Mitä sanot lapsellesi jos pyytää jotain sellaista johon ei ole varaa?

Ei teillä ole mitään tilivelvollisuutta lapsille kertoa, mitä tulee ja menee. Ei ole rahaa pitää riittää vastaukseksi. Jos ei usko, niin voi voi. Pettymyksiä pitää oppia sietämään.

Muistan lapsuudesta, kun kaverin äiti käytti aina tuota "ei ole rahaa" perusteena, vaikka olisi ollut kysymys suunnilleen purkkapaketista.

Kerran sitten päätettiin mennä salaa kaverin äidin lompakolle ja katsoa, onko sillä oikeasti rahaa vai ei. Olihan sitä vaikka miten paljon. Kaveri vielä otti osan rahasta, eikä äiti koskaan huomannut varkautta. Kyllä meitä sen jälkeen meinasi naurattaa, kun kaverin äiti sanoi vakiolauseensa.

Muuten olen sitä mieltä, että lapsikin ansaitsee rehellisen, ikäkauden mukaisen vastauksen.

Meillä muuten mies harrastaa tuota, että hokee vaan, ettei ole rahaa. Toodella vakuuttavaa.

 

entä jos lapsi ei ymmärrä tuota vastausta tai ei usko? tai ei halua uskoa?on väännetty rautalangasta, kerrottu suunnilleen tulot, kerrottu miten paljon menee suunnilleen mihinkin jne.

Meillä on varaa, eikä silti osteta läheskään kaikkea mitä lapsi toivoo/haluaa...
On hyvä että lapsi oppi odottamaan ja haaveilemaan jostain, eikä automaatiikalla saa mitä haluaa. Tarvittaessa voi lapsi ja aikuinen säästää yhdessä.

 

Ei teillä ole mitään tilivelvollisuutta lapsille kertoa, mitä tulee ja menee. Ei ole rahaa pitää riittää vastaukseksi. Jos ei usko, niin voi voi. Pettymyksiä pitää oppia sietämään.

Muistan lapsuudesta, kun kaverin äiti käytti aina tuota "ei ole rahaa" perusteena, vaikka olisi ollut kysymys suunnilleen purkkapaketista.

Kerran sitten päätettiin mennä salaa kaverin äidin lompakolle ja katsoa, onko sillä oikeasti rahaa vai ei. Olihan sitä vaikka miten paljon. Kaveri vielä otti osan rahasta, eikä äiti koskaan huomannut varkautta. Kyllä meitä sen jälkeen meinasi naurattaa, kun kaverin äiti sanoi vakiolauseensa.

Muuten olen sitä mieltä, että lapsikin ansaitsee rehellisen, ikäkauden mukaisen vastauksen.

Aivan, mutta ruveta nyt lapselle erittelemään tuloja ja menoja...
Se, että ei ole rahaa, pitää riittää lapselle. Aikuinen vastaa perheen hankinnoista ja piste.

 

tähän asti on ollut helppoa. turhaa romua jos on pyydetty on todettu että jos aina ostetaan jotain lelua kun tekee mieli niin kohta on koti täynnä leluja eikä niille ole paikkoja ja sitten on vähemmän rahaa kaikkeen muuhun kivaan ja voi jopa käydä niin että ei pysty maksaa laskuja eikä ostaa ruokaa, jos ostaa liikaa turhaa tavaraa.

Mutta kun nyt kyseessä sellainen asia, minkä ostaisit jos siihen olisi varaa. Liittyen lapsen harrastukseen. Mielestäni paremmin ei voisi rahojaan käyttää. tai aikaansa.

 

entä jos lapsi ei ymmärrä tuota vastausta tai ei usko? tai ei halua uskoa?on väännetty rautalangasta, kerrottu suunnilleen tulot, kerrottu miten paljon menee suunnilleen mihinkin jne.

Meillä on varaa, eikä silti osteta läheskään kaikkea mitä lapsi toivoo/haluaa...
On hyvä että lapsi oppi odottamaan ja haaveilemaan jostain, eikä automaatiikalla saa mitä haluaa. Tarvittaessa voi lapsi ja aikuinen säästää yhdessä.

juu siis ovat odottaneet aina synttäriin tai jouluun jos on ollut jostain mielestäni turhasta romusta kyse.
Mutta nyt on eri juttu.

