Mitä mieltä? (Yrittäjän lapsien päivähoito)

Minä menen aivan hyvällä omallatunnolla muutaman kerran viikossa liikkumaan keskellä päivää. Olen taatusti lapselle parempi vanhempi hyväkuntoisena ja jaksavana kuin nuutuneena sohvaperunana. Kaikkia liikuntakertoja en ajoita päiväkotiaikaan, mutta pari niitä tulee joka viikko. Lisäksi työpäivä katkeaa mukavasti ja olen taas energisempi ja aikaansaavempi lopun työpäivän ajan kun käyn välissä lenkillä tai salilla. Saan luultavasti töitäkin enempi lopulta tehtyä näin verrattuna siihen, että vain istuisin pakolla koko ajan tietokoneen edessä, vaikkei ajatus kuljekaan. Näin saadaan myös iltaan enempi aikaa koko perheenä, kun vanhempien ei enää illalla tarvitse lähteä hoitamaan kuntoaan. Sitä kun kuitenkin pitäisi liikkua päivittäin tai lähes päivittäin pysyäkseen terveenä.

Minä oon silti asiasta eri mieltä. Riippuu toki edelleen siitä, missä lapset on hoidossa, kuinka paljon lapset on siellä hoidossa, miten siellä viihtyy ja minkä ikäsistä lapsista on kyse. Jos pienet lapset on isossa päiväkotiryhmässä muutenkin täyden päivän, en ymmärrä miten vanhempi voi hyvällä omatunnolla vähän harrastaa siinä välillä ja pitkittää sitä lapsen työpäivää. Nää on näitä ikuisia perusteluja että "sitten jaksan olla parempi vanhempi lapsilleni", saman perustelun oon kuullu jopa tupakoitsijoita että polttavat ja siitä itse asiassa lapset hyötyy koska sitten ei ole vanhemmalla hermo niin kireellä ja taas jaksaa olla parempi vanhempi. Tämäkin on aika tilannekohtasta, voi olla että joissakin talouksissa (etenkin yksinhuoltajilla) asia oikeesti onkin näin (ja saattaahan se olla teilläkin), mutta aika usein tän "jaksan olla parempi äiti" -kortti vedetään kun perustellaan miksi se puolentoista vuoden ikänen taapero tungetaan päivähoitoon samalla kun toinen vanhemmista on kotona lomalla tai perhevapaalla. Joillakin oma napa vaan on tärkeempi kuin lapsen.

 

Juuuh, sille aiemmalle, naapureiden luona oleilu... siis tietty lapset. Meillä rampataan ees taas naaapuriin ja takas, lapset pyörii keskenään, en mä niitä kotona ollessa useinkaan leikitä vartavasten, osaavat hyvin sen itsekin.

 

Joillain on enemmän kuin yksi lapsi...

 

Minä hoitelen teidän lapsia 17 asti, että ehditte varmasti hoitaa itseänne ja käydä kaupassa. Minä käyn kaupassa sitten omien lasteni kanssa klo 17 jälkeen. Lenkille harvoin pääsen salista puhumattakaan. Mutta ei voi sanoa muuta kuin, että itsehän olen urani valinnut.

 

[QUOTE="Hömelö";30792538]Minä oon silti asiasta eri mieltä. Riippuu toki edelleen siitä, missä lapset on hoidossa, kuinka paljon lapset on siellä hoidossa, miten siellä viihtyy ja minkä ikäsistä lapsista on kyse. Jos pienet lapset on isossa päiväkotiryhmässä muutenkin täyden päivän, en ymmärrä miten vanhempi voi hyvällä omatunnolla vähän harrastaa siinä välillä ja pitkittää sitä lapsen työpäivää. Nää on näitä ikuisia perusteluja että "sitten jaksan olla parempi vanhempi lapsilleni", saman perustelun oon kuullu jopa tupakoitsijoita että polttavat ja siitä itse asiassa lapset hyötyy koska sitten ei ole vanhemmalla hermo niin kireellä ja taas jaksaa olla parempi vanhempi. Tämäkin on aika tilannekohtasta, voi olla että joissakin talouksissa (etenkin yksinhuoltajilla) asia oikeesti onkin näin (ja saattaahan se olla teilläkin), mutta aika usein tän "jaksan olla parempi äiti" -kortti vedetään kun perustellaan miksi se puolentoista vuoden ikänen taapero tungetaan päivähoitoon samalla kun toinen vanhemmista on kotona lomalla tai perhevapaalla. Joillakin oma napa vaan on tärkeempi kuin lapsen.[/QUOTE]

