Mitä keinoja päiväkodissa/kerhossa rauhoittumiseen?

\

\

\

Hyvänen aika sentään, kuinka kukaan kehtaa edes ajatella, että lapsi pitäisi laittaa nurkkaan häpeämään kun on ollut villi tms. Se on lapsen nolaamista. Itsetunto kärsii, eikä lapsi itse välttämättä ymmärrä ollenkaan mistä on kysymys. Lasta voi yrittää rauhoitella esim. ottamalla syliin. Jos on koululainen kyseessä, niin vilkas oppilas voi mennä vaikka koulunkäyntiavustajan kanssa tekemään tehtäviä erilliseen tilaan. Missä ei ole taustahälyä. Kaikissa kouluissa ei tietenkään avustajia ole, mutta niissä missä on. Lapsi rauhoittuu usein ihan vaan sillä kun hänelle antaa aikaa. Tiedän kyllä, että esim. kerhoissa ja päiväkodeissa on työntekijöitä aika vähän, mutta joskus joku lapsi tarvitsee tukea enempi kuin joku toinen ja tilanne voi seuraavana päivänä olla toisinpäin. Tilanteen mukaan.

Jos lapsella on diagnosoitu esim adhd niin ainakin kouluun on mahdollista saada oma avustaja. Ainakin osaksi päivää. Avustajia on myös päiväkodeissa.

Ulkoilu on tietenkin tärkeää. En tiedä miten seurakunnankerhoissa toimitaan. Luulisi, että sielläkin ulkoillaan. Siellä voi juosta turhat energiat pois. Mutta vilkas ja energinen lapsi ei aina ole välttämättä ns. riehumisleikkien tarpeessa vaan voi tarvitakin syliä ja huolenpitoa.

Onko adhd joku uusi nykyajan sairaus? Mistä johtuu, että ennen samasta asiasta kärsiviä pidettiin vain tyhminä, mutta silti heiltä vaadittiin samanlainen käytös kuin toisiltakin? Ennenvanhaan kun kouluissa opettaja piti kurin, kaikki osasivat käyttäytyä kunnolla.

Tälläkin palstalla monikin opettaja on todennut, että saattaa mennä päiviä, jopa viikkoja, että ei ehdi rauhattomien ja tottelemattomien vuoksi ollenkaan huomioida rauhallisia ja tottelevaisia lapsia. Hekin tarvitsevat huomiota, vaikka heille on kotona teroitettu, että maailmassa on muitakin ihmisiä, ja jos kaikki riehuisivat ja mekastaisivat koulussa tai päiväkodissa, olisivat opettajat ja oppilaat aivan puhki, eikä kukaan oppisi mitään eikä voisi tehdä mitään.

Mielestäni näille jotka on kotona kasvatettu itsekkyyteen ja siihen, että aina on itsellä vain oikeuksia eikä velvollisuuksia, saa riehua ja käyttäytyä huonosti, pitäisi avata omat apukoulut, niin ne, jotka kunnioittavat opettajaa ja työrauhaa ja muita oppilaita, saisivat työrauhan.
Apukoulut takaisin !

Taitaa olla joku Hitler-kopio vauhdissa täällä, ja todella joku joka ei asioista tiedä sitten oikeasti yhtikäs mitään. Erityiskouluja ja erityisluokkia, erityispäiväkotiryhmiä on kyllä monenmuotoisia. Integoiduissa ryhmissä on ideana se, että erityishoidon tarpeessa olevat saavat myös normaalin lapsen mallin. Usein nämä sijoitukset onnistuvatkin ja homma toimii. Ns. normaalit lapset saavat laajennettua elämänkatsomustaan tutustumalla läheisesti vaikkapa kuulovammaisiin lapsiin ja kuukovammaiset saavat ns. normaalin lapsen mallin. Apukoulut ovat historiaa, ne olivat vain jättöpaikkoja kaikille joilla ei koulunkäynti sujunut. Syitä ei tutkittu sen paremmin kuin tarjottu kuntoutustakaan. Syitä levottomuuteen on monia, yksi voi olla yksinkertaisesti se, ettei lapsi osaa/kykene pysty samoihin suorituksiin kuin muut esim. askartelemaan ja siksi heittäytyy levottomaksi. Tyhmyydestä ei tällöin todellakaan ole kyse, vaan kaikki lapset vain kehittyvät kukin omaan tahtiinsa ja toiset tarvitsevat oppiakseen enemmän toistoja toisissa asioissa. Kyllä vain näköjään täällä nykymaailamassakin on noita vanhemmuuden latistajia, syyllistäjiä, jotka eivät oikeasti tiedä hölkäsen pöläystäkään asioista. Luulin, että sekin on taaksejäänyttä kun autismin syyksi katsottiin olevan autistin oma äiti. vaan väärässä taidan olla minä kun tällaiset Hitlerit täällä räyhää! On toki huonosti kasvatettuja lapsia olemassa, mutta miksi ihmeessä yleistää näinkin rankasti että kaikki vain "apukouluun". Voi voi kun on kyllä ammattitaidotonta jos ei kerhonohjaaja keksi muuta kuin askartelua lapsille, ja kuka ei osaa niin "apukouluun" vaan....Onnea sinulle vain elämääsi ja toivottavasti sinulle ei synny yhtään normaalista poikkeavaa lasta :hug:

