Mitä ajattelisit jos näkisit nuoren äidin vauvan kanssa ja äiti sanoisi vauvalle "olisit joskus hiljaa, en jaksa tuota"?

Ajattelisin ettei kaikkia ole luotu äidiksi selvästikään ja miksi ihmeessä on pitänyt lapsi edes tehdä, tuskin on toivottu ja haluttu vaan pelkkä vahinko.

Älä höpise siinä, minä olen 35v. äiti ja viime yönä sanoin tosiaan vauvalleni, notta turpa kiinni. Ja vauvani todellakin oli toivottu, samaten toinenkin jolle ihan takuulla sanoin joskus ihan samalla tavalla.

 

Tuntisin empatiaa ja lähettäisin mielessäni äidille jaksamisia

 

Täytyy vain todeta, että kyllä te aikamoisia pyhymiksiä olette! Itse en vastaaviin ajatuksiin pystyisi. En tosiaan edes ajattelisi, että voi kun voisin tarjota väsyneelle äidille hengähdystauon tai että voi raukaa kun on niin väsynyt äiti.Sorry nyt vaan, mutta empatiaa ei löydy, jos ei julkisella paikalla osaa käyttäytyä! Jos lapsi itkee ja vaatii huomiota, se on lapsen saatava. Jos itse haluaa hengähdystauon niin jättää lapsen luotettavalle hoitajalle (esim lapsen isälle) ja käy yksin sillä kaupassa. Kyllä se isäkin osaa lasta hoitaa eikä 40min erossa vauvasta ole ketään tappanut. Äidit vain tahtovat tehdä itsensä liian korvaamattomiksi ja tärkeiksi! Meillä mies on hoitanut lapset siinä missä minäkin, herännyt yöllä hoitamaan myös. Kaupassa olen voinut käydä ihan yksin hengähtämässä lastenhoidosta. Kaikki tämä on vain järjestelykysymys, jos tahtoo niin tehdä. Tietty jos tahtoo marttyyrinsädekehän päänsä ylle niin saahan siitä lastenhoidosta ja kasvatuksesta isonkin riippakiven itselleen ja sitten voi huokailla miten vaikeaa ja rankkaa on ja miten väsynyt sitä onkaan.

Kyllä on omia lapsia, kaksoset. Ja ei, en ole ollut koskaan puhkipoikkiväsynyt, vaikka kaksosia täysimetin ekat 6kk (mies hoiti röyhtätykset ja vaipanvaihdot), olen saanut omaa aikaa, muistan tapahtumat muutenkin kuin valokuvista eikä elämä ole koskaan ollut yhtä rankkaa kaaosta.

 

Täytyy vain todeta, että kyllä te aikamoisia pyhymiksiä olette! Itse en vastaaviin ajatuksiin pystyisi. En tosiaan edes ajattelisi, että voi kun voisin tarjota väsyneelle äidille hengähdystauon tai että voi raukaa kun on niin väsynyt äiti.Sorry nyt vaan, mutta empatiaa ei löydy, jos ei julkisella paikalla osaa käyttäytyä! Jos lapsi itkee ja vaatii huomiota, se on lapsen saatava. Jos itse haluaa hengähdystauon niin jättää lapsen luotettavalle hoitajalle (esim lapsen isälle) ja käy yksin sillä kaupassa. Kyllä se isäkin osaa lasta hoitaa eikä 40min erossa vauvasta ole ketään tappanut. Äidit vain tahtovat tehdä itsensä liian korvaamattomiksi ja tärkeiksi! Meillä mies on hoitanut lapset siinä missä minäkin, herännyt yöllä hoitamaan myös. Kaupassa olen voinut käydä ihan yksin hengähtämässä lastenhoidosta. Kaikki tämä on vain järjestelykysymys, jos tahtoo niin tehdä. Tietty jos tahtoo marttyyrinsädekehän päänsä ylle niin saahan siitä lastenhoidosta ja kasvatuksesta isonkin riippakiven itselleen ja sitten voi huokailla miten vaikeaa ja rankkaa on ja miten väsynyt sitä onkaan.

