Mitä sitten kun ei enää jaksa? Siis töitä? Kun ei vaan enää jaksa eikä kestä...

Olen kai täysin väärällä alalla tai lukenut väärän alan ammattitutkinnon. Olen siis terv.huollossa töissä ja kunnassani on järkyt jonot, pulaa lääkäreistä jne. Ja potilaat tietty tyytymättömiä sen vuoksi, kun ajat menee pitkälle tai niitä perutaan lääkäreiden sairastuessa (ei ole sijaisia käytössä). Saan joka päivä potilailta huutoja, haukkuja ja joka viikko vähintään uhkailua (tapan sut, revin sulta pään irti jne.). Oikeasti jo pelottaa tehdä työtä omalla nimellä, kun uhkailut ja kiukku purkautuu minuun vaikken todellakaan ole vastuussa kunnan huonosta taloudellisesta tilanteesta tai siitä ettei sijaisia palkata.

Mä vaan en jaksa enää elää tämän pelon ja uhkauksien ja jokapäiväsen vihan kanssa.

Mutta mulla on asuntolainaa ja lapset, millä rahalla kouluttaudun uudelleen? Mitä mä voi tehdä? oikeesti, mä en tosissani jaksa enää

 

Olisko mahdollista vaihtaa sisäisellä siirrolla toiseen yksikköön? Ei tarvis kouluttautua uudelleen...

 

[QUOTE="niin";25092094]Olisko mahdollista vaihtaa sisäisellä siirrolla toiseen yksikköön? Ei tarvis kouluttautua uudelleen...[/QUOTE]

Mutta muuttaako se tilannetta? samat jonot ne jokapaikassa on . Ja vanh.koti työ taas ei tuntunut olevan mun juttu, eli harjoittelussa en siellä oiekin viihtynyt. Tietysti se vois henkisesti olla helpompaa... ehkä.

 

Lopputili. Auttaa kummasti. (puhun kokemuksesta)

 

Lopputili. Auttaa kummasti. (puhun kokemuksesta)

Uskon, että auttaisi. Pelkkä ajatuskin toi sellaisen helpotuksen tunteen. Muuten kun koko ajan ahdistaa .
Mutta miten sen uskaltaisin tehdä? Millä sitten elää?
Vai pitäiskö hakea ensin apua esim. työterveydestä.... ihan oikeasti, itkettää, en voinut ikinä aravta kuinka loppuun ihminen töiden vuoksi voi ajatua.

 

[QUOTE="a p";25092155]Uskon, että auttaisi. Pelkkä ajatuskin toi sellaisen helpotuksen tunteen. Muuten kun koko ajan ahdistaa .
Mutta miten sen uskaltaisin tehdä? Millä sitten elää?
Vai pitäiskö hakea ensin apua esim. työterveydestä.... ihan oikeasti, itkettää, en voinut ikinä aravta kuinka loppuun ihminen töiden vuoksi voi ajatua.[/QUOTE]

Työterveydestä saattaisi tietenkin saada ainakin pitkän saikun, ja hyvällä tuurilla jotain oikeesti helpottavaa apua. Mutta olisiko sitä kuitenkin sen sairasloman aikana sellainen pieni ahdistus, että kohta tämä loppuu ja työt jatkuu taas....?

Olisiko sulla mahdollista tehdä työtäsi osa-aikaisesti?

Ja elämässä pitää uskaltaa ottaa pieniä riskejä, kuten irtisanoutua tuollaisesta selkeästi elämänlaatua heikentävästä työstä ilman tietoa tulevaisuudesta! Mun motto on, että asioilla on tapana järjestyä. Sä voit vaikka opiskella kokonaan uudelle alalle, tai etsiä muita töitä.

 

Työterveydestä saattaisi tietenkin saada ainakin pitkän saikun, ja hyvällä tuurilla jotain oikeesti helpottavaa apua. Mutta olisiko sitä kuitenkin sen sairasloman aikana sellainen pieni ahdistus, että kohta tämä loppuu ja työt jatkuu taas....?