Kyllä Hitlereita ovat äidit, jotka katsovat oikeudekseen, että 25 muun lapsen on istuttava hiljaa luokassa mitään oppimatta, kun opettaja yrittää rauhoitella muutamaa häirikköä 45 minuutin ajan. Näiden häirikköjen äidit ne hitlereitä ovat. Heidän käytöksestään lapsensa on mallia ottanut, kyllä jokainen, jolla on silmät päässä, näkee, että riehuvien lasten äidit ovat ihan järkiään riehuvia ja röyhkeitä olentoja. Myös autistit ja adhd-lapset voivat olla hiljaa, jos heidät on kotona kasvatettu. Vaikka ei askarrella osaa, niin silti voi olla hiljaa. Itse inhoan askartelua, lapseni pitää siitä, mutta ei jaksa piirtää tai värittää. Ei hän silti katso oikeudekseen häiritä muita.

 

Taitaa olla joku Hitler-kopio vauhdissa täällä, ja todella joku joka ei asioista tiedä sitten oikeasti yhtikäs mitään. Erityiskouluja ja erityisluokkia, erityispäiväkotiryhmiä on kyllä monenmuotoisia. Integoiduissa ryhmissä on ideana se, että erityishoidon tarpeessa olevat saavat myös normaalin lapsen mallin. Usein nämä sijoitukset onnistuvatkin ja homma toimii. Ns. normaalit lapset saavat laajennettua elämänkatsomustaan tutustumalla läheisesti vaikkapa kuulovammaisiin lapsiin ja kuukovammaiset saavat ns. normaalin lapsen mallin. Apukoulut ovat historiaa, ne olivat vain jättöpaikkoja kaikille joilla ei koulunkäynti sujunut. Syitä ei tutkittu sen paremmin kuin tarjottu kuntoutustakaan. Syitä levottomuuteen on monia, yksi voi olla yksinkertaisesti se, ettei lapsi osaa/kykene pysty samoihin suorituksiin kuin muut esim. askartelemaan ja siksi heittäytyy levottomaksi. Tyhmyydestä ei tällöin todellakaan ole kyse, vaan kaikki lapset vain kehittyvät kukin omaan tahtiinsa ja toiset tarvitsevat oppiakseen enemmän toistoja toisissa asioissa. Kyllä vain näköjään täällä nykymaailamassakin on noita vanhemmuuden latistajia, syyllistäjiä, jotka eivät oikeasti tiedä hölkäsen pöläystäkään asioista. Luulin, että sekin on taaksejäänyttä kun autismin syyksi katsottiin olevan autistin oma äiti. vaan väärässä taidan olla minä kun tällaiset Hitlerit täällä räyhää! On toki huonosti kasvatettuja lapsia olemassa, mutta miksi ihmeessä yleistää näinkin rankasti että kaikki vain "apukouluun". Voi voi kun on kyllä ammattitaidotonta jos ei kerhonohjaaja keksi muuta kuin askartelua lapsille, ja kuka ei osaa niin "apukouluun" vaan....Onnea sinulle vain elämääsi ja toivottavasti sinulle ei synny yhtään normaalista poikkeavaa lasta :hug:

[/quote]

Kyllä Hitlereita ovat äidit, jotka katsovat oikeudekseen, että 25 muun lapsen on istuttava hiljaa luokassa mitään oppimatta, kun opettaja yrittää rauhoitella muutamaa häirikköä 45 minuutin ajan. Näiden häirikköjen äidit ne hitlereitä ovat. Heidän käytöksestään lapsensa on mallia ottanut, kyllä jokainen, jolla on silmät päässä, näkee, että riehuvien lasten äidit ovat ihan järkiään riehuvia ja röyhkeitä olentoja. Myös autistit ja adhd-lapset voivat olla hiljaa, jos heidät on kotona kasvatettu. Vaikka ei askarrella osaa, niin silti voi olla hiljaa. Itse inhoan askartelua, lapseni pitää siitä, mutta ei jaksa piirtää tai värittää. Ei hän silti katso oikeudekseen häiritä muita.


