Mitä muistat omasta mummosta?

Kattelin tuossa valokuvia ja mummovainaaki siellä näky muutamassa. Aloin muisteleen niitä ihania kesiä ko kakarana siellä kävin. Iltasin oli AINA lättyjä iltapalana omatekosella vadelmahillolla. Saunan jälkeen sai lasillisen jaffaa ja jäätelöä. Mummo ei koskaan lukenu iltasatua, se kerto omasta nuoruuestaan tarinoita ja muistan joka ikisen varmaan vieläki.
Muistan vintin arkun josta sain kaivaa mummon vanhoja vaatteita ja leikkiä hienoa neitiä, sain kokkeilla meikkejä (mummo ei kyllä meikannu ennää ite) ja se jakso aina minun hiuksia setviä, ihan sama kuinka takussa oli ja laitto lettejä ym.
Eikä se koskaan suuttunu, eikä kurittanu, mut ko piruilin nii sen ilme kerto pelkästään jo että nyt tehin väärin. Iso auktoriteetti jota oli pakko totella, opetti paljon oikean ja väärän eroja, opetti minut ompeleen ja neulomaan. Sen kans sain leipoakki, kotona en saanu ko olin jo sillon toivoton söhelö keittiössä
Muistan ko pappa kuoli ja hakivat ruumiin niin mummo sano "no se oli sen tarina siinä sitte", ja eiku täysillä etteenpäin. Tiän että se silti suri papan poismenoa... Muistan ko seuraavan kerran olin yökylässä nii kuuntelin omassa punkassa ko mummo itki hiljaa. Ikävää varmaan...

Ja mie muistan ne ihanat sämpylät! Paljon voita päällä ja ite tehtyä juustoa.
Ja mie muistan viimisen halin jonka mummolta sain, sano että hyvä tyttö minusta kasvaa. Seuraavaksi haudattiin mummoki sitte.

Ikävä on vieläki, turhanki iso :'(


Nyyh. Hyyti mennee ettiin nessuja...

 

Äidin äiti tappoi itsensä kun äiti oli 11 vuotias.
Isän äitiä ei kiinnostanut lapsenlapsista kuin yksi,eikä se ollut meidän perheestä.

 

tuli kyynel silmäkulmaan tosta Hyytikyppysen tarinasta

 

Lätyt minäkin, ja muut hyvät ruuat. Mummo teki maailman parasta ruokaa ja tarjosi sen mitä suurimmalla rakkaudella. Muistan mummon hellyyden ja lempeyden. Mummo ei ikinä puhunut pahaa kenestäkään, ei vaikka olisi taatusti ollut aihettakin. Mullakin on niin ikävä mummoa.

 

Äidin äitiä pelkäsin, hän oli henkisesti sairas. Ahdisti, kun en tiennyt miksi se aina huutaa kovalla äänellä ja käyttäytyy muutenkin oudosti (minulle ei kerrottu mummon sairaudesta). Famu oli kiva, kun sen luona aina sai jäätelöä, karkkia ja hyvää pullaa.

 

Mulla mummot ja vaarit kuolleet kun itse olen ollut sen verran pieni etten muista heistä ketään Lapsena olin tosi surullullinen kun kaverit lähti kesäisin käymään mummolassa ja itse en sellaiseen koskaan päässyt.

 

paljon, mummo oli vanhempieni eron jälkeen monet vuodet mun tärkein ihminen

mummo tykkäs sukuselvityksistä ja siksipä olen vieläkin sukulaisteni keskuudessa sukulaisuussuhteittemme ja muutenkin vanhojen asioiden erityisasiantuntija

 

Äidinäidillä oli aina lakuja sukkalaatikossaan. Serkun kanssa ajettiin rallia mummon pyörä- ja suihkutuoleilla
Isänäidillä oli ihania kirjoja ja paljon koruja, meikkejä ja hajuvesiä joilla sai leikkiä.

 

Mummo oli maailman paras mummo (isänäiti). Se kaappas mut aina kainaloon ja sano mummon tytöksi. Taisin olla lapsenlapsista (23) läheisin, koska asuin ihan lähellä ja olin mummolassa aina hoidossakin.
Mummo leipo maailman herkullisimmat karjalanpiirakat ja teki maailman parhaimmat ruuat ja sienisalaatin. Letut minäkin muistan, ne oli parhaita mummon tekeminä.

