Mitä olet saanut kuulla raskautesi aikana?

Heipsulis hei kaikki!
Olen uusi täällä KaksPlus foorumilla ja ajattelin esittäytyä näin kysymyksen muodossa. Tarkoitukseni on jakaa pieniä kokemuksiani teidän kanssa, aiheena "kiitos tästäkin kommentista".

Olen kohta 27-v järvenpääläinen. Ensimmäistä odotetaan saapuvaksi 3.6.13 :heart:
Olen itse töissä päiväkodissa ja nämä minun kommentit ovat tulleet nimenomaan työyhteisön sisältä. Nauraa saa ja itkeä, mutta kertokaa myös omia kokemuksia

1. Kerroin raskaudestani tiimikavereilleni kun 12 raskausviikkoa oli tullut täyteen. Toiselta sain vilpittömät onnittelut, olimmehan hyvin juttuun tulevia. Toinen kommentoi: "miksi et kertonut aikasemmin?"

2. Sain työlääkäriltä viikon sairasloman migreenin takia, kiitosta vaan! Tulin töihin ja ajattelin ilahduttaa muita suklaalla. Keittiön emännän kommentti, kun minut näki: "ai, etkö uskalla tulla enää töihin ilman tuomisia?"

3. Sain toisen viikon sairasloman supistelujen takia. Kun palasin töihin, astuin keskelle keskustelua. Että kiitos tästä: "ja sillä sijaisella oli vielä isompi maha kuin sulla!" viitataten tietenkin siihen, että meillä oli ollut sairasloman sijaisena joku pidemmällä oleva henkilö.

Voisi kuvitella, että työpaikka täynnä naisia = kaikki tietävät mitä tämä on. Mutta eeeeeeiiiiiiii. Ilmeisesti ole töissä paikassa, jossa on vain hyvin voineita ja oireettomasti lapsensa saaneita onneksi olkoon heille! Minulla on ollut aamupahoinvointia, migreenia, iskias vaivannut jo itsenäisyyspäivän tienoilta, selkäsärkyä ja kaiken kukkuraksi vatsani supistelee herkästi Lucky me

Huomenna töihin. Mitähän kivaa sitä seuraavaksi kuule

 

:wave: Hei vaan sulle!

Mä odotan tokaa nyt rv 25 menossa. Mulla oli tässä odotuksessa niin hirveää pahoinvointia, että olin pariin kertaankin tipassa yön yli sairaalassa ja olin viikkoja ihan raato. Samaan aikaan meillä tehtiin remonttia uuteen kotiin. Remonttitalolla pyöri jos jonkin näköistä kylänmiestä auttamassa milloin missäkin asennuksessa. Kyllä näiltä 40-65 vuotiailta miehiltä vaan tulee ne parhaat neuvot siihen mikä auttaa raskauspahoinvointiin: sauna kuule auttaa aina, kun on huono ja vetämätön olo. Tai nyt meette tonne pitseriaan ja syötte oikein kunnon pitsat tai pihvit. Tai et juo kuule jaffaa ja muutenkin limpparia ja ota buranaa, se auttaa. Kiitti joo, mut olen raskaana, en krapulassa.

Ilmeisesti luulevat, että keksin koko homman, kun vieläkin kommentoivat, kun näkevät mut pihahommissa, että jaa, nyt sä et ole hetkeen sairaalaan mennytkään huilaamaan.

 

Toisesta korvasta sisään toisesta ulos
Älä ota niin herkästi itseesi

Odotin ystäväni kanssa suht samoilla viikoillakin vielä
Minä reilusti ylipainoinen, ystäväni hoikka urheilullinen jne.
Kuinkas ollakkaan, ystäväni jäi kiinni raskausdiabeteksesta ja minä en.
Sain sitten kuunnella koko loppuajan tuota vinkumista kuinka on väärin että hänellä on LIHAVIEN tauti joka KUULUISI olla sinulla (siis minulla )

Pointti, älä ota niin itseesi kaikkea
Jos jollakin on isompi maha kuin sinulla ei se tarkoita että hänelläkin olisi oltava samat vaivat tai että sinulla ei saisi olla mitään vaivoja

 

Heipsulis hei kaikki!
Olen uusi täällä KaksPlus foorumilla ja ajattelin esittäytyä näin kysymyksen muodossa. Tarkoitukseni on jakaa pieniä kokemuksiani teidän kanssa, aiheena "kiitos tästäkin kommentista".

