Mitä ihmettä mun pitäis tehdä? Oon aivan henkisesti loppu :( (masentunut mies)

Eli mun mies on masentunut, myöntää sen, mutta ei suostu millään hakemaan apua. Mieluummin se huutaa lapsille, on välinpitämätön ja haluaa olla yksin.

Mä oon itse aivan henkisesti väsyksissä. En meinaa jaksaa aamulla herätä. Mies sanoo, että missään tapauksessa ei halua erota, vaikka mielessä sekin on käynyt, mutta kuulemma rakastaa mua vielä niin paljon.

Itse oon alkanut miettimään, pitäiskö asua erossa hetken vai mitä h*lvettiä mä teen??? Kun mies ei halua ulkopuolista apua ja en minä osaa keskustella ja kysellä niin, että miehen olo helpottuisi, kokeiltu on.

Sanoin, että jos et hae apua, niin meidän perhe on kohta lopussa. siihen sanoi, että niin on, ei hän jaksa välittää.

Mun käy niin lapsia sääli, itse mä pärjään kai joten kuten, mut noi lapset .

Auttakaa mua

 

varaa aika ja menkää sitten yhdessä hakemaan apua; koko perhe!

 

et voi toista pakottaa hakemaan apua jollei sitä itse halua..ikävä kyllä et ole vastuussa siinä asiassa vaan hän itse.. Voimia..

 

Kun tarvitset neuvontaa ja tukea omassa tai läheisten mielenterveyskysymyksissä tai haluat tietoa paikkakunnan hoitomahdollisuuksista, voit ottaa yhteyttä oman asuinalueesi mielenterveystoimistoon.

 

Jos toinen ei halua apua vaikka sitä on tarjottu, ei toista voi pakottaa ottamaan sitä vastaan. Sinun pitää nyt ensisijaisesti ajatella itseäsi ja lapsianne, sillä jos sinäkin nyt palat loppuun, ei lapsilla ole ketään voimissaan olevaa aikuista huolehtimassa heistä. Joten jos mies ei suostu hoitamaan itseään, on ehkä parempi jatkaa suhdetta/liittoa kahdesta asunnosta käsin.

 

varaa aika ja menkää sitten yhdessä hakemaan apua; koko perhe!

Ei mies lähde, tehnyt erittäin selväksi sen

 

varaa aika ja menkää sitten yhdessä hakemaan apua; koko perhe!

Ei mies lähde, tehnyt erittäin selväksi sen

Siis olen ap, lähetin viestin vahingossa liian äkkiä

 

varaa aika ja menkää sitten yhdessä hakemaan apua; koko perhe!

Ei mies lähde, tehnyt erittäin selväksi sen

Ei yksi ihminen saa terrorisoida koko perhettä, käy kysymässä neuvoa mielenterveystoimistosta...

 

Tilaa apua kotiin. Mielenterveyststosta tai perheneuvolasta kotikäynti.

 

hae itse omaan oloosi apua... Ole kerrankin itsekäs ja ajattele itseäsi sekä lapsiasi. Jos mies ei halua apua niin pakottamaan ei voi ruveta.

 

aviolittoterapiassa voi käydä yksinkin.
Tarvitset itse kuitenkin apua jaksamiseesi, joten kannattaa mennä keskustelemaan johonkin.
Ja kun sä käyt viikosta toiseen yksin terapiassa alkaa miestä kiinnostamaan mitä ja mistä sielä puhutte , ja saattaa lähteä mukaan =)

 

Tilaa apua kotiin. Mielenterveyststosta tai perheneuvolasta kotikäynti.

oolen samaa mieltä. tilaat kotia jonkun ammatti-ihmisen, vaikka lähimmän diakonin ja kerrot hänen kuulleen, että jos mies ei nyt hae apua, niin jätät hänet. luulis liikkuvan hoitoon. on se tana kumma kun mennään kyllä lääkäriin, jos on luita poikki, mutta ei jos mieli sairastuu. ihme touhua. kova kovaa vasten vaan.

