Mitä minä teen?

mistä aloittaisin...no olen nyt kärsinyt epätodellisesta olosta syyskuusta saakka ja talvella diaknosoitiin keskivaikea masennus eikä vieläkään loppua näy... :'( minulla on kolme lasta. itsetuho ajatuksia on päivittäin nytkin tuntuu että olen aivan vihannes haluaisin vain maata mikään ei kiinnosta ei huvita en jaksa....lääkitys minulla on ja terapia mutta mikään ei auta kaikki tuntuu turhalta. miten saan itseni heräämään eloon lasteni vuoksi kun en edes heistä enää nauti.... :'( Auttakaa kannustakaa tai edes jotain....
 
Hyvä Minä 84,
tulin surulliseksi luettuani viestisi: olen itse kärsinyt pitkään eri pituisissa jaksoissa masennuksesta, kokeillut eri hoitomuotoja ja erilaisia lääkkeitä. Tuntui, ettei mistään ole ollut apua. Itse aloin käydä gestalt- eli hahmoterapiassa hakemassa työkaluja jokapäiväiseen jaksamiseeni. Aloitimme siitä hetkestä, niistä tunteista ja siitä, miten voisin selvitä edes yhden päivän masennukseni kanssa. Nyt, 15 vuottan myöhemmin, käyn edelleen samalla terapeutilla, mutta en masentuneena, vaan uteliaana kokemaan uusia asioita elämässäni. Valoa on siis näkyvissä. En halua sanoa, että masennuksesta pääset pois menemmällä yhdelle käynnille ja vips, elämäsi on kunnossa. On hyvin todennäköistä, että syyt masennuksellesi ovat vakvat ja pitkäaikaiset, mutta niiden tiedostaminen on avain siihen, että masnnuksesta voi joskus päästä eroon. Koska ymmärrät hakea apua ja tiedostat suisaidiset oireesi, tuean sinua tarttumaan puhelimeen ja soittamaan esim. www.suomenhahmoterapia.fi-sivustolla olevaan numeroon/sähköpostiosoitteeseen. Itse kävin aluksia lukuisilla erilaisiaa kallonkutistajilla, joista jokainen enemmän tai vähemmän nukkui hoitovuoroni aikana. Gestalt-terapiassa koin ensimäistä kertaa vuorovaikutusta, koin terapeuttini olevan hereillä puolitoista tuntia ja ottavan minut vakavasti. Aloin saada konkreettisia neuvoja siihen, mitä tehdä kun mopo karkaa käsistä ja parveke kutsuu. En tiedä, mikä terapiamuoto sinulle sopii ja mitä olet jo kokeillut, mutta hakeudu sellaisen ihisen hoitoon, joka haluaa auttaa sinua konkreettisten toimien avulla. Pelkkä analysointi, juttelu ja kuuntelu ei enää tuossa vaiuheessa auttanut ainakaan enää minua. Mikään analyysi ei olisi saanut minua sängystä, mikään pilleri ei vienyt minua huolettomimmille laitumille. Tarvitsin ihmisen, joka pitää kädestä ja osaa surra kanssani ja joka kertoo, miten sen surun kanssa eletään. Toinen neuvo, jos nyt mitään neuvoja osaan edes antaa, on sallia itselleen se suru, joka masennuksen takana on. Sydämestäni toivon, että sinulla olisi edes joku, jolle voisit rehellisesti kertoa tuosta tilastasi. Toivoisin niin, että voisin antaa edes hitusen tästä pienestä onnen tunteesta, jonka olen saavuttanut 15 vuoden aikana, siitäkin huolimatta, että edelleen koen niitä samoja masennuksen syitä ja oireita. Nyt tiedän, miten niiden kanssa elää ja olla, päivittäin. Enää minun ei tarvitse vaipua kuukausitolkulla sängyn pohjalle ja haaveilla parvekekuolemasta - nyt paistaa välillä aurinkokin - parvekkeelle asti. Jaksathan vielä tarttua yhden kerran luuriin... Sinua näin sähköpostitse tukeva.
 
Tosi vaikea tilanne sinulla, mutta hyvää on se, että haluat hakea apua ja selvitä masennuksesta. Toivottavasti lapsillasi on toinen turvallinen aikuinen, johon voi tukeutua, koska sinun on nyt keskityttävä itseesi. Mitään neuvoja en voi antaa, mutta toivon sinulle voimia yrittää päästä taas elämään kiinni!
 
Olen ap kirjoittaja. oon tosi surullinen ja vihainen tällä hetkellä maailmalle :'( tänään olen elänyt epätodellisuudessa ja nyt on paha hetki haluaisin lopettaa tämän kärsimyksen...mitä olen tehnyt väärin että sain tälläisen elämän... :'( 4kk ikäinen vauvaa kitisee sylissä... (perkele) tämä on väärin terapiakeskuksessa annetaan vaan lämmintä kättä ja voivotellaan vaan!!
 
minä84:
Soita lastenneuvolaan ja sano suoraan, että nyt on äiti todella väsynyt. Heidän kuuluu tarttua asiaan ja hankkia sinulle kotiin apua, jotta pääset hetkeksi hengähtämään ja saat jonkun kenen kanssa jutella ja järjestellä kotiasiasi kuntoon.
Täällä meilläpäin toimii myös Perheneuvola, jonne voi varata ajan itse ilman mitään lähetteitä.
Olen itse kärsinyt lievästä masennuksesta esikoiseni synnyttyä, jos haluat voit laittaa y-viestiä minulle niin jutellaan lisää.
 
minä en ikinä uskaltanut puhua em.neuvolassa koska pelkäsin leimautavani huonoksi äidiksi.meni tosi pitkään että edes tunsin halua ottaa pienen syliin..toki aina tuli otettua kun piti mut..jotenki ei vaan tuntenut mitään.pelkkää pettymystä siitä ettei saanutkaan ns.perhe elämää.vieläkin tuntuu että en pysty olee onnellinen näin.lapsi nukkui ekan yön kokonaan vasta vähän vajaa 2v..olin siis todella väsynytkin pitkään ja lapsen isä:ei se voi olla niin vaikeaa. mutta tää mun olotila ei korjaudu koska tilanteen pitäis muuttua.joten päivä kerrallaan :'( . :hug:
 
niin jäin vasten tahtoani yh.sitä ei niin vaan muuteta..eikä siihen lääkkeet auta tms.tiedän pari jotka ovat menettäneet lapsen kun on valittanut ettei jaksais..siksikään en ottanut asiaa esiin neuvolassa. :/
 

Yhteistyössä