Mitä sitten jos avioliitto onkin kaverisuhde, väljähtynyt tai arkipäiväistynyt?

Yritys lykätä pyykkien lajittelua ja rikkaruohojen kitkemistä, osa 893.

En tarkoita tässä ketjussa sit mitään henkistä tai psyykkistä väkivaltaa parisuhteessa, pettämistä ym.vaan suhteen väljähtymistä.

En puhu nyt omasta parisuhteestani. Pusuja, hellyyttä ja sitä _paljonpuhuttua_seksiäkin on. Mutta 1-2 vuotta mentiin tässä välissä kaverifiiliksellä tai jollain yhteistyö-YYA-kukakuskaalapset-sopimuksella kunnes löytyi taas kipinääkin.

Mietin vaan joskus sitä, että millainen avioliiton kuuluu olla absoluuttisesti, siis kaikkina aikoina ja kulttuureissa.
Anteeks kun puhun entisajasta taas, mut entisaikaan tehtiin raskaita töitä, kaaduttiin väsyneinä sänkyyn, sit pikaiset olkipatjasessiot ettei lapset heräisi siinä 10 m2 savupirtissä ja kukaan ei sanonut että on huono parisuhde.

Siis ihannehan on että vielä vanhainkodissa pyörii sukat jaloissa kun katsoo puolisoaan. Mutta jos onkin vain tasainen avioliitto ilman kipinää, niin....
....onks sekään huono asia?

Iloa kun voi etsiä monista muistakin elämän asioista kuin parisuhteesta.

Seurustelusuhteisiin ei tän ketjun ajatus päde, koska ajattelen niin että seurusteluaikana on hyvä katsoa se kiinnostavin puoliso, mut sit kun pappi on sanonut aamenen niin sit kestetään ja kestetään, jos ei isompia ongelmia ole.

 

Siis referoituna: arkipäiväinen, tylsä avioliitto voi olla _ihan kelpo_avioliitto.

 

Kenen ihanne on, että avioliitto on pelkkää ruusunpunaista höttöä? Eiköhän kaikki täysijärkiset ymmärrä, että avioliittoon kuuluu sekä myötä- että vastamäet ja niissä vastamäissä juuri punnitaan, onko kyse kestävästä tosirakkaudesta.

Arki on arkea ja juhla juhlaa myös avioliitossa ja muissa parisuhteissa. Eihän hyvistä hetkistä osaisi edes nauttia, jos vastapainona ei olisi sitä raskaampaa harmaata arkea ja puurtamista, jolloin ei suuria tunneryöppyjä koeta tai jos koetaankin, niin ne ovat yleensä negatiivisia.

 

Kenen ihanne on, että avioliitto on pelkkää ruusunpunaista höttöä? Eiköhän kaikki täysijärkiset ymmärrä, että avioliittoon kuuluu sekä myötä- että vastamäet ja niissä vastamäissä juuri punnitaan, onko kyse kestävästä tosirakkaudesta.

Arki on arkea ja juhla juhlaa myös avioliitossa ja muissa parisuhteissa. Eihän hyvistä hetkistä osaisi edes nauttia, jos vastapainona ei olisi sitä raskaampaa harmaata arkea ja puurtamista, jolloin ei suuria tunneryöppyjä koeta tai jos koetaankin, niin ne ovat yleensä negatiivisia.

Jep.
Mua ärsyttää kun pop-musiikissa ja iskelmissä monesti lauletaan siitä alkuhuumasta, samoin elokuvat koskettelee sitä aihetta.
No, elokuvien tehtävä on viedä pois arjesta, ei kai kukaan katsoisi loputtomiin jotain pariskunnan tiskaamis-elokuvaa.

Mutta esim.Juha Tapion 2 vanhaa puuta -laulu on siitä hyvä, että siinä annetaan arvo pitkälle (ja vaativallekin) parisuhteelle.

 

 

Entäs avoliitto? Kun ihan samanlaista arkea siinäkin eletään, ei vain olla naimisissa.