Kyllä on omia lapsia, kaksoset. Ja ei, en ole ollut koskaan puhkipoikkiväsynyt, vaikka kaksosia täysimetin ekat 6kk (mies hoiti röyhtätykset ja vaipanvaihdot), olen saanut omaa aikaa, muistan tapahtumat muutenkin kuin valokuvista eikä elämä ole koskaan ollut yhtä rankkaa kaaosta.

Antakaa tälle naiselle äkkiä kruunu!

 

Täytyy vain todeta, että kyllä te aikamoisia pyhymiksiä olette! Itse en vastaaviin ajatuksiin pystyisi. En tosiaan edes ajattelisi, että voi kun voisin tarjota väsyneelle äidille hengähdystauon tai että voi raukaa kun on niin väsynyt äiti.Sorry nyt vaan, mutta empatiaa ei löydy, jos ei julkisella paikalla osaa käyttäytyä! Jos lapsi itkee ja vaatii huomiota, se on lapsen saatava. Jos itse haluaa hengähdystauon niin jättää lapsen luotettavalle hoitajalle (esim lapsen isälle) ja käy yksin sillä kaupassa. Kyllä se isäkin osaa lasta hoitaa eikä 40min erossa vauvasta ole ketään tappanut. Äidit vain tahtovat tehdä itsensä liian korvaamattomiksi ja tärkeiksi! Meillä mies on hoitanut lapset siinä missä minäkin, herännyt yöllä hoitamaan myös. Kaupassa olen voinut käydä ihan yksin hengähtämässä lastenhoidosta. Kaikki tämä on vain järjestelykysymys, jos tahtoo niin tehdä. Tietty jos tahtoo marttyyrinsädekehän päänsä ylle niin saahan siitä lastenhoidosta ja kasvatuksesta isonkin riippakiven itselleen ja sitten voi huokailla miten vaikeaa ja rankkaa on ja miten väsynyt sitä onkaan.

Kyllä on omia lapsia, kaksoset. Ja ei, en ole ollut koskaan puhkipoikkiväsynyt, vaikka kaksosia täysimetin ekat 6kk (mies hoiti röyhtätykset ja vaipanvaihdot), olen saanut omaa aikaa, muistan tapahtumat muutenkin kuin valokuvista eikä elämä ole koskaan ollut yhtä rankkaa kaaosta.

Joo, olet empatiakyvytön. Lisäksi myös ilmeisesti ns. tunnekylmä, mikä selittääkin sun jaksamisesi kaksosten kanssa.

 

Antakaa tälle naiselle äkkiä kruunu!

Ehkäpä jopa kaksi. Ja kiiltäviä

 

Täytyy vain todeta, että kyllä te aikamoisia pyhymiksiä olette! Itse en vastaaviin ajatuksiin pystyisi. En tosiaan edes ajattelisi, että voi kun voisin tarjota väsyneelle äidille hengähdystauon tai että voi raukaa kun on niin väsynyt äiti.Sorry nyt vaan, mutta empatiaa ei löydy, jos ei julkisella paikalla osaa käyttäytyä! Jos lapsi itkee ja vaatii huomiota, se on lapsen saatava. Jos itse haluaa hengähdystauon niin jättää lapsen luotettavalle hoitajalle (esim lapsen isälle) ja käy yksin sillä kaupassa. Kyllä se isäkin osaa lasta hoitaa eikä 40min erossa vauvasta ole ketään tappanut. Äidit vain tahtovat tehdä itsensä liian korvaamattomiksi ja tärkeiksi! Meillä mies on hoitanut lapset siinä missä minäkin, herännyt yöllä hoitamaan myös. Kaupassa olen voinut käydä ihan yksin hengähtämässä lastenhoidosta. Kaikki tämä on vain järjestelykysymys, jos tahtoo niin tehdä. Tietty jos tahtoo marttyyrinsädekehän päänsä ylle niin saahan siitä lastenhoidosta ja kasvatuksesta isonkin riippakiven itselleen ja sitten voi huokailla miten vaikeaa ja rankkaa on ja miten väsynyt sitä onkaan.

Kyllä on omia lapsia, kaksoset. Ja ei, en ole ollut koskaan puhkipoikkiväsynyt, vaikka kaksosia täysimetin ekat 6kk (mies hoiti röyhtätykset ja vaipanvaihdot), olen saanut omaa aikaa, muistan tapahtumat muutenkin kuin valokuvista eikä elämä ole koskaan ollut yhtä rankkaa kaaosta.