Aika järkevää rinnastaa tupakanpoltto ja liikunta? Molemmathan parantavat tehokkaasti vanhemman terveyttä ja hyvinvointia, eikös? Jos joku perustelee tupakanpolttoaan sillä, että jaksaa olla parempi vanhempi, niin se ei tarkoita, etteikö liikunta ihan oikeasti auttaisi jaksamaan. Hyväkuntoinen ihminen on tutkitusti terveempi ja paremminvoiva kuin huonokuntoinen. Hyväkuntoinen ihminen voi paremmin myös mieleltään, säännöllisesti liikkuvilla on mm. vähemmän masennusta kuin huonokuntoisilla. Säännöllisesti liikkuva antaa myös terveen elämän esimerkin lapsilleen, hyvin usein liikuntatavatkin periytyvät kotoa. Itselläni on selkä sellaisessa kunnossa, että ilman säännöllistä liikuntaa selkävaivat palaavat hyvin pian. Olisinko parempi äiti lääkehuuruissa ja niin, että hädin tuskin kykenisin hoitamaan edes tavalliset arkiaskareet selkävaivojen takia? Jatkuvat kivut ja selkävaivainen elämä myös tekee ihmisen ärtyisäksi, ehkä se auttaisi olemaan parempi äiti?

Jos (ja kun) teen työni tehokkaammin käymällä keskellä päivää lenkillä, niin miten tuo lenkki on lapseltani pois? Yrittäjän työ kun ei lopu silloin kun töitä on tehty 8 tuntia, vaan töitä on se määrä mitä on ja ne on vaan tehtävä, tuntimääristä riippumatta. Jos yrittäjä saa työt tehokkaammin tehtyä, niihin menee vähemmän aikaa ja jää enemmän aikaa olla lapsen kanssa. Voisin tietysti väkipakolla istua koko päivän nenä kiinni koneessa, vain koska hyvä äiti ei käy keskellä päivää lenkillä lapsen ollessa tarhassa. Mutta ajatustyötä tehdessä aivoja ei voi pakottaa toimimaan paremmin, nopeammin tai luovemmin. Jos pakottautuu vain istumaan koneella koko päivän, osa päivästä menee väkisinkin vain turhaan ruudun tuijotteluun, ilman että siitä syntyy minkäänlaista tulosta. Voi olla että tulosta tulee aamupäivällä, mutta koko iltapäivän pää lyö tyhjää ja iltapäivän töiden lopputulos on puhdas nolla. Mutta tulipahan äidin oltua hyvä äiti ja tehtyä vain ja ainoastaan töitä kun lapsi oli hoidossa! Tauko virkistää ja pää jaksaa toimia taas täysillä. Itse asiassa usein saan parhaat ideat lenkillä ollessani, tunnin lenkki keskellä päivää voi helposti viedä töitä monen tunnin edestä eteenpäin. Lapsen hoitoaika siis ennemminkin lyhenee kuin pitkittyy näiden päiväliikuntojen ansiosta. Ja vähintäänkin tehokas, aikaansaava päivä vähentää sitä työtä, joka jää tehtäväksi lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Jos vanhempi ehtii nukkumaan kunnolla, on hän taatusti parempi vanhempi kuin töidensä kanssa öitä valvonut, univelkainen vanhempi.

Kun liikunta on hoidettu keskellä päivää, jää koko ilta aikaa olla yhdessä perheen kanssa. Jos sekä minä että mieheni käymme hoitamassa kuntoamme illalla, ei koko perheen yhteistä aikaa jää iltoihin käytännössä juuri lainkaan. Lasta tällainen harmittaa taatusti enemmän kuin se, että liikunnat on osittain hoidettu jo päiväsaikaan ja voidaan olla illalla kaikki yhdessä. Lapsemme myös viihtyy päiväkodissa, lähtee sinne mielellään eikä useinkaan haluaisi lähteä vielä pois jos haetaan aikaisemmin kotiin.

[QUOTE="pph";30792538]Minä hoitelen teidän lapsia 17 asti, että ehditte varmasti hoitaa itseänne ja käydä kaupassa. Minä käyn kaupassa sitten omien lasteni kanssa klo 17 jälkeen. Lenkille harvoin pääsen salista puhumattakaan. Mutta ei voi sanoa muuta kuin, että itsehän olen urani valinnut.[/QUOTE]

Jep, elämä on täynnä valintoja. Se ei kuulu hoitajalle pätkääkään, mitä vanhemmat tekevät sillä aikaa kun lapsi on hoidossa. Melko suurella todennäköisyydellä vanhemmat itse tuntevat perheensä parhaiten ja toimivat sen mukaan kuin perheelle parasta on, myös hoitoaikojen suhteen. Lapsen vanhempien tehtävä ei ole minimoida perhepäivähoitajan tai päiväkodin työntekijän työaikoja, vaan toimia lastensa edun mukaisesti.