Joo ei tarvitse parisuhteen olla yhtä vaaleanpunaista höttöä, mutta jos suhde on kaveritasolla niin kyllä se parisuhde on mun mielestä silloin ohi. Puoliso ja kaverit on kaksi eri asiaa ja puolison kanssa täytyy tuntea jotakin suurempaa. Toki arki on mukana aina parisuhteessa, mutta en voisi elää kuukausia tai vuosia suhteessa jossa toinen tuntuu vain kaverilta. Mä tukehtuisin henkisesti sellaisessa.

Me asun avoliitossa ja ehkä mennään naimisiin miehen kanssa, mutta eipä se naimisiin meno meidän arkea ja elämää mitenkään muuttaisi. Ei edes mun sukunimi vaihtuisi siinä tilanteessa. Yhteinen lapsi jos saadaan niin hän saa miehen sukunimen, ollaan naimisissa tai ei.

 

En ole mikään avioliiton kannattaja saati asiantuntija, mutta kyllä käsitykseni mukaan avioliiton pitäs nimenomaan olla kaverisuhde, jos haluaa siinä olla sen kuuluisan "loppuelämän", kuten avioparit aina toivovat.
Eikö aviopuolisoiden ole tarkotus olla ystäviä ja toistensa apu ja tuki.
Koska muka seksillä ja romanttisella hömpällä on ketään tuettu ja autettu elämässä eteenpäin.

Liian intohimoinen "rakkaus" (=parittelun halu, alkuhuuma. Ei se oikeaa rakkautta ole) lienee avioliittojen suurin surma. Eihän se tila kauaa kestä. Monet menevät juuri sillon naimisiin.

 

 

Kyllä siinä jotain muutakin pitää olla kuin vaan kaverisuhde.

 

Yritys lykätä pyykkien lajittelua ja rikkaruohojen kitkemistä, osa 893.

En tarkoita tässä ketjussa sit mitään henkistä tai psyykkistä väkivaltaa parisuhteessa, pettämistä ym.vaan suhteen väljähtymistä.

En puhu nyt omasta parisuhteestani. Pusuja, hellyyttä ja sitä _paljonpuhuttua_seksiäkin on. Mutta 1-2 vuotta mentiin tässä välissä kaverifiiliksellä tai jollain yhteistyö-YYA-kukakuskaalapset-sopimuksella kunnes löytyi taas kipinääkin.

Mietin vaan joskus sitä, että millainen avioliiton kuuluu olla absoluuttisesti, siis kaikkina aikoina ja kulttuureissa.
Anteeks kun puhun entisajasta taas, mut entisaikaan tehtiin raskaita töitä, kaaduttiin väsyneinä sänkyyn, sit pikaiset olkipatjasessiot ettei lapset heräisi siinä 10 m2 savupirtissä ja kukaan ei sanonut että on huono parisuhde.

Siis ihannehan on että vielä vanhainkodissa pyörii sukat jaloissa kun katsoo puolisoaan. Mutta jos onkin vain tasainen avioliitto ilman kipinää, niin....
....onks sekään huono asia?

Iloa kun voi etsiä monista muistakin elämän asioista kuin parisuhteesta.

Seurustelusuhteisiin ei tän ketjun ajatus päde, koska ajattelen niin että seurusteluaikana on hyvä katsoa se kiinnostavin puoliso, mut sit kun pappi on sanonut aamenen niin sit kestetään ja kestetään, jos ei isompia ongelmia ole.

