja mä:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Noin se anoreksia juuri meneekin. Lopulta olet ehkä sairaalassa ja päätät olla syömättä ja teet salaa vatsalihaksia, vaikka sydän huutaa rytmihäiriöissään apua ja vaikka sanoisivat, että kuolet oikeasti, jos et syö. Olet oman itsesi herra ja siitä se hyvä olo nyt (vielä) tulee, mutta voisit toteuttaa itseäsi jotenkin muutenkin kuin tuhoisalla tavalla, ennen kuin vesilasillinenkin alkaa olla syntiä.Alkuperäinen kirjoittaja mä:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Kannattaa pysäyttää tuo nyt heti. Lapset tulee kärsimään helvetin tuskia, jos päädt lopulta sairaalaan. Kärsivät jo nytkin, jos ajatuksesi seilaavat ruoassa sen sijaan, että olisit aidoti paikalla. Saavat lisäksi väärän kuvan syömisestä ja kymmenen vuoden kuluttua saatat rukoilla heidän anoreksia vuoteellaan Ajatuskaan ei kulje normaalisti, kun noin vähän syö ja sitten masentaa ja kaikki tuntuu tyhjältä jotenkin.Alkuperäinen kirjoittaja mä:Ja lisukkeena tuohon vähintää veden lisäksi 1,5l vichyä, jotta vatsa pysyy täynnä ja 2 lasta on mulla ja joo, taidan olla lievästi syömishäiriöinen, mut ei näy kyllä päällepäin.
Miten? en pysty terveelisiin säännöllisiin ruokailuihin. Mulla on nuorena ollut lievä syömishäiriö/edes mieheni ei tiedä tästä. Nyt kun näen peilissä tulokset (olen laihtunut 3 kk:ssa 6 kg, olen siis muutenkin normaali) ja sen hyvänolon tunteen mikä tästä kauheasta liikuntarääkistä ja syömättömyydesrä tulee, saa mut hyvälle tuulelle. Mitä enemmän tippuu paino, sitä onnellisempi olen. En koe olevani masentunut, vaan päinvastoin jaksan painaa, siivota, hoitaa lapsia, käydä hulluilla hikitreeneillä. Koen oikeasti voivani hyvin!!!!!!! Onko se sitten väärin. En ole alipainoinen vaan normaalipainoinen, rasvaprosentti 12. Eli en ole hullun laiha, vaan hoikka!
En kyllä todellakaan koe olevani anorektikko, en edes näytä siltä. Olen normaalipainoinen, liikuntaa hulluna rakastava nainen, jolle tulee paha olo siitä, ettei pääse liikkumaan. Syön kyllä eikä mulle vesilasillinen tuota ongelmia-. Ikää jo 32- vuotta. Ei kai sellanen siinä iässä voi puhjeta. Ihannoin urheilullista vartaloa, en laihaa!!!!!!!!!!! Että näin...
Mutta normaait treenavat eivät syö nuon vähän. Jos haluat treenata kunnolla, on sinun syötävä. Itse rakastan urheilua ja sitä tulee tehtyä viikossa n. 8-15h, mutta ei tulisi mieleenikään iikkua noin vähillä eväillä mitä sinä. Ja reenit kulkevat paljon paremmin kuin on mitä polttaa.Alkuperäinen kirjoittaja mä:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Noin se anoreksia juuri meneekin. Lopulta olet ehkä sairaalassa ja päätät olla syömättä ja teet salaa vatsalihaksia, vaikka sydän huutaa rytmihäiriöissään apua ja vaikka sanoisivat, että kuolet oikeasti, jos et syö. Olet oman itsesi herra ja siitä se hyvä olo nyt (vielä) tulee, mutta voisit toteuttaa itseäsi jotenkin muutenkin kuin tuhoisalla tavalla, ennen kuin vesilasillinenkin alkaa olla syntiä.Alkuperäinen kirjoittaja mä:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Kannattaa pysäyttää tuo nyt heti. Lapset tulee kärsimään helvetin tuskia, jos päädt lopulta sairaalaan. Kärsivät jo nytkin, jos ajatuksesi seilaavat ruoassa sen sijaan, että olisit aidoti paikalla. Saavat lisäksi väärän kuvan syömisestä ja kymmenen vuoden kuluttua saatat rukoilla heidän anoreksia vuoteellaan Ajatuskaan ei kulje normaalisti, kun noin vähän syö ja sitten masentaa ja kaikki tuntuu tyhjältä jotenkin.Alkuperäinen kirjoittaja mä:Ja lisukkeena tuohon vähintää veden lisäksi 1,5l vichyä, jotta vatsa pysyy täynnä ja 2 lasta on mulla ja joo, taidan olla lievästi syömishäiriöinen, mut ei näy kyllä päällepäin.