Sullahan on vaan 2 lasta.
Hanki enemmän, niin saat enemmän kokemustakin. Mä kirjoitin numerolla 24, tuo mistä kerroin oli mun viides lapseni.
Muut tuota mun kuopustani ennen, olivat kaikki myös melko helppoja lapsia.

 

Kiitokset kruunuista! Toivottavasti ovat oikeaa jalometallia jalokivin.

On se vain jotenkin outoa, että tahdotaan ottaa lapset mukaan kaikkialle, miettimättä onko se edes sopivaa ja kun lapsi sitten väsyneenä itkee niin aletaan sille äyskimään ja tiuskimaan - eikä kenenkään mielestä se ole ihmeellistä vaan ah niin tuttua! Kyllä minä ymmärrän sen että omassa kodissa kello 4 yöllä voi lipsahtaa, että "nukkusit nyt, kaikki muutkin tahtovat nukkua." Mutta että kaupassa pitää kiukutella pienelle lapselle? En ymmärrä. Miksi sinne kauppaan pitää mennä väsyneenä väsyneen lapsen kanssa?

 

Täytyy vain todeta, että kyllä te aikamoisia pyhymiksiä olette! Itse en vastaaviin ajatuksiin pystyisi. En tosiaan edes ajattelisi, että voi kun voisin tarjota väsyneelle äidille hengähdystauon tai että voi raukaa kun on niin väsynyt äiti.Sorry nyt vaan, mutta empatiaa ei löydy, jos ei julkisella paikalla osaa käyttäytyä! Jos lapsi itkee ja vaatii huomiota, se on lapsen saatava. Jos itse haluaa hengähdystauon niin jättää lapsen luotettavalle hoitajalle (esim lapsen isälle) ja käy yksin sillä kaupassa. Kyllä se isäkin osaa lasta hoitaa eikä 40min erossa vauvasta ole ketään tappanut. Äidit vain tahtovat tehdä itsensä liian korvaamattomiksi ja tärkeiksi! Meillä mies on hoitanut lapset siinä missä minäkin, herännyt yöllä hoitamaan myös. Kaupassa olen voinut käydä ihan yksin hengähtämässä lastenhoidosta. Kaikki tämä on vain järjestelykysymys, jos tahtoo niin tehdä. Tietty jos tahtoo marttyyrinsädekehän päänsä ylle niin saahan siitä lastenhoidosta ja kasvatuksesta isonkin riippakiven itselleen ja sitten voi huokailla miten vaikeaa ja rankkaa on ja miten väsynyt sitä onkaan.

Kyllä on omia lapsia, kaksoset. Ja ei, en ole ollut koskaan puhkipoikkiväsynyt, vaikka kaksosia täysimetin ekat 6kk (mies hoiti röyhtätykset ja vaipanvaihdot), olen saanut omaa aikaa, muistan tapahtumat muutenkin kuin valokuvista eikä elämä ole koskaan ollut yhtä rankkaa kaaosta.

Nikkisi osunee varmaan oikeaan.

Eikä sillä, omista neljästä lapsestani kolme ovat olleet sellaisia että vauvavuosina olen hyvin vähän kokenut väsymystä tai ärsyynnystä vuokseen. Silti jo ns helpon esikoisen (jolle ei ollut mitään syytä sanoa tai ajatellakaan tällaista mitä aloitus käsittelee) vauva-aikana osasin hyvin ymmärtää niitä äitejä joilla oli erilaista. Ja tuohon aloituksen tilanteeseen törmääminen olisi saanut lähinnä säälimään molempia, niin äitiä kuin lasta.

 

Kiitokset kruunuista! Toivottavasti ovat oikeaa jalometallia jalokivin.

On se vain jotenkin outoa, että tahdotaan ottaa lapset mukaan kaikkialle, miettimättä onko se edes sopivaa ja kun lapsi sitten väsyneenä itkee niin aletaan sille äyskimään ja tiuskimaan - eikä kenenkään mielestä se ole ihmeellistä vaan ah niin tuttua! Kyllä minä ymmärrän sen että omassa kodissa kello 4 yöllä voi lipsahtaa, että "nukkusit nyt, kaikki muutkin tahtovat nukkua." Mutta että kaupassa pitää kiukutella pienelle lapselle? En ymmärrä. Miksi sinne kauppaan pitää mennä väsyneenä väsyneen lapsen kanssa?