no siis miten itte oot fuanillu onko teillä enemmän sillain et haluut tehä vaan omia juttui ja toinen tiellä? et jos se ärsyttää enemmän kuin ois helppo olla kuinka hyvin jaatte kaiken toistenne kaa ja onko se meno sillain helppoo toisen kanssa tottakait on niitä erimielisyyksiä ja kivikkoi mut sit kun kaikki oko kuinka hyvin te ootte yhdessä tiimi? siis nyt mä oon itte huomannu sen et sellasen jolle voi antaa kaiken ja kun saatoista tukee niin pysyis joka päivä hyväs virees ja lämpöses mut mä oonkin se sekopää joka ei osaa pitää kiinni ja jonka pitää tehä muita juttui kun olla suhteissa . mut sen huomasin et sellanen jonka kaa voi puhuu ja tehä yhes juttui ja mis tsempataaan toisii nii nse kyl toimis jos oisin sillä tavalla normaali . filosoofinen puoli alkaa miettii et jos pelkkä varmuuden vuoksi olo niin viettekö toisiltanne sen oikeen parin jonka kaa ois aina suht ihana olla nyt tiedän et sillain voi monella ollakkin

 

Kyllä siinä jotain muutakin pitää olla kuin vaan kaverisuhde.

 

No kyllä se suhde aina arkipäiväistyy, ei aina leisku, vamaan välillä menään ihan kaveritasolla

 

Eiks avioliiton kuulukin olla arkipäiväistä?

Kuka sitä jaksaa jatkuvasti juhlia.

 

Eiks avioliiton kuulukin olla arkipäiväistä?

Kuka sitä jaksaa jatkuvasti juhlia.

tiiäks mikä tkee siitä juhlaa se et puhuu ja on rehellinen koko ajan toiselle vaik olis mikä tilanne me oltiin yksis juhlis mummin kaa ja juteltiin pitkät tovit rakkaudesta eikä ees tajuttu et muita läsnä mut sit ne alko kantaa mun kippoi ja kuppei. sellanen ihminen jonka kaa tulee aidosti toimeen niin sun sydän on juhla kunnossa melkein aina se on vittu liekeis

 

siis kun sä vaan puhut te ootte lämpimii ja vittu kun vituttaa et heti pitää sotkee seksi siihen juttuun se on ironiaa mut koin rakkauden puhtaimilaan ja oonkun neitsyt kainoudessani ennen en ollut mut nyt ei pysty siit ei vaan tuu mitään. mut nyt nyt unohdan naiset vaikka ovatkin inspiraationi lähde ja kesityn kysmyksiin joihin ei ole viellä vastauksii mut se lämpö mitä oon kokenu pelkissä keskuteluissaon aito ja oikeitten ihmisten kaa sitä pystyy pitää yllä kyllä jämpti o niin ..

 

 

..siis...arkihan tulee vaistamatta suhteeseen, se on selva asia ja mun mielesta hyvakin juttu, etta se ikaan kuin tasoittaa . Mutta eihan se arkisuus suhteessa tarkoita suinkaan sita, etta kipina on piilossa, etta silta paloa ei oliskaan. Vaikka elama oiskin sita hektista tyon syomaa paivaa askareineen ja tulee paivia, jolloin juttelukin rajoittuu enimmakseen johonkin "mita tanaan syodaan, ootko muistanut sahkolaskun, muistatko et lapsella on huomenna harkat" -yms. lauseisiin, niin se etta yhdessa tehdaan asioita ja tuetaan, niin - onhan se kuitenkin sita juhlaa, sita me- yhteyden kuumentamista .

Ja siina arkisuudessaankin pitaa muistaa viljella niita pikaisia kiihkeita katseita ja hivelyita ja kosketuksia ja sipistyksia, ne on niita kipinoita ja kujerteluja, mita rakkaus tarvitsee, mihin on hyva tukeutua harmaassa arjessa ja - jolloin saa huomata, etta kylla vain - hyvin pyorii villasukat jalassa !

 

Juu oon aloittajan kanssa samaa mieltä siitä, ettei parisuhde säily kellään samanlaisena alun jälkeen. Mutta lapset yms hitsaa yhteen vielä pitkässä juoksussa enempi mitä ennen niitä. Nykyään tavallaan "shoppaillaan" ihmissuhteilla ja itsekin tekisin niin jos olisin sinkku ja lapseton.. Tinderin ansiosta on tosi helppo tapailla todella monia yhtäaikaisesti.

