Mitä mieltä olet synnytysten keskittämisestä?

Jo yli 10 000 Kaksplus.fi-saitin kävijää vastustaa pienten synnytyssairaaloiden sulkemista (katso etusivun nosto). Synnytyksiä on keskitetty jo 1990-luvulta lähtien, ja sosiaali- ja terveysministeriö on siunannut toimintaohjelmassaan keskitysten jatkumisen. Perusteena on se, että pienissä synnytyssairaaloissa ei ole saatavissa lastenlääkäripalveluita ympärivuorokautisesti. Linjaus perustuu Lääkärilehdessä olleeseen artikkeliin; synnyttäjiä ja kätilöitä ei ole asiassa kuultu. Synnytysmatkat pitenevät ja ruuhka isoissa sairaaloissa pahenee.

Kätilöliitto vastustaa sairaaloiden keskittämistä, ja liiton pj Terhi Virtanen on kertonut, että Norjassa on kätilövetoisia synnytysyksikköjä, joissa syntyy joitakin kymmeniä vauvoja vuodessa, eikä kuolleisuus niissä ole yhtään suurempi kuin muuallakaan. Suomessa ambulanssisynnytykset ovat jo lisääntyneet keskittämisten myötä, ja ne lisääntynevät yhä, jos keskittämisestä ei luovuta. Mitä mieltä olet sairaaloiden karsimisesta?

Saga Wiklund
editoiva toimittaja, Kaksplus

 

Olen synnyttänyt esikoiseni ns. pienellä synnärillä, sittemmin jo lakkautetulla. Itse synnytys meni hyvin, mutta vauvalla todettiin parin tunnin iässä poikkeavuutta sydämessä, ja silloin lähdettiin ambulanssilla kohti keskussairaalaa ja parempia laitteita ja asiantuntevampia lääkäreitä. Kokemus oli sen verran rankka, että olen ilolla synnyttänyt nuoremmat lapseni keskussairaalassa. On ollut turvallista tietää, että apu - lähes kaikkiin tilanteisiin - on tässä talossa. En suin surminkaan haluaisi synnyttää paikassa, jossa ei ole valmiutta hätäsektioon tai joutua kätilön suorittamaan hätäsektioon.
Suomalainen nainen käy synnyttämässä keskimäärin sen kaksi-kolme kertaa elämässään. Onko se nyt NIIN suuri vaiva ajaa hieman kauemmaksi, jos sillä taataan vauvalle paremmat selviytymisen mahdollisuudet elämän alkumetreillä? Se "huono tuuri" voi sattua juuri omalle kohdalle. Missä on se adressi, joka tukee synnytysten keskittämisiä? Minä laitan nimeni siihen!

 

Onko se nyt NIIN suuri vaiva ajaa hieman kauemmaksi, jos sillä taataan vauvalle paremmat selviytymisen mahdollisuudet elämän alkumetreillä?

Ei se ole aina vaiva se kynnyskysymys, vaan aika.

Keskimmäistä synnyttäessä kätilöopistolle oli vartin matka.
Kerettiin.
Jos oltaisiin asuttu täällä missä nyt, sinne kättärille olisi ollut kolmen vartin matka, ja vauva olisi syntynyt viimeistään viimeisissä liikennevaloissa.

Kolmatta synnyttäessä ehdittiin tuohon aluesairaalaan. Saamani puudutus mahdollisesti vielä hidasti synnytystä.
Jos sitä sairaalaa ei olisi/siellä ei hoidettaisi synnytyksiä, olisi se matka kätilöopistolle tod.näk. ollut liian pitkä, ja vauva olisi nähnyt päivänvalon moottoritien levähdyspaikalla.

Itse ajattelen niin, että "huonompi" pienempikin siaraala on parempi, kuin oma auto, taksi tai ambulanssi.
Kyllähän nyt jo ainakin HUS:n sisällä saa itse valita, mihin menee. Voi valita sen keskussairaalan, jos siltä tuntuu.
Mä en henk.koht. uskoisi ehtiväni lähellekään, jos joskus vielä päädyn synnyttämään.

 

Se, että esim. Lapissa joutuu siirtyä asumaan lähemmäksi synnytyssairaalaa esim. hotelliin ennen laskettua aikaa odottamaan synnytyksen käynnistymistä, pitäisi saada kelakorvattavaksi.

