Mitä ajattelisitte: lapsesi tarha/koulukaverin äiti pyytäisi sinua kylään?

Ollaan muutettu uudelle paikkakunnalle. En tunne ketään. Ei ole lenkkiseuraa edes. Ihan yksinäisiä ollaan. Olen muutaman kerran sattunut eskarilla samaan aikaan yhden toisen lapsen äidin kanssa.
Lapsemme leikkivät ilmeisesti eskarissa ja lapsi on sanonutkin, että olisi kiva jos vaikka X tulisi joskus meille.
Meillä on ilmeisesti aika samanlaiset hakuajat ja mietinkin, jos pyytäisin huomenna vaikka lasta ja tämän äitiä meille yhdessä? Tyyliin "kun nuo lapset tulevat niin mukavasti juttuun, niin haluaisitko sinä tulla lapsesi kanssa meille kylään? Saisi itsekin vähän juttuseuraa?"

Mun siskoni oli sitä mieltä että tuo on hiukan noloa ja toisen reviirille astumista jne..
Että tyrkytän seuraani vieraalle yms..

Mitäs mieltä muut on?

 

Musta tuo olisi kiva juttu. Itse ottaisin ihan hyvällä.

Tietysti kannattaa asetella kutsu niin että toiselle jää mahdollisuus kieltäytyä kohteliaasti. Jos syystä tai toiste ei kehtaa/halua/ehdi tulla.

 

Pyydä vaan! Tai jos et suoraan kehtaa teille, niin miten ois ensin yhdessä hoplopiin, leikkipuistoon tai mihin teillä nyt vois mennäkään.

 

Riippuisi ihan siitä, kuka se äiti olisi.

Olisin joko ilahtunut ja menisin mielelläni, tai ajattelisin että voi ny helkutti ja keksisin jonkun tekosyyn sille miksi en mene :snotty:

Mutta kysy rohkeasti vaan. Ei se ota jos ei annakaan

 

hyvä ajatus! olisin tosi ilahtunut kun joku kysyisi. menisin varmaan, jos tahtoisin. jos en tahtoisi, niin enpä kuitenkaan pahastuisi kysymisestä.

 

Noinhan sitä ihmiset toisiinsa tutustuu, ihan normalia toimintaa täälläpäin. Joidenkin kanssa synkkaa ja kaverustuu, jotkut jäävät etäisemmiksi. Tapaamalla se selviää

 

Pyydä sitä lasta leikkimään lapsesi kanssa, mamai tulee sitten jos tulee.

 

Olisin ilahtunut. Kysy pois.

 

Ehdota tuolle ädille, että heidän lapsensa voisi tulla teille leikkimään ja sanot siinä, että hän itsekin voi tulla mukaan. Siinä on vielä helppo kieltäytyä, jos ei halua tulla. Kun kerta lapsikin toivoo tuota toista lasta kylään, niin saisi hän ainakin seuraa.

 

[QUOTE="Larppa";27214995]
Mun siskoni oli sitä mieltä että tuo on hiukan noloa ja toisen reviirille astumista jne..
Että tyrkytän seuraani vieraalle yms..
[/QUOTE]

Millä tavalla hän sitten tutustuu ihmisiin? Ei millään? Ehdottamasi tapa on varsin hyvä.

 

itse muotoilisin jotenkin niin, että jos tulisitte joku kerta kylään niin lapset saisi leikkiä ja voitaisiin sitten vaikka katsella jos tulisi yksinäänkin.
kyllähän siinä silti näkee puolin ja toisin onko toisesta kaveriksi.

Itsekin jotenkin kokisin noloksi tuon itselleni juttuseuraksi kutsumisen vaikka se tyhmää onkin sitä nolona pitää ja pitäisi osata pitää sitä maailman normaaleimpana asiana. mutta silti, minkä sitä itselleen voi.

 

En mitään sen kummempaa, ihan normaalia toimintaa. Minua on pyydetty ja olen mennytkin, ja itsekin olen pyytänyt ja meille on tultu. Sillai kai sitä tutustuu uusiin ihmisiin kaikista helpoiten, jonkin yhteisen asian (tässä tapauksessa lasten) kautta.

 

No voisin kai ensin pyytää yhtä aikaa puistoon tms. Mutta kotiin kutsuminen on silti jotenkin mulle mielekkäämpää. Haluaisin todella tuttuja täältäpäin.
En tietenkään oleta, että hän tulisi tai jos tulisikin, niin hänestä tulisi sen läheisempi, mutta yritys hyvä kymmenen..

