Mitä kuuluu -82 syntyneille?

\

\

Olipa mukava lukea näitä. Minulla on näin: en ole peruskoulun jälkeen käynyt muuta koulua, töissä olen ollut silloin tällöin. Kärsin masennuksesta ja peloista. Minulla ei ole mitään tietoa siitä mikä minusta tulee isona. Luultavasti ei mitään. Naimisiin en ole päässyt ja raskaaksi en luultavasti voi edes tulla... että näin.'


Muistakaa arvostaa sitä mitä teillä on, kaikilla ei siihen ole koskaan mahdollisuutta.

:hug:

Ymmärrän sinua. Arvostan niin sinun kuin itsenikin elämää, siitä ei ole kyse. Olen vain hakemassa elämälleni suuntaa ja siksi tämä avautuminen... Olet varmasti itsekin ajatellut paljon, mitä elämältäsi haluat ja mitä olet siltä tähän mennessä saanut. Kait se on osa ihmisen luonnette, silleesti spekuloida. Mutta hei, sinulla ja minulla on kummallakin kuitenkin aivan ainutlaatuinen elämä ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään vielä vaikka kuinka! Onko sinulla mitään unelmia? Edes sellaista ihan pientä? Entä jos alat pyrkiä sitä kohti? Rakenna elämääsi uudenlaisia kuvioita, hylkää vanhat ennakkoluulot ja kuvittele itsesi rohkeati johonkin uuteen elämäntilanteeseen! Se voi kannustaa yrittämään vaikka mitä! Toisaalta kenenkään ei ole pakko pyrkiä mihinkään. Elämässä voi vain olla ja nauttia, antaa elämän virrata ja katsoa mihin se vie! :flower:

Voimia masennukseen ja pelkojen kestämiseen! Yritä tunnistaa elämässäsi sellaiset tekijät, jotka aiheuttavat masennusta ja pelkäämistä ja vältä niitä! Niin on paljon helpompaa!

:flower: sain ihan kyyneleet silmiin tästä, kiitos kannustuksesta. Ja ehkä minulla muutama unelma olisi... yritän mennä askeleen kerrallaan eteenpäin, mutta joskus kun näkee miten pitkälle muut samanikäiset ovat jo menneet, tuntuu että olen myöhästynyt siitä viimeisestäkin junasta. No, ehkä tämä tästä.

 

Ihan hyväähän tänne kuuluu...kait.
Mie oon naimisissa(häät 2003), 2 lasta ja vakkarityö.
25 v kriisi lyö päälle ja tulevaisuuden haaveet vähän hakoteillä!
Opiskelisin, jos olis varaa, mutta koska juuri rakensimme talon, tarvitsisi sitäkin maksella poijes... Töitäkin olen vähän eri aloilta katsellut, mutta en sitten kuitenkaan ole uskaltanut laittaa matkaan yhtään työhakemusta.

 

Iida!

Et ole myöhässä mistään! =)

 

\

Ihan hyväähän tänne kuuluu...kait.
Mie oon naimisissa(häät 2003), 2 lasta ja vakkarityö.
25 v kriisi lyö päälle ja tulevaisuuden haaveet vähän hakoteillä!
Opiskelisin, jos olis varaa, mutta koska juuri rakensimme talon, tarvitsisi sitäkin maksella poijes... Töitäkin olen vähän eri aloilta katsellut, mutta en sitten kuitenkaan ole uskaltanut laittaa matkaan yhtään työhakemusta.

Ah, niin tutun kuuloista!

 

avioliitossa 6 vuotta ja neljä ihanaa lapsukaista. :heart:

 

\

\

Ihan hyväähän tänne kuuluu...kait.
Mie oon naimisissa(häät 2003), 2 lasta ja vakkarityö.
25 v kriisi lyö päälle ja tulevaisuuden haaveet vähän hakoteillä!
Opiskelisin, jos olis varaa, mutta koska juuri rakensimme talon, tarvitsisi sitäkin maksella poijes... Töitäkin olen vähän eri aloilta katsellut, mutta en sitten kuitenkaan ole uskaltanut laittaa matkaan yhtään työhakemusta.

Ah, niin tutun kuuloista!

Tiiätkö mitä?!
Mä ajattelin ihan samaa, kun luin sun tekstiäs!