 

En missään tapauksessa haluaisi synnyttämään liukuhihnatehtaalle ja sitä se tulee olemaan pk-seudulla jos pienet synnytysyksiköt lakkautetaan ja toiminta keskitetään pk-sairaaloihin.
Ei ihmiset kävele kypärä päässä kokoajan sen takia että VOI pudota kivi päähän tai VOI kaatua kävellessään ja lyödä päänsä ja vammautua tai kuolla.
Minne synnyttäjät ja vauvat sijoitetaan kun nyt on jo tunkua pk-seudun sairaaloissa ja sieltä kotiututetaan välillä tosi pian? Perhehuoneita ei varmanakaan mahdu kuvioon vaan synnyttäjien vuoseosastotkin ovat "keskitettyjä" useamman hengen huoneita että kaikki mahtuu.
Hyi ja hyi, mieluummin synnytän pienemmässä ja kodikkaassa sairaalassa.
Eivät ne vaarallisia ole, suurin osa synnytyksistä ovat normaaleja!
Ennalta tiedetyt ongelmatapaukset keskitetään jo keskussairaaloihin ja jos ongelmia ilmenee niin ei se keskussairaala takaa mitään sataprosenttista apua silloinkaan.

Kauempaa saapuvat oikeat hätätapaukset saattavat vaarautua, esimerkiksi jos istukka irtoaa niin lähin synnytyssairaala on määränpää, ei keskussairaala. Lapsi pitää saada leikattua ulos HETI. Puolen tunnin lisämatka ambulanssille voi jo olla kohtalokas.
Ja jos synnytykset lopetetaan pienemmästä sairaalasta niin siellä ei ole enää asiantuntemusta eikä resursseja mitään tällaisia hoitamaan vaan se lisämatka on vaan ajettava.
Tätäkö halutaan?

 

Jo nythän on Lapissa näitä ongelmia, kun lähimmälle synnärille on tuntien matka, että odottaako ensimmäisiin synnytykseen viittaaviin merkkeihin vai lähteäkö ko. paikkakunnalle odottelemaan paria viikkoa ennen la:ta esim. sukulaisiin jos se on mahdollista. Eikä tarvi puhua edes Lapista, kun näitä välimatkoja on täällä Pohjois-Pohjanmaallakin.

Omassa suvussani on sen verran vauhdikkaat synnytykset tavallisia, että jos on supistukset alkaneet, niin parin tunnin sisällä pitäis olla salissa tai lapsi syntyy autoon. Kuusamossa esim. ei enää synnytetä, ja muutama kuukausi kun oli kulunut lakkautuksesta, synnytti Taivalkoskelainen äiti ambulanssiin. T-koskelta on vajaan 2 h matka Ouluun synnärille, Kuusamosta 2,5h. Itse harkitsisin vakavasti lasten teon jättämistä jos asuisin tuolla (mieheni kotoisin koillismaalta) koska pitäisi lähteä todella hyvissä ajoin synnärille, kun itselläni ei supistukset tunnu vasta kun on tosin kyseessä ja kiire. Minun kohdallani tuo siis vähentäisi lapsilukua -monikohan muu ajattelee näin? Ehkäpä tämä on taas sitä että Suomella ei ole varaa elättää ihmisiä syrjäseuduilla, eli halutaan kaikin keinoin pakottaa ihmiset keskittymään isompiin asutuskeskuksiin...

 

Itse kävin synnyttämässä tälläisessä pienemmässä sairaalassa. Sinnekin on matkaa 55km. Jouduin olemaan sairaalassa 6 vuorokautta ja mies kävi minua ja vauvaa katsomassa päivittäin ja kun synnytys ei vesien menon jälkeen edistynyt, niin mies kävi kotona nukkumassa ja tuli yöllä takaisin. Elikkä mieheni ajoi sillä viikolla lähes 800 kilometriä sairaalassaoloni takia. Jos tämä sairaala lakkautetaan, niin matkaa seuraavaan sairaalaan tulee lähes 100km. ja sitten kun supistukset alkoivat niin synnytys eteni hyvin nopeasti, jos olisin kauempana ollut niin mies tuskin olisi ehtinyt mukaan synnytykseen.

 

Miettikää nyt oikeasti lakkautusten puoltajat sitä kumpi on turvallisempaa; synnyttää pienessä aluesairaalassa, jossa on koulutettu henkilökunta VAI autossa, jossa ei parhaimmassakaan tapauksessa ole kätilöä, saatikka synnytyslääkäriä ja pahimmassa tapauksessa ainoastaan oma mies/muu kuski, jolla ei välttämättä ole mitään hajua synnytyksestä.

