Jos useampi hlö nähnyt hahmon, tuskin mielikuvituksen tuotetta..? Tällaiset jutut kiinnostaa minua, ja tiedän, että täällä on muitakin: kuolinkamppailu järvellä - Onnettomuudesta selviytyminen - Suomi24
Asuin lapsuuteni erään suuren suomalaisen kaupungin vanhan hautausmaan vieressä. Talomme oli vain muutaman metrin päässä hautausmaan kiviaidasta.
Muistan kun monesti alle kymmenen vanhana menimme naapurin lasten kanssa hautausmaalle kävelemään ja leikkimäänkin. Mitään pahoja emme siellä koskaan tehneet, vaan kunnioitimme paikkaa syvästi. Kun ensimmäisen kerran sinne menimme mustaksi maalatun koristeellisen rautaportin kautta, portilla seisoi pitkään mustaan hupulliseen kaapuun pukeutunut henkilö.
Hän ei puhunut mitään, mutta viittasi kädellään ikäänkuin tervetulotoivotuksen. Luulin häntä portinvartijaksi, joka ystävälliseti päästi meidän sisäpuolelle.
Kun menimme sinne myöhemmin toisen kerran, sama mustaan kaapuun pukeutunut henkilö oli taas hautausmaan portilla päästämässä meidät lapset sisään. Sama toistui joka kerta kun siellä vierailimme myös aikuisten ihmisten seurassa ollessamme. Teini-iässä otin kerran kaveripiirissä puheeksi tuon portinvartijan ja kaverini hämmästelivät asiaa suuresti, koska kukaan muu ei kuulemma ollut nähnyt kertaakaan tuota mustakaapua siellä.
Minua nolotti hirveästi, koska olin nähnyt hänet aivan yhtä selvästi kuin kaikki paikalla olleet kaverini ja tietysti ihmettelin miksei kukaan muu ollut häntä nähnyt. Kaapuolennon kasvot eivät koskaan näkyneet hupun sisältä, joten en osaa sanoa miltä hänen naamansa näytti. Hän oli pitkä ja hoikka, mutta en ole varma oliko hän mies vai nainen, vai ei kumpikaan. Paha hän ei kuitenkaan ollut. Oliko hän itse Kuolema, vai vain paikallisen hautausmaan vartijahenki, sitäkään en osaa sanoa, mutta viikatetta hänellä ei ollut mukana.
Lapsen mielikuvitusta hän ei kuitenkaan taatusti ollut.
Asuin lapsuuteni erään suuren suomalaisen kaupungin vanhan hautausmaan vieressä. Talomme oli vain muutaman metrin päässä hautausmaan kiviaidasta.
Muistan kun monesti alle kymmenen vanhana menimme naapurin lasten kanssa hautausmaalle kävelemään ja leikkimäänkin. Mitään pahoja emme siellä koskaan tehneet, vaan kunnioitimme paikkaa syvästi. Kun ensimmäisen kerran sinne menimme mustaksi maalatun koristeellisen rautaportin kautta, portilla seisoi pitkään mustaan hupulliseen kaapuun pukeutunut henkilö.
Hän ei puhunut mitään, mutta viittasi kädellään ikäänkuin tervetulotoivotuksen. Luulin häntä portinvartijaksi, joka ystävälliseti päästi meidän sisäpuolelle.
Kun menimme sinne myöhemmin toisen kerran, sama mustaan kaapuun pukeutunut henkilö oli taas hautausmaan portilla päästämässä meidät lapset sisään. Sama toistui joka kerta kun siellä vierailimme myös aikuisten ihmisten seurassa ollessamme. Teini-iässä otin kerran kaveripiirissä puheeksi tuon portinvartijan ja kaverini hämmästelivät asiaa suuresti, koska kukaan muu ei kuulemma ollut nähnyt kertaakaan tuota mustakaapua siellä.
Minua nolotti hirveästi, koska olin nähnyt hänet aivan yhtä selvästi kuin kaikki paikalla olleet kaverini ja tietysti ihmettelin miksei kukaan muu ollut häntä nähnyt. Kaapuolennon kasvot eivät koskaan näkyneet hupun sisältä, joten en osaa sanoa miltä hänen naamansa näytti. Hän oli pitkä ja hoikka, mutta en ole varma oliko hän mies vai nainen, vai ei kumpikaan. Paha hän ei kuitenkaan ollut. Oliko hän itse Kuolema, vai vain paikallisen hautausmaan vartijahenki, sitäkään en osaa sanoa, mutta viikatetta hänellä ei ollut mukana.
Lapsen mielikuvitusta hän ei kuitenkaan taatusti ollut.