Jospa se ihmispolo oli vaikka yh, jonka on vaan pakko käydä siellä kaupassa lapsen kanssa, kun kotona ei ole sitä omaa kultamussukkamiestä hoitamassa vauvaa kauppareissun ajan.

 

Kiitokset kruunuista! Toivottavasti ovat oikeaa jalometallia jalokivin.

On se vain jotenkin outoa, että tahdotaan ottaa lapset mukaan kaikkialle, miettimättä onko se edes sopivaa ja kun lapsi sitten väsyneenä itkee niin aletaan sille äyskimään ja tiuskimaan - eikä kenenkään mielestä se ole ihmeellistä vaan ah niin tuttua! Kyllä minä ymmärrän sen että omassa kodissa kello 4 yöllä voi lipsahtaa, että "nukkusit nyt, kaikki muutkin tahtovat nukkua." Mutta että kaupassa pitää kiukutella pienelle lapselle? En ymmärrä. Miksi sinne kauppaan pitää mennä väsyneenä väsyneen lapsen kanssa?

No, siis empatiakyvytön. Ja lisäksi sun on mahdoton ymmärtää, että ihmisiä on erilaisia ja vauvoja myös. Tuleeko sulle usein ristiriitoja ihmisten kanssa? Tuntuuko usein, että ihmiset on tyhmiä ja tekee käsittämättömiä valintoja?

 

Mä olen alkanut itkeä julkisella paikalla, pitkässä kauppajonossa. Vaunuissa oli n. kuukauden ikäinen esikoiseni, joka huusi aina ja kaikkialla ensimmäiset 4 kk. Se oli raastavaa ja kauheaa. Usein jätin vauvan isänsä hoiviin kauppareissujen ajaksi, mutta aina se ei onnistunut. Mä olin niin väsynyt ja jotenkin hätääntynyt aina, kun jouduin koliikkivauvani kanssa olemaan julkisella paikalla. Itkuni oli hyvin hiljaista, mutta varmasti sen joku huomasi. Kaiketi huonoa käytöstä, joku jossakin ehkä ajatteli, että on siinäkin äiti kun ei vauvan itkua kestä.

Kotona saatoin itkeä vauvan kanssa ja joskus ärähtää epätoivoisena, että "lopeta, lopeta toi huuto!" En kyllä ole tuota nuorta äitiä parempi, tiuskin vauvalleni kodin seinien sisäpuolella. Olin keskeneräinen ja olen sitä edelleen monessa asiassa. Jos ei ole koskaan tuntenut sitä väsymyksensekaista epätoivoa lapsen huutaessa niin, että se tuntuu särkevän pään, saattaa olla vaikeaa ymmärtää sitä tunnetta.

 

Ajattelisin, että itkevän vauvan äiti on väsynyt.

 

Kiitokset kruunuista! Toivottavasti ovat oikeaa jalometallia jalokivin.

On se vain jotenkin outoa, että tahdotaan ottaa lapset mukaan kaikkialle, miettimättä onko se edes sopivaa ja kun lapsi sitten väsyneenä itkee niin aletaan sille äyskimään ja tiuskimaan - eikä kenenkään mielestä se ole ihmeellistä vaan ah niin tuttua! Kyllä minä ymmärrän sen että omassa kodissa kello 4 yöllä voi lipsahtaa, että "nukkusit nyt, kaikki muutkin tahtovat nukkua." Mutta että kaupassa pitää kiukutella pienelle lapselle? En ymmärrä. Miksi sinne kauppaan pitää mennä väsyneenä väsyneen lapsen kanssa?

No jos on esimerkiksi yksinhuoltaja, niin silloin sen vauvan kanssa on pakko lähteä kauppaan. Oli sitten väsynyt tai ei.

Myös minä saatan välillä tokaista vauvalle, että vaikenisit nyt. Ja meillä sentään mieskin osallistuu vauvan hoitoon.

