Mitä kannattaa odottaa kun lapsi aloittaa päivähoidon? Minkälaisia "ongelmia"?

[QUOTE="xxxx";22453465]Toinen viikko oli takkuista, itkua, ei halua mennä jne.... Omat menot minimiin töiden jälkeen, valmisruokaa jne ja paljon paljon syliä :)[/QUOTE]

Juu, noin ollaan miehen kanssa sovittukin. Eli ollaan työpäivän jälkeen koko ajan muksujen kanssa ja kotityöt hoidetaan sitten yhdessä lasten ollessa nukkumassa.
 
[QUOTE="vieras";22453479]Ei pety ei,mutta mun mielestä tuntuu omituiselta pitää yllä pessimististä asennetta kun on kyse lastenhoitoonmenosta.Suosittelen pitämään ihan vaan avoimen mielen.Ei piruja kannata maalata seinille turhan päiten.[/QUOTE]

Tottakai toivon että kaikki menee hyvin mutta onhan tässä silti pieni pelko persiissä että lapset ei viihdykkään ja että pienin itkee joka aamu kun hoitoon vie.
 
oug
Sylin ja huomion tarve kasvaa lapsilla hirveesti. Meillä se ilmeni hoitopäivän jälkeisenä kiukkuamisena kaikesta. Myöskin sairasteluihin kannattaa varautua. Päiväkodissa kulkee hieman enemmän ja erilaisia pöpöjä.
 
t
Vanhemman huomiota tulevat extrasti kaipaamaan, mut ajan kanssa helpottaa. Mulle sanottiin, että kun kuukauden kestät, huomaat että tilanne on tasaantunut. Niin oli. Tsemppiä!
 
Voimia!
Hui, muistan nuo ajat kun piti kolme kuljettaa hoitoon. Nyt enää 1. Onko teilla pitkät työpäivät? Alussa ei välttämättä mitään ongelmia. Tai Sitten saattaa olla että itkua aamulla, ei halua jäädä tms. Sitten taas saattaa ikävä purkautua hakiessa että alkaa kiukutella ja ei halua lähteä pois ym.
 
Ei meil mittää ongelmii ollu.

Vähän alle 3 v meni ekasta aamusta alkaen reippaana, eikä itkenyt ainoanakaan aamuna koko pk-uransa aikana (ja reippaana meni kouluunkin tänä syksynä).

1 v 9 kk itki ihan alussa parina aamuna, ja n. puolen vuoden hoidossaolon jälkeen oli kausi jolloin tirautti aamuisin kyynelet. Reippaana hänkin aina söi, nukkui, leikki, ja vaikka jäi itkien aamulla hoitoon niin 2 min päästä leikki jo innoissaan kun kurkkasin ikkunasta :)
 
No meillä on mennyt aivan ihanasti alku, parina aamuna vähän itkua niin kauan kun äiti näkyi ikkunasta mutta sitten oli mennyt reippaasti leikkimään. Mutta kova sairastamiskierre meille iski, 4 vkossa ei ollut yhtään kokonaista viikkoa niin että oltais miehen kanssa oltu koko vko töissä. Syliä hän kaipas ekalla viikolla enemmän kuin normisti, mutta meillä sylitellään muutenkin paljon. Kaiken kaikkiaan mulla on ollut hyvä mieli lapsen sopeutuvuudesta. Sanoivat kyllä hoidossa että näkee että lapsi on saanut paljon hellyyttä ja huomiota kotona kun niin helposti meni alku ja poika luotti alusta pitäen että kyllä se äiti tai isi tulee hakemaan hänet töiden jälkeen.
 
"poikia3"
Tottakai toivon että kaikki menee hyvin mutta onhan tässä silti pieni pelko persiissä että lapset ei viihdykkään ja että pienin itkee joka aamu kun hoitoon vie.
Mä luulen, että se pienin ei ole vaikein tapaus vaan noin vähän isommat. Mulla esim. 3-vuotiaana kaikilla lapsilla on ollut vaihe, etteivät olisi halunneet päivähoitoon jäädä. Yksivuotiaan kohdalla riippuu hirmuisesti mimmoisessa kehitysvaiheessa on menossa. Mulla vain keskimmäisen kohdalla 1 v:nä hoitoon jääminen oli hankalaa. Pikkuinen ei syönyt kolmeen viikkoon hoidossa mitään, kotona ei uskaltanut nukahtaa ilman äitiä, eli nukkui sitten vieressä.

Isompien lasten kohdalla yrittäisin lukea jotain kirjoja päivähoidon aloittamisesta satuina lapsille. Monesti kannattaa jäädä myös eteiseen kuuntelemaan, kuinka se itku loppuu nopeasti sen jälkeen kun äiti on lähtenyt ovesta.

Lisäksi tietysti kannattaa odottaa sairasteluja, lapset saavat pöpöjä päiväkodista, ja niihin pöpöihin sairastuu myös itse.
 
[QUOTE="poikia3";22453582]Mä luulen, että se pienin ei ole vaikein tapaus vaan noin vähän isommat. Mulla esim. 3-vuotiaana kaikilla lapsilla on ollut vaihe, etteivät olisi halunneet päivähoitoon jäädä. Yksivuotiaan kohdalla riippuu hirmuisesti mimmoisessa kehitysvaiheessa on menossa. Mulla vain keskimmäisen kohdalla 1 v:nä hoitoon jääminen oli hankalaa. Pikkuinen ei syönyt kolmeen viikkoon hoidossa mitään, kotona ei uskaltanut nukahtaa ilman äitiä, eli nukkui sitten vieressä.

Isompien lasten kohdalla yrittäisin lukea jotain kirjoja päivähoidon aloittamisesta satuina lapsille. Monesti kannattaa jäädä myös eteiseen kuuntelemaan, kuinka se itku loppuu nopeasti sen jälkeen kun äiti on lähtenyt ovesta.

Lisäksi tietysti kannattaa odottaa sairasteluja, lapset saavat pöpöjä päiväkodista, ja niihin pöpöihin sairastuu myös itse.[/QUOTE]

Mä luulen, että se alku on vaikeinta kaikkein isoimmalle, eli äidille. :D Onneksi muilla on ollut noin hyviä kokemuksia hoidon aloittamisesta. Ehkä se meilläkin sitten sujuu ilman suurempia ongelmia. :)
 
"tia"
Itse tein töitä 7-15 kun lapset oli pieniä, ruoka kannattaa tehdä edellisenä iltana valmiiksi.
Laatikkoruokia tein aika paljon. Mies vei lapset päiväkotiin, laitoin vaatteet valmiiksi. Vuoroteltiin nukkumaanlaitossa. Jos mies oli poissa illan sai luvan tulla vasta kun lapset nukkuu. Muuten piristyivät täysin...
 
[QUOTE="tia";22453681]Itse tein töitä 7-15 kun lapset oli pieniä, ruoka kannattaa tehdä edellisenä iltana valmiiksi.
Laatikkoruokia tein aika paljon. Mies vei lapset päiväkotiin, laitoin vaatteet valmiiksi. Vuoroteltiin nukkumaanlaitossa. Jos mies oli poissa illan sai luvan tulla vasta kun lapset nukkuu. Muuten piristyivät täysin...[/QUOTE]
Meillä on molemmilla työaika juuri tuo 7-15. Toivotaan, että ensi viikolla päästään tutustumaan mahdollisimman paljon tuonne tulevaan hoitopaikkaan.
 
"heh"
Meillä pienemmällä (1,5 vuotias) ei ollut aloittaessa mitään ongelmia. Ihan parina aamuna pikkusen itkeä tirautti ja saman tien kun hävisin näkyvistä itku kuulemma loppui. 3-vuotias oli myöskin hoidossa tosi reipas mutta parina ekana viikkona sai illalla kotona hirmusia raivareita. Sen jälkeen ei mitään hämminkiä.
 
mb
Kaikista hankalin asia pitemmällä aika välillä on sairastelu. Lapsi 1,5 v ajoitti kesällä ja on todella usein kipeä. Jatkuva stressi siitä mikä sillä nyt on, ei kai taas ne korvat ja toisaalta miten hoidan omat työt. Kun pitäisi pystyä suunnittelemaan eteenpäin, mutta koskaan ei tiedä ehtiikö jollain viikolla töihin lopulta juuri lainkaan.
 
Äiti 21
Meillä meni tosi hyvin. Ekat pari viikkoa itku tuli kun äiti lähti, niin lapselle kun äidillekin, mutta sen jälkeen ei olisi lapsi enää halunnut lainkaan tulla kotiin, kun kaverit jäi hoitoon. Meillä lapsi oli 1v3kk kun aloitti hoidon. Nyt on ollut hoidossa jo 8kk ja kovasti aina odottaa että pääsee taas kavereita katsomaan :) Lisäksi lapsi on mielestäni saanut hyviä vaikutteita hoidossa. Siellä kun vanhin on jo 5v niin tuo meidän neiti on oppinut muilta lapsilta paljon.
 
Kaikista hankalin asia pitemmällä aika välillä on sairastelu. Lapsi 1,5 v ajoitti kesällä ja on todella usein kipeä. Jatkuva stressi siitä mikä sillä nyt on, ei kai taas ne korvat ja toisaalta miten hoidan omat työt. Kun pitäisi pystyä suunnittelemaan eteenpäin, mutta koskaan ei tiedä ehtiikö jollain viikolla töihin lopulta juuri lainkaan.
No meillä on onneksi niin, että jaetaan miehen kanssa aina nuo työstä poissaolot jos muksut on kipeinä. Eli ei ole pelkästään minun hommani hoitaa sairaita lapsia.
 

Yhteistyössä