Rakentavaa vertaistukea kaivataan.
Olen onnellisessa ja hellässä parisuhteessa, jossa keskustelemme ja iloitsemme reilun vuoden ikäisestä lapsesta. Seksielämä lapsen syntymän jälkeen on ollut lähinnä läheisyyttä halailun ja suutelun muodossa. Olen ehdotellut muutakin, mutta mieheni on ollut vähemmän halukas. Stressiä ym. Ensimmäinen yhdyntä oli yli vuosi lapsen syntymän jälkeen. Aika erikoiseltahan se tuntui niin pitkän ajan jälkeen eikä meistä kumpikaan saanut orgasmia.
Usein seksistä puhuttaessa puhutaan yhdyntäkerroista ja onnistumista mitataan karkeasti sillä tuleeko mies. Kaipaisin enemmän seksiä, mutta kun olen pyöritellyt asiaa mielessäni ärsyynnyn enemmän ja enemmän noista kriteereistä. Muiden kokemuksiin verrattuna vaikuttaa, että olemme todella erikoinen pariskunta kun seksiä ei ollut aikaisemmin synnytyksen jälkeen. Minusta näin ei ole. En halua ajatella seksiä vain aktina. Uskon, että se tuo meille molemmille mieheni kanssa paineita.
Toivoisin kuitenkin enemmän kuin tällä hetkellä seksielämämme tarjoaa. Olen kertonut tyytymättömyydestäni miehelleni. Olen yrittänyt tehdä aloitteitakin, mutta mieheni ei tartu niihin eikä tee itse aloitteita. Olen yrittänyt olla hienovarainen, mutta olen myös esim. tilannut munaa illalliseksi yms. Vaikka olen kieltämättä turhautunut yritän kätkeä sen ja haluan välttää kaikenlaista syyttelyä. Miehet - keskustelevatkin- menevät niin helposti lukkoon tästä aihepiiristä puhuttaessa. Pelkään, että räjähdän turhautumisessani joku kerta ja loukkaan rakastamaani miestä syvästi.
Tunnen itseni aika yksinäiseksi vaikka käsittääkseni tyytymättömyys seksielämään syystä tai toisesta on enemmän kuin tavallista. Mikä on normaalia ja miten sitä mitataan? Jos ajatellaan seksin "perusyksikkönä" yhdyntää, jossa mies laukeaa tai ylipäänsä seksiä erilaisina "temppuina" en ihmettele, että se voi alkaa kyllästyttää. Tuntuu, että seksissä puhuttu ja eletty todellisuus ovat monesti aika erilaista.
Onko jollakin kokemuksia esim. tantrasta tai vastaavasta? Haluaisin kuulla jotain ns. selviytymistarinoita ja uusia oivalluksia. "Jätä se" tai "hankkikaa härveleitä"- tyyppiset kommentit jääköön omaan arvoonsa. En usko, että suhteemme on kriisissä vaikka seksiä onkin verrattain vähän. Haluamme ja rakastamme toisiamme. Uusi elämäntilanne on vienyt huomiomme ja tilanteen täytyy muuttua ettei se kriisiydy. Meidän täytyisi löytää seksuaalisuus jotenkin uudelleen. Ymmärtääkö kukaan? Osaako kukaan auttaa?
Olen onnellisessa ja hellässä parisuhteessa, jossa keskustelemme ja iloitsemme reilun vuoden ikäisestä lapsesta. Seksielämä lapsen syntymän jälkeen on ollut lähinnä läheisyyttä halailun ja suutelun muodossa. Olen ehdotellut muutakin, mutta mieheni on ollut vähemmän halukas. Stressiä ym. Ensimmäinen yhdyntä oli yli vuosi lapsen syntymän jälkeen. Aika erikoiseltahan se tuntui niin pitkän ajan jälkeen eikä meistä kumpikaan saanut orgasmia.
Usein seksistä puhuttaessa puhutaan yhdyntäkerroista ja onnistumista mitataan karkeasti sillä tuleeko mies. Kaipaisin enemmän seksiä, mutta kun olen pyöritellyt asiaa mielessäni ärsyynnyn enemmän ja enemmän noista kriteereistä. Muiden kokemuksiin verrattuna vaikuttaa, että olemme todella erikoinen pariskunta kun seksiä ei ollut aikaisemmin synnytyksen jälkeen. Minusta näin ei ole. En halua ajatella seksiä vain aktina. Uskon, että se tuo meille molemmille mieheni kanssa paineita.
Toivoisin kuitenkin enemmän kuin tällä hetkellä seksielämämme tarjoaa. Olen kertonut tyytymättömyydestäni miehelleni. Olen yrittänyt tehdä aloitteitakin, mutta mieheni ei tartu niihin eikä tee itse aloitteita. Olen yrittänyt olla hienovarainen, mutta olen myös esim. tilannut munaa illalliseksi yms. Vaikka olen kieltämättä turhautunut yritän kätkeä sen ja haluan välttää kaikenlaista syyttelyä. Miehet - keskustelevatkin- menevät niin helposti lukkoon tästä aihepiiristä puhuttaessa. Pelkään, että räjähdän turhautumisessani joku kerta ja loukkaan rakastamaani miestä syvästi.
Tunnen itseni aika yksinäiseksi vaikka käsittääkseni tyytymättömyys seksielämään syystä tai toisesta on enemmän kuin tavallista. Mikä on normaalia ja miten sitä mitataan? Jos ajatellaan seksin "perusyksikkönä" yhdyntää, jossa mies laukeaa tai ylipäänsä seksiä erilaisina "temppuina" en ihmettele, että se voi alkaa kyllästyttää. Tuntuu, että seksissä puhuttu ja eletty todellisuus ovat monesti aika erilaista.
Onko jollakin kokemuksia esim. tantrasta tai vastaavasta? Haluaisin kuulla jotain ns. selviytymistarinoita ja uusia oivalluksia. "Jätä se" tai "hankkikaa härveleitä"- tyyppiset kommentit jääköön omaan arvoonsa. En usko, että suhteemme on kriisissä vaikka seksiä onkin verrattain vähän. Haluamme ja rakastamme toisiamme. Uusi elämäntilanne on vienyt huomiomme ja tilanteen täytyy muuttua ettei se kriisiydy. Meidän täytyisi löytää seksuaalisuus jotenkin uudelleen. Ymmärtääkö kukaan? Osaako kukaan auttaa?