Olisiko sulla mahdollista tehdä työtäsi osa-aikaisesti?

Ja elämässä pitää uskaltaa ottaa pieniä riskejä, kuten irtisanoutua tuollaisesta selkeästi elämänlaatua heikentävästä työstä ilman tietoa tulevaisuudesta! Mun motto on, että asioilla on tapana järjestyä. Sä voit vaikka opiskella kokonaan uudelle alalle, tai etsiä muita töitä.

Mutta oikeesti pitää myös miettiä sitä, että millä elää karenssin ajan? Ei mulla ole säästöjä tai mitään.

 

Työnkiertoon? Ainakin toisi vaihtelua..
Ei ehkä terveydenhuollossa mitään helppoa paikkaa ole mutta toisenlaista kuitenkin.

Sitten on tietysti nää vuorotteluvapaa, opintovapaa. Toki niissä tulot tippuu jonkun verran.

 

[QUOTE="vieras";25092198]Työnkiertoon? Ainakin toisi vaihtelua..
Ei ehkä terveydenhuollossa mitään helppoa paikkaa ole mutta toisenlaista kuitenkin.

Sitten on tietysti nää vuorotteluvapaa, opintovapaa. Toki niissä tulot tippuu jonkun verran.[/QUOTE]

Mulla ei riitä työvuodet vielä vuorotteluvapaaseen ja opintovapaaseen saa rahallista tukea myös kun on 8 v. täynnä. Mulla vasta 5v.

 

Hae yksityiselle töihin samaan työhön kuin mitä nyt teet? Olet siis ilmeisesti lähihoitaja? Voithan hakea työtä sairaaöastakin vaikka fyysistä se sielöäkin on niin henkilökuntaa silti enempi kuin vanhainkodissa. Sulla on kuitenkin aika monipuolisesti vaihtoehtoja omalla alalla.

 

Hae yksityiselle töihin samaan työhön kuin mitä nyt teet? Olet siis ilmeisesti lähihoitaja? Voithan hakea työtä sairaaöastakin vaikka fyysistä se sielöäkin on niin henkilökuntaa silti enempi kuin vanhainkodissa. Sulla on kuitenkin aika monipuolisesti vaihtoehtoja omalla alalla.

Niin kai... tällä hetkellä vaan tuntuu, että olen niin rikki että kun selaan työpaikka ilmoituksia niin pelottaa.
Kuulostaa ihan hullulta, ei minulta ollenkaan, tuo pelko siis.
En edes nuku enää.

 

Niin ja kun olen tehnyt työtä vain ajanvarauksessa/ neuvonnassa niin suoraan sanoen en koe osaavani osastyö/ hoitotyötä kovin hyvin. Valmistumisesta on kuitenkin 5 vuotta aikaa.

 

Et jaksa työssäsi, työhyvinvointisi ja työhön vaadittava terveytesi on alentunut. Työ on psyykkisesti raskasta ja kuormittavaa ja potilailta/omaisilta kohdistuu sinuun uhkaa, joka lisää kuormitusta. Koet olevasi jaksamisesi äärirajoilla. Mitä tehdä?

Sanoisin, että älä irtisano itseäsi. Ei ole sinun vikasi, että työsi on kuormittavaa. Sinun ei kuulu joutua irtisanoutumaan siksi, että puutteelliset resurssit uuvuttavat sinut. Työterveys lienee oikea osoite, kun kyse on työperäisestä pahoinvoinnista. Hoida itsesi ensin kuntoon ja mieti sitten, mikä voisi olla tulevaisuutesi, voitko jatkaa vastaavissa töissä, muissa töissä samalla koulutuksella, vai jotain ihan muuta. Nyt uupuneena, pelokkaana ja loppuun kulutettuna tulevaisuudensuunnitelmien tekeminen on vaikeaa.

