Mitä olisit halunnut tietää synnytyksestä tai vauvan alkutaipaleesta?

Eli kertokaa juttuja, jotka olisi ollut hyvä tietää synnytyksestä tai ekoista viikoista vauvan kanssa, mutta ette tienneet?

Esim. itse en tiennyt että rinnanpäät olisi olleet vähemmän kipeät jos niitä olisi rasvannut siihen tarkoitetulla voiteella (kakkosen kanssa toteutin tämän). Ja kaverini ei tiennyt, että vauvaa ei voi heti ulkoiluttaa pakkasessa kovin kauaa.

Ihmettelen myös miksi esim. neuvolassa ei kerrota, että lasta ei saa pitää istuvassa asennossa ennen puolen vuoden ikää.

 

Tuo varmasti yksilöllistä, mutta ekan lapsen kanssa olisin toivonut, että joku olisi selvästi kertonut, että "pelkkä" vauvan kanssa oleminen ei kaikilla (mm. minulla) riitä päivien sisällöksi kovinkaan pitkään.

 

Toki tiesin, että vauvaa pitäisi röyhtäyttää imetyksen jälkeen, mutten jotenkin vaan muistanut ekan kanssa sitä tehdä.

 

Mä olisin halunnut tietää sen, että kaikki vauvat eivät vain syö ja nuku ja että jotkut vauvat voivat olla vaativia ilman mitään erityistä syytä.

 

Minä taas olisin halunnut tietää, ettei rintamaito aina riitä ja jos vauva vaan kitisee, vaikka roikkuu päivän tissillä, niin kannattaa antaa lisämaitoa. Ristiäisistä johtuen stressasin pari päivää, mikä johti siihen ettei maitoa tullut tarpeeksi ja pikkukaveri karjui koko ristiäispäivän. Illalla ei sitten suostunut nukahtamaan, kunnes puol 12 yöllä hokastiin tarjota pullosta maitoa ja kaverihan tempasi 1,5dl kerralla ja simahti kuin saunalyhty. Eli paljolta olis vältytty ja päivä olis ollut paljon ihanampi, jos olisin heti aamusta älynnyt testata tuota.

 

En tiennyt että se epparihaava voi olla niin SAIRAAN kipeä ja että istuminen ja kakkosella käyminen ei onnistu ilman tuskia viikkoihin. luojan kiitos lopuissa synnytyksissä ei oo tarvinnut leikata eikä oo tullut muutenkaan tikkejä. \o/

 

Synnytyksestä en tahtonut tietää juuri mitään.

Vauva-ajan luulin olevan vaativaa ja ettei ikinä enää ehdi nukkumaan ja kuolee väsymykseen. Satuin saamaan ns. helpon vauvan ja hyvin jaksoin.

 

joku olis saakutti voinu kertoo jälkisupistuksista, tai haamupotkuista...
Minen tienny mitää jostai napatyngästä ennenko muksut synty

 

Olisin halunnut, että joku sanoo että sektio ei ole niin kamala asia ja että rintamaitoa kyllä riittää kun kuuntelee vauvaa eikä hötkyile antamaan lisämaitoa.

 

Ajattelin etukäteen että selviän synnytyksestä vain kuumalla vedellä ja ilokaasulla, mutta kissan viikset.. Ajattelin että "se on vain kipua" mutta se pistikin oksentamaan ja tuntui joka solussa.
Hämmennyin kun vastasyntyneen jatkuva tissillä olo väheni, ja yritin tyrkyttää tissiä liikaa, mistä vauva suuttui.
Vauva piti aluksi kulmia kurtussa koko ajan, ajattelin että se ei ole tyytyväinen ja hormoonihuuruissa luulin ettei vauva pidä minusta.. :'(

 

olisin halunnut ymmärtää, kuinka järjettömän paljon vauva-arki ns. helponkin vauvan kanssa rasittaa parisuhdetta. suhteessa oli kaikki hyvin, ja vauva oli helppo ja ihana, silti vain parisuhde joutui kovaan vastatuuleen vauvan synnyttyä. samaa olen jälkikäteen kuullut monilta kavereilta.

 

Enkä tajunnut, että jälkivuotoa tulee aluksi niin helvetisti, että joutuu pitämään sitä sairaalan tyynyliinan kokoista sidettä ja vaihtamaan sitä kahden tunnin välein. Olin toiveikkaana pakannut paketin tavallisia yösiteitä sairaalakassiin, mutta pihistin vielä pari isompaa sidetta kotiinkin lähtiessäni (en niitä megakokoisia kuitenkaan ).

 

Oisin halunnut tietää, että synnytyksessä ei kaikki mee välttämättä hyvin ja huonostikin voi ihan oikeesti käydä. Aina vaan toitotetaan kuinka turvalllista se on. No eikä ole!

 

Peräpukamista kukaan ei maininnut mitään, mulle tuli niitä joku kymmenkunta eikä epparihaava tuntunut missään, kun ne pukamat kipuili ja esti istumisen.

 

Synnytyksen jälkeen luulin että minulla on peräaukon laskeuma tms kamalaa, koska peppu oli niin turvoksissa vauvan syntymän jäljiltä. Siell oli iso mustelma, tikit ei olleet mitään siihen verrattuna. Aluksi mietinkin masentuneena, että olikohan tää nyt sen arvoista, että koko värkki repesi ja perse hajosi. Tästä on vieläkin vähän huono omatunto..