Olen kohta 27-v järvenpääläinen. Ensimmäistä odotetaan saapuvaksi 3.6.13 :heart:
Olen itse töissä päiväkodissa ja nämä minun kommentit ovat tulleet nimenomaan työyhteisön sisältä. Nauraa saa ja itkeä, mutta kertokaa myös omia kokemuksia

1. Kerroin raskaudestani tiimikavereilleni kun 12 raskausviikkoa oli tullut täyteen. Toiselta sain vilpittömät onnittelut, olimmehan hyvin juttuun tulevia. Toinen kommentoi: "miksi et kertonut aikasemmin?" hiiiiiiieman ärsyttävä kommentti ihmiseltä, joka ei todellakaan ole minulle läheinen vieläkään, JA jolla on itsellä kaksi lasta. Kai tiesi keskenmenon riskistä?? Ja miksi pitäisi kertoa?? Ole tyytyväinen, että kerroin edes nyt!

2. Sain työlääkäriltä viikon sairasloman migreenin takia, kiitosta vaan! Tulin töihin ja ajattelin ilahduttaa muita suklaalla. Keittiön emännän kommentti, kun minut näki: "ai, etkö uskalla tulla enää töihin ilman tuomisia?" Tässä vaiheessa oli yleisessä tiedossa, että olen ollut työsuojeluvaltuutettuun yhteydessä työpaikkamme/tiimimme "kommunikaatio-ongelmista". Teki mieli tempaista ja sanoa jotain todella ilkeää, mutta pidimpä suuni kiinni!

3. Sain toisen viikon sairasloman supistelujen takia. Kun palasin töihin, astuin keskelle keskustelua. Että kiitos tästä: "ja sillä sijaisella oli vielä isompi maha kuin sulla!" viitataten tietenkin siihen, että meillä oli ollut sairasloman sijaisena joku pidemmällä oleva henkilö. Kai pitäisi kommentoida heille, että "jaksakaa nyt painaa naiset! Määkin jaksan ja mulla on isompi maha kuin teillä!"

Voisi kuvitella, että työpaikka täynnä naisia = kaikki tietävät mitä tämä on. Mutta eeeeeeiiiiiiii. Ilmeisesti ole töissä paikassa, jossa on vain hyvin voineita ja oireettomasti lapsensa saaneita onneksi olkoon heille! Minulla on ollut aamupahoinvointia, migreenia, iskias vaivannut jo itsenäisyyspäivän tienoilta, selkäsärkyä ja kaiken kukkuraksi vatsani supistelee herkästi Lucky me

Huomenna töihin. Mitähän kivaa sitä seuraavaksi kuule

Ootko Järvenpääläisessä pk:ssa töissä? Mä oon ollut useammassakin siellä ja kyllä on ollut sellanen työilmapiiri että oksat pois..

 

Mua moitittiin siitä, etten syönyt muka tarpeeksi, kun en lihoa. Ja oikeesti niitä kiloja tuli 13, joten kyllä minä söin. Mutta eräs työkaveri piti useampaan kertaan saarnaan siitä, ettei odotusaikana saa laihduttaa. En todellakaan laihduttanut :-D Mutta hän kait odotti, että olisin lihonnut muodottomaksi.

 

Kuulo ei heikentynyt raskauden myötä. Siis ihan samoja juttuja kuulin kuin ennen hedelmöittymistä.

 

Täsät on keskusteltu meillä aikasemminkin, mutta meno senkun jatkuu. Tarpeeksi kauan kun kuuntelee ja hormoonit jyllää, on paikka paikoin vaikeaa suodattaa kaikkea. Onneksi ei äippäloman jälkeen tarvitse palata :vampire:

Ootko Järvenpääläisessä pk:ssa töissä? Mä oon ollut useammassakin siellä ja kyllä on ollut sellanen työilmapiiri että oksat pois..