 

[QUOTE="pph";30792739]Minä hoitelen teidän lapsia 17 asti, että ehditte varmasti hoitaa itseänne ja käydä kaupassa. Minä käyn kaupassa sitten omien lasteni kanssa klo 17 jälkeen. Lenkille harvoin pääsen salista puhumattakaan. Mutta ei voi sanoa muuta kuin, että itsehän olen urani valinnut.[/QUOTE]

Niin, uravalinta. Ja ainakin kaikilla tuntemillani pph:lla on sitten myös aika lailla arkivapaita noista pitkistä työpäivistä johtuen.

 

Aika järkevää rinnastaa tupakanpoltto ja liikunta? Molemmathan parantavat tehokkaasti vanhemman terveyttä ja hyvinvointia, eikös? Jos joku perustelee tupakanpolttoaan sillä, että jaksaa olla parempi vanhempi, niin se ei tarkoita, etteikö liikunta ihan oikeasti auttaisi jaksamaan. Hyväkuntoinen ihminen on tutkitusti terveempi ja paremminvoiva kuin huonokuntoinen. Hyväkuntoinen ihminen voi paremmin myös mieleltään, säännöllisesti liikkuvilla on mm. vähemmän masennusta kuin huonokuntoisilla. Säännöllisesti liikkuva antaa myös terveen elämän esimerkin lapsilleen, hyvin usein liikuntatavatkin periytyvät kotoa. Itselläni on selkä sellaisessa kunnossa, että ilman säännöllistä liikuntaa selkävaivat palaavat hyvin pian. Olisinko parempi äiti lääkehuuruissa ja niin, että hädin tuskin kykenisin hoitamaan edes tavalliset arkiaskareet selkävaivojen takia? Jatkuvat kivut ja selkävaivainen elämä myös tekee ihmisen ärtyisäksi, ehkä se auttaisi olemaan parempi äiti?

Jos (ja kun) teen työni tehokkaammin käymällä keskellä päivää lenkillä, niin miten tuo lenkki on lapseltani pois? Yrittäjän työ kun ei lopu silloin kun töitä on tehty 8 tuntia, vaan töitä on se määrä mitä on ja ne on vaan tehtävä, tuntimääristä riippumatta. Jos yrittäjä saa työt tehokkaammin tehtyä, niihin menee vähemmän aikaa ja jää enemmän aikaa olla lapsen kanssa. Voisin tietysti väkipakolla istua koko päivän nenä kiinni koneessa, vain koska hyvä äiti ei käy keskellä päivää lenkillä lapsen ollessa tarhassa. Mutta ajatustyötä tehdessä aivoja ei voi pakottaa toimimaan paremmin, nopeammin tai luovemmin. Jos pakottautuu vain istumaan koneella koko päivän, osa päivästä menee väkisinkin vain turhaan ruudun tuijotteluun, ilman että siitä syntyy minkäänlaista tulosta. Voi olla että tulosta tulee aamupäivällä, mutta koko iltapäivän pää lyö tyhjää ja iltapäivän töiden lopputulos on puhdas nolla. Mutta tulipahan äidin oltua hyvä äiti ja tehtyä vain ja ainoastaan töitä kun lapsi oli hoidossa! Tauko virkistää ja pää jaksaa toimia taas täysillä. Itse asiassa usein saan parhaat ideat lenkillä ollessani, tunnin lenkki keskellä päivää voi helposti viedä töitä monen tunnin edestä eteenpäin. Lapsen hoitoaika siis ennemminkin lyhenee kuin pitkittyy näiden päiväliikuntojen ansiosta. Ja vähintäänkin tehokas, aikaansaava päivä vähentää sitä työtä, joka jää tehtäväksi lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Jos vanhempi ehtii nukkumaan kunnolla, on hän taatusti parempi vanhempi kuin töidensä kanssa öitä valvonut, univelkainen vanhempi.

Kun liikunta on hoidettu keskellä päivää, jää koko ilta aikaa olla yhdessä perheen kanssa. Jos sekä minä että mieheni käymme hoitamassa kuntoamme illalla, ei koko perheen yhteistä aikaa jää iltoihin käytännössä juuri lainkaan. Lasta tällainen harmittaa taatusti enemmän kuin se, että liikunnat on osittain hoidettu jo päiväsaikaan ja voidaan olla illalla kaikki yhdessä. Lapsemme myös viihtyy päiväkodissa, lähtee sinne mielellään eikä useinkaan haluaisi lähteä vielä pois jos haetaan aikaisemmin kotiin.


Jep, elämä on täynnä valintoja. Se ei kuulu hoitajalle pätkääkään, mitä vanhemmat tekevät sillä aikaa kun lapsi on hoidossa. Melko suurella todennäköisyydellä vanhemmat itse tuntevat perheensä parhaiten ja toimivat sen mukaan kuin perheelle parasta on, myös hoitoaikojen suhteen. Lapsen vanhempien tehtävä ei ole minimoida perhepäivähoitajan tai päiväkodin työntekijän työaikoja, vaan toimia lastensa edun mukaisesti.