 

Mä synnytin molemmat lapset pienessä Vammalan sairaalassa ja oli todella ihanaa olla siellä. Mulla oli oma huone ja koko ajan oli kätilö apuna ja muutenkin auttelemassa ja juttelemassa siellä ja synnyttäminen oli rauhallista ja kätilöillä oli hyvin aikaa keskittyä mun synnytykseen ja hyvinvointiin siellä. Mulle pelkkä ajatuskin siitä että olisin joutunut Tampereell liukuhihna Taysiin synnyttämään oli ihan kamala ja olis vieläkin jos kolmannen joskus tekisin. Samaten se kun jouduin olemaan esikon kanssa 1,5 viikkoo bilirubiiniarvojen vuoksi sairaalassa olisi ollut kamalaa olla liukuhihnasairaalassa. Vammalassa sain lapsen valopetillä viereeni huoneessa ja kun itku oli herkässä pitkän sairaalassaolon vuoksi oli aina joku paikalla halaamassa kun olo oli niin kurja. Samaten pienissä paikoissa saa kivunlievityksen nopeasti kun taas isoissa sairaaloissa toiset eivät saa ollenkaan kun lääkärit muissa hommissa ja extrana ainakin Vammalassa oli vielä synnytystapa-arvio jossa katsottiin mahtuuko vauva tulemaan ja ultrattiin vauvan vointi, sitä ei Tays tarjoa ja moni äiti selviäisi helpommalla jos toi synnytystapa-arvio tehtäs kaikille!

Muutamia viikkoja takaperin kaveri oli taysissa synnyttämässä ja osa äideistä oli lastensa kanssa KÄYTÄVILLÄ kun sairaalassa ei ollut tilaa! Synnytän siis mieluummin kotona kun menen isoon sairaalaan!

 

synnytin isossa sairaalassa,oli hyvä,koska yöaikaan synnytin ja repesin 4asteen repeämän ja kirurgi piti saada paikalle nopeesti. jos olis oltu jossain pikkusairaalassa olisin todennäköisesti saanut huonomman ompelijan repeämälle ja olis voinu jäädä pysyvää vaivaa.

mielestäni keskittäminen on ihan fiksua sen kannalta että jos synnytyksiä on sairaalassa hyvin vähän niin hätätilanteen hallinta ei ole niin rutiinia kuin isommissa paikoissa. tuntuisi turvallisemmalta synnyttää paikassa jossa on koko ajan touhu päällä.

 

synnytin isossa sairaalassa,oli hyvä,koska yöaikaan synnytin ja repesin 4asteen repeämän ja kirurgi piti saada paikalle nopeesti. jos olis oltu jossain pikkusairaalassa olisin todennäköisesti saanut huonomman ompelijan repeämälle ja olis voinu jäädä pysyvää vaivaa.

mielestäni keskittäminen on ihan fiksua sen kannalta että jos synnytyksiä on sairaalassa hyvin vähän niin hätätilanteen hallinta ei ole niin rutiinia kuin isommissa paikoissa. tuntuisi turvallisemmalta synnyttää paikassa jossa on koko ajan touhu päällä.

Ei pienemmässä sairaalassa ole sen huonommat kirurgit/ muutkaan lääkärit!
Se on vaan tuurista kiinni millainen ammattitaito esim "ompelijalla" sattuu olemaan. Isossa yliopistosairaalassa voi yhtä lailla saada nuoren untuvikkolääkärin tai kalkkeutuneen fossiilin.
Sama lääkäri voi muuten tulla vastaan useammassakin paikassa. Kuopuksen kotiutustarkastuksen pienemmässä sairaalassa tehnyt lääkäri työskentelee myös keskussairaalassa. Hän on myös joskus ollut sijaistamassa asuinpaikkakuntamme terveyskeskuksessa.

 

Onko se nyt NIIN suuri vaiva ajaa hieman kauemmaksi, jos sillä taataan vauvalle paremmat selviytymisen mahdollisuudet elämän alkumetreillä?

Olisikin hieman kauemmaksi, mutta esim. meillä on nyt kun Ivalosta on lakkautettu synnytysosasto, 460km sairaalaan. Ennen matka oli "vain" 170km. Enpä tuota 6-8 tunnin ajomatkaa sanoisi ajamista hieman kauemmaksi.