 

samaa mieltä minäkin ,käänny mielenterveystoimiston puoleen ja kysele apua. Muista ajatella itseäsi ja lapsiasi !!!

 

Tilaa apua kotiin. Mielenterveyststosta tai perheneuvolasta kotikäynti.

oolen samaa mieltä. tilaat kotia jonkun ammatti-ihmisen, vaikka lähimmän diakonin ja kerrot hänen kuulleen, että jos mies ei nyt hae apua, niin jätät hänet. luulis liikkuvan hoitoon. on se tana kumma kun mennään kyllä lääkäriin, jos on luita poikki, mutta ei jos mieli sairastuu. ihme touhua. kova kovaa vasten vaan.

en suosittelisi.. Kiristys asiassa ei auta mitään, päinvastoin tilanne saattaa riistäytyä käsistä ja jos ihminen on masentunut sillä ei ole mitään hävittävää. Eli sinuna en tuohon kiristykseen lähtisi

 

Tottakai sinun pitää ajatella itseäsi ja lapsianne, mutta ero masentuneesta ihmisestä tuntuu silti liian radikaalilta (ainakin minusta, toki kyseessä aika henkilökohtaiset asiat). Masennus on kuitenkin sairaus, josta ei pelkällä tahdolla parane. Häpeääkö mies masennustaan vai miksi ei hae apua? Yritä selittää miehelle, että apua hakemalla omaan pahaan oloon saa helpotusta, ei kenenkään tarvitse kärsiä siitä! Selitä miehellesi kuinka paljon välität hänestä ja että olet huolissasi hänestä, mutta myös itsestäsi ja lapsienne hyvinvoinnista. Tee selväksi että olet hänen tukenaan ja hänen rinnallaan, mutta että tilanne on nyt sellainen että apua on pakko ottaa vastaan. Voisitko kuvitella että miehen sukulaiset voisivat auttaa jotenkin? VOIMIA SINULLE!

 

Jos ihmisellä on vaikkapa jalka murtunut, eikä suostu sitä hoitamaan, vaan linkuttaa ympäri taloa vihaisena ärjyen jatkuvan jalkakivun takia... *miten toimia*.

Kyllä mielenterveysongelmiin on haettava apua.

 

Kannatan myös sitä kotikäyntiä! Jos sittenkään ei onnistu keskustelut niin kannattaa keskustella niiden mielenterveysihmisten kanssa jatkosta. Ne varmasti osaa neuvoa parhaiten. Ei kannata jäädä tuleen makaamaan liian pitkäksi aikaa....

 

Miehen mielestä, kaikki jotka mielensairauksiin syövät lääkkeitä, käyvät terapiassa ym. ovat hulluja, mitä hän ei tietenkään ole. En mä voi pakottaa sitä, mutta ehkäpä mä voisin ainakin kerran käydä itse juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa ja katsoa, mitä se sanoo.

Oon sanonut monta kertaa, että näin ei voi jatkua... "joo, ei voikkaan" mutta asialle ei tee mitään. Välillä pelkään, että tekee itsellensä jotain. Lapsia ja mua tosiaan rakastaa, mutta ei se riitä. Ajattelee, että lapsienkin olisi ehkä hyvä olla ilman häntä.

Varmasti asumusero olisi väärä ratkaisu, mutta kun mä en meinaa jaksaa... oon alkanut "pakoilemaan" kun mies tulee töistä, lähden lasten kanssa pihalle, kauppaan tms. Oon itse vielä syksyyn asti hoitovapaalla ja töitä pitäisi hakea... Kuinka mäkään edes saan töitä, kun tuntuu, että kilometrien päähän loistaa mun kurjuus... silmäpussit ja laihtunut olemus, vaatteet roikkuu päällä.

Mies ei ole puhunut kenellekkään muulle, kuin mulle tunteistaan.