Mummolla oli mielenkiintonen purkki, joka oli täynnä mitä erilaisempia nappeja. Niillä sain leikkiä.

Mummo oli käsityöihminen, aina tuli sukat ja lapaset mummon kutimista.

Mummo harrasti tanhuja ja liikkui eläkeläispiireissä. Kävi usein laivalla ja toi meille karkkia.

Mummo katteli usein ikkunasta pihan touhuja, ja naputteli samalla sormillaan ikkunalautaa. Välillä muljasi tekareitaan ja se oli hauskan näköstä.

Mummo kertoi tarinoita Karjalasta, josta joutui evakkoon. Seinällä oli kuva hienosta talosta, joka oli murattien peittämä, se oli ollut mummon lapsuudenkoti.
Mummo puhui karjalan murretta. Usein ihmettelin kun mummo sanoi ettei "kehtaa" tehdä jotain, ihmettelin mitä kehtaamista siinä on. Kehtaaminen tarkottaa Karjalassa nääs eri asiaa kuin täällä Satakunnassa.

Mummon kanssa katseltiin Napakymppiä, ja mummo hymähteli aina niille vastauksille mitä ne teeveessä vastailivat neiti tai herra x:lle. Tai niille kysymyksille, joita herra tai neiti x esitti. Höh. Höh.

Mummon kanssa vietin aikaa melkeinpä päivittäin. Teini-iässä mummo varmaan vähän ihmetteli, että mummon tytöstä oli kasvanut sellanen mörrimöykky. Aina kuitenkin ymmärsi minun vetäytyvää luonnetta ja kaappasi kainaloonsa ja sanoi mummon tytöksi.

Oli virkeä ja menevä vanhus, kuolema tuli melko pian syöpädiagnoosin jälkeen vuonna 90.

Ikävä on vieläkin.:heart:


Toinen mummo eli mummi (äidinäiti), on vielä elossa, laitoksessa. Mutta ei ole koskaan tullut niin läheiseksi kuin mummo, koska on ollut mielisairas niin kauan kuin olen ollut elossa, ja asui sen verran kauempana. Kävimme kyllä usein mummilassakin viikonloppusin Tampereella. Kyllä hänkin aina kaappasi minut halaukseen kun tultiin, ja teki ihanaa ruokaa (ammattikokki kun oli ollut). Puhui usein vertauskuvilla, ja luki raamattua ahkerasti. Mielisairas kun oli, uskonto ei helpottanut asiaa. Ei ollut kiva lapsena kuunnella jos alkoi jauhamaan raamatun vertauskuvilla.
Täytyisi kyllä käydä häntäkin katsomassa, ennen kuin kuolee. Äitini käy joka vko siellä ja siskoni aika usein. Itse en ole käynyt moneen vuoteen. :ashamed:

 

Mulla molemmat mummot vielä elossa :heart:
Toisen näen huomena ja toisen ensi viikolla

Äidinäiti on sellanen miniatyyri-ihminen, pieni ja pippurinen mummu joka edelleen yli 8kymppisenä asuu omakotitalossa, hoitaa pihan ja puutarhan ja tekee 10 kilsan lenkkejä.. Jää meinaan meikäläinen kakkoseks
Mummulassa oli aina mannapuuroa aamupalaksi, lettuja usein, papan kanssa laitettiin aina saunanpesään tulet ja makkarat kiukaalle tirisemään.
Mummu toi saunaan jäätelöä ja jaffaa
Enää ei noita juttuja ole kun en enää vuosiin ole yökylässä siellä ollut, voiskin kesällä mennä ja katsoa vieläkö palvelu pelaa :xmas:
Mun mummulla on maailman paras huumorintaju ja sieltä ei pääse pois ilman mehupulloa ja hillopurnukkaa

Isänäiti on perinteinen maatilan emäntä. Huivi päässä, essu päällä, leipoo maailman parasta rievää leivinuunissa :heart:
Tuoreen rievän päälle laitettiin aina huoneenlämpöstä oikeaa voita ja päälle jääkylmää maitoa suoraan navetasta
Mummolassa oli aikanaan lehmiä, hevosia, kanoja, sikoja, lampaita, sonneja, kissoja, koiria... Toisinaan oli myös ankkoja
Mummolassa elettiin niin sanotusti kun pellossa, meitä saman ikäluokan serkuksia oli 5 ja siellä me tehtiin majoja heinäladossa tai kokeiltiin miltä tuntuu saada tälli sähköaidasta, oli perunannostotalkoita, pelottava vintti, kissanpoikasia ja mummon herkkuja :heart:

Ai kauhia, tarviikin kummallekin sanoa miten ihana lapsuus mulla on ollut heidän ansiostaan!! :heart:
(Ei sillä et se muutenkaan niin kurja olis ollu )

 

Kaikenlaista, nään häntä melkeen joka päivä.