On totta, että sairaalassa on paremmat valmiudet hoitaa jos vauvalla on ongelmia mutta kyllä minä ainakin mielelläni synnyttäisin ensin jossain pikkupaikassa josta lähdettäisiin vauhdilla vauvan kanssa jatkamaan matkaa kuin se että kärvistelisin ambulanssissa joka kaahaa tuhatta ja sataa lumimyrskyssä ja sitten synnyttäisin tuolla jossain tienposkessa...

Itselläni lapsi syntyi 10pvää ennen laskettua aikaa. Onnekseni lähdin matkaan heti lääkärin kehoituksesta. Rovaniemellä olin keskiyöllä ja aamulla kuudelta menin synnärille ja sille tielle lähdin.

Ja tuo yöpymisen korvaaminen synnytystä odottaessa pitäisi ehdottomasti tulla voimaan heti. On käsittämätöntä että kela kumoaa lääkärin tekemän arvion siitä, onko sairaalan lähelle majoittuminen tarpeellista vai ei ja tekee kielteisen korvauspäätöksen.

Eli en kannata synnytysten keskittämistä.

 

itse olen synnyttänyt toisen lapseni kotona. ja olen edelleen vastaan näiden synnytyssairaaloiden karsimista
perusteluihin voisin sanoa...
ambulanssi henkilökunnalla (ainakaan minun tapauksessa) ei ollut riittävää valmiutta (tosin tapauksessani olisi ensin menty aluesairaalaan jonka jälkeen mahdollisesti jatkettu synnytyssairaalaan)
traumat jäivät minulle todella suuret kun en kerennät "ammatti" henkilöiden huomaan tässä synnytyksessä eikä minulle tarjottu minkäänlaista myöhempää apuakaan synnytyksen läpikäynnissä.
nämä aluesairaaloiden kätilöt ovat ammattitaidolla kumminkin saaneet syntymään lapsia vaikka heillä ei ole sitä tiettyä "pistemäärää" joka nykysin vaadittaisiin synnytyksiin.


itse henk.koht haluaisin mieluummin synnyttää siinä lähimmässä sairaalassa kuin matkustaa sinne 100km päähän... ja ihan sen takia kun synnytykset ovat olleet liika nopeita.

 

itse olen synnyttänyt seitsemän lastani pienessä sairaalassa johon meillä on matkaa 40km ja jos olisin joutunut menemään suurempaan sairaalaan johon on 70km niin en olisi kerennyt kuin kahdella ensimmäisellä kerralla.
olen aina saanut ammattitaitoista hoitoa ja apua joka tilanteessa. En todellakaan haluaisi mennä suurempaan sairaalaan liukuhihnalle. Esim Kokkolassa ja vaasassa ei tunnu kätilöillä olevan aikaa olla salissa mukana vaan vanhemmat saavat olla omin voimin mahdollisimman pitkään. Kätilöllä on kuitenki rauhoittava vaikutus myös avautumisvaiheessa. PIENET SAIRAALAT KUNNIAAN ja inhimmillisyys kunniaan.

 

Valinnanvaraa kun on, on asiat ihan hyvin. En kannata keskittämistä. Olen itse synnyttänyt sekä isossa (Taysissa), että pienessä (Vammalassa). Ison etu oli siinä, että lääkäri oli koko ajan paikalla ja sain puudutukset heti jopa viikonloppuyönä. Pienessä jouduin puudutusta odottamaan elämäni tuskallisimman tunnin. Mutta muun henkilökunnan tavoitettavuudessa ja kuormituksessa olikin sitten valovuosien ero: Taysissa oli koko ajan sellainen olo kun tuli jotain kysyttävää tai hoidettavaa hoitajien ja kätilöiden kanssa, että "anteeksi kun nyt minäkin teitä vaivaan, koitan tästä pian kyllä häipyä" ja jopa ensisynnyttäjänä kun olin, minulta kysyttiin heti ensimmäisenä päivänä, milloin olin ajatellut lähteä kotiin! Henkilökunnasta oli koko ajan vajausta, ei se vaikuttanut heidän herttaisuuteensa, mutta näki, että kiireistä oli.

Vammalassa taas osuin ruuhka-aikaan, mutta hoitajat säilyttivät huumorintajunsa ja silti ehtivät paremmin hoitaa ja välittää. Ja ruoka! Pienen sairaalan oman keittiön ruoka! Veti vertoja ravintolaillallisille. Taysin mauton keskuskeittiöpöperö oli yleensä kylmää kun sen itse laahusti käytävältä hakemaan. Vammalassa sai höyryävän kuuman maukkaan ruuan aina tarjottuna sängyn viereen.