Miten? en pysty terveelisiin säännöllisiin ruokailuihin. Mulla on nuorena ollut lievä syömishäiriö/edes mieheni ei tiedä tästä. Nyt kun näen peilissä tulokset (olen laihtunut 3 kk:ssa 6 kg, olen siis muutenkin normaali) ja sen hyvänolon tunteen mikä tästä kauheasta liikuntarääkistä ja syömättömyydesrä tulee, saa mut hyvälle tuulelle. Mitä enemmän tippuu paino, sitä onnellisempi olen. En koe olevani masentunut, vaan päinvastoin jaksan painaa, siivota, hoitaa lapsia, käydä hulluilla hikitreeneillä. Koen oikeasti voivani hyvin!!!!!!! Onko se sitten väärin. En ole alipainoinen vaan normaalipainoinen, rasvaprosentti 12. Eli en ole hullun laiha, vaan hoikka!
En kyllä todellakaan koe olevani anorektikko, en edes näytä siltä. Olen normaalipainoinen, liikuntaa hulluna rakastava nainen, jolle tulee paha olo siitä, ettei pääse liikkumaan. Syön kyllä eikä mulle vesilasillinen tuota ongelmia-. Ikää jo 32- vuotta. Ei kai sellanen siinä iässä voi puhjeta. Ihannoin urheilullista vartaloa, en laihaa!!!!!!!!!!! Että näin...
Mutta kun en syö, enka edes koe tarvitsevani ruokaa sen enemmän. Myönnän, ett pistos on välillä itselläninki, kun syön ihan älyttömän vähän treenin nähden, mutta kun en näytä laihalta, vaan ihan normaalilta. Rakastan liikuntaa yli kaiken ja ehkä kontrolloin hiukan omaa syömistäni, mutta siksi, ett viikonloppuna syön huonolla omallatunnolla tosin usein herkkuja, karkkia viiniä. Mutta silloinkin lasken, jokaikisen suuplan ja jokaikisen jumappakalorin! Mä olen luulllut kyllä tähän päivään asti, ett se on normaalia liikkuvan ihmisen tuntemuksia!Alkuperäinen kirjoittaja urheiluhullu:Mutta normaait treenavat eivät syö nuon vähän. Jos haluat treenata kunnolla, on sinun syötävä. Itse rakastan urheilua ja sitä tulee tehtyä viikossa n. 8-15h, mutta ei tulisi mieleenikään iikkua noin vähillä eväillä mitä sinä. Ja reenit kulkevat paljon paremmin kuin on mitä polttaa.Alkuperäinen kirjoittaja mä:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Noin se anoreksia juuri meneekin. Lopulta olet ehkä sairaalassa ja päätät olla syömättä ja teet salaa vatsalihaksia, vaikka sydän huutaa rytmihäiriöissään apua ja vaikka sanoisivat, että kuolet oikeasti, jos et syö. Olet oman itsesi herra ja siitä se hyvä olo nyt (vielä) tulee, mutta voisit toteuttaa itseäsi jotenkin muutenkin kuin tuhoisalla tavalla, ennen kuin vesilasillinenkin alkaa olla syntiä.Alkuperäinen kirjoittaja mä:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Kannattaa pysäyttää tuo nyt heti. Lapset tulee kärsimään helvetin tuskia, jos päädt lopulta sairaalaan. Kärsivät jo nytkin, jos ajatuksesi seilaavat ruoassa sen sijaan, että olisit aidoti paikalla. Saavat lisäksi väärän kuvan syömisestä ja kymmenen vuoden kuluttua saatat rukoilla heidän anoreksia vuoteellaan Ajatuskaan ei kulje normaalisti, kun noin vähän syö ja sitten masentaa ja kaikki tuntuu tyhjältä jotenkin.Alkuperäinen kirjoittaja mä:Ja lisukkeena tuohon vähintää veden lisäksi 1,5l vichyä, jotta vatsa pysyy täynnä ja 2 lasta on mulla ja joo, taidan olla lievästi syömishäiriöinen, mut ei näy kyllä päällepäin.
Miten? en pysty terveelisiin säännöllisiin ruokailuihin. Mulla on nuorena ollut lievä syömishäiriö/edes mieheni ei tiedä tästä. Nyt kun näen peilissä tulokset (olen laihtunut 3 kk:ssa 6 kg, olen siis muutenkin normaali) ja sen hyvänolon tunteen mikä tästä kauheasta liikuntarääkistä ja syömättömyydesrä tulee, saa mut hyvälle tuulelle. Mitä enemmän tippuu paino, sitä onnellisempi olen. En koe olevani masentunut, vaan päinvastoin jaksan painaa, siivota, hoitaa lapsia, käydä hulluilla hikitreeneillä. Koen oikeasti voivani hyvin!!!!!!! Onko se sitten väärin. En ole alipainoinen vaan normaalipainoinen, rasvaprosentti 12. Eli en ole hullun laiha, vaan hoikka!
En kyllä todellakaan koe olevani anorektikko, en edes näytä siltä. Olen normaalipainoinen, liikuntaa hulluna rakastava nainen, jolle tulee paha olo siitä, ettei pääse liikkumaan. Syön kyllä eikä mulle vesilasillinen tuota ongelmia-. Ikää jo 32- vuotta. Ei kai sellanen siinä iässä voi puhjeta. Ihannoin urheilullista vartaloa, en laihaa!!!!!!!!!!! Että näin...