 

Biologisen mummon olen tavannut 2 kertaa lapsena. Kasvattajan vauvana. Isän puolelta en koskaan.

 

Isän äiti oli ihana, lempeä ihminen, uskovainen, muttei koskaan tyrkyttänyt uskoaan.
Olin paljon penskana mummin luona.

Muistan porkkanalaatikon yhtenä herkkuna, samoin perunakukkoset ja riisipiirakat.
Niin ja mummin ja ukin kissan.
Kyllä sitä kaikenlaista muistaa, vaikka mummin kuolemasta on jo varmaan 15 vuotta.


Äidin äidistä muistan jonkin verran, harvemmin päästiin käymään, kun asuivat kaukana,
mutta muistan ainakin sen kauniin kukkaloiston ja pihakeinun ja että nukuttiin vintillä aina.
Äidin äiti kuoli jo 27 vuotta sitten.

 

isän äiti opetti keritteen, peseen villat karstaamaan, kehräyksen, kutomisen, villan värjäyksen.. siivoamisen yms lehmien hoijon. paljon muistoja. luonnossa kulkemisen, marjat, sienet . mummo on viellä kulkemassa mukana mutta kunto on jo huono. täytti 80v pääsiäisenä. toinen jalka katkastu poikki :/ opetti myös viinereitten leipomisen, leipäjuuston teon. yms

äitin äiti läppinä sielä tullu juuri oltua, mutta muistoissa vai nse kuinka ei tykänny ku juostiin. piti olal kiltisti ja nätisti..

 

Isänäitini oli töissä perheyrityksessä "aamusta iltaan". Ei osannut oikein luontevasti olla lasten kanssa, mutta tiedän, että minusta kuitenkin tykkäsi. Näytti sen tosin lähinnä antamalla rahaa tai viemällä joskus ostoksille, mutta ei minulla mitään sitä vastaan ollut Meistä tuli läheisiä oikeastaan vasta, kun olin aikuinen ja sen jälkeen, kun isoisäni kuoli, mummini oli koko ajan vaatimassa luokseen (ei ollut mitenkään mahdollista käydä joka päivä, ja joku kuitenkin joka päivä kävi).

Äidinäitini asui maalla, joten lähinnä tulee mieleen lapsuuteni kesät, marjapensaat ja ihana puutarha. Mummi oli kova pitämään jöötä, mutta oli kilttikin. Kaapissa oli aina karkkipussi jemmassa Myös mummin ihanat jälkiruuat ovat jääneet mieleen, niitä ei meillä kotona harrastettu. Ja leivän päällä syötiin hunajaa.

 

Kun olin lapsi, mummu asui vielä Toijalassa, rintamamiestalossa. Kesäisin se pihapiiri oli kuin sadusta. Ihania kukkia, puita, keinu pehmusteella ja siinä me serkkutytön kanssa istuttiin ja kiherrettiin. Ulkosaunan edessä kasvoi ruohosipulia. Mummulassa sisällä oli sammaleen vihreäksi maalatut portaat, jotka veivät yläkertaan huoneeseen, joka oli isäni ja tätini huone heidän lapsuudessaan. Mummun pihassa oli pihakaivo, jota pumpatessa kuului omituinen kirskunta. Mummun lihapullat oli maailman parhaita, ihan oikeasti. Mummulassa oli tosi pieni suihku/wc. Ja se pytyn kansi oli sairaan kylmä aina kun siihen istu.

Kun olin nuori tyttö, mummu muutti samaan kaupunkiin meidän kanssa, keskustaan kerrostaloon. Muistan vieläkin, miten mummu aina kysyi oven takaa "kuka siellä?", vaikka tiesi odottaa. Mummulle sai aina mennä, pahimmassa murrosiässäkin. Kun suljen silmät, pystyn näkemään jo lysyyn painuneen mummun, haistamaan kodin tuoksun ja mummun itsensä tuoksun. Muistan, miltä tuntui halata mummua. Mummu halusi halata joka kerta.

