Mitä ihmettä..

tekisin!
Odotan vauvaa, joka pitäis syntyä parin kuukauden päästä. Raskausaikana on menny aika vaihtelevasti, ollu paljon riitoja miehen kans. Seksihalutki olleet hukassa.. Aloin sit miehelle jutella, et kaipaisin hellyyttä, ja vaik selkähierontaa häneltä. Miehen mielestä ois tärkeempää seksi, kun sekin on ollu vähäistä.
Ehdotin sit hänelle, et kokeiltas yhtä uutta tapaa, aihe on arka nii ehkä vähän töksäyttämällä. Hän nauro mulle päin naamaa ja sano, että ethän sä mihinkään pysty, eikä kiinosta muutenkaan. Lisäks totes, et ois tyytyväinen ku pääsis minusta ja lapsista (ennestään on yks) eroon, et ei tää kuvio häntä kiinnosta.
Loukkaannuin tosi pahasti, niin mies totesi et sä saat pyytää multa anteeks, ku oot kerta huutanu mulle, ettei oo mitään anteekspyydettäövää hänellä. Kysyin, eikö ymmärrä et raskaana ollessa nainen on herkkä ja tarvisin kauniita sanoja. Miehen mukaan häneltä en tuu niitä saamaan ikinä, joko tyydyt siihen mitä hän haluaa tai lähet vetään.
Itku tuli, ja tääl mietin mitä helvettiä nyt teksin.. Antakaa neuvoja!
:'( :'( :'( :'( :'(

 

#&%£$!* mikä torvi sun miehes!

Ei tollasta tekstiä kuuntele kukaan oli raskaan tai ei!

Koita jaksaa ja anteeks kun kiihdyin.

*hengittää paperipussiin*

 

Hitto mikä paskiainen. Oikeesti, huh huh. Oisko sulla mitään paikkaa mihin sä voisit mennä lapsen kanssa vähäksi aikaa. Ottaa hetkeksi etäisyyttä siihen paskiaiseen. Ihan vaikka muutamaksi päiväksi. Jos se saisi sun miehen ymmärtämään että sä saatat oikeasti jättääkin sen. Joskus ei tiedä mitä omistaa ennen kuin sen menettää.
Mutta jos ei käytös muutu niin harkitse tarkasti haluatko tuhlata elämääsi tuollaisen kanssa. Ansaitset paljon parempaa.
*lähettää voimahalin ja myötätuntoa kasan*

 

Yritän lähtee siskolle, asuu aika lähellä ja lupas tulla hakemaan. Kiitos kumallekin, vieläkin surkee olo, mies häipy eikä ole kuulunu mitään.
:ashamed:

 

minä jäin yksin odotusaikana.
JA sain ihanan vauvelin itselleni.
täällä me nyt olemme, vuosi siitä, uuden miehen kanssa,
onnellisimpina kuin koskaan.
kukaan ei herjaa eikä alista mihinkä.

 

Voi jestas mikä kusipää sun mies!Miten jaksat kattoo tollasta?Ei se tosta muutu mihinkään kun lapsi syntyy... :/

 

\

Voi jestas mikä kusipää sun mies!Miten jaksat kattoo tollasta?Ei se tosta muutu mihinkään kun lapsi syntyy... :/

Totas noin Sepäse, ei millään pahalla, mutta kommenttisi ei varmaan tehnyt ap:lle yhtään parempaa oloa. Eiköhän se ole niin että parisuhteessa tulee joskus tilanteita jolloin toinen sanoo tosi pahasti ja käyttäytyy huonosti, eikä itsekään tiedä miksi. Ehkä siksi että se oma puoliso on ainoa jolle voi jotain pahaa sanoa. Kun me naiset täällä niin kärkkäästi sanomme "miten jaksat kattoo tollasta " niin onko tullut mieleen että onhan sitä itsekin tullut katsottua vähän samanlaista. Kun riidat sovitaan ja toivottavasti unohdetaankin usein melko nopeasti, on aikamoista sopan keittoa neuvoa toista suurinpiirtein eroamaan hädän hetkelle. Ei se niin voi olla, ystäväiseni. En halua puolustella ap:n miestä, onhan hän käyttäytynyt todella huonosti. Mutta ehkä hän ei voinut sille siinä tilanteessa mitään, ehkä hän pyytää anteeksi ja hieman viisastuu ihmisenä kun on saanut yksin miettiä asiaa. Tai ehkä näin ei koskaan käy. Mutta sitä emme minä ja sinä "Sepäse " tiedä. Joten yritetään vaan lohduttaa ja keskustella asiasta, eikä haukuta lisää.