Siitä oon eri mieltä, että olisi jotenkin ihanne, että alun huuma säilyis vanhainkotiin saakka.. Mä kokisin sen tosi raskaana! Siinä on kuitenkin niin eufoorinen olo, että hyvä jumala jos se vaan jatkuis ja jatkuis, juu ei kestäis mun päänuppi ainakaan.

 

Yritys lykätä pyykkien lajittelua ja rikkaruohojen kitkemistä, osa 893.

Nyt tosiaan on alakuun aika, jolloin rikkaruohot lähtevät maasta helpoiten irti. Valinta sekin on, milloin niitä nyhtää! Keskipäivällä ei ihmisen kannata olla auringossa, eikä koko päivää kyykätä - kuten ei kuntosalillakaan koko päivää samalla laitteella väännetä mitään rautaa

Sun kaannattaisi keskittyä siihen, mitä teet ja varsinkin miksi mitäkin teet. Rikkaruohot ovat nyt kasvaneet poikkeuksellisen nopeasti ja täytyy tehdä kompromisseja niiden suhteen: jos joku oieni, ihana perenna on hukkunut niiden alle, ota ne yksittäiset pois sieltä - mutta myöhemmin, sillä nyt vaan kannattaa peittä ne rikkaruohot jollakin, mitä tuuli ei vie. Siis nyt on oikea aika nyhtää niitä rikkaruohoja, eikä istuttaa kasveja, eikä varsinkaan tehdä uusia kukkapenkkejä - aikaahan siihen menee useampi tunti!

Säikähdin aamulla, olinko nyhtänyt jonku Lehdokin maasta irti... ja nettiinhän sitä piti tulla selvittämän... Joku mielettömän hyvä tuoksu täällä on aina iltaisin, Tuomipuiden lisäksi... Mutta ei löytynyt. Varoitusmerkit täytyy tehdä, ettei ruohonleikkuri hävitä. Esimerkiksi Männyntaimet olen merkannut grillivarrastikkuihin pujotettuun (pari reikää tarvii tehdä ensin kansiin) hunajapurkin kanteen, jolla jokainen taimi näkyy ajoissa. Mäntyjen varjoja kaivataan lisää tänne, kun ei vaan voi olla auringossa muualla!

Ruohosilppua täytyy laittaa heti, kun olet putsannut jonkun kasvin ympäryksen, sillä vuoden kuluttua sulla on muuten aivan kamalasti niitä samoja kasveja, mitkä siis jätit nyhtämättä - kun keskityit ihan muuhun asiaan;-)

Ruohosilppua saa keräävällä ruohonleikkurilla; --- ihan mahtava vekotin - siis kauppaan pian, jos ei sellaista ole! Fiskarisllakin on kuulemma mainio, pukattava laite, kerääjällä, mutta se vaatii urheilullisen mielen ja vähän enemmän sisua, kuin tuo moottorivempain, tosin polttoainetta ei tarvitse ostaa...

Mutta tärkein asia tulee tässä: älä kastele niitä kasveja ennen kitkemistä, vaan sen jälkeen, vaikka kyllä ne irtoavat paremmin maasta silloin... siis palaakaan ei saisi jäädä rikkaruohon juuresta maahan - mutta jos tutustut niiden erikoisominaisuuksiin, selviää, että on mahdotonta saada niitä kaikkia juuria pois - ainoastaan muutamilla yksijuurisilla se on mahdollista. Esimerkiksi Voikukkaa ei meidän pihalta löydy - kamala pettymys lapsille, otka haluaisivat tehdä voikukkaseppeleitä. Nyt sattuu olemaan pahimmat pedot nupulla: siis ainakin meillä se viheliäinen Siankärsämö, jolle en koskaan tulekaan pärjäämään ja toinen, se Suolaheinä. No, niistä voisi hyvin tehdä otakin hyödyllistä, mutta enpä viitsi... MUTTA mikä missäkin rehottaa, kiinnostaa, sillä niiden avulla voi löytää maahan sopivat kasvit - siis eihän ne sopimattomassa viihdy: täytyy selvittää, minkälainen mikin kasvi on ja sen mukaan hankkia uusia, jos puutarhaa haluaa kaunistaa. Kasvivuorottelussa se on olennainen asia, ettei hävityksen jälkeen laita sellaista, mikä ei voi sitä viimevuotista sietää;-)