Mutta no, me muut ei vissiin olla yhtä täydellisiä kuin sinä. Onnittelut!

 

Kiitokset kruunuista! Toivottavasti ovat oikeaa jalometallia jalokivin.

On se vain jotenkin outoa, että tahdotaan ottaa lapset mukaan kaikkialle, miettimättä onko se edes sopivaa ja kun lapsi sitten väsyneenä itkee niin aletaan sille äyskimään ja tiuskimaan - eikä kenenkään mielestä se ole ihmeellistä vaan ah niin tuttua! Kyllä minä ymmärrän sen että omassa kodissa kello 4 yöllä voi lipsahtaa, että "nukkusit nyt, kaikki muutkin tahtovat nukkua." Mutta että kaupassa pitää kiukutella pienelle lapselle? En ymmärrä. Miksi sinne kauppaan pitää mennä väsyneenä väsyneen lapsen kanssa?

No, sinä et ole koskaan ollut lastesi kanssa väsynyt, saati että olisit joutunut siinä olotilassa menemään lasten kanssa kodin ulkopuolelle. Ehkä ymmärrät itsekin olevasi poikkeuksellisen onnekas? Kaikki eivät voi lasten myötä jäädä lepäämään kotiin ja lykätä sitä itkevää vauvaa aina jonkun muun hoitoon kun alkaa väsyttää.

Yleensä on asioita joita äidit joutuvat tekemään asioita siitä huolimatta että vauva itkee ja valvottaa. Harvalla se osallistuva puolisokaan on käytännössä 24/7 käytössä oleva palvelija.

 

Mä olen alkanut itkeä julkisella paikalla, pitkässä kauppajonossa. Vaunuissa oli n. kuukauden ikäinen esikoiseni, joka huusi aina ja kaikkialla ensimmäiset 4 kk. Se oli raastavaa ja kauheaa. Usein jätin vauvan isänsä hoiviin kauppareissujen ajaksi, mutta aina se ei onnistunut. Mä olin niin väsynyt ja jotenkin hätääntynyt aina, kun jouduin koliikkivauvani kanssa olemaan julkisella paikalla. Itkuni oli hyvin hiljaista, mutta varmasti sen joku huomasi. Kaiketi huonoa käytöstä, joku jossakin ehkä ajatteli, että on siinäkin äiti kun ei vauvan itkua kestä.

Kotona saatoin itkeä vauvan kanssa ja joskus ärähtää epätoivoisena, että "lopeta, lopeta toi huuto!" En kyllä ole tuota nuorta äitiä parempi, tiuskin vauvalleni kodin seinien sisäpuolella. Olin keskeneräinen ja olen sitä edelleen monessa asiassa. Jos ei ole koskaan tuntenut sitä väsymyksensekaista epätoivoa lapsen huutaessa niin, että se tuntuu särkevän pään, saattaa olla vaikeaa ymmärtää sitä tunnetta.

Peesi.

 

Jos se "ihmispolo" on yh, niin miksi pitää silti sen väsyneen lapsen kanssa lähteä väsyneenä kauppaan? Ottaisi unet kun vauva nukkuu ja sitten pirteämpänä kauppaan. Huolehtisi että lapsi on kylläinen, vaippa puhdas, lapsella ei ole kuuma eikä kylmä. Ei sinne kauppaan tarvitse tuoda pientä vauvaa kiukuttelemaan ja itse tälle sitten kiukutella pienen lapsen tavoin, oli yh tai ei.

No ylipäätään minä en kyllä ymmärrä miksi pitää niitä äpäriä vääntää maailmaan teininä jokaisen amisjannun kanssa ja yllättyä kun karvanoppa-Corolla kääntyy mutkaista tietä näkymättömiin raskaustestin ollessa positiivinen tai viimeistään lapsen synnyttyä... Ehkä minä olen vanhanaikainen, mutta parempi minun mielestä tehdä lapset vasta aikuisena, avioliitossa, johon molemmat ovat sitoutuneet ja kun molemmilla on muitakin tuloja kuin lapsilisät ja sossun avustukset.

Kyllä minä varmaan sitten tosiaan olen aivan kamala ihminen kun näin ajattelen?