Mummulla oli aina tarjolla joko kettukarkkeja ja marianneja. Toinen vakkari oli vanilja-jäätelö ja pakastemansikat. Joskus kun mummu teki silakoita ja muusia tai muuta kalapihviä, hän tarjosi minullekin. Mummu ei koskaan komentanut tai tuominnut. Viimeisinä vuosinaan mummu sairasti lievää dementiaa ja monet kerrat on saatu nauraa mummun jutuille ja kuulla samat tarinat monta kertaa. Mummu kuoli 3 vuotta sitten, 85-vuotiaana. :'( Mummu ehti kuopuksen ristiäisiin ja muistona hänestä ja meistä on ihana yhteiskuva.

 

Mummo:

- joi sokeritonta ananas Jaffaa, koska hänellä oli diabetes
- kuunteli Joel Hallikaista ja Eino Gröniä
- piti meidän lastenlastensa kuvia esillä kirjahyllyssä
- oli kova tekemään räsymattoja

Mummon luona oli aina todella kiva olla kesäisin. Puutarhakeinussa istuskeltiin ja nukuttiin yö levitettävällä sohvalla. Mummo kuoli, kun olin teini-iässä.

 

En ole nähnyt yhtäkään isovanhempaani. Kaikki olivat jo kuolleet syntyessäni.

 

Mummo sanoi aina että älä kaiva nenää tai siitä tulee iso, ei oo tullu vaikka olen kaivanut aika vitusti..

 

Mummo onkin vielä elossa, mummista muistan sen miten järkyttyny olin kun se kaivo pihanurmelta juurineen irti kaikki voikukat ja sano että ne vie ravinnon ruohikolta.
En osannu kuvitella miksi kukaan haluais repiä kukat irti.

Mummilla oli aina Myntonin hunajanmakusia kurkkupastilleja. Ja vesisänky. Pienenä mun mielestä mummi oli ihan Anna-Kaisa Hermusen näkönen, vissiin oli samanlainen kampaus.

 

Paljon, mummot on edelleen elossa Isomummoista muistan aika vähän, kuolivat molemmat kun olin 6-vuotias. Toisen isomummun hiuksia muistan harjanneeni.

 

Mummovainaa hoiti meitä lapsia kun vanhemmat oli töissä. Useesti anto syödä jätskiä ja vadelmahilloa kun porukat lähti töihin, ja aika reilusti syötiinkin kun mie olin ylipainonen laps.

Paistettiin karjalanpiiraita ja käytiin sienimetsällä, leikittiin piilosta. Mummo oli miun paras kaveri <3 Mummo sairasti alzheimeria yli 15vuotta ja tammikuussa viimein pääsi haudan lepoon, sisukas oli mummo! Ikävä hän se tulee kun näin alkaa muistella <3

Toinen mummini on elossa edelleen, sairastaa jonkun sortin skitsofreniaa kaiketi. On todella rautaisessa kunnossa, hiihtää, lenkkeilee ja on älykäs, ajan hermolla oleva mummukka. Välillä oleminen on kuitenkin vaikeaa kun sairaus aiheuttaa harhoja. Mummi kuvittelee kaikenlaisia salaliittoteorioita.

 

Mummo hoiti minua.

Olin saman ikäinen, kuin pojan tyttö nyt (jota hoidan).

En käsitä, kuika hän jaksoi, sillä lehmiäkin oli paljon ja pappa oli täys husvotti.

 

mullakin on mun mummoa ikävä...oli niin ihana ja reipas, teräsmummoksi sanottiinkin! keksittiin aina kaikkea vauhdikasta... voi mummo...ikävä sinua <3

 

Mulla ei oo ollu kuin yks mummi, muut isovanhemmat oli jo kuollu kun synnyin.
Mummi poltti norttia ja se haisi hyvälle (muut läheiset ei polttanu joten se oli mummin tuoksu) ja paistoi usein pekonia Siltä sai aina mansikkatuutteja ja kettukarkkeja.

Mummi käytti hotapulveria ja astmapiippua. Se kuoli kun olin 6 joten en ihan hirveästi siitä muista muutakun että oli kovin rakas.