\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.11.2006 klo 12:26 piituli kirjoitti:
Meillä on lapset passattu aika hyvin. Tytär 7-v voisi mielestäni kyllä jo opetella jotain eikä odottaa valmista.Heittelee ulkovaatteet lattialle eikä korjaa leluja leikin jälkeen mm.Mitä kotihommia voisi häneltä kohtuudella vaatia? Koulussa on kuulemma tunnollinen ja ahkera. Ikäisiään etevämpi monissa asioissa, kavereita ja harrastuksia on.
Mutta kotona heittäytyy pikkuiseksi...
- Ulkovaatteet ja kengät asianmukaisesti naulakoihin ja eteiseen järjestykseen.
- Enimmät ravat ja kurat kopistellaan vaatteista ja kengistä rappuralliin / ulos.
- Jos vaatteet on märät tms., eikä tiedä minne ne laitetaan kuivumaan, tulee kysymään, mutta mitään märkää myttyä ei jätä.
- Imuroi huoneensa kerran viikossa / samaan aikaan kun kotona muutenkin tehdään siivousta, esim. viikkosiivous.
- Pitää huoneensa järjestyksessä, tavarat paikoillaan yms. yleinen siisteys.
- Petaa vuoteensa, edes viikonloppuisin. Lapsen kädet ei "riitä" pitkien peittojen ja pussilakanoiden kanssa, tarvitsee siis apua siinä.
- Vie astiat tiskikoneeseen tai tiskialtaaseen
- Auttaa tiskikoneen tyhjennyksessä / tiskaamisessa
- Auttaa ja on mukana tietyissä pienissä kotitöissä.
-Huolehtii koulutyöstään tietenkin.
- Roskien vienti olisi muuten hyvä, mutta yleensä roskapönttöjen kannet on niin ylhäällä, ettei lapsi yletä siihen.
Tätä kaikkea ei kannata tietenkään rysäyttää kerralla, jos lapsi on tähän asti ollut täysin passattu. Aloita niistä ulkovaatteista. Kiitos ja kehu ja vielä kerran kiitos, sillä on aivan uskomaton voima.
Voit aloittaa uuden elämän juttelemalla asiasta lapsen kanssa. Ilmoitat kantasi. Vastaisuudessa meillä on uudet säännöt ja tavat jne. Ekaluokkalainen ja 7 v on jo sen verran iso ja sinä olet koulussakin niin taitava yms. eli osaat nämä ihan varmasti. yms.
Juttu on niin, että lapsen on joskus kuitenkin osattava valtavan paljon asioita, ja ne opitaan just kotoa. On parempi opetella pikkuhuljaa ja vähän kerrallaan, vanhempien tukemana ja kannustamalla ikätasoisesti, kuin että sitten aikuisena on yhtäkkiä miettimässä, että miten joku juttu tapahtuukaan, ihan arjessa siis..
Pääseehän sitä helpommalla ja nopeammin kun itse tekee eikä tarvitse ikinä riidellä mistään kun mitään ei vaaditakaan, mitään ikävää kuten omien jälkien siivoamista.
Mutta ei lapsi arvosta sitä vanhempien uhrautumista, ei muuten ollenkaan.
Mutta: "minä en täällä yksin sotke, minä en täällä yksin siivoakaan. Olen äiti, en piika, " kuten aikoinaan lapsilleni sanoin.