 

Jos ihminen on väsynyt, ei se julkinen paikka kyllä sitä väsymystä pienemmäksi muuta.
Ei minusta tuskastunut tussauhdus vauvalle, että olisit jo hiljaa ole huonoa käytöstä, ainoastaan väsynyttä.
Ja julkisella paikalla siihen väsymykseen voi vielä sekoittua sellainen paine, joka harteille kertyy kun aistii ympäristön ärtymyksen, ja katseet jotka arvioivat ja miettivät, etteikö tuo edes vauvaansa hiljaiseksi saa / miksei se ota sitä syliin/ miksi nuo tuovat vauvoja kauppaan / ei pitäisi tehdä lapsia, jos ei niitä hoitaa jaksa- tuomitsevien ajatusten nuolia niskaan ampuen.

 

Jos se "ihmispolo" on yh, niin miksi pitää silti sen väsyneen lapsen kanssa lähteä väsyneenä kauppaan? Ottaisi unet kun vauva nukkuu ja sitten pirteämpänä kauppaan. Huolehtisi että lapsi on kylläinen, vaippa puhdas, lapsella ei ole kuuma eikä kylmä. Ei sinne kauppaan tarvitse tuoda pientä vauvaa kiukuttelemaan ja itse tälle sitten kiukutella pienen lapsen tavoin, oli yh tai ei.

No ylipäätään minä en kyllä ymmärrä miksi pitää niitä äpäriä vääntää maailmaan teininä jokaisen amisjannun kanssa ja yllättyä kun karvanoppa-Corolla kääntyy mutkaista tietä näkymättömiin raskaustestin ollessa positiivinen tai viimeistään lapsen synnyttyä... Ehkä minä olen vanhanaikainen, mutta parempi minun mielestä tehdä lapset vasta aikuisena, avioliitossa, johon molemmat ovat sitoutuneet ja kun molemmilla on muitakin tuloja kuin lapsilisät ja sossun avustukset.

Kyllä minä varmaan sitten tosiaan olen aivan kamala ihminen kun näin ajattelen?

Olen sanaton.
Tuttavani, joka sai lapsensa 45-vuotiaana pitkällisen suunnittelun jälkeen, jäi leskeksi vauvan ollessa 4 kk ikäinen. Aika kaukana tuosta teimiamiscorolla-jutusta, vai mitä olet mieltä?
Todellakin, olet empatiakyvytön ja suorastaan hirveä ihminen ajatuksinesi.

 

Jos se "ihmispolo" on yh, niin miksi pitää silti sen väsyneen lapsen kanssa lähteä väsyneenä kauppaan? Ottaisi unet kun vauva nukkuu ja sitten pirteämpänä kauppaan. Huolehtisi että lapsi on kylläinen, vaippa puhdas, lapsella ei ole kuuma eikä kylmä. Ei sinne kauppaan tarvitse tuoda pientä vauvaa kiukuttelemaan ja itse tälle sitten kiukutella pienen lapsen tavoin, oli yh tai ei.

Joidenkin vauvat nyt voivat itkeä ilman näkyvää syytä vaikka kaikki olisikin hyvin. Maha täynnä, unet nukuttu jne. joskushan sinne kauppaankin on lähdettävä. Ja jos äiti oli väsynyt ja olo heikko syystä että oli kova nälkä eikä kotona mitään syötävää. Ainakin minä olen nälkäisenä kuin persiille ammuttu karhu, verensokerit alhaalla ja silmissä sumenee. Vaikka mitään sairauksia ei sen puoleen ole. Niin kerta

 

Jos se "ihmispolo" on yh, niin miksi pitää silti sen väsyneen lapsen kanssa lähteä väsyneenä kauppaan? Ottaisi unet kun vauva nukkuu ja sitten pirteämpänä kauppaan. Huolehtisi että lapsi on kylläinen, vaippa puhdas, lapsella ei ole kuuma eikä kylmä. Ei sinne kauppaan tarvitse tuoda pientä vauvaa kiukuttelemaan ja itse tälle sitten kiukutella pienen lapsen tavoin, oli yh tai ei.