Jos miehet synnyttäisivät, tätä keskustelua ei käytäisi. En ole perehtynyt asiaan, mutta eikös vaan liene taas niin, että miehet ovat naisten asemaa taas huonontamassa kun eivät tästä asiasta mitään tajua.

Sitäpaitsi eihän pienten synnytysyksikköjen olemassaolo poista suurempiakaan yksiköitä, eli siis ne, jotka haluavat synnyttää yliopistollisissa sairaaloissa riskien pelossa niin sen kun menevät sinne. Ei synnyttävää naista mistään sairaalasta ulos heitetä. Mutta ei niitä pieniä yksiköitä sen takia kannata lakkauttaa, että pari naista pelkää (jotkut aiheellisesti totta kai) synnytyksen vaarantumista ja lapsen terveyden puolesta. Ei keskittämisillä pitäisi pakottaa kaikkia suuriin yksiköihin. Valinnanvapaus kun säilyisi siis, silloin kaikki voisivat olla tyytyväisiä (paitsi ne suurten yksiköiden tehokkuutta ja tunnekylmyyttä ja henkilökunnan loppuunajamista ihannoivat miehet).

 

On varmasti mukava synnyttää lähellä kotia ja kodinomaisissa oloissa pienessä sairaalassa. Lähes kaikki synnytykset menevätkin ongelmitta kätilöiden hoitaessa ammattitaitoisesti normaalit synnytykset.

Tosiasia kuitenkin on että myös täysin terve synnyttäjä voi joutua hengenvaaraan raskauden aikana ja suurin vaara on synnytyksen yhteydessä. Riskit ovat äidin kannalta kaikista suurimmat hätäkeisarileikkauksen yhteydessä. Tavallisimmat kuolinsyyt ovat keuhkoembolia, massiivi verenvuoto ja raskauskouritus (eklampsia). Anestesiakomplikatioista aiheutuvia kuolemia on noin viisi prosenttia äitikuolemista eli noin 1-2 kertaa vuosikymmenessä.

On päivänselvää että pienissä synnytyssairaaloissa ei voida hoitaa asianmukaisesti hätätilanteita kuten massiivia verenvuotoa tai sikiön ahdinkotilannetta kun sairaalassa ei ole päivystysleikkaustiimiä mukaan lukien gynekologi ja nukutuslääkäri. Myöskään kaikkia verituotteita ei ole tarpeeksi saatavilla tarpeeksi nopealla aikataululla. Kun hätäsektio tehdään yliopistosairaalassa päätöksestä lapsen syntymiseen noin kahdeksan minuutin kuluessa niin se ei mitenkään onnistu aluesairaalassa kun leikkaustiimin jäsenet tulevat kotoa. Äitikuoleman riski on siis pieni mutta toteutuessaan katastrofi koko perheelle.

 

Ehdottomasti keskittämisiä vastaan! Lappilaisten synnyttäjien jutut on aivan karmaisevaa kuultavaa..
Kenen etua säästötoimilla ajatellaan, ei ainakaan synnyttäjien? Nyt jo pitäisi lappilaisille äideille valtion pussista kustantaa oleskelu synnytyssairaalapaikkakunnalla, jos kotoa on matkaa yli 150km. Matkat samoin.

Se on kuitenkin marginaalista, että synnytyksessä jotain menee pieleen. Ja kun jotain menee pieleen, on täysin mahdollista että homma kusee pikkusairaalassa samalla tavoin kuin yliopistosairaalassa. Tekijöitä on niin monta.

 

On varmasti mukava synnyttää lähellä kotia ja kodinomaisissa oloissa pienessä sairaalassa. Lähes kaikki synnytykset menevätkin ongelmitta kätilöiden hoitaessa ammattitaitoisesti normaalit synnytykset.

Tosiasia kuitenkin on että myös täysin terve synnyttäjä voi joutua hengenvaaraan raskauden aikana ja suurin vaara on synnytyksen yhteydessä. Riskit ovat äidin kannalta kaikista suurimmat hätäkeisarileikkauksen yhteydessä. Tavallisimmat kuolinsyyt ovat keuhkoembolia, massiivi verenvuoto ja raskauskouritus (eklampsia). Anestesiakomplikatioista aiheutuvia kuolemia on noin viisi prosenttia äitikuolemista eli noin 1-2 kertaa vuosikymmenessä.