[/quote]

Nyt kyllä puhut aivan jostain mistä et todellakaan tiedä mitään. Etsipä käsiisi esimerkiksi tietoa autismista ja laajenna vähän pääkoppasi toimintaa. Voitko todella ajatella niin, että kasvatuksessa vikaa jos näet autistin raivoavan? Toivottavasti sinulle ei ikinä synny autistista lasta, sillä voisi olla liian kova pala kun ajatusmaailma tuollainen! On toki huonosti kasvatettuja lapsia, kuten jo sanoin aiemmin, MUTTA kaikki eivät todellakaan ole huonosti kasvatettuja jos käyttäytyvät levottomasti. Kyse ei olekaan sinun kullanuppusi HALUSTA piirtää tai värittää, vaan KYVYISTÄ, joka sattuu kyllä lapseen ja tuntuu todella pahalta kun toiset osaavat niin paljon enemmän. Itsetunto saa kolhuja vuosien varrella ja varmasti saakin paljon enemmän kun sinä olet kasvattamassa niitä kullannuppuja hitlereiksi, jotka eivät erilaisuutta ymmärrä! :headwall:

 

Halojaa nyt hyvät ihmiset. Eiköhän lapsilla ole kaiken kaikkiaan päivät hieman erilaisia. Joskus riehututtaa ja joskus jaksaa keskittyä paremmin. Enemmän huolestuttaa teidän tuomitsijoiden asenne. Olin itse villi tyttölapsi ja olin usein milloin missäkin häpeämässä, eikä tosiaan jäänyt traumoja, ja ajatelkaa sentään minua raukkaa kun olin sentään tyttö. Kasvatus oli aika perinteinen tukkapöllyineen ja rajoineen ( 70-luvulla), eikä jäänyt traumoja niistäkään. Kieltämättä olin varmaan välillä häiriöksi muille, mutta sellaistahan elämä on ja varsinkin työelämä.
Älkää pitäkö liian pumpulissa lapsianne. Olkaa vain ihan rauhassa ylpeitä "kilteistä tytöistänne", mutta sallikaa myös erilaisuus älkääkä lannistako heti kättelyssä poikien hieman erilaista tarmokkuutta.
Valitettavasti tuntuu siltä, että kerhojen ohjaajat ja peruskoulujen opettajat ovat enenevässä määrin kouluttamattomia ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä siitä miten lapsia ylipäätään pitäisi motivoivasti opettaa tai ohjata.

 

\

Toki adhd on aivan oikea sairaus ja tätä sairastaville lapsille on opetus ja kerhot järjestettävä heidän edellyttämällään tavalla, MUTTA TÄMÄ EI SAA OLLA POIS NORMAALEILTA LAPSILTA! Siis erityishuomiota tarvitseville omat ryhmät, näin taataan työ- ja oppimisrauha niille, jotka ovat siihen ilman erityisopetusta kykeneväisiä.

Tähän mäkin yhdyn!

Oli riehujalla syy mikä hyvänsä, niin totuus on, että jos riehuu, niin on häirikkö ja piste. Se, miksi joku riehuu, ei ole ollenkaan sen hetken asia eikä niiden toisten lasten asia. Heille on suotava työrauha. Aikuiset miettikööt sitten ihan muulla ajalla miten tällainen tilanne saattais rauhoitettua ja perehtykööt riehunnan syihin.

Nykyään on kuitenkin niin, että esim peruskoulujen opettajat ovat nimenomaan sitä eli peruskoulun perusopettajia, he eivät ole mitään erityisopettajia eikä heidän pidäkkään olla. Tilanteesta riippuen erityislapsi voidaan laittaa normaaliin luokkaan, mutta sillä edellytyksellä ettei siitä koidu mahdotonta häiriötä normaaleille oppilaille. Näillä peruskoulujen opettajilla on ihan tarpeeksi työtä opettaessaan ylisuuria luokkia, he eivät tarvitse enää ketään riehujaa luokalle, jonka kanssa värkkäämiseen menee puolet tunnista hukkaan. Toki normaaleistakin lapsista toinen tarvii enemmän ohjausta toisessa aineessa ja toinen toisessa ja samalla sitä huomiota voi antaa, kohtuullisessa määrin, myös sille erityislapselle. Mutta ei ne erityislapset saa viedä kaikkea opettajan huomiota. Se on väärin niitä muita oppilaita kohtaan. Ja lasta kohtaan myös, sillä kyllä ne muut lapset ennen pitkää alkaa syrjiä sitä lasta, joka vie heiltä opettajan useaksi tunniksi päivässä ja mekastaa suotta kaiket tunnit.

 

[/quote]

Tähän mäkin yhdyn!