No ylipäätään minä en kyllä ymmärrä miksi pitää niitä äpäriä vääntää maailmaan teininä jokaisen amisjannun kanssa ja yllättyä kun karvanoppa-Corolla kääntyy mutkaista tietä näkymättömiin raskaustestin ollessa positiivinen tai viimeistään lapsen synnyttyä... Ehkä minä olen vanhanaikainen, mutta parempi minun mielestä tehdä lapset vasta aikuisena, avioliitossa, johon molemmat ovat sitoutuneet ja kun molemmilla on muitakin tuloja kuin lapsilisät ja sossun avustukset.

Kyllä minä varmaan sitten tosiaan olen aivan kamala ihminen kun näin ajattelen?

Kovin suppeakatseinen olet ainakin.

Itse olin likemmäs 30v ennen kuin sain lapsia ja esikoinen ei tosissaan turhia itkenyt lain enkä hänen kanssaan väsynyt ollenkaan.

Kakkonen oli sitten ihan muuta maata ja se etten olisi vienyt itkevää vauvaa kauppaan, kävelylle, perhekerhoon jne olisi tarkoittanut käytännössä sitä että minun olisi pitänyt pitää vauva sisällä 24/7. Ok, toki mies osallistui vauvankin hoitoon mutta hänen piti myös käydä töissä välillä ja täysimetyskin piti sen ensimmäisen puoli vuotta minua jokseenkin kiinni vauvassa (osasi kyllä juoda pullosta mutta en turvautunut siihen kovin usein koska en halunnut riskeerata imetystä).

Se etten olisi liikkunut minnekään vauvan kanssa olisi mielestäni ollut hyvin väärin esikoista kohtaan. Paitsi että hän kaipasi ulkoilua ja viihtyi perhekerhoissa, oli hänellä vammansa vuoksi paljon lääkäri- ja kuntoutuskäyntejä sekä treenausta mitä piti suorittaa kodin ulkopuolella. Silläkin uhalla että ympäriltä löytyi varmaan ihmisiä jotka tavallasi ihmettelivät miksi tuonkin pitää lähteä vauvan kanssa ulos "juuri silloin kun vauvaa itkettää".

 

No, sinä et ole koskaan ollut lastesi kanssa väsynyt, saati että olisit joutunut siinä olotilassa menemään lasten kanssa kodin ulkopuolelle. Ehkä ymmärrät itsekin olevasi poikkeuksellisen onnekas? Kaikki eivät voi lasten myötä jäädä lepäämään kotiin ja lykätä sitä itkevää vauvaa aina jonkun muun hoitoon kun alkaa väsyttää.

Yleensä on asioita joita äidit joutuvat tekemään asioita siitä huolimatta että vauva itkee ja valvottaa. Harvalla se osallistuva puolisokaan on käytännössä 24/7 käytössä oleva palvelija.

Hauskaa! Juu, kyllä minä olen väsyneenä käynyt kampaajalla, nukkunut sinne kampaajan tuoliin, mutta en siltikään ottanut vauvoja matkaan mukaan. Ja kyllä, joskus on aamulla palaverissa haukotuttanut (kaksoset kun ovat jo koululaisia ja minä olen palannut puolipäiväisenä töihin), kun on yöllä tullut valvottua. En minä ole "aina lykännyt itkevää vauvaa jonkun muun hoitoon" vaan kyllä sitä hoidettavaa on ollut ihan riittämiin minullakin. Joka väittää että kyllä se kaksi menee siinä missä yksikin erehtyy pahemman kerran!

Varmastikin olen onnekas, kun mies on ollut työelämässä koko ajan, tehnyt arkisin 8-10h päivää ja sen lisäksi on kotona ollessa (iltaisin, öisin ja viikonloppisin) osallistunut lasten hoitoon, niin että on ollut mahdollisuus käydä yksin esim ruokakaupassa (ja lasten kasvettua esim toisen kaksosista kanssa kahden, jotta nämä saavat omaa aikaa vanhemman kanssa eivätkä aina ole vain toinen puolisko parista) tai lenkillä. En ole tehnyt itsestäni korvaamatonta marttyyriä, joka olisi kaikkensa uhrannut lastensa eteen ja sitten itkisi väsyneenä miehen vaihtaessa nuorempaan ja hehkeämpään! Mieskin pääsee meillä menemään iltamenoihinsa, on aina päässyt, myös pikkuvauvavaiheessa (harrastaa laskettelua ja moottoripyöräilyä sekä sitten on työporukalla illallisia noin kerta kuukauteen - tottahan toki hän pääsee näihin rientoihin, kun pääsen minäkin. Eikä noita lasketa meillä edes, että "nyt sä oot saannu olla 50min omalla ajalla ilman lapsia, nyt mun pitää saada olla samat"). Yhteisellä sopimuksella, yhteisellä halulla. Mies on sanonut että hän on jopa ollut minulle kateellinen, kun olen saanut tutustua lapsiin olemalla kotona paremmin kuin hän, kun joutuu kuitenkin töitä tekemään.

