Hyvä Minä 84,
tulin surulliseksi luettuani viestisi: olen itse kärsinyt pitkään eri pituisissa jaksoissa masennuksesta, kokeillut eri hoitomuotoja ja erilaisia lääkkeitä. Tuntui, ettei mistään ole ollut apua. Itse aloin käydä gestalt- eli hahmoterapiassa hakemassa työkaluja jokapäiväiseen jaksamiseeni. Aloitimme siitä hetkestä, niistä tunteista ja siitä, miten voisin selvitä edes yhden päivän masennukseni kanssa. Nyt, 15 vuottan myöhemmin, käyn edelleen samalla terapeutilla, mutta en masentuneena, vaan uteliaana kokemaan uusia asioita elämässäni. Valoa on siis näkyvissä. En halua sanoa, että masennuksesta pääset pois menemmällä yhdelle käynnille ja vips, elämäsi on kunnossa. On hyvin todennäköistä, että syyt masennuksellesi ovat vakvat ja pitkäaikaiset, mutta niiden tiedostaminen on avain siihen, että masnnuksesta voi joskus päästä eroon. Koska ymmärrät hakea apua ja tiedostat suisaidiset oireesi, tuean sinua tarttumaan puhelimeen ja soittamaan esim. www.suomenhahmoterapia.fi-sivustolla olevaan numeroon/sähköpostiosoitteeseen. Itse kävin aluksia lukuisilla erilaisiaa kallonkutistajilla, joista jokainen enemmän tai vähemmän nukkui hoitovuoroni aikana. Gestalt-terapiassa koin ensimäistä kertaa vuorovaikutusta, koin terapeuttini olevan hereillä puolitoista tuntia ja ottavan minut vakavasti. Aloin saada konkreettisia neuvoja siihen, mitä tehdä kun mopo karkaa käsistä ja parveke kutsuu. En tiedä, mikä terapiamuoto sinulle sopii ja mitä olet jo kokeillut, mutta hakeudu sellaisen ihisen hoitoon, joka haluaa auttaa sinua konkreettisten toimien avulla. Pelkkä analysointi, juttelu ja kuuntelu ei enää tuossa vaiuheessa auttanut ainakaan enää minua. Mikään analyysi ei olisi saanut minua sängystä, mikään pilleri ei vienyt minua huolettomimmille laitumille. Tarvitsin ihmisen, joka pitää kädestä ja osaa surra kanssani ja joka kertoo, miten sen surun kanssa eletään. Toinen neuvo, jos nyt mitään neuvoja osaan edes antaa, on sallia itselleen se suru, joka masennuksen takana on. Sydämestäni toivon, että sinulla olisi edes joku, jolle voisit rehellisesti kertoa tuosta tilastasi. Toivoisin niin, että voisin antaa edes hitusen tästä pienestä onnen tunteesta, jonka olen saavuttanut 15 vuoden aikana, siitäkin huolimatta, että edelleen koen niitä samoja masennuksen syitä ja oireita. Nyt tiedän, miten niiden kanssa elää ja olla, päivittäin. Enää minun ei tarvitse vaipua kuukausitolkulla sängyn pohjalle ja haaveilla parvekekuolemasta - nyt paistaa välillä aurinkokin - parvekkeelle asti. Jaksathan vielä tarttua yhden kerran luuriin... Sinua näin sähköpostitse tukeva.