Oli riehujalla syy mikä hyvänsä, niin totuus on, että jos riehuu, niin on häirikkö ja piste. Se, miksi joku riehuu, ei ole ollenkaan sen hetken asia eikä niiden toisten lasten asia. Heille on suotava työrauha. Aikuiset miettikööt sitten ihan muulla ajalla miten tällainen tilanne saattais rauhoitettua ja perehtykööt riehunnan syihin.

Nykyään on kuitenkin niin, että esim peruskoulujen opettajat ovat nimenomaan sitä eli peruskoulun perusopettajia, he eivät ole mitään erityisopettajia eikä heidän pidäkkään olla. Tilanteesta riippuen erityislapsi voidaan laittaa normaaliin luokkaan, mutta sillä edellytyksellä ettei siitä koidu mahdotonta häiriötä normaaleille oppilaille. Näillä peruskoulujen opettajilla on ihan tarpeeksi työtä opettaessaan ylisuuria luokkia, he eivät tarvitse enää ketään riehujaa luokalle, jonka kanssa värkkäämiseen menee puolet tunnista hukkaan. Toki normaaleistakin lapsista toinen tarvii enemmän ohjausta toisessa aineessa ja toinen toisessa ja samalla sitä huomiota voi antaa, kohtuullisessa määrin, myös sille erityislapselle. Mutta ei ne erityislapset saa viedä kaikkea opettajan huomiota. Se on väärin niitä muita oppilaita kohtaan. Ja lasta kohtaan myös, sillä kyllä ne muut lapset ennen pitkää alkaa syrjiä sitä lasta, joka vie heiltä opettajan useaksi tunniksi päivässä ja mekastaa suotta kaiket tunnit.
[/quote]

Eikös kouluilla ole juuri erityislapsia -ja apua tarvitseville henk.koht.avustajat/koulunkäyntiavustajat?Asia on mielestäni vähän risririitainen:erityislapset tarvitsisivat esimerkikseen ns.normaaleja lapsia ja normaaleille lapsille on hyvä opettaa suvaitsevaisuutta ja erilaisuutta.Liian kapea-alainen maailmankatsomus on avaraa katsomusta huonomoi vaihtoehto.Toisaalta ymmärrän että erityislapset tarvitsevat enemmän ohjausta ym.ja siihen ei tavallisessa luokassa aina ole aikaa(ellei juuri ole avustajaa).Apuluokkia ei enää ole,mutta itse olen ollut avustajana erityisluokalla missä oli 8 dysfasia lasta (0-1 -luokkalaisia) ja heistä osa on nyt normaaleilla luokilla ja loppujen "kohtaloa" en tiedä.Mietin vain,että kai niitä erityisluokkia vielä kuitenkin on jäljellä?On loukkaavaa minusta kirjoittaa että lasten erityisviat johtuisivat aina vanhemmista,eiköhän ne ole osa aivoperäisiä esim.raskausajan,synnyttämisen yhteydessä tulleita tai vaikka onnettomuudessa sattuneita "vajaavaisuuksia"! Eli ts.aikuisetkin voisivat laajentaa elämänkatsomustaan,eikä katsella elämää vaaleanpunaisten lasien läpi! Eikä tarkoituksena ole sulkea "rauhattomia lapsia"omiin koppeihinsa,vaan oppimaan muiden joukkoon esim.kerhoihin.Siellä voi harjoitella istumista,käden taitoja ym.ennen kouluun menoa.Kyllä lapset ajastaan oppivat ja siihen keskittymiskykyyn vaikuttaa niin moni asia.Ja ohjaajat kyllä ovat alansa ammattilaisia,joten eiköhän heillä ole omat pelisääntönsä suuressa ryhmässä toimiessaan.Vanhemman ollessa paikalla voi äiti tai isä rauhoittaa oman lapsensa esim.syliin ottamalla tai poistumalla eri tilaan vähäksi aikaa,muta kyllä isompien lastenkin kanssa aika hyvin keskustelemalla asiat saa selvitetyksi...

 

huh huh, kuinka suvaitsemattomia "aikuisia" nykyaika onkaan joistakin tehnyt!!!!! paljon tuntuu olevan täydellisiä kasvattajia! en voi ku ihmetellen lukea tätäkin ketjua, kuinka erilaisuutta ei sallita ja kaikkien pitäis mahtua samaan muottiin ja jos ei mahdu, niin "sysätään" sit johonki pois muiden näkyvistä. enkä tarkoita sitä, etteikö noihin "erilaisiin käytöshäiriöihin" tulisi puuttua, mutta siitä huolimatta kaikille lapsille tulisi antaa samat mahdollisuudet "oppia elämistä". samat ongelmat kouluissa ja päiväkodeissa on ollut aina, mutta nykyään vanhemmat tekevät ongelmista suurempia kuin ennen.