mitä mieltä olette ikäerosta - mies 22, nainen 34?

[QUOTE="höps";27182510]Kyllä nyt tuntuu monia yököttävän, mutta 22v nainen ja 34v mies olisi palstalaistenkin mielestä taas ihan normaali asetelma.[/QUOTE]

no en mä ainakaan olis 22-vuotiaana kattellu noin vanhaa äijää niin kun nyt en haluaisi kakaran kanssa parisuhteeseen.
20 ja 30 vuotiaan välissä on monesti aika iso ero kehityksellisesti ja elämänkokemuksen kannalta. mä itse ainakin olen aika tavalla eri ihminen kun olin 10 vuotta sitten

 

[QUOTE="vieras";27182509]kolmekymppinenhän ei oo vanha, mutta tottahan on että jos ikäeroa on reippaasti; 15-20v niin nuorempi tuskin on omaa vanhuuttaan ottanut huomioon. pian saa kumppaniaan hoitaa kun lastaan ja leskeksi jääminen liian nuorena on hyvin todennäköistä[/QUOTE]

No jos kerran kyse olisi kestävästä suhteesta, kun vanhempi olisi 50, nuorempi vasta 38. Kyllä sen ikäeron siinä huomaa. Ja kun toinen on 70 toinen 58.. Vanhempi dementoitunut ja hoito nuoremman niskassa.

 

Ei se ikä vaikuta vaan muut asiat.

 

Sanoisin, että ei se rakkaus kai katso ikää...
Itse en olisi ollut valmis ottamaan noin paljon nuorempaa miestä.

Ensimmäisenä tuli mieleen, että homma voi toimia, mutta anopin kanssa voi tulla ongelmia Anoppi saattaa suojella poikaansa, joka on vasta lentänyt pesästä.

 

Mutta eikös useimmiten nainen elä pidempään kuin mies. :xmas:

 

Mikäs siinä jos synkkaa, henk.koht. en sievästi sanottuna varsinaisesti liputa ikäerojen puolesta, mutta jos molemmat osapuolet ovat aikuisia niin heidän asiansa.
Enempi mua ilettää vanha mies ja nuori tyttö-asetelma kuin noin päin.

Kyllä mä tiedän useitakin parikymppisiä poikia, jotka haluaisivat mieluiten vähän vanhemman naisen (ei kuitenkaan mitään 10 vuoden ikäeroja ).
Parikymppiset tytöt on useimmiten vielä niin lapsellisia tuuliviirejä, ettei kaikki miehet jaksa sellaisia.
Tosin on parikymppiset pojatkin usein lapsellisia, kai se kuuluu siihen ikään.

 

No jos kerran kyse olisi kestävästä suhteesta, kun vanhempi olisi 50, nuorempi vasta 38. Kyllä sen ikäeron siinä huomaa. Ja kun toinen on 70 toinen 58.. Vanhempi dementoitunut ja hoito nuoremman niskassa.

Tuossa jälkimmäisessä kauhuskenaariossasi 12 vuoden ikäero ei tunnu enää missään. (Ja kyllä 60-kymppisetkin saattavat jo olla pahasti dementoituneita.)

 

[QUOTE="vieras";27182588]Tuossa jälkimmäisessä kauhuskenaariossasi 12 vuoden ikäero ei tunnu enää missään. (Ja kyllä 60-kymppisetkin saattavat jo olla pahasti dementoituneita.)[/QUOTE]

Kyllä 58 ja 70-vuotiaan kunnoissa luulisi nyt olevan huomattava ero, onhan 58 vuotias vielä pitkään työikäinenkin. Sitäpaitsi, kuka haluaa kymmeniksi vuosiksi tuollaisen vanhan riippakiven kaulaansa? Mahdollisesti lapsettomaksikin jäänyt, jolle niitä nuorena halua, sillä vanhan naisen kello tikittää.

 

Ihan normaalia,
kun eihän se rakkaus katso ikää ja numeroita. Henkistä samanikäisyyttä kylläkin.
Mä itse etsin IHMISTÄ, ikään, ammattiin tai varallisuuteen katsomatta.
Enkä tämänkään suhteen alkuaikoina ajatellut että "voi ei, 30 vuoden päästä mun mies on 60 kun itse vasta 45".
Koska voisihan samanikäinen mieskin jäädä 2 vuoden päästä esim. auton alle ja olisin leski.
Tai saatan itse sairastua jo 35v. parantumattomasti ja vanhmepi mieheni joutuisi minusta huolehtimaan loppuelämän.

Oma isänäitini on 78, elää omakotitalossa, ei sairasta juurikaan, hoitaa kodin sekä puutarhan ja harrastaa paljon (käsityökerho, sauvakävely, uinti).
On liikkuvainen ja eläväinen, sosiaalinenkin.
Äidinäiti sitten taas sairastui 62v. dementiaan jäätyään pois työelämästä,
on nyt 65v. ja pysyvästi laitoshoidossa. 72 vuotias pappani asuu yksin heidän yhteisessä talossa.

 

Kyllä 58 ja 70-vuotiaan kunnoissa luulisi nyt olevan huomattava ero, onhan 58 vuotias vielä pitkään työikäinenkin. Sitäpaitsi, kuka haluaa kymmeniksi vuosiksi tuollaisen vanhan riippakiven kaulaansa? Mahdollisesti lapsettomaksikin jäänyt, jolle niitä nuorena halua, sillä vanhan naisen kello tikittää.

Hyvissä liitoissa toisiaan rakastavat puolisot eivät koe toisiaan riippakiviksi.
Se voi tuntua ehkä oudolle jonkun "hyötynäkökohtaisesti leikkisitoutuneen" mielestä, mutta on silti monelle ihmiselle täyttä totta.

 

Kyllä 58 ja 70-vuotiaan kunnoissa luulisi nyt olevan huomattava ero, onhan 58 vuotias vielä pitkään työikäinenkin. Sitäpaitsi, kuka haluaa kymmeniksi vuosiksi tuollaisen vanhan riippakiven kaulaansa? Mahdollisesti lapsettomaksikin jäänyt, jolle niitä nuorena halua, sillä vanhan naisen kello tikittää.

Luulisi ja luulisi. Luulo ei ole tiedon väärti. Keskimäärin naiset ovat pitkäikäisempiä kuin miehet. Jos tosin keskiarvoihinkaan ei ole syytä liikaa takertua. Aika moni 58-vuotias on työkyvyttömyyseläkkeellä, toisaalta "normaali" eläkeikä on nykyisin melkein 70-vuotta.

 

No jos kerran kyse olisi kestävästä suhteesta, kun vanhempi olisi 50, nuorempi vasta 38. Kyllä sen ikäeron siinä huomaa. Ja kun toinen on 70 toinen 58.. Vanhempi dementoitunut ja hoito nuoremman niskassa.

Ei 7-kymppinen nykyaikana ole vanha. Monet seiskakybäset on todella nuorekkaita ja aktiivisia. Itse pidän varsinaisina vanhuksina vasta 8-kymppisiä ja siitä vanhempia.