(ei sitten ollut mitään laskeumaa kuitenkaan, kätilö ehdotti sisäisiä pukamia, mutta en usko, eivät ole sen jälkeen oireilleet)

 

Olin luullut että synnytyksen jälkeen olisin iloinen ja reipas, kun olen saanut rakkaan vauvan. Olinkin koko päivän allapäin ja niin väsynyt, että pyörryin noustessani, pissatakin piti portatiivilla ja nojata samalla sänkyyn, ettei taju lähtenyt.

 

Vauva piti aluksi kulmia kurtussa koko ajan, ajattelin että se ei ole tyytyväinen ja hormoonihuuruissa luulin ettei vauva pidä minusta.. :'(

Niin mäkin!! Ja olin kauhean mustasukkainen jos vauva vaan nauroikin jollekin muulle ja ajattelin että miks se tosta tykkää eikä musta... :-X

 

Niin mäkin!! Ja olin kauhean mustasukkainen jos vauva vaan nauroikin jollekin muulle ja ajattelin että miks se tosta tykkää eikä musta... :-X

Sama. Itkin opetellessani imetystä, kun kätilö hörppyytti vauvalle maiton lasista, kun tuntui että vauva tykkäsi jopa muovikupista enemmän kuin minusta, äidistään.

Huh. Rakkaita, mutta raskaita muistoja.

 

Että imetys voi sattua aluksi. Tästä kyllä älähdinkin neuvolassa. Olin etukäteen lukenut neuvolan oppaista ja myöskin perhevalmennuksessa oli painotettu, että imetys on kivutonta kun vauvan ote vain on oikea. Olin ihan järkyttynyt kun ensi-imetys oli todella tuskallinen. Kätilö onneksi rauhoitteli, että on ihan normaalia, että imetys sattuu, ennen kuin rinnat tottuvat vaikka ote olisikin ihan oikea, varsinkin jos maito nousee nopeasti ja voimakkaasti. Toisen lapsen syntymän jälkeen tuli myös todettua se, ettei mikään etukäteisrasvaaminen kyllä auta yhtään imetyskipuihin jos on herkät rinnanpäät.

 

Enkä tajunnut, että jälkivuotoa tulee aluksi niin helvetisti, että joutuu pitämään sitä sairaalan tyynyliinan kokoista sidettä ja vaihtamaan sitä kahden tunnin välein. Olin toiveikkaana pakannut paketin tavallisia yösiteitä sairaalakassiin, mutta pihistin vielä pari isompaa sidetta kotiinkin lähtiessäni (en niitä megakokoisia kuitenkaan ).

Sama.

 

[QUOTE="auts";25471366]Peräpukamista kukaan ei maininnut mitään, mulle tuli niitä joku kymmenkunta eikä epparihaava tuntunut missään, kun ne pukamat kipuili ja esti istumisen.[/QUOTE]

Joo ei kerrottu. Vielä puoli vuotta synnytyksen jälkeen pukamat sitkeästi tallella...
Kukaan ei myöskään kertonut, että lantiopohjanlihasten kuntoon saaminen on niin järkyttävän kovan työn takana.

 

[QUOTE="...";25471143]Mä olisin halunnut tietää sen, että kaikki vauvat eivät vain syö ja nuku ja että jotkut vauvat voivat olla vaativia ilman mitään erityistä syytä.[/QUOTE]
Joo, mä kuvittelin, että aina kun vauva itkee, niin se on nälkäinen,masu kipeä, märkä tai väsynyt. Vaan kun kaikki on hoidettu, niin mitäs sitten? Kukaan ei missään vaiheessa sanonut, että joskus voi vaan olla tyytymätön vauva, joka ei tykkää olla kuin sylissä. Ja että se ei kerro yrittämisen puuteesta tai hoidon laadusta. Onneks mun entinen työkaveri on "kantoliinafanaatikko", joka puhelimessa kuunteli mun höpinöitä ja muksun huutamista ja mitään puhumatta ajoi meidän oven taa puhelun aikana ja toi liinan tullessaan! <3 Mulla pääsi itku, kun tajusin, että mussa ei ole mitään vikaa, vaan muksu tykkää kuunnella mun sydäntä ja olla liki.

Yks mistä ei ollut puhetta missään, ei missään, neuvolassa, niissä opaslehtisissä mitä jaetiin koko raskausaika, että se rakkaus vauvaan ei välttämättä kukoista heti sekunnissa siell synnytyssalissa. Mulla iskostui vasta synnytyksestä laskettuna toisena yönä, että voi prkl, toi muksu on mun ja mä antaisin kaikkeni sen puolesta! Mä koin itseni todella epäonnistuneeksi, kun kuvittelin sen rakkauden syntyvän muksun myötä ja niin ei tapahtunut!

 

Että imetys on kaikkea muuta kun luonnollista.

 

Maidonnousu voi aiheuttaa kuumetta ja sekavan olon. Se, että se nousu tapahtuu yhtäkkiä ja tissit on niin kipeät että tekee mieli vaan itkeä. Siinä jamassa sairaalan meijerimäinen lypsykone oli taivaan lahja.

 

Jälkivuodon määrä oli yllätys ja se oli yllätys kuinka lujaa se vastasyntynyt tarttui suullaan rintaani kiinni! Olin jotenkin ajatellut mielessäni, että semmoinen pieni imisi jotenkin hennosti, mutta imu olikin ihan valtava