Tänään on kastelupäivä - kuukalenterin mukaan ei pidä jatkuvasti kastella kasveja, vaan tiettyinä päivinä - no, siihen on olemassa kirjoja, mutta ennakointia se kastelukin vaatii, kun ei kasveille saa antaa kylmää vettä. Kannattaa kerätä sadevedet --- no senhän tiedäkin, mutta kastele vasta ne kasvit, mitkä olet putsannut. Kastemadot viihtyvät hyvin siellä ruohosilpun alla ja hoitavat meidän ihmisten puolesta maata ja samalla kasveja

Mun mielestä maapallo on nyt ihan vinksallaan, kun varjotkin ovat niin lyhyet. Mistä tuon asian vois tarkistaa, kun ei löydy tarpeeksi vertailukohteita. Eräänä kesänä piirsin maahan talon varot keskipäivällä, jotta en istuttaisi liian kuumaan paikkaan vääriä kasveja - olis pitänyt latoa kivet maahan merkiksi, niin näkis, miten paljon se pallo on heilahtanut kaikkien maanjäristysten (Himalaja) ja tsunamien (Fukushima) ja tolkuttomien rakentamisien (pilvenpiirtäjiä Kiinassa tai merten keskellä, kaivosmontut ym). Ihminen puhuu vain ilmastonmuutoksesta, vaikka koko pallo on keikahtanut radallaan. Vai oliko se peräti Merkuruiksen syytä kaikki tämä kamala helle?

Onko se puutarha vain sun ikioma haave, vai mistä teillä siinä on kysymys? Ihmisillä näyttää olevan niin erilaisia motiiveja eri asioille... Ja yleensä sellaiset periaatteet, mitkä tekevät onnettomaksi, on hyvä - väärinä - hylätä. Olethan opettanut lapsille rikkaruohojen nimet ja ominaisuudet, että myöhemmin selviävät hengissä - missä sitten ovatkaan isona. Neljävuotiaana lapset oppivat mitä vaan, mutta heillä ei saa teettää mitään sellaista, mitä itse et haluaisi tehdä. No, meni paasaamiseksi, mutta nyt mun siesta on ohi. Kasvihuoneessa 47 (ihan liikaa!!!) ja varjossa 24, toukokuussa.... Kamalaa. Eikä kaivovettä missään lämpenemässä, kun pumppu on kai rikki. Eiku vika on siinä johdossa...

Mitä rikkaruohoja sun pihassa kasvaa liikaa? Tai TEIDÄN?

 

Nyt tosiaan on alakuun aika, jolloin rikkaruohot lähtevät maasta helpoiten irti. Valinta sekin on, milloin niitä nyhtää! Keskipäivällä ei ihmisen kannata olla auringossa, eikä koko päivää kyykätä - kuten ei kuntosalillakaan koko päivää samalla laitteella väännetä mitään rautaa

Sun kaannattaisi keskittyä siihen, mitä teet ja varsinkin miksi mitäkin teet. Rikkaruohot ovat nyt kasvaneet poikkeuksellisen nopeasti ja täytyy tehdä kompromisseja niiden suhteen: jos joku oieni, ihana perenna on hukkunut niiden alle, ota ne yksittäiset pois sieltä - mutta myöhemmin, sillä nyt vaan kannattaa peittä ne rikkaruohot jollakin, mitä tuuli ei vie. Siis nyt on oikea aika nyhtää niitä rikkaruohoja, eikä istuttaa kasveja, eikä varsinkaan tehdä uusia kukkapenkkejä - aikaahan siihen menee useampi tunti!