 

Avoliitossa,yksi lapsi ja toinen tulossa.Vakkari työpaikka odottamassa ja oman talon laittoa..tässäpä tämä...ystävät voisivat olla lähempänä ja mies huomaavaisempi...ammatti opiskeltu ja näillä näkymin ei koulunpenkille enää paluuta,vaikka ehkä kiinnostusta,mutta talo ja lapset rajoitaa,eipä innosta lähteä jonnekkin toisaalle sitten opintoja jatkamaan..

 

Heips!

Hyvää kuuluu tänne, unelmiakin on jo osittain saavutettu ja muutenkin tuntuu, että nyt elämä alkaisi olla mallillaan.

Sain juuri yliopistotutkinnon suoritettua, ja sitä ennen olen käynyt ammattikorkean, joten vihdoin tämä kuuden vuoden tiivis pänttääminen ja sen ohella työssäkäyminen ovat ohi. Tai siis nykyään ei enää tarvitse käydä kuin töissä, ja se helpottaa kummasti.

Avoliitossa elelen ja yksi unelma täyttyi viime syksynä, kun ostettiin omakotitalo. Sen parissa puuhaa riittääkin mukavasti, mutta enpä valita. Toinen unelma näyttäisi toteutuvan joulukuussa, kun meidän perheeseen saadaan uusi perheenjäsen. Yksi km takana, joten todella onnellinen olen nyt tästä raskaudesta.

Tällä hetkellä on vielä aika uutta tämä, että töiden jälkeen on mahdollisuus tehdä ihan, mitä itseä huvittaa, sillä vasta n. kuukausi sitten sain opinnot päätökseen. Tällöin kyllä vielä tiesi, mitä tehdään työpäivän jälkeen.. Sori tämä hehkutus, mutta tuntuu vaan tällä hetkellä niin hyvältä! Aurinkoista viikonloppua kaikille!

 

avioliitossa
2 lasta ja 2 koiraa
vuokralla asutaan
valmistumisen jälkeen en oo tehnyt kuin 6kk töitä ja sit tein lapset (tahtois töihin ku vaan sais niitä)

ikää mittarissa on 25v
vuokraa v.ituttaa maksaa että omankin vois hommata mutta tarvis sen työpaikan

kaikkeen olen tyytyväinen

:heart: :heart:

 

\

\

\

Ihan hyväähän tänne kuuluu...kait.
Mie oon naimisissa(häät 2003), 2 lasta ja vakkarityö.
25 v kriisi lyö päälle ja tulevaisuuden haaveet vähän hakoteillä!
Opiskelisin, jos olis varaa, mutta koska juuri rakensimme talon, tarvitsisi sitäkin maksella poijes... Töitäkin olen vähän eri aloilta katsellut, mutta en sitten kuitenkaan ole uskaltanut laittaa matkaan yhtään työhakemusta.

Ah, niin tutun kuuloista!

Tiiätkö mitä?!
Mä ajattelin ihan samaa, kun luin sun tekstiäs!

Pitäsköhän meidän perustaa oma kriiseilyryhmä -82 syntyneille?

No kyllähän tähän joukkoon onneksi näyttää mahtuvan sellaisiakin ikätovereita, jotka ovat sangen tyytyväisiä elämäänsä. Hienoa!

 

\

\

\

\

Ihan hyväähän tänne kuuluu...kait.
Mie oon naimisissa(häät 2003), 2 lasta ja vakkarityö.
25 v kriisi lyö päälle ja tulevaisuuden haaveet vähän hakoteillä!
Opiskelisin, jos olis varaa, mutta koska juuri rakensimme talon, tarvitsisi sitäkin maksella poijes... Töitäkin olen vähän eri aloilta katsellut, mutta en sitten kuitenkaan ole uskaltanut laittaa matkaan yhtään työhakemusta.

Ah, niin tutun kuuloista!

Tiiätkö mitä?!
Mä ajattelin ihan samaa, kun luin sun tekstiäs!

Pitäsköhän meidän perustaa oma kriiseilyryhmä -82 syntyneille?

No kyllähän tähän joukkoon onneksi näyttää mahtuvan sellaisiakin ikätovereita, jotka ovat sangen tyytyväisiä elämäänsä. Hienoa!

Sellainen vain sitten pystyyn tuonne kerhopuolelle. =)