 

Sanot ihan suoraan. Mun yks elämäni noloimmista hetkistä tapahtu teininä. Oli päästä kouluporukan kanssa laskettelee ja hinta oli about 50?. Kasvoin suht varakkaassa perheessä ja aina oli ollut rahaa harrastuksiin ja koulunretkiin ym. Ilmotin laskettelureissusta pari viikkoa etukäteen ja vanhemmat tietysti sanoivat maksavansa. Viikon päästä kysyin, että onko se maksettu (olen edelleen tarkka, että maksut maksetaan ajoissa). Vastaus oli epämääränen ei vielä. Kolme päivää ennen eräpäivää kilahdin täysin kun reissu oli edelleen maksamatta. Äiti ja isä kyyneleet silmissä (ja häpeillen) pahoittelivat. Äiti näytti nettipankkia ja sanoi, että rahaa on tilillä 50? ja lisää tulee vasta parin päivän päästä. Hitto vie, että hävetti oma käytös. Ilmeisesti olivat kitkutelleet koko kuun tai kaks ja minä äkäpussiteini hajotan paikat kun yks laskettelureissu on jäädä väliin.

En lukenut muita viestejä, joten saatto mennä ihan ohi aiheen

 

Sanon ettei nyt osteta. Siihen ei lisäselvityksiä äidin tiliotteesta tarvita.

 

Mutta kun nyt kyseessä sellainen asia, minkä ostaisit jos siihen olisi varaa. Liittyen lapsen harrastukseen. Mielestäni paremmin ei voisi rahojaan käyttää. tai aikaansa.

Jokaisessa perheessä on olemassa jokin raja, minkä ylitse lapsen harrastusmenot eivät saa mennä. Jos raja ylittyy, perheen aikuisten tehtävänä on kertoa lapselle, että näin valitettavasti nyt kävi.

 

entä jos lapsi ei ymmärrä tuota vastausta tai ei usko? tai ei halua uskoa?on väännetty rautalangasta, kerrottu suunnilleen tulot, kerrottu miten paljon menee suunnilleen mihinkin jne.

Meillä on varaa, eikä silti osteta läheskään kaikkea mitä lapsi toivoo/haluaa...
On hyvä että lapsi oppi odottamaan ja haaveilemaan jostain, eikä automaatiikalla saa mitä haluaa. Tarvittaessa voi lapsi ja aikuinen säästää yhdessä.

juu siis ovat odottaneet aina synttäriin tai jouluun jos on ollut jostain mielestäni turhasta romusta kyse.
Mutta nyt on eri juttu.

no jos kyseessä on sun mielestä järkevä hankinta niin miksi ette koittais säästää rahoja.. sanot lapselle etti teillä ole juuri nyt varaa ostaa mutta säästätte ja ostatte kun on rahat kasassa...

 

Kaiken muun hän on ymmärtänyt ja ymmärtää tämänkin, ettei varaa mopoon. Niin sääliksikäy kun niin haluaisi.

 

Mä kerron että se maksaa aika paljon ja että mulla ei ole siihen varaa.

Opetan samalla etä aina ei voi saada kaikkea mitä haluaa, eikä uutta rikkonaisen tai hukkaan menneen tilalle. (lapsen ratkaisu asioihin- ostetaan uus..... )

 

Kaiken muun hän on ymmärtänyt ja ymmärtää tämänkin, ettei varaa mopoon. Niin sääliksikäy kun niin haluaisi.

Mun kuopus aikoinaan olisi halunnut mopon. Ei saanut. Ei siksi, etteikö mulla olisi ollut varaa vaan siksi, että musta mopo oli tarpeeton. Itse olisi halutessaan voinut kesätienesteistään moporahat säästää, mutta tajusi itsekin, että hittoako mopolla oikeasti tekisikään.

 

Mä sanon suoraan, että nyt ei ole rahaa ostaa tuollaista.