On päivänselvää että pienissä synnytyssairaaloissa ei voida hoitaa asianmukaisesti hätätilanteita kuten massiivia verenvuotoa tai sikiön ahdinkotilannetta kun sairaalassa ei ole päivystysleikkaustiimiä mukaan lukien gynekologi ja nukutuslääkäri. Myöskään kaikkia verituotteita ei ole tarpeeksi saatavilla tarpeeksi nopealla aikataululla. Kun hätäsektio tehdään yliopistosairaalassa päätöksestä lapsen syntymiseen noin kahdeksan minuutin kuluessa niin se ei mitenkään onnistu aluesairaalassa kun leikkaustiimin jäsenet tulevat kotoa. Äitikuoleman riski on siis pieni mutta toteutuessaan katastrofi koko perheelle.

Nämä mainitsemasi valmiudet, joita pienissä sairaaloissa mielestäsi ei ole.. Löytyvätkö samat valmiudet tavallisesta henkilöautosta/ambulanssista?? Oikeasti, siellä pienessäkin sairaalassa on TURVALLISEMPI synnyttää kuin autossa.

 

Keskittämistä vastaan. Pitää olla turvallinen välimatka sairaalaan ettei riskeerata äidin ja lapsen henkeä.

Itse olen synnyttänyt keskussairaalassa molemmat koska se onkin lähin sairaala. Pienistä ei ole kokemusta.

 

On varmasti mukava synnyttää lähellä kotia ja kodinomaisissa oloissa pienessä sairaalassa. Lähes kaikki synnytykset menevätkin ongelmitta kätilöiden hoitaessa ammattitaitoisesti normaalit synnytykset.

Tosiasia kuitenkin on että myös täysin terve synnyttäjä voi joutua hengenvaaraan raskauden aikana ja suurin vaara on synnytyksen yhteydessä. Riskit ovat äidin kannalta kaikista suurimmat hätäkeisarileikkauksen yhteydessä. Tavallisimmat kuolinsyyt ovat keuhkoembolia, massiivi verenvuoto ja raskauskouritus (eklampsia). Anestesiakomplikatioista aiheutuvia kuolemia on noin viisi prosenttia äitikuolemista eli noin 1-2 kertaa vuosikymmenessä.

On päivänselvää että pienissä synnytyssairaaloissa ei voida hoitaa asianmukaisesti hätätilanteita kuten massiivia verenvuotoa tai sikiön ahdinkotilannetta kun sairaalassa ei ole päivystysleikkaustiimiä mukaan lukien gynekologi ja nukutuslääkäri. Myöskään kaikkia verituotteita ei ole tarpeeksi saatavilla tarpeeksi nopealla aikataululla. Kun hätäsektio tehdään yliopistosairaalassa päätöksestä lapsen syntymiseen noin kahdeksan minuutin kuluessa niin se ei mitenkään onnistu aluesairaalassa kun leikkaustiimin jäsenet tulevat kotoa. Äitikuoleman riski on siis pieni mutta toteutuessaan katastrofi koko perheelle.

Jos ajatellaan näin niin pieniä sairaaloita ei pitäisi olla ollenkaan. Kaikki rutiinileikkauksetkin pitäisi hoitaa keskussairaaloissa sillä luomen poistossakin voi tulla komplikaatioita.
On silti järjetöntä keskittää kaikki yhdeksi sumpuksi joka kohtelee kaikkia kuin sairaita, liukuhihnatoiminnalla äkkiä pois alta että uusille on tilaa, sen perusteella että erittäin harvinaiset tapahtumat saisivat ehkä mahdollisesti kenties tehokkaampaa ja nopeampaa apua.
Ja mitä tapahtuukaan jos suureen ja alueensa ainoaan synnytyslaitokseen tulee jokin vaikeasti häädettävä, eristystä vaativa tarttuva infektiotauti???

 

Ei rutiinileikkauksia tarvitse keskittää keskussairaaloihin mutta päivystystoiminta varmasti kannattaa. Keskussairaaloissa pitäisi olla myös jatkuvasti leikkaustiimi ympäri vuorokauden jotta voidaan aloittaa kriittisesti sairaan potilaan hoito heti eikä vasta puolen tunnin kuluttua. Näitä todellisia hätätilanteita ovat nimenomaan hätäsektio, aortan repeämä, massiivi verenvuoto vaikka kolarin seurauksena tms.

Käsittääkseni useassa keskussairaalassa ei kuitenkaan ole leikkaustiimiä sairaalassa mikä kuullostaa kyllä ihmeelliseltä.