En ole. Vantaalla ollut jo monta vuotta (ja kyllä kannattaa! )

 

en itse uskaltaisi kirjoittaa noin tunnistettavasti

 

Mulla ihmeteltiin aina sitä ettei painoa ole muka tarpeeksi (muut ihmiset, ei neuvola) ja kyseltiin jatkuvasti mitä mä syön kun en liho ja heille tuli joku 30kiloa. Mä sitten kyselin että mitä TE söitte kun painoa tuli niin kamalasti "no kävin mä joka päivä hesessä". Terve, en mä vaan.

Parasta oli vauvan syntymän jälkeen, joka ikinen kerta kun oltiin ulkona ja nähtiin tuttuja "miten sä voit olla noin pirteen näkönen? Ei yhtään uskois että sulla on vauva!". Aaaargh Miltä pitäis näyttää?

Pointti on vaan se että mua ärsytti ihan älyttömästi se että ulkonäköön kiinnitettiin niin paljon huomiota raskauden ja synnytyksen jälkeen. Kaikki tabut painon puhumisesta tai toisen ulkonäön arvostelusta katoaa kun joku on raskaana.

 

Oletko sä varmasti raskaana? Tämmöisen kommentin sain, kun kerroin loppuvaiheessa olevani raskaana tuntemattomalle häissä. Maha pullistui vasta ihan viime viikoilla näkyvämmin ulospäin.

 

noin kuukausi sitten sain kuulla, että synnytys sattuu kuulemma ihan vi***ti. No älä, enpäs ois uskonut. Ja työpaikan ruokalaemäntä totesi mun olevan hysteerinen, kun kyselin tuotteiden alkuperää ja kalan kypsyyttä. Jep, helppo sanoa, kun on tehnyt lapset yli 20 vuotta sitten, mutta maailma muuttuu..

 

[QUOTE="vieras";28110609]en itse uskaltaisi kirjoittaa noin tunnistettavasti[/QUOTE]

Sana on vapaa, enkä piilottele mitään.

Löysitkö itsesi tuolta?

 

[QUOTE="Vieras";28110632]Oletko sä varmasti raskaana? Tämmöisen kommentin sain, kun kerroin loppuvaiheessa olevani raskaana tuntemattomalle häissä. Maha pullistui vasta ihan viime viikoilla näkyvämmin ulospäin.[/QUOTE]

Luojan kiitos mä tunnen lapseni isän! :O

 

.toivottavasti työpaikkasi henkilökunta ei lue tätä ja sitä kautta asemasi pahennu

Sana on vapaa, enkä piilottele mitään.

Löysitkö itsesi tuolta?

 

[QUOTE="vieras";28110683].toivottavasti työpaikkasi henkilökunta ei lue tätä ja sitä kautta asemasi pahennu[/QUOTE]

No, sanotaan näin, että ei se voi paljoa pahemmaksi mennä! Se mitä olen täällä avannut, on vain jäävuoren huippu. Jos pahenee, voihan siitä nostaa sitten oikein ison haloon ;D


Mutta aikuisten oikeesti, tarkoitus oli enemmänkin kerätä tänne ihmisten kokemuksia, ei niinkään saada omille valituksilleni olalle taputteluja. Vaikka ei ihan heti siltä vaikuttaisikaan...

Back to humour, people!

 

-Itse olen rv 37 nyt. Anoppi rakas tokaisi, että hyvää minullekin tekee olla ilman ruokaa, että raskauskilot lähtevät (hurjat 9kg tullut).

-Oma mummoni kyseli, että paljonko on tullut kiloja lisää. Siinä vaiheessa kiloja oli tullut 7 ja sanoinkin jotain "Onneks vain 7kg" ja mummohan tokaisee "herranjestas, niin paljon! Kyllä se sinun kokoisessa näkyy!"