Meillä lapset syntyivät yhteisestä halusta ja toiveesta saada lapsi ja yhdessä heitä olemme hoitaneet. Bonusta toki se, että saimme kaksi kerralla, eikä heillä ollut korvakierrettä, ei koliikkia eikä muutakan ongelmaa vauvana. Miehen mielestä tämä on ollut aivan luonnollista, että hän hoitaa sitten noita pyllynpesuja ja vaipanvaihtoja vauvavaiheessa, kun hän ei imettääkään voinut, olisitte nähneet miehen onnen kun lapset alkoivat kiinteinä maistelemaan, sai isikin osallistua ruokintaan! Miestä ei tosiaan ole tarvinnut pakottaa olemaan isä ja mies, vaan hän on ottanut vastuun aivan täysin ja tästä hänelle kaiken kunnian olen antanut, monesti ääneen kavereitten ja sukulaisten kesken. Mies aina nolostuu, että tottahan hän hoitaa, kun lapset yhdessä haluttiin ja saatiin.

Eikä meillä muuten sitten muita hoitajia lapsille ole edes, sukulaiset asuvat kauempana. Kyllä sitä kaksi aikuista kahden lapsen kanssa pärjää, jos tahtoa ja halua löytyy. Ei sitä varten tarvitse itseään väsyttää ja marttyyrinkruunua päähänsä sovittaa. Mutta nyt nukkumaan, mies juuri laittoi pyykit narulle kuivumaan minun palstaillessa

 

Hauskaa! Juu, kyllä minä olen väsyneenä käynyt kampaajalla, nukkunut sinne kampaajan tuoliin, mutta en siltikään ottanut vauvoja matkaan mukaan. Ja kyllä, joskus on aamulla palaverissa haukotuttanut (kaksoset kun ovat jo koululaisia ja minä olen palannut puolipäiväisenä töihin), kun on yöllä tullut valvottua. En minä ole "aina lykännyt itkevää vauvaa jonkun muun hoitoon" vaan kyllä sitä hoidettavaa on ollut ihan riittämiin minullakin. Joka väittää että kyllä se kaksi menee siinä missä yksikin erehtyy pahemman kerran!

Varmastikin olen onnekas, kun mies on ollut työelämässä koko ajan, tehnyt arkisin 8-10h päivää ja sen lisäksi on kotona ollessa (iltaisin, öisin ja viikonloppisin) osallistunut lasten hoitoon, niin että on ollut mahdollisuus käydä yksin esim ruokakaupassa (ja lasten kasvettua esim toisen kaksosista kanssa kahden, jotta nämä saavat omaa aikaa vanhemman kanssa eivätkä aina ole vain toinen puolisko parista) tai lenkillä. En ole tehnyt itsestäni korvaamatonta marttyyriä, joka olisi kaikkensa uhrannut lastensa eteen ja sitten itkisi väsyneenä miehen vaihtaessa nuorempaan ja hehkeämpään! Mieskin pääsee meillä menemään iltamenoihinsa, on aina päässyt, myös pikkuvauvavaiheessa (harrastaa laskettelua ja moottoripyöräilyä sekä sitten on työporukalla illallisia noin kerta kuukauteen - tottahan toki hän pääsee näihin rientoihin, kun pääsen minäkin. Eikä noita lasketa meillä edes, että "nyt sä oot saannu olla 50min omalla ajalla ilman lapsia, nyt mun pitää saada olla samat"). Yhteisellä sopimuksella, yhteisellä halulla. Mies on sanonut että hän on jopa ollut minulle kateellinen, kun olen saanut tutustua lapsiin olemalla kotona paremmin kