N
V
vieras
Vieras
Tilanne, jossa joku on kateellinen jostakin jota ei voi saada, ja yrittää sitten lohdutella itseään, että se saavuttamaton juttu on kuitenkin ihan peetä...
T
täh
Vieras
T
täh
Vieras
On olemassa satu ketusta, joka yrittää saada pihlajan marjoja, koska ne on nättejä ja punaisia. Kettu ei saa niitä ylhäältä milään ja tokaisee "happamia"
Eli kun ei saa mitä haluaa ja moittii haluamansa, koska ei pysty sitä saavuttamaan, todetaan henkilölle "happamia sanoi kettu pihlajanmarjoja"
Eli kun ei saa mitä haluaa ja moittii haluamansa, koska ei pysty sitä saavuttamaan, todetaan henkilölle "happamia sanoi kettu pihlajanmarjoja"
A
Aisopoks
Vieras
Alkuperäisessä tarinassa kettu haikailee muistaakseni viinirypäleitä, jotkahan ei ole yhtään happamia...silloin tuo sanonta muuttuu paremmin järkeenkäyväksi. Jostakin syystä täällä tarinaa kerrotaan pihlajanmarjoista jotkahan nyt onkin niin karvaita että hyi fan! Ja sitä myöden toi sanonta on tavallaan ihan järjetön.
Mut sitä siinä Aisopoksessa siis ajettiin takaa, että kun ei jotain saa niin toteaa että no enpä olis tollasta skeidaa huolinutkaan vaikka olis ilmaiseksi annettu
Mut sitä siinä Aisopoksessa siis ajettiin takaa, että kun ei jotain saa niin toteaa että no enpä olis tollasta skeidaa huolinutkaan vaikka olis ilmaiseksi annettu
T
"tuula"
Vieras
Happamia - sanoi kettu pihlajanmarjoista!
Aisopoksen tarina ketusta ja pihlajasta.
Olipa kerran kettu, joka etsi syötävää. Se tuli pihlajan luo ja näki mehevät, punaiset marjat. Ketulle herahti vesi kielelle. Se kohottautui takajaloilleen ja yritti kurkottaa niin korkealle kuin suinkin, mutta ei ulottunut pihlajan marjoihin.
Kettu istuutui hännälleen ja katseli vihaisena herkullisia terttuja. Olenpa minä tyhmä, kun näen näin paljon vaivaa muutaman pihlajanmarjan vuoksi. Ne ovat varmasti happamia joka tapauksessa, sanoi kettu itsekseen.
Tämän tarinan mukaan on tapana sanoa: "Happamia, sanoi kettu", kun joku ei tahdo tunnustaa, ettei ole selviytynyt jostakin.
--------------------------------------------------------------------------------
Aisopoksen tarina ketusta ja pihlajasta.
Olipa kerran kettu, joka etsi syötävää. Se tuli pihlajan luo ja näki mehevät, punaiset marjat. Ketulle herahti vesi kielelle. Se kohottautui takajaloilleen ja yritti kurkottaa niin korkealle kuin suinkin, mutta ei ulottunut pihlajan marjoihin.
Kettu istuutui hännälleen ja katseli vihaisena herkullisia terttuja. Olenpa minä tyhmä, kun näen näin paljon vaivaa muutaman pihlajanmarjan vuoksi. Ne ovat varmasti happamia joka tapauksessa, sanoi kettu itsekseen.
Tämän tarinan mukaan on tapana sanoa: "Happamia, sanoi kettu", kun joku ei tahdo tunnustaa, ettei ole selviytynyt jostakin.
--------------------------------------------------------------------------------