Mä en rinnastanu tupakanpolttoo liikuntaan, tosin arvasin että näin se haluttiin väkisinkin ymmärtää. Kyse ei ole siitä, mikä on vanhemmasta kivaa, vaan siitä, mikä on lapsen edun mukaista. Sillä "jaksan olla parempi äiti" -mölinällä puolustellaan millon mitäkin, kun puolustelija itsekin oikeesti tietää, että tää on se vakioselitys kun haluaa tehdä jotain lapsen edun kustannuksella. Kuten sanoin, joissaki talouksissa oikeesti voi olla niin että kyse on myös lapsen edusta, mutta hyvin usein kyse on siitä että vanhempi vaan haluaa tehdä niinkun itse tahtoo, lapsi tyytyköön osaansa.

Kyseenalaistan sun mielipiteen myös siksi, että eikö lapset voi olla kotona isän kanssa sillävälin kun käyt illalla lenkillä? Tai etkö pysty keksimään mitään liikuntaa mihin lapset voi osallistua? Etenkin siis jos pienet lapset on muutenki pitkän päivän päiväkodissa ja päivä vaan pitenee siksi että sä haluut mennä vielä lenkillekin. Vaikka päiväkodissa viihtyykin, niin se on verrattavissa aikuisen työntekoon.

Nimeen omaan, kyse on valinnoista: valitseeko pitää lasta tarpeettomasti päivähoidossa vai ei.

 

Mutta kuten sanoin, jos todella työntekoon menee liikunnan takia vähemmän aikaa niin sillonhan hoitopäivä ei teidän tapauksessa pitene. Monella näin ei ole, ja sitä kritisoin. Harrastetaan vielä töiden päälle, ja lapsi odottaa koko sen ajan päiväkodissa.

 

Juuuu, kyllä minäkin uskon että jaksaisin olla "parempi" äiti, jos viettäisin vaan muutaman valitun tunnin päivässä lapsieni kanssa, ja joku olisi heidät jo valmiiksi leikittänyt, laulattanut ja peuhuttanut pihalla. Ruuat olisin ehtinyt tehdä valmiiksi, jumpata, siivota ja rentoutua.
Juuu, kyllähän siinä vaikka päällään seisoo lasten iloks ja lohdutukseks sen hetken kun ovat kotona ennen nukkumaan menoa.
Hei mut kiva sulle. Kuullostaa siltä että olet saanut elämän järjestettyä kivasti. Kyllä minä tolla systeemillä yrittäisin vielä muutamaa lasta lisääkin.
T:ihan tavallinen äiti vaan

 

Ja jos nyt joku ei vieläkään mun pointtiani kyenny ymmärtämään, niin olen kuullu sen saman "näin jaksan olla parempi vanhempi" -selityksen tarpeettoman pitkien hoitopäivien ja tupakanpolton lisäks esimerkiks semmosissa yhteyksissä, kun varsin pieni vauva on lykätty viikoks hoitoon kun iskä ja äiti on halunnu lähtee ilman kiljuvaa kakaraa viikoks ulkomaille tai vanhemmat ei viitsi nähdä sitä vaivaa että pakastepizzan sijaan ruokkis lastaan terveellisemmin ja näkis sen vaivan että laittais ruokaa.

 

Et sä oikeasti ole Yrittäjä isolla yyllä, vaan ns. "elämäntapayrittäjä". Yrittäjä pyrkii mahdollisimman tuottavaan lopputulokseen ja ne ei taatusti tee kolmituntisia työpäiviä, vain koska "silläkin tulee riittävästi toimeen". Jos olisit Yrittäjä ja MYYJÄ, niin kolmen tunnin "tuotannon" jälkeen alat myydä. Otat luurin kauniiseen käteen ja bookkaat. Mutta me tiedetään molemmat ettei sinusta ole siihen, sillä se menee liiaksi epämukavuusalueellesi. Siksi olet elämäntapayrittäjä, etkä menestyjä.

 

Minulla ja muilla tuntemillani yrittäjillä ei ole mitään parin tunnin työaikaa vaan töitä tehdään enemmän kuin palkolliset. Taidat olla joku sukkien kutoja, joka juuri pärjää ja tekee miellumin omia juttuja. Jos monena päivänä viikossa asioit kelassa ja muissa laitoksissa niin sekin jo vähän kertoo. Lapsille tuo on tosi pitkä päivä, ethän itsekkään tuollaista jostain syystä tee.
Mielestäni ajankäytön tehostaminen on kanssa täysin puutteellinen. Yhtenä päivänä kolme tuntiamtöitä jolloin jää neljä tuntia aikaa kelassa pyörimiseen ja kauppaan. Lapset voisi olla muina päivinä lyhyemmän ajan hoidossa.

Itse en ole tehnyt lapsian siihen että joku muu heidät kasvattaa. Tuntemani yrittäjät ovat mielummin pitäneet lapset kotona ja vaikka palkanneet sinne apulainsen joka käy kaupassa ja lasten kanssa leikkipaikoissa. Tai avoimissa päiväkodeissa yms.

Samat ajatukset minulla.

Ja klo 14 jälkeen päiväkodeissa ei ole lapselle enää mitään oikeasti kehittävää eikä virkistävää. Paitsi tietysti välipala, mutta voisipa olla että oman rauhallisen pöydän ääressä maistuisi paremmin. Ja virkistyväthän lapset sitten, kun rankan ulospukemisen (kaksi hoitajaa/jopa 20 lasta) jälkeen viimein on päästy ulos. Tosin omat lapseni nauttivat järjettömän paljon ulkoiluistaan, kun ei tarvinnut olla inhottavassa melussa.

Jos meillä olisikin vielä toimiva päivähoitojärjestelmä, niin mikäs siinä sitten, jos vanhemmat mieluummin hoitavat itseään kuin lapsiaan. MUTTA KUN EI OLE.

 

Jokainen vanhempi, joka tilanteen salliessa hakee lapsensa aikaisemmin hoidosta, tekee palveluksen lapselleen ja ainakin päivähoitojärjestelmälle, joka kituu erityisesti iltapäivisin hoitajien puutteessa. Loppupäivät päiväkodeissa rauhoittuisivat niiltä, jotka siellä pakon edessä joutuvat olemaan tappiin asti. Hoitajat jaksaisivat paremmin, eivätkä joutuisi tekemään ylitöitä. Usein on oltu jo vajaamiehityksellä koko päivä, niin voitte uskoa, että ei oikein koe ihanaksi asiaksi sitä, että vielä välipalankin jälkeen jää iso liuta lapsia hoitoon, vaikkei tarvitsisi. Kavereiden kanssa riehumista ei pidä niin arvokkaaksi laskea, etteikö sitä kierrettä voisi joskus katkaista, vaikka lapsi valittaa.

Mutta hoitajathan ovat vain inhottavia kun näistä asioista suoraan puhuvat.

 

Millaisia vanhempia täällä oikein pyörii, kun ovat mukelonsa laittaneet päiväkoteihin/hoitoon, joka on joku kauhukartano mistä lapsi pitää pelastaa? Siis vitsi, mut oikeasti jos mä en olisi tyytyväinen (tyytyväiset lapset) hoitopaikkaan niin paikka vaihtoon....

 

Juuuu, kyllä minäkin uskon että jaksaisin olla "parempi" äiti, jos viettäisin vaan muutaman valitun tunnin päivässä lapsieni kanssa, ja joku olisi heidät jo valmiiksi leikittänyt, laulattanut ja peuhuttanut pihalla. Ruuat olisin ehtinyt tehdä valmiiksi, jumpata, siivota ja rentoutua.
Juuu, kyllähän siinä vaikka päällään seisoo lasten iloks ja lohdutukseks sen hetken kun ovat kotona ennen nukkumaan menoa.
Hei mut kiva sulle. Kuullostaa siltä että olet saanut elämän järjestettyä kivasti. Kyllä minä tolla systeemillä yrittäisin vielä muutamaa lasta lisääkin.
T:ihan tavallinen äiti vaan

Melko lailla vedit nyt kurvit suoriksi. Ihan tavallinen äiti koen minäkin olevani, antavani aikaa tosin lapsille paljon enemmän kuin suurin osa vanhemmista. Todellisuus on se, että tarvitsemme sen kokopäiväpaikan hoidossa, työtilanteet kun muuttuvat melko pikaisestikin välillä, ja hoitajat tietävät varsin hyvin perheemme tilanteen. Olisin alkujaan lapsille sopinut joka viikolle 1-2 vakituista vapaata, mutta ryhmän lastentarhanopettaja oli sitä mieltä, että lapsille on ryhmäytymisen kannalta parempi jos ovat vähän enemmän paikalla.

 

Et sä oikeasti ole Yrittäjä isolla yyllä, vaan ns. "elämäntapayrittäjä". Yrittäjä pyrkii mahdollisimman tuottavaan lopputulokseen ja ne ei taatusti tee kolmituntisia työpäiviä, vain koska "silläkin tulee riittävästi toimeen". Jos olisit Yrittäjä ja MYYJÄ, niin kolmen tunnin "tuotannon" jälkeen alat myydä. Otat luurin kauniiseen käteen ja bookkaat. Mutta me tiedetään molemmat ettei sinusta ole siihen, sillä se menee liiaksi epämukavuusalueellesi. Siksi olet elämäntapayrittäjä, etkä menestyjä.

Niin varmasti olenkin elämäntapayrittäjä, ja hoidan hommani niin hyvin, että hiukan pienemmällä työllä pystyn hoitamaan osuuteni perheen elatuksesta. Miksi minun pitäisi kartuttaa omaisuuttani perheen ja itseni kustannuksella? Menestystäni olet sinä ehkä väärä ihminen arvioimaan Kaikkea hyvää sinulle <3

 

Ennen lapset olivat missä sattuu hoidossa ja usein kesälomat vietettiin (kuukausia!) mummoloissa, tätilöissä.. Nykyään on unohdettu se.

Nimenomaan. Tästä harvoin puhutaan. Ihannoidaan vaan vanhan ajan kiinteitä ydinperheitä...

 

Millaisia vanhempia täällä oikein pyörii, kun ovat mukelonsa laittaneet päiväkoteihin/hoitoon, joka on joku kauhukartano mistä lapsi pitää pelastaa? Siis vitsi, mut oikeasti jos mä en olisi tyytyväinen (tyytyväiset lapset) hoitopaikkaan niin paikka vaihtoon....

Samaa olen tässä ihmetellyt. Ehkä meillä on vain käynyt sietämättömän hyvä tuuri lastemme päiväkotien suhteen Meillä lapset viihtyvät päiväkodissa, hoitajat ovat mukavia, innokkaita, tekevät lasten kanssa kaikkea kivaa ja kommunikoivat meidän vanhempien kanssa hyvässä yhteishengessä. Päiväkodissa on aina rauhallista, lapset eivät kilju tai tappele, jokainen saa tarvitsemaansa apua ja huomiota. Töistämme ja tilanteestamme on aina puhuttu avoimesti ja hoitajat ovat mielestäni hyvinkin rehellisesti keskustelleet kanssamme siitä mikä on lapsille parasta.

 

[QUOTE="emppu";30790482]Usein täältä saa lukea kuinka ei olisi missään nimessä sallittua käydä esim. kaupassa työpäivän jälkeen kun lapset vielä ovat päiväkodissa.
Itse olen yrittäjä, ja usein päivän työt tulee tehtyä 3-5 tunnissa ja sitten on aikaa tehdä kaikkea muutakin. Joskus päivät on pidempiä ja jatkan töitä lasten mentyä nukkumaan ja välillä esim. lastenohjelmien aikaan. Joka viikko ehdin käydä lenkillä, salilla, tehdä koko viikon ruokaostokset jne. ihan yksinäni. Kaikki vaateostokset yms. teen myös silloin kun lapset ovat päiväkodissa.
Aika usein otetaan kyllä ylimääräisiä vapaapäiviä lapsille, mutta pääosin hoitopäivinä lapset ovat koko päivän päiväkodissa (9-16). Olenko hirviöäiti joka ei välitä lapsistaan, vai sallitaanko tämä? [/QUOTE]

Oli sun lapset on päiväkodissa 8h + matkat ja sit illalla katselevat telkkaria?
Itse kans teen joskus lyhyempää päivää, mutta en vietä loppuaikaa kaupassa, vaan nautin itselleni tärkeistä ihmisistä.

Miksi et halua viettää arkea lasten kanssa? Miten lapsi oppii käymään kaupassa, jos ne aina hoidetaan ilman lapsia? Eikö voi leikkeillä lasten kanssa?

Mulle lapset ovat osa elämää, enkä koe että pitää tehdä asioita omassa rauhassa.

 

[QUOTE="Hmh";30793145]Nimenomaan. Tästä harvoin puhutaan. Ihannoidaan vaan vanhan ajan kiinteitä ydinperheitä...[/QUOTE]

Itseasiassa mä ihannoin, ettei ennenvanhaan asuttu ydinperheessä. Mulle ainakin mummo on osa meidän perhettä.

 

[QUOTE="Hömelö";30792929]Mä en rinnastanu tupakanpolttoo liikuntaan, tosin arvasin että näin se haluttiin väkisinkin ymmärtää. Kyse ei ole siitä, mikä on vanhemmasta kivaa, vaan siitä, mikä on lapsen edun mukaista. Sillä "jaksan olla parempi äiti" -mölinällä puolustellaan millon mitäkin, kun puolustelija itsekin oikeesti tietää, että tää on se vakioselitys kun haluaa tehdä jotain lapsen edun kustannuksella. Kuten sanoin, joissaki talouksissa oikeesti voi olla niin että kyse on myös lapsen edusta, mutta hyvin usein kyse on siitä että vanhempi vaan haluaa tehdä niinkun itse tahtoo, lapsi tyytyköön osaansa.

Kyseenalaistan sun mielipiteen myös siksi, että eikö lapset voi olla kotona isän kanssa sillävälin kun käyt illalla lenkillä? Tai etkö pysty keksimään mitään liikuntaa mihin lapset voi osallistua? Etenkin siis jos pienet lapset on muutenki pitkän päivän päiväkodissa ja päivä vaan pitenee siksi että sä haluut mennä vielä lenkillekin. Vaikka päiväkodissa viihtyykin, niin se on verrattavissa aikuisen työntekoon.

Nimeen omaan, kyse on valinnoista: valitseeko pitää lasta tarpeettomasti päivähoidossa vai ei.[/QUOTE]

Niin, onko se oikeasti lapsen edun mukaista, että vanhempi tinkii kaikista omista menoistaan, jotta lapsi saa olla mahdollisimman paljon kotona? Vai olisiko lapsen edun mukaista, että vanhempi harrastaa sen verran, että pysyy itse terveenä ja iloisena? Harrastaa kuitenkin "vain" sen verran, että aikaa jää reilusti myös lapsille. Olen nähnyt _paljon_ niitä äitejä, jotka "menetettyään" 10-15 vuotta intensiiviselle lapsenhoidolle ovat täysin loppu, ilottomia, 30 kiloa ylipainoisia, terveys niin ja näin ja itsetunto palasina. No, kotona on oltu, mutta onko kaikki ne vuodet oltu 100 % läsnä aidosti, vai vain fyysisesti läsnä? Onko ilmapiiri ollut pääsääntöisesti mukava, rento ja iloinen, onko touhuttu yhdessä, vai onko vain oltu ja hoidettu pakolliset jutut ja facebookkailtu hiekkalaatikon reunalla lapsen touhutessa omiaan? Elämä ei ole niin mustavalkoista, että lapsen etu mitattaisiin sillä, kuinka paljon kotonaolotunteja kertyy. Suurin osa ihmisistä tarvitsee jonkin verran omaa aikaa voidakseen hyvin. Jos vanhempi ei voi hyvin ilman pientä määrää omaa aikaa ja sitä omaa aikaa saa käyttämällä lapsen päiväkotiaikaa, niin silloin päiväkotiaika on käytetty hyvin, ei tarpeettomasti. Ja veikkaan, että aika harvalla lapsella jokainen päiväkotipäivä joka päivä pitenee vanhempien harrastusten takia. Jos lapset ulkoilevat tunnin kauemmin pari kertaa viikossa, niin tuskin se tuottaa suurta katastrofia ainakaan niille lapsille, jotka siellä päiväkodin pihassa oikein mielellään ulkoilevat.

Ja toki, lapsi voivat olla illalla kotona isän kanssa sillä aikaa kun käyn liikkumassa (ja muutaman kerran viikossa näin toki onkin). Mutta harrastamalla keskellä päivää ehdin viettämään lapsen kanssa enemmän aikaa, kuten jo kerroin. Ja samoin muuten tekee myös mieheni, käy salilla keskellä muutaman kerran viikossa ollessaan jo muutenkin kaupungilla. Siinä säästää mukavasti ajoaikaa tunnin verran (ts. tunti enemmän lapselle) kun ei ensin tarvitse tulla kotiin ja sitten uudestaan keskustaan.

2-vuotiaan lapsen kanssa ne liikunta-aktiviteetit, joita voi tehdä yhdessä ja jotka oikeasti kehittävät vanhemman kuntoa, ovat hyvin vähissä. Käydään kyllä monta kertaa viikossa lapsen kanssa yhdessä vaunulenkeillä ja viikottain myös uimahallissa yhdessä, mutta kävellen ei vanhemman kunto kasva ja uimahallissa aika menee lapsen vahtimiseen, ei siinä pysty omaa kuntoaan hoitamaan. Juoksulenkit, rullaluistelu tai hiihto eivät onnistu lapsen kanssa. Salille voi lapsen ottaa mukaan lapsiparkkiin leikkimään, mutta ei siinä kuitenkaan tule yhteistä aikaa. Leikkipuistossa ollessa voin välillä tehdä lihaskuntoliikkeitä, mutta ei sekään onnistuu riittävällä intensiteetillä ollakseen riittävän tehokasta ainoaksi lihaskuntoliikunnaksi. Liikuntaa kuitenkin tarvitaan terveenä ja hyvinvoivana pysymiseen, siitä ei pääse mihinkään.

 

[QUOTE="nainen";30793156]Oli sun lapset on päiväkodissa 8h + matkat ja sit illalla katselevat telkkaria?
Itse kans teen joskus lyhyempää päivää, mutta en vietä loppuaikaa kaupassa, vaan nautin itselleni tärkeistä ihmisistä.

Miksi et halua viettää arkea lasten kanssa? Miten lapsi oppii käymään kaupassa, jos ne aina hoidetaan ilman lapsia? Eikö voi leikkeillä lasten kanssa?