Toivottavasti teillä on hyvät työterveyspalvelut! Muista olla tiukkana ja pitää kiinni oikeuksistasi, jos et meinaa saada tukea. Työterveyden kautta voidaan myös lähettää vaikka juttelemaan jonkun kanssa muutama kerta, purkamaan vähän kuormaa.

Tsemppiä!

 

Kokemuksella voin sanoa, että joskus kannattaa vaihtaa!
Olin samanlaisessa tilanteessa. Aivan lopussa, luulin jo tulevani kohta hulluksi. Työpaikkani oli aivan kamala ja pelkäsin kaikkien muidenkin työpaikkojen olevan samanlaisia. Ja totuushan on, että terveys-ja sosiaalialalla "rankkoja" työpaikkoja löytyy paljon, mutta kannattaa lähteä etsimään sillä hyviäkin löytyy.

Minä jäin pitkälle sairaslomalle, koska fysiikka alkoi stressin takia oireilla. Voin lämpimästi suositella sairaslomalle jääntiä ennen sydän ja vatsaoireita sillä ne ovat todella kamalia!
Sairaslomani aikana minulle selkeni moni asia ja sain kerättyä rohkeutta uuden työpaikan etsimiseen. Nyt olen töissä mukavassa ja leppoisassa yksityisessä kuntoutuskodissa. Olo on ollut kuin uudesti syntyneellä kun stressin oireet alkoivat helpottamaan. Suosittelen!

 

Kokemuksella voin sanoa, että joskus kannattaa vaihtaa!
Olin samanlaisessa tilanteessa. Aivan lopussa, luulin jo tulevani kohta hulluksi. Työpaikkani oli aivan kamala ja pelkäsin kaikkien muidenkin työpaikkojen olevan samanlaisia. Ja totuushan on, että terveys-ja sosiaalialalla "rankkoja" työpaikkoja löytyy paljon, mutta kannattaa lähteä etsimään sillä hyviäkin löytyy.

Minä jäin pitkälle sairaslomalle, koska fysiikka alkoi stressin takia oireilla. Voin lämpimästi suositella sairaslomalle jääntiä ennen sydän ja vatsaoireita sillä ne ovat todella kamalia!
Sairaslomani aikana minulle selkeni moni asia ja sain kerättyä rohkeutta uuden työpaikan etsimiseen. Nyt olen töissä mukavassa ja leppoisassa yksityisessä kuntoutuskodissa. Olo on ollut kuin uudesti syntyneellä kun stressin oireet alkoivat helpottamaan. Suosittelen!

Oi, ihana tarina. Kiitos tästä!
Antaa toivoa...

 

Kokemuksella voin sanoa, että joskus kannattaa vaihtaa!
Olin samanlaisessa tilanteessa. Aivan lopussa, luulin jo tulevani kohta hulluksi. Työpaikkani oli aivan kamala ja pelkäsin kaikkien muidenkin työpaikkojen olevan samanlaisia. Ja totuushan on, että terveys-ja sosiaalialalla "rankkoja" työpaikkoja löytyy paljon, mutta kannattaa lähteä etsimään sillä hyviäkin löytyy.

Minä jäin pitkälle sairaslomalle, koska fysiikka alkoi stressin takia oireilla. Voin lämpimästi suositella sairaslomalle jääntiä ennen sydän ja vatsaoireita sillä ne ovat todella kamalia!
Sairaslomani aikana minulle selkeni moni asia ja sain kerättyä rohkeutta uuden työpaikan etsimiseen. Nyt olen töissä mukavassa ja leppoisassa yksityisessä kuntoutuskodissa. Olo on ollut kuin uudesti syntyneellä kun stressin oireet alkoivat helpottamaan. Suosittelen!

