Minusta koko keskustelu on outo.
Mies käy omissa harrastuksissaan 2-4 kertaa viikossa eikä tahdo niistä luopua ja lisäksi hänellä on lapsia joiden arkeen osallistuu ja hän pitää lapsia luonaan sovitut illat/vkonloput. Onhan siis ihan selvä, että luppoaikaa tuohon ei juuri jää.
Itselleni tuollainen suhde ei kävisi. Tahdon viettää paljon aikaa yhdessä, enkä vaan nähdä silloin tällöin. Ja tämä asiahan pitää keskustella miehen kanssa, että tahtooko samaa ja onko siksi valmis luopumaan omista menoistaan (lasten kanssa vietettyä aikaa pidän kohtuullisena) vai ei. Ja oletko sinä valmis luopumaan yhteisestä ajasta vai et.
Ja jos ei yhtään toiveet kohtaa ja kompromisseja ei löydy, niin enpä tuohon tilanteeseen jäisi.
Mutta erikoista, miten ongelman syynä nähdään miehen ex ja uusioperhe, eikö ongelmana ole miehen valitsema tärkeysjärjestys?
Toki oma aika on aina kivaa, mutta minun arvomaailmassani perheessä jossa on yhteensä viisi lasta ja tilanne tuollainen, ei kumpikaan vanhemmista kyllä käy 2-4 kertaa viikossa omissa harrastuksissa. Vanhemmat on ne, jotka sen lapsenteko valinnan ja uusioperheessä asumis valinnan ovat tehneet, ja heidän siitä pitää myös maksaa hinta, eikä lasten?