mitä mä teen ton eskarilaisen kanssa?

Kun se ei tottele! JOs pyytää tekemään jotain, sanoo "joojoo", mutta harvemmin se tapahtuu. on kokeiltu jäähyt sun muut, mutta ei auta. Usein saa samasta asiasta sanoa sen sata kertaa, ja kun lopulta korottaa ääntää, alkaa tuo miss hienohelma mököttämään, kun häntä aina komennetaan, ja hän on niin herkkä ettei kestä sitä.
Puhuttu on monta kertaa, että siinä on itselläkin kun tottelee, eikä silloin tarvitse komentaakaan jos kerrasta uskoo. Pyrkii myös komentelemaan, ja keksimään määräyksiä, vaikkakin hänelle se on hyödytöntä, sellaiseen ei meillä lähdetä.
Mutta kun ei niin ei.

 

mä luulin että kirjoitat mun tytöstä....

 

niin taikka meen lapsista.

 

Taidat tuntea myös meidän 6veen

Ja ei, en osaa vastata kysymykseen ku ajoittain painin itsekin saman asian kanssa.

 

Meillä kohta 6v poikaan tehoaa se että sanoo hitaasti ja rauhallisesti että jos nyt et mene tekemään tai laita jotain niin sitten minä laitan! Myös kun sanon itse surkealla äänellä että älä viitsi äitin tulee niin pahamieli hän leppyy ja menee tekemään kiltisti Mutta eskarilisethan on oikein pikku murkkuja muistan kyllä omasta tytöstäni samoja piirteitä ;-) Jaksuja!

 

Miten tuo kuulostaa niin tutulta? Meillä tosin jo 2 luokkalainen, mut tuolta eskariajoista asti ainaki ollu samaa... Sata kertaa saa sanoa, ei millään tyttö viittis esim siivota huonettaan :headwall: tana kaikkea on kokeiltu täälläki...

 

Onneksi tuo vaihe menee suht nopeasti ohi.

Meidän muksut olivat aikamoisia uneksijoita 6-7v ja ovet paukkuen mentiin omaan huoneeseen
itkemään "maailman" pahuutta.

Rauhallisesti asioista keskustelemalla päästiin useinmiten yhteisymmärrykseen.

 

tulee kyllä välillä niin voimaton olo tuon tytön kanssa.
tänäänkin kolme tuntia yritin saada keräämään leluja lattialta, ja lopputuloksena itkevä lapsi, jonka mielestä elämä on ihan kamalaa, kun häntä aina komennetaan jne...

On peruttu karkkipäiviä, peruttu kivoja juttuja, kokeiltu palkitsemista rangaistusten sijaan...

Tytön kanssa voi keskustella, ja ymmärtää kyllä mitä puhutaan ja miksi, mutta unohtaa myös turhan äkkiä.

 

meillä on kans tollanen 6v tyttö

 

Kuullostaa niin tutulta.
7v poika tekee samaa ja sit valittaa kuinka mä AINA hermostun. Siis kun olen ensin nätisti sanonut 5 kertaa asiasta ja sit hiukka korotan ääntä
Ässänä hihassa on myös itkeskely siitä ettei äiti ja isi enää tykkää hänestä.

Kyllä turhauttaa välillä niin pirusti. Mutta eiköhän tuostakin ihan ihminen kasva

 

Meillä samanlaista viisi vuotiaan kanssa. Ihan ihme kohkaamista asiasta ja tilanteesta toiseen. Tänään sain jälleen patistaa siivoamaan sotkunsa huoneestaan ja vastaukseksi tuli: Tää on ihan epistä! Miksi täällä pitää ihan aina kaikki tehdä itse?!

Siinä vaiheessa pisti hieman hymyilyttämään......

 

Ku tuttua....Ei mitään lisättävää....

 

tulee kyllä välillä niin voimaton olo tuon tytön kanssa.
tänäänkin kolme tuntia yritin saada keräämään leluja lattialta, ja lopputuloksena itkevä lapsi, jonka mielestä elämä on ihan kamalaa, kun häntä aina komennetaan jne...

On peruttu karkkipäiviä, peruttu kivoja juttuja, kokeiltu palkitsemista rangaistusten sijaan...

Tytön kanssa voi keskustella, ja ymmärtää kyllä mitä puhutaan ja miksi, mutta unohtaa myös turhan äkkiä.

Mitä sitten teitte kun hän alkoi kolmen tunnin jälkeen itkemään? Tai mitä hän teki ne kolme tuntia?

 

tulee kyllä välillä niin voimaton olo tuon tytön kanssa.
tänäänkin kolme tuntia yritin saada keräämään leluja lattialta, ja lopputuloksena itkevä lapsi, jonka mielestä elämä on ihan kamalaa, kun häntä aina komennetaan jne...

On peruttu karkkipäiviä, peruttu kivoja juttuja, kokeiltu palkitsemista rangaistusten sijaan...

Tytön kanssa voi keskustella, ja ymmärtää kyllä mitä puhutaan ja miksi, mutta unohtaa myös turhan äkkiä.

Mitä sitten teitte kun hän alkoi kolmen tunnin jälkeen itkemään? Tai mitä hän teki ne kolme tuntia?

mä yritin tehdä kotitöitä ja hoidin vauvaa.
TYttö unohtui vaan koko ajan haaveilemaan, eikä lelun lelua saanut nostettua, niin lopulta korotin ääntäni, ja sanoin, että on se kumma homma jos ei saa yksiä leluja kerättyä, vaikka kaikkeen muuhuun riittää virtaa.