 

Sanot ihan suoraan. Mun yks elämäni noloimmista hetkistä tapahtu teininä. Oli päästä kouluporukan kanssa laskettelee ja hinta oli about 50?. Kasvoin suht varakkaassa perheessä ja aina oli ollut rahaa harrastuksiin ja koulunretkiin ym. Ilmotin laskettelureissusta pari viikkoa etukäteen ja vanhemmat tietysti sanoivat maksavansa. Viikon päästä kysyin, että onko se maksettu (olen edelleen tarkka, että maksut maksetaan ajoissa). Vastaus oli epämääränen ei vielä. Kolme päivää ennen eräpäivää kilahdin täysin kun reissu oli edelleen maksamatta. Äiti ja isä kyyneleet silmissä (ja häpeillen) pahoittelivat. Äiti näytti nettipankkia ja sanoi, että rahaa on tilillä 50? ja lisää tulee vasta parin päivän päästä. Hitto vie, että hävetti oma käytös. Ilmeisesti olivat kitkutelleet koko kuun tai kaks ja minä äkäpussiteini hajotan paikat kun yks laskettelureissu on jäädä väliin.

En lukenut muita viestejä, joten saatto mennä ihan ohi aiheen

Osasitpa sinä olla empaattinen. Hyvä tytär.

 

Ihan vaan että ei ole varaa kun on niin kallis, ei rahat riitä.

 

Kaiken muun hän on ymmärtänyt ja ymmärtää tämänkin, ettei varaa mopoon. Niin sääliksikäy kun niin haluaisi.

Mun kuopus aikoinaan olisi halunnut mopon. Ei saanut. Ei siksi, etteikö mulla olisi ollut varaa vaan siksi, että musta mopo oli tarpeeton. Itse olisi halutessaan voinut kesätienesteistään moporahat säästää, mutta tajusi itsekin, että hittoako mopolla oikeasti tekisikään.

Voi kun saisin tuon ajatuksen taottua hänenkin päähänsä. Sinä olet niin viisas, ihannoin. Hän on niin vähään tyytyvä, jakaa lehtiä ja silti emme vain saa rahaa kokoon. Jospa se into menisi ohi ja alkaisimme säästämään ajokorttiin.

 

Voi kun saisin tuon ajatuksen taottua hänenkin päähänsä. Sinä olet niin viisas, ihannoin. Hän on niin vähään tyytyvä, jakaa lehtiä ja silti emme vain saa rahaa kokoon. Jospa se into menisi ohi ja alkaisimme säästämään ajokorttiin.

Meillä ei mitään tekemättä putoa leipä minunkaan suuhuni, joten valitettavasti - tai onneksi - lapseni ovat myös oppineet tämän asian. Jos jotain haluaa, sen eteen pitää tehdä töitä. Tavalla tai toisella.

 

sanon että vanhammilla ei ole varaa osta kyseistä juttua hänelle. Jos hän sellaisen haluaa, säästää siihen itse osan tai kokonaan ( riippuen tavaran hinnasta)

 

Sanon, että on liian kallis, ei ole meillä siihen varaa. Mietitään, haluaako lapsi ihan tosissaan sitä tavaraa ja miksi, mitä sillä tekisi. Jos lapsi sitä tavaraa oikein kovin haluaa, voidaan miettiä miten sen voisi saada, synttärilahjana tai voisiko löytyä kirpparilta tms.

 

Revin rahan jostain.

Lapsena en saanut paljon mitään ja nyt teen kaikkeni että lapseni saa enemmän kuin minä lapsena. On vain yksi lapsi 12v.

 

ihan suomeks ja suoraan; ei ole varaa..joskus joudun sitten vielä toteamaan,että äitikin haluaa sitä ja tätä,mutta kaikkea ei vaan voi saada..

 

Pystyykö saman tavaran ostamaan käytettynä? Tai jos kyseessä on esim ratsastus, voiko työllä maksaa ratsastustunnit?

Sanoisin tietysti että ei ole varaa, mutta miettisin ääneen, voiko tilanteelle mitään.