Inhokkilistan karjessa: Tuija, Tuire, Erja, Kiia, Sari, Valma, Valpuri, Jenni, Jenny, Pälvi, Kaapo, Keijo, Lyly, Hannele
Nimia joista en erityisesti pida: Juuso, Satu, Taru, Vilma, Virve, Heini, Hanna, Soile, Julia (suomalaisittain lausuttuna, englantilaisittain ihan ok, (ei tietystikaan suomalaiselle...), Kerkko
Pasi-nimea en ole jotenkin koskaan ymmartanyt. Ei kuulosta nimelta, omituinen.
Ja sitten niita 50-ja 60-luvun nimia joita ei vaan osaa kuvitella lapselle, eika jotenkin osaa ajatella niita nimina, vaan keski-ikaisina ihmisina, kuten Pirkko, Pirjo, Markku, Pertti,Tarja jne. ja yhdysnimet Marja-Liisa, Marja-Terttu jne. ja monien mainitsemat Nicot ym.
Oman ikaluokkani (80-luvun alku) nimista joistain en pida, jotkut on neutraaleja tai niihin on kyllastynyt kuten Laura, ja joistain pidan kovasti, kuten Anna ja Ella (joka ei tosin tainnut olla kovin yleinen silloin)
Mummosukupolven nimista pidan Helmista (tunnen ihanan pikku-Helmin) ja Kertusta (tamakin kiitos suloisen pikku-Kertun), Siirista. Vaannokset vahan arsyttaa kuten Helmiina ja Lumia. Lumi-nimesta tykkaan, vaikkei se noin aanneasultaan ehka olekaan kaikkein kaunein, mutta sana ei ole menettanyt viela merkitystaan, kuten inhokeissani Satu ja Taru, jotka on erkitykseltaan ihania mutta kuulen vaan aanneasun, en merkitysta (+ tietysti kaikki ne tympeat Sadut ja Tarut 80-luvulta
Ja mielenkiintoista huomata miten mieli muuttuu, lapsena ihailin Johanna ja Jaana-nimia, joista tuli myohemmin inhokkeja, nykyaan viela vahan enemmaan negatiivisen kuin positiivisen puolella. Inhosin nuorempana jostain syysta Pinja-nimea (en edes tuntenut ketaan sen nimista), ja itse asiassa sehan kuulostaa aika kivalta... jopa tosi kivalta nyt korvaani. Jopas jotakin