Tämäkin oli ihana toivoa antava tarina. Sitä mietinkin, että apua olisi saatava työterveydestä eli minullahan on vakipaikka ja jos olen työstä uupunut niin ei irtisanoutuminen ja oman onnen nojaan jäänti voi olla ainoa mahdollisuus. Olisi kyllä heinoa saada ede työhohjausta tms. jossa purkaa tuntojaa ja kokemuksiaan, työstää tätä pelkoa... Mutta jotain on tehtävä sillä tosiaan olen äärettömän väsynyt koko ajan, unettomuus vaivaa mutta vaikka nukkuisin niin voimia ei ole, on vain ahdistus.

 

täh. Enpä ole koskaan sattunut todistamaan tuollaista terveyskeskuksessa tai sairaalassa. Yleensä hiirenhiljaista. Ainoat röyhkeät on olleet ihan se henkilökunta, joka on ylimielinen asenteiltaan ja epäkohtelias.

 

täh. Enpä ole koskaan sattunut todistamaan tuollaista terveyskeskuksessa tai sairaalassa. Yleensä hiirenhiljaista. Ainoat röyhkeät on olleet ihan se henkilökunta, joka on ylimielinen asenteiltaan ja epäkohtelias.

Okei, hienoa. Kerrotko missä päin tämä niin voisn harkita töitä sieltä?
Puhelimitse pääosin aikoja varataan ja joudumme perumaan, tällä viikollakin 2 uhkaista aseen kanssa tuloa vastaanotollemme, yksi uhkaus kirveellä... loput yleistä haista veetä ja huorittelua.
Olen silti miettinyt, kun monella tuntuu olevan se käsitys kuin sinullakin, että henkilökunta on tylyä (vaikka miten kauniisti ja ystävällisesti kertoisit, että aikasi on tänään peruttu niin ei se asiakas onnellinen ole vaan ilmeisesti sitten ottaa että ihminen eli työntekijä siellä toisessa päässä peruu ajan vain vittuillakseen tai ollakseen ilkeä) että ehkä se on niin, että ne joiden psyyke tätä työtä kestää on jotenkin karaistuneita. Ja kyllä itselläkin se puolustusreaktio alkaa jo päälle tulla, olen varauksellinen ja odotan milloin se huuto alkaa.
Vai luuleeko joku tosisaan että yksikään huvikseen tekee työtä eli huvikseen sanoo ei oo:ta tai peruu aikoja, jotta saisi huudot ja uhkailut osakseen? Voisin väittää, että jokainen -ainakin omasta työyhteisöstä- palvelisi tuhat kertaa mielummin tyytyväisiä asiakkaita.

 

Tässä vielä pari tekstiä luettavaksi, ajattelemisen aihetta. Pidäthän itsestäsi huolta.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00681

http://www.introspekt.fi/artikkelit/tunnista-ajoissa-stressi-ja-uupuminen/

 

ettei hoitotyö enää onnistu (vaikka toki taidot sinulla on, olkoonkin ruosteessa), niin kokeile päästä yksityiselle lääkäriasemalle vastaanottoon/ajanvaraukseen töihin??

 

ettei hoitotyö enää onnistu (vaikka toki taidot sinulla on, olkoonkin ruosteessa), niin kokeile päästä yksityiselle lääkäriasemalle vastaanottoon/ajanvaraukseen töihin??

Se on mun unelma ja olenkin yrittänyt paikkoja katsoa. Toivon että onnistaa!

 

Saikku ei välttämättä ole sitten palkallista, kannattaa miettiä sekin vaihtoehto.

 

[QUOTE="vieras";25093297]Saikku ei välttämättä ole sitten palkallista, kannattaa miettiä sekin vaihtoehto.[/QUOTE]

Tämä tarkoittanee siis sitä, että työuupumus on Z-diagnoosi. Usein ohesta voidaan tunnistaa myös joku masennus- tai ahdistusdiagnoosi, jotka ovat palkalliseen saikkuun oikeuttavia F-diagnooseja. Mutta tärkeä juttu toki huomioitavaksi.

Työuupumuksesta harvoin palkatonta vapaata | Terveys ja hyvinvointi | YLE Uutiset | yle.fi