V. 1999 alkoi yritys, toukokuussa 2000 tutkimukset: huono siittiöiden liikkuvuus ei muuta syytä tuolloin. Lokakuu 2000 eka ICSI-rumba, tuloksena 39 munasolua ja hyperstimulaatiosyndrooma. PAS:ja 4, ei yhtään alkanutta raskautta. Uusi ICSI-rumba kesällä 2001, taas vajaa 30 munasolua ja hyperstimulaatiosyndrooma. Tuoresiirto silti, ei raskautta. Ainiin, olihan alussa pari inseminaatiotakin tuloksetta.
2001 sitten todettiin minulla PCO. Sit taukoa yrityksissä. Lääkäri totesi, ettei omilla munasoluilla hoitoja voida tehdä (tulee liikaa vaikka minimiannos ja ovat siis huonolaatuisia).
2004 löytyi munasolujen luovuttaja ja elokuussa 2005 syntyi terve poika. Nyt keväällä tarkotus lähtee taas yrittämään vauvelia pakkaseen jääneestä alkiosta.. :heart: Eli pitkä on ollu matka meillä vanhemmuuteen, monet itkut itketty ja testejä tehty, mutta missään vaiheessa ei kirvestä ole heitetty kaivoon. Rahaakin on palanut mummoissa lähes 100 000, mutta se on maallista
Olemme äärettömän kiitollisia sille ihanalle ihmiselle, joka lähti luovuttajaksi ja antoi meillekin mahdollisuuden vanhemmuuden onneen!
Ja koska lapsen saaminen ei ole olu mikään itsestäänselvyys, on itsellä hyvin vahva tunneside tuohon lapseen. Ja on kyllä oppinu matkan varrella laittamaan elämän arvot uuteen järjestykseen. Ja mainittakoon vielä, että meillä lapsettomuus vahvisti suhdetta, joillakin se valitettavasti on erottava tekijä :'(