Säikähdin aamulla, olinko nyhtänyt jonku Lehdokin maasta irti... ja nettiinhän sitä piti tulla selvittämän... Joku mielettömän hyvä tuoksu täällä on aina iltaisin, Tuomipuiden lisäksi... Mutta ei löytynyt. Varoitusmerkit täytyy tehdä, ettei ruohonleikkuri hävitä. Esimerkiksi Männyntaimet olen merkannut grillivarrastikkuihin pujotettuun (pari reikää tarvii tehdä ensin kansiin) hunajapurkin kanteen, jolla jokainen taimi näkyy ajoissa. Mäntyjen varjoja kaivataan lisää tänne, kun ei vaan voi olla auringossa muualla!

Ruohosilppua täytyy laittaa heti, kun olet putsannut jonkun kasvin ympäryksen, sillä vuoden kuluttua sulla on muuten aivan kamalasti niitä samoja kasveja, mitkä siis jätit nyhtämättä - kun keskityit ihan muuhun asiaan;-)

Ruohosilppua saa keräävällä ruohonleikkurilla; --- ihan mahtava vekotin - siis kauppaan pian, jos ei sellaista ole! Fiskarisllakin on kuulemma mainio, pukattava laite, kerääjällä, mutta se vaatii urheilullisen mielen ja vähän enemmän sisua, kuin tuo moottorivempain, tosin polttoainetta ei tarvitse ostaa...

Mutta tärkein asia tulee tässä: älä kastele niitä kasveja ennen kitkemistä, vaan sen jälkeen, vaikka kyllä ne irtoavat paremmin maasta silloin... siis palaakaan ei saisi jäädä rikkaruohon juuresta maahan - mutta jos tutustut niiden erikoisominaisuuksiin, selviää, että on mahdotonta saada niitä kaikkia juuria pois - ainoastaan muutamilla yksijuurisilla se on mahdollista. Esimerkiksi Voikukkaa ei meidän pihalta löydy - kamala pettymys lapsille, otka haluaisivat tehdä voikukkaseppeleitä. Nyt sattuu olemaan pahimmat pedot nupulla: siis ainakin meillä se viheliäinen Siankärsämö, jolle en koskaan tulekaan pärjäämään ja toinen, se Suolaheinä. No, niistä voisi hyvin tehdä otakin hyödyllistä, mutta enpä viitsi... MUTTA mikä missäkin rehottaa, kiinnostaa, sillä niiden avulla voi löytää maahan sopivat kasvit - siis eihän ne sopimattomassa viihdy: täytyy selvittää, minkälainen mikin kasvi on ja sen mukaan hankkia uusia, jos puutarhaa haluaa kaunistaa. Kasvivuorottelussa se on olennainen asia, ettei hävityksen jälkeen laita sellaista, mikä ei voi sitä viimevuotista sietää;-)

Tänään on kastelupäivä - kuukalenterin mukaan ei pidä jatkuvasti kastella kasveja, vaan tiettyinä päivinä - no, siihen on olemassa kirjoja, mutta ennakointia se kastelukin vaatii, kun ei kasveille saa antaa kylmää vettä. Kannattaa kerätä sadevedet --- no senhän tiedäkin, mutta kastele vasta ne kasvit, mitkä olet putsannut. Kastemadot viihtyvät hyvin siellä ruohosilpun alla ja hoitavat meidän ihmisten puolesta maata ja samalla kasveja

Mun mielestä maapallo on nyt ihan vinksallaan, kun varjotkin ovat niin lyhyet. Mistä tuon asian vois tarkistaa, kun ei löydy tarpeeksi vertailukohteita. Eräänä kesänä piirsin maahan talon varot keskipäivällä, jotta en istuttaisi liian kuumaan paikkaan vääriä kasveja - olis pitänyt latoa kivet maahan merkiksi, niin näkis, miten paljon se pallo on heilahtanut kaikkien maanjäristysten (Himalaja) ja tsunamien (Fukushima) ja tolkuttomien rakentamisien (pilvenpiirtäjiä Kiinassa tai merten keskellä, kaivosmontut ym). Ihminen puhuu vain ilmastonmuutoksesta, vaikka koko pallo on keikahtanut radallaan. Vai oliko se peräti Merkuruiksen syytä kaikki tämä kamala helle?