-Kaveri kyseli, että kadunko vauvaa, kun sanoin etten tosiaankaan nauti raskausajasta

 

Olin 22-v. kun havaitsin olevani raskaana. Kerroin koulussa mm. joillekin opettajille, odottavani lasta, niin yleisin kommentti opettajalta oli "Oliko se vahinko?".
Ehkä en silloin vielä ollut tarpeeksi kypsän oloinen tjt. kun ensimmäinen reaktio oli tuo. :O

 

Mä jäin esikoista odottaessa alkuvaiheessa yksin, kun silloinen avomieheni ei halunnutkaan lasta, jota tehtiin kiertoja yms seuraamalla vähän yli kaksi vuotta, heitti mut pihalle kun en aborttiin sit suostunutkaan ja haukkui ja uhkaili mua odotusaikana niin pahoin, että sain lastenvalvojan kautta uuden kämpän, toisesta kaupungista yms No, koko raskausajan sain kumminkin kuulla tietyiltä ihmisiltä, kuinka tärkeää on isän ja lapsen suhde ja kuinka mun tulis tehdä kaikkeni ja antaa tälle miehelle anteeksi, että saatais yhtenäinen perhe?? Siis että se on nimen omaan mun velvollisuus äitinä hoitaa asiat niin, että isä sit herääkin haluamaan lasta?
Mulle ei koskaan selvinnyt, että minkähän tappouhkauksen välissä niin olis pitäny tehdä....

 

"Sä oot syönyt muutaman hampurilaisen liikaa" - asiakas

" Etkö sä tiennyt, että raskaana ollessa ei saa käyttää korkokenkiä?!" - työkaveri. ja siis olin about kaksi tuntia n. 5 senttisillä koroilla liikenteessä . KAUHEE MOKA !

 

Mä en itse ole saanut kuulla tai en ole vain kuullut mitään ihmeellistä raskauksistani.

Eikös tuo ole kuiten ihan normaalia naisvaltaisilla työpaikoilla, yleensä emäntiä sieppaa jo valmiiksi tuleva äitiysloma ja mahdolliset sairaslomat kun oma lapses menee hoitoon.

 

Olin 22-v. kun havaitsin olevani raskaana. Kerroin koulussa mm. joillekin opettajille, odottavani lasta, niin yleisin kommentti opettajalta oli "Oliko se vahinko?".
Ehkä en silloin vielä ollut tarpeeksi kypsän oloinen tjt. kun ensimmäinen reaktio oli tuo. :O

No, minä olin raskaana ollessani 26- ja 29-vuotias, olin vakituisessa työsuhteessa, miehen kanssa oltiin oltu vuosia yhdessä ja oma asuntokin oli ostettu ennen ensimmäistä raskautta. Siitä huolimatta äitini tivasi kummallakin kerralla "oliko vahinko" ennen kuin edes onnitteli.

Vieläkin harmittaa, että vakuuttelin raskauksien olevan suunniteltuja enkä keksinyt sanoa mitään takaisin. Vanhemmillani on pakkoavioliitto ja kaksi vahinkolasta tuli sitten vielä lisää, joten olisi ollut ihan hiljaa.

 

Olinkohan mä sun sijaisena nimimerkillä Järvenpäässä sijaisuuksia nyt keväällä tehnyt ja raskaana...

 

Aaa... mutta sä et ollutkaan Järvenpäässä duunissa...

 

Neuvolan lääkäri kysyi hyvinkin tympeään sävyyn mm. onko lapsen isä kuvioissa mukana. Joo, kuuluuhan niiden varmistaa tällaisetkin, mutta kyselytyyli oli todella asiaton ja mieheni nimi ja yhteystiedot olivat hänen nenänsä edessä tietokoneen ruudulla.

 

Ekaa odottaes äitipolilla toimistossa ilmottauduin ja siel jtn juteltiin ja sitte se täti kysyi että onko mulla ketään. Meni vähän aikaa ennem kuin tajusin mitä se meinasi ja sitten jo sanoikin että ai sä ootkin jo 22, luulin et 16 kun näytät niin nuorelta.. Oli vaan sävy semmonen että ois loukannut jos oisin ollut 16 =D