Mulle lapset ovat osa elämää, enkä koe että pitää tehdä asioita omassa rauhassa.[/QUOTE]

Luetun ymmärtäminen ilmeisen heikkoa? Kuten kerroin, lapset ovat päiväkodissa pääosin 7 tuntia niinä päivinä kun siellä ovat. Ylimääräisiä vapaapäiviä on melko paljon (vaihtelee työtilanteen mukaan). Joskus katsovat myös lastenohjelmia, eivät aina, mielestäni ei missään lukenut lasten viettävän telkkarin ääressä iltojaan.
Miksi ja miten lasten kanssa lenkkeillään "oikeasti". Ulkoilen lasten kanssa paljonkin, mutta kerran-pari viikossa ½-1 tuntia haluan juosta ihan itsekseni pitääkseni kuntoani yllä.
En pidä itse kaupassa käynnissä, siksi hoidan sen suunnitelmallisesti kerran viikossa, ja ostan todellakin kaikki mitä sen viikon aikana tarvitaan. Kun pystyn sen tekemään ilman lapsia, miksi raahaisin heitä mukaan, kun heitä ei vähempää voisi se kiinnostaa?

Ai niin, päiväkotimatka kestää kävellen 5 minuuttia, usein tosin kauniilla ilmalla teemme metsän kautta vähän pidemmän matkan. Joskus teen eväät mukaan, ja jäämme pidemmäksi aikaa retkeilemään

 

Kyllä. Näin kirjoitin, näin tarkoitin. Meille lapsen etu on olla perheen mukana mahdollisimman paljon. Kyllä me kavereiden kanssa olemista tuemme jne. Mutta päiväkodissa oloksi riittää pakolliset. Lapset on vähintään toisen vanhemman kanssa, isovanhempiensa kanssa tai joskus serkkujensa kanssa. Ei me lapsia hoitoon viedä jos lähdetään naapuriin kylään, vai mitä ihmettä tuo oli tarkoittavinaan?

Ei meidän lapset ole kylkeen liimattuja vaikka emme heitä päivähoidossa pidäkään kun pakolliset.

Oma lapseni olisi kyllä mieluummin eskarissa puoli tuntia pitempään kuin lähtisi eskarin jälkeen ja kesken leikkien kauppaan. Ja ymmärrän häntä - eihän se kaupassa käynti mitään kivaa puuhaa olekaan.

 

[QUOTE="vierailee";30792210]Mä en oikein käsitä että miksi sitä omaa aikaa tarvii kaiken aikaa silloin kun lapset pieniä? No eipä muiden ratkaisut mulle kuulu,mutta meillä kyllä käydään lasten kanssa kaupassa ja he nauttivat siitä. Kai ne on jotain friikkejä kun eivät huuda ja jiokse ympäri kauppaa vaan mielellään toimivat apulaisina[/QUOTE]

No, kaikkiin paikkoihin ei oikein voi ottaa lapsia, kuten kuntosalille, elokuviin (ja tarkoitan aikuisten elokuvia) tai jos haluaa mennä uimahalliin (ainakaan itse en jättäisi uimataidotonta taaperoa vahtimatta, ja itselle taas uiminen tarkoittaa oikeasti uimista eikä vain lasten altaassa käsipohjaa). Tuossa vain muutama esimerkki. Nuo ovat ihan normaalia elämää, jota eletään myös pikkulapsiperheessä.

Ja ei munkaan lapset huuda ja juoksentele kaupoissa, mutta kyllä he mieluummin leikkivät kuin kiertelevät marketissa. Kaupassa ollessa kyllä voivat toki "toimia apulaisina", mutta en sanoisi kaupassa käynnin olevan heillekään mikään nautinnon aihe.

 

Millaisia vanhempia täällä oikein pyörii, kun ovat mukelonsa laittaneet päiväkoteihin/hoitoon, joka on joku kauhukartano mistä lapsi pitää pelastaa? Siis vitsi, mut oikeasti jos mä en olisi tyytyväinen (tyytyväiset lapset) hoitopaikkaan niin paikka vaihtoon....

Kyllä se mekkala jo pelkästään on päiväkodeissa melkonen, että ihan jo pelkästään sen rauhattomuuden takia en sois yhenkään muksun säännöllisesti viettävän kovin pitkiä päiviä päiväkodissa ihan vaan siks että vanhempi haluaa tehä jotain muuta kuin hakee lapsen hoidosta. Kovin pienet lapset saadaan just ja just puettuu, syötettyy, nukutettua ja vaihdettua vaipat. Ei siinä rauhallisesta oleilusta turvallisen aikuisen läheisyydessä ole tietookaan. Ei henkilökunta sitä voi vanhemmille suoraan sanoa, että tämmöstä tämä nyt vaan on, hyvää työpäivää. Ja mitä pienemmästä lapsesta kyse, sitä enemmän se tarvitsee vanhempiaan, ei hälinää, vilskettä ja vaihtuvia aikuisia. Että siinäpä sitte vanhempi viivyttelee vielä hakemista että itse pääsee rentoutumaan välillä.