 

\

Hän nauro mulle päin naamaa ja sano, että ethän sä mihinkään pysty, eikä kiinosta muutenkaan. Lisäks totes, et ois tyytyväinen ku pääsis minusta ja lapsista (ennestään on yks) eroon, et ei tää kuvio häntä kiinnosta.
Loukkaannuin tosi pahasti, niin mies totesi et sä saat pyytää multa anteeks, ku oot kerta huutanu mulle, ettei oo mitään anteekspyydettäövää hänellä. Kysyin, eikö ymmärrä et raskaana ollessa nainen on herkkä ja tarvisin kauniita sanoja. Miehen mukaan häneltä en tuu niitä saamaan ikinä, joko tyydyt siihen mitä hän haluaa tai lähet vetään.

Itsekin assholea miehenä aikanani sietäneenä voin sanoa että älä jää kuuntelemaan. "Mies"hän juuri ilmoittaa ettei halua eikä aio kohdella sinua paremmin, ja todenäköisesti niin ei tule käymäänkään. Tilanne vain pahenee sitä myöten kun vauvan tultua sinun arkesi käy raskaammaksi, joten varmaankin pärjäisit yksin lastesi kanssa paremmin. Jatkuva ilkeily lyttää vähänkin itsetunnon sekä elämänhalun, ja pian alat jo uskoa olevasi kamalan kohtelun arvoinen. Nyt puhun kokemuksesta, tosin silloin ei lapsia vielä ollut - mutta osaan yhdistää mielessäni vauva-arjen ja miehen julmuuden...
Älä menetä uskoasi itseesi, sinulle kuuluu paljon parempi elämä ja kohtelu. Mitään tuollaista ei kenenkään tarvi sietää. Tilanteen muuttaminen on varmasti raskasta ja vaikeaa, mutta kuitenkin itsesi ja lastesi kannalta parempi ja viisaampaa kuin jääminen ihmisen kanssa jonka asenne perheeseen ja yhteiselämään on tuollainen.
Ja jos vielä vähän maalaillaan kuvaa eteepäin: jos "miehen" käytös säilyy tuollaisena, minkälaisen miehen mallin lapsesi saavatkaan... :/
Voimia ja rohkeutta sinulle! *halaa*

ps. Mies on lainausmerkeissä siksi koska tuommoinen käytös on pellen eikä miehen käytöstä.

 

Jätät hänet vaan. Jos nyt jo tulee tuollaista tekstiä, niin mitä myöhemmin?
Maailmassa on paljon ihania miehiä eikä kekenkään tarvitse sietää tuollaista. Jos ajattelet että olisi raskasta olla yksin kahden lapsen kanssa, mieti miten paljon energiaa sinulla menee miehesi huonon energian kumoamiseen.

 

Suosittelisin taukoa. Rakkaudesta en osaa sanoa, mutta ainakaan ei pahemmin kuulosta kunnioittavalta tai sinua arvostavalta tuo kielenkäyttö miehelläsi.. Lähetän voimia, itsekin olen saanut eilen ja tänään kuulla aikamoisia "totuuksia" mieheni suusta. Onneksi lapset lähtivät kyläilemään, ja minä pois kotoa. Yleensäkin olen huomannut, että tuollainen puhetyyli vain pahenee, jos sitä jää kuuntelemaan. Parempi lähteä, ensin väliaikaisesti, ja ellei riitaa sovita ja selkeää muutosta tule, sitten lopullisesti.
Meillä riidat on toistaiseksi sovittu, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

 

Ap:n avauksesta on jo pari päivää aikaa. Mites teillä nyt menee? Oletteko pystyneet puhumaan miehen käytöksestä vai jatkuuko sama riita? Olen keittöfilosofin kanssa aika samoilla linjoilla. Tietenkään avauksesta ei voi tietää, millainen parisuhde ap:lla kokonaisuudessaan on. Eli jos miehen käytös on tuollaista jatkuvasti, niin silloin varmaan eroa tosissaan kannattaisi harkita. Mutta usein käy myös niin, että varsinkin riitatilanteissa tulee sanottua yhtä jos toistakin, mitä oikeasti ei tarkoita. Ainakin meidän suhteessa mies osaa olla riidellessä todella raivostuttava ja ilkeä samoin kuin minäkin eli ei se kumppanin arvostus silloin näy. Hienoa, jos jotkut (useimmat?) riitelevät sivistyneemmin. Minusta asioiden selvittely ja puhuminen on paras keino tuommoisissa pattitilanteissa. Ja vielä jos sen tekee siten, että molemmat tahoillaan päästävät ne pahimmat höyryt pihalle, jonka jälkeen keskustelusta voi tulla rakentavaa.

 

Mulla ei oo konetta omassa käytössä, niin en oo poikkeullu. Kiitokset kumminkin, teille rokaisevista vastauksista.
Mies ilmesty kotiin seuraavana päivänä, ei oo paljo juteltu mistään. Ei vaikuta olevan kiinnostunu, eikä muakaan nyt huvita. Aijon antaa asian olla toistaseks, miettiä vähän ja antaa hänenki miettiä oliko tosissaan vai oliko vaan typerää juttua.
Ei kyllä tunnu löytyvä paljon yhteistä. Onneks lasten kanssa oon jaksanu, en vaan jotenki välitä tosta ukosta ollenkaan. Olkoon omissa oloissaan. Vähän sekavaa juttua tulee, kun oon valvonu ja väsyny, miettiny paljon miten pärjättäs vaan lasten kans ja näin. Uskoisin et pärjäisin.
Olette tosi mukavii ihmisiä, ihan näin vieraalle jota kukaan ei ees tunne. Kiitos teille siittä.

 

Ompa sulla erinomainen mies?!! Vaatii osakseen arvostusta ja kunnoitusta miehenä, mutta toimiiko hän itse samoin sinua kohtaan? Arvostaisi sinua naisena, äitinä ja rakastettunaan?
Hemmetti näitä narsistisia aikuiseksi kasvaneita pikkupoikia!! Miehesi on teidän parisuhteessa vastuuntunnoton, kun ei piittaa hittojakaan sun hyvinvoinnista, vaikka olet raskaana. Luulisi kiinnostavan, jos oikeasti on sitoutunut yhteiseloon.
Sekä riitaan,että rakkauteen tarvitaan kaksi osapuolta.
( Vuorovaikutusta molempiin suuntiin.) Arvostus toista kohtaan lähtee siitä, että kantaa vastuuta toisen hyvinvoinnista rakastelussakin, osaa olla loukkaamatta ja väheksymättä toista, molempien tarpeet tulee tyydytettyä tavalla tai toisella.

 

\

Hitto mikä paskiainen. Oikeesti, huh huh. Oisko sulla mitään paikkaa mihin sä voisit mennä lapsen kanssa vähäksi aikaa. Ottaa hetkeksi etäisyyttä siihen paskiaiseen. Ihan vaikka muutamaksi päiväksi. Jos se saisi sun miehen ymmärtämään että sä saatat oikeasti jättääkin sen. Joskus ei tiedä mitä omistaa ennen kuin sen menettää.
Mutta jos ei käytös muutu niin harkitse tarkasti haluatko tuhlata elämääsi tuollaisen kanssa. Ansaitset paljon parempaa.
*lähettää voimahalin ja myötätuntoa kasan*

Täysin samaa mieltä.Voimia.

 

aika paska ukko!! Mutta ehkäpä se puhui hermostuspäissään vähän yli? Tietenkään tuollainen ei ole hyväksyttävää, mutta entäpäs jos annat hänelle aikaa miettiä mitä tuli tehtyä, oot vaikka pois kotoo pari päivää ja katsot sitten tuleeko anteeksi pyyntöä tms..? Saattaahan se miehenki mieli olla sekaisin kun vauva on tulossa. Tykkääkö se olla teidän vanhemman lapsen kanssa? Jos se sitten ku vauva syntyy niin rauhottuu...?! Mutta toisaalta miksi jäädä tollaiseen suhteeseen odottamaan että mielipiteet ja käyttäytyminen muuttuisi, jos ei sitten kuitenkaan mitään tapahdu...

Jos minun oma mies noin minulle sanoisi niin saisi olla varma ettei minua ja lapsia tarviiis enää nähdä, järjestäisin niin ettei saa nähdä vaikka haluis! \|O