 

Miehen mielestä, kaikki jotka mielensairauksiin syövät lääkkeitä, käyvät terapiassa ym. ovat hulluja, mitä hän ei tietenkään ole. En mä voi pakottaa sitä, mutta ehkäpä mä voisin ainakin kerran käydä itse juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa ja katsoa, mitä se sanoo.

Oon sanonut monta kertaa, että näin ei voi jatkua... "joo, ei voikkaan" mutta asialle ei tee mitään. Välillä pelkään, että tekee itsellensä jotain. Lapsia ja mua tosiaan rakastaa, mutta ei se riitä. Ajattelee, että lapsienkin olisi ehkä hyvä olla ilman häntä.

Varmasti asumusero olisi väärä ratkaisu, mutta kun mä en meinaa jaksaa... oon alkanut "pakoilemaan" kun mies tulee töistä, lähden lasten kanssa pihalle, kauppaan tms. Oon itse vielä syksyyn asti hoitovapaalla ja töitä pitäisi hakea... Kuinka mäkään edes saan töitä, kun tuntuu, että kilometrien päähän loistaa mun kurjuus... silmäpussit ja laihtunut olemus, vaatteet roikkuu päällä.

Mies ei ole puhunut kenellekkään muulle, kuin mulle tunteistaan.

Miehelläsi on aivan turhia ennakkoluuloja...

Mielenterveyttä koettelevat monet asiat: huoli huomisesta, työttömyys tai sen uhka, työelämän jatkuvat muutokset sekä kiireet, työyhteisön ongelmat ja riitely. Vaikeissa elämäntilanteissa paha olo näkyy sekä psyykkisinä että fyysisinä oireina. Ystävyyssuhteet jäävät hoitamatta, ihminen ei jaksa huolehtia itsestään, harrastukset lopahtavat eikä mistään enää jaksa innostua.

http://www.infopankki.fi/fi-FI/mielenterveys/

 

Tiedän, että miehellä on turhia ennaluuloja, se on ärsyttävää!

Otin yhteyttä äsken s-postitse seurakunnan diakonityöntekijään ja kerroin tilanteesta. Menen yksin keskustelemaan. Katsotaan kuinka sitten käy... Pakko tässä on jotain tehdä, ennenkuin minäkin olen aivan elämänhaluton. Kuka sitten lapsista pitää huolta?

Kiitos paljon kannustavista ja ymmärtävistä kommenteista. On mieletön vaikutus sillä, että täysin tuntemattomat ihmiset ehdottavat erilaisia keinoja hankkia apua. Tuntuu, että en ole yksin, kiitos =).

 

Tilaa apua kotiin. Mielenterveyststosta tai perheneuvolasta kotikäynti.

oolen samaa mieltä. tilaat kotia jonkun ammatti-ihmisen, vaikka lähimmän diakonin ja kerrot hänen kuulleen, että jos mies ei nyt hae apua, niin jätät hänet. luulis liikkuvan hoitoon. on se tana kumma kun mennään kyllä lääkäriin, jos on luita poikki, mutta ei jos mieli sairastuu. ihme touhua. kova kovaa vasten vaan.

en suosittelisi.. Kiristys asiassa ei auta mitään, päinvastoin tilanne saattaa riistäytyä käsistä ja jos ihminen on masentunut sillä ei ole mitään hävittävää. Eli sinuna en tuohon kiristykseen lähtisi

No huh. "jos ihminen on masentunut sillä ei ole mitään hävittävää". Tätäkö muka on masennus? Kirjottaja voisi tarkastaa jostain mitä masennus on ennenkuin antaa neuvoja täällä.

 

.

 

Sinulla on lapset ja ensisijainen tarve turvata heidän elämänsä. Jos mies rähjää lapsille ja kotona on kireää niin ei siinä ole lapsilla hyvä olla. Huutaminen on väkivaltaa sekin. Masennus on sellainen suo että on tosi vaikeaa ja jos ihminen ei halua apua niin ei siinä hirveästi vaihtoehtoja ole.