Lapsille kertominen
Mielenterveyden häiriötä ei kannata salata omalta lapselta, koska lapsi huomaa muuttuneen tilanteen ja reagoi siihen esimerkiksi pelkäämällä ja huolestumalla. Jos lapsi ei tiedä, mistä on kyse, hän usein syyttää itseään vanhempansa ongelmista. Mielenterveyden häiriöstä on hyvä kertoa lapselle omin sanoin ikä- ja kehitystaso huomioiden. Erityisen tärkeää on kertoa, miten häiriö vaikuttaa vanhemman käytökseen. Voi esimerkiksi sanoa, että äiti sairastaa masennusta ja se on vähän niin kuin unitauti, koko ajan väsyttää.
Lapselle kannattaa kertoa mielenterveyden häiriöön liittyvistä asioista itse sen sijaan, että odottaisi lapsen esittävän kysymyksiä. Lapselle on hyvä esimerkiksi selittää, millä kaikilla tavoilla mielenterveyden häiriö ilmenee, mihin asioihin se vaikuttaa ja että vanhempi saa lääkkeitä ja muuta hoitoa mielenterveyden ongelmaan. Lapselle voi sanoa, että hän voi aina myöhemminkin kysyä vanhemmalta, jos joku asia vanhemman käytöksessä askarruttaa. On olennaista, että asiasta voi tarvittaessa keskustella.
Jos kotona on ilotonta, on tärkeää että lapsella on kodin ulkopuolella ystäviä ja harrastuksia, joista saa hyvää oloa. Esimerkiksi perheenjäsenen masennus lähes väistämättä kaventaa kodin sosiaalista elämää. Lasta on hyvä muistuttaa siitä, että hänen kuuluu saada olla lapsi ja elää omaa elämäänsä vanhempansa sairaudesta huolimatta.
Kerro lapselle, miten häiriösi näkyy hänen arjessaan (vanhemman itkuisuus, väsymys, ilottomuus..)
Kerro, että lapsi ei ole mitenkään voinut vaikuttaa häiriön puhkeamiseen
Selitä, että saat häiriöön hoitoa
Muistuta, että jos lapsi haluaa kysyä häiriöstä vielä myöhemminkin, hän saa aina tehdä sen
Kerro lapselle, että hänen ei pidä alkaa huolehtia vanhemmastaan, vaan käydä harrastuksissa ja olla entiseen tapaan ystävien kanssa
Tuommoinen teksti ainakin netistä löytyy.
Ehkä sinun olisi hyvä myös saada purkaa tuntojasi vanhemmuudesta ja ajatuksiasi lasten tarpeista jonkun ammattilaisen kanssa. Onhan teillä jotain perhetyötä tms?