Onko se puutarha vain sun ikioma haave, vai mistä teillä siinä on kysymys? Ihmisillä näyttää olevan niin erilaisia motiiveja eri asioille... Ja yleensä sellaiset periaatteet, mitkä tekevät onnettomaksi, on hyvä - väärinä - hylätä. Olethan opettanut lapsille rikkaruohojen nimet ja ominaisuudet, että myöhemmin selviävät hengissä - missä sitten ovatkaan isona. Neljävuotiaana lapset oppivat mitä vaan, mutta heillä ei saa teettää mitään sellaista, mitä itse et haluaisi tehdä. No, meni paasaamiseksi, mutta nyt mun siesta on ohi. Kasvihuoneessa 47 (ihan liikaa!!!) ja varjossa 24, toukokuussa.... Kamalaa. Eikä kaivovettä missään lämpenemässä, kun pumppu on kai rikki. Eiku vika on siinä johdossa...

Mitä rikkaruohoja sun pihassa kasvaa liikaa? Tai TEIDÄN?

mitähän sun aivojen tilalla.

 

Mun nähdäkseni hyvä avioliitto on sellanen, jossa on kaksi liittoonsa tyytyväistä ja onnellista ihnmistä ja jotka kokee sen suhteen niin arvokkaaksi, että haluaatehdä jotain sen onnistumisen eteen.
Kukin määrittelee itse sen millainen suhde on itselle hyvä.

 

Ai joo, se yks olennainen seikka unohtu, et VIELÄ ei kannata nyhtää kaikkia Kirvajavapillikkeitä maasta, kun ne ovat elintärkeitä kanalinnuille - syksymmällä rahtaat ne sitten jonnekin tontin reunalle:
"Peltopyiden pääravintona ovat talvella vihreät oraat ja ruohot. Rukiin oras on selvästi suosituinta. Haluttuja ovat myös rikkakasvien siemenet, joita peltopyyt etsivät latojen liepeiltä. Erityisesti runsasrasvaisia pillikkeiden siemeniä peltopyyt syövät syksyllä paljon, ja siten ne keräävät itselleen rasvavarastoja talven varalle."

- Kirjassa Von Wright -veljesten linnut, kirj. Anto Leikola, Juhani Lokki, Torsten Stjernberg, siv.145 (ja seur kukko ja kana) -

Ei sun silti niitä lintuja tarvi syödä, mutta täytys samalla ajatella vähän yli omankin tontin asioita

Seuraavan uudenkuun aikana itää todennäköisesti Vesirikka, joka on parasta herkkua kanoille - siis kerää ne sitten vasta jollekin, jolla kanoja on - mitään myrkkyjä et tietenkään käytä siellä, missä itsekin puuhastelet.

Aivot tosiaan kannattaa heittää romukoppaan sotkemasta päivänselviä, luollisia asioita
Eikä ollut meidän vesipumppu kaivossa rikki - johto vaan irti

 

mitähän sun aivojen tilalla.

Merkurius meni kans tuon kuuman kaasun ohi. Kai se vähän suojasi sekin? En tiedä, mutta ei siinä tosiaan mun aivoilla ole mitään osuutta

 

No kyllä se suhde aina arkipäiväistyy, ei aina leisku, vamaan välillä menään ihan kaveritasolla

http://www.focusfeatures.com/video/constantgardner_clip04
Uskollinen puutarhuri, esimerkiksi....

 

Emt. Kai avioliiton kuuluis olla sellanen, että se tois jotain olennaista lisäarvoa elämään. Vaikka sitten sen työtaakan jakamisen, kaveruuden tai jotain.

Mun mielestä avioliitto nykyisellä mallillaan, varsinkin lapsien hankkimiseen yhdistettynä, on kyllä idioottimaista, ehkä idioottimaisinta mitä ihminen voi vapaaehtoisesti tehdä. Varsinkin miehen näkökulmasta.