 

Pyydä ihmeessä! Itselläni on samanlainen tilanne ja olen "ylittänyt rajani" ja pyytänyt yhtä äitiä meille. Hyvin meni ja muihinkin äiteihin olen pikkuhiljaa tutustumassa. Luultavasti joku samanhenkinen kaveri tärppää ehkä 1/10 mutta pakko kokeilla tai olla yksin. Eihän niistä kaikista tarvitsekaan bestiksiä tulla

 

Näin tapasin yhden parhaimmista ystävistäni seitsemän vuotta sitten. =)

 

Kaikkea ihmiset miettivätki...
Ja en yhtään ihmettele, että suomalaiset ovat niin yksinäisiä ja sosiaalisesti estyneitä, jos nyt kokevat tarhatutunkin kahvikutsun noloksi.

Senkun pyydät vain. Itse olen pyytänyt niin tarhakavereiden äitejä kuin jopa hiekkalaatikolta tuttuja.

 

No mitenkäs sitä muuten tutustutaan jos ei vaikka juuri tuolla tavalla? Täytyyhän jonkun tehdä aloite tässäkin asiassa.
Eli siitä vaan, kivahan se olisi ja varmaan löytyy joku asiallinen keino perua jos ei kiinnosta.

 

Mä oon henkisesti niin maalainen, että en edes ite ois kahta kertaa asiaa miettiny, saati kysyny siskon tms neuvoa/mielipidettä. Jos esim puistossa on mukavan olonen äiti/isä lapsineen, menen juttelemaan ja ehdotan että nähdään toistekin puistossa ja jos viihdytään yhdessä, tarjoan toki seuraavaksi pullakahvit meillä kotona. Mulla ei jostain syystä koskaan oo ollu vaikeuksia tutustua ihmisiin. :saint:

 

Samaa minäkin kuin osa vastaajista, että ainoa keino tutustua ihmisiin on lähestyä heitä rohkeasti. Olen itse niin kova puhumaan, etten yhtään välitä missä sitä teen ja kenelle. Yksikään ei ole sitä säikähtänyt ja aina on vastaus tullut. Lisäksi ammattini on sellainen, että on ihan pakko pistää itseni peliin pellenä ja pöllönä ja jos kaiken aikaa miettisin voiko ihmisille sanoa sitä tai tätä olisin samoin tein konkurssissa.

Meillä suomalaisilla on järjettömän negatiivinen käsitys muista suomalaisista. En ole ikinä käsittänyt sitä. Suurin osa on ystävällisiä, jotka vain ujostelevat ja toivovat kuitenkin saavansa huomiota, kavereita ja ystäviä. Ne loput pönttöurmakset voi jättää omaan arvoonsa, koska heillä on eniten paha olla itsensä seurassa. Joten jos kutsusi otetaan kielteiseisti vastaan kiitä onneasi, että asia selvisi heti kuin kuluttaa elämänsä aikaa jonkun toivottaman tapauksen vehtaamiseen.

Ja mikä mukavaa uudella paikkakunnalla voi päättää muuttua ihan toiseksi kuin oli ennen. Sinä voisit päättää olla välitön, kaikkiin tutustuva ja hauska seuraihminen ;D

 

Ilman muuta pyydät! Eihän siinä mitään menetä.

 

Pyydä vaan =)

 

Siis tarkoitatko, että heidän pitäisi heti huomenna lähteä teidän matkaan, vai että huomenna otat asian puheeksi ja tulisivat sitten joskus toisella kertaa?? En ihan saanut selville kummasta kyse. Mutta siis ei nyt ehkä kannata pyytää ihan samalle päivälle, koska usein ihmisillä on jo muuta sovittuna tai loppupäivän kuviot selvillä.

 

Mä olisin ilonen jos joku pyytäis, koska ite en kuitenkaan sais suutani auki pyytääkseni.

 

Mä ajattelisin että hän on joko minuun ihastunut lesbo, murhaaja tai raiskaaja tai hänellä on päässä vikaa. Enkä lähtisi. Sanoisin vain että ei onnistu, jätä mut rauhaan. Enkä enää puhuisi hänen kanssa.

 

Voi se olisi mukavaa!

Miten tuo muka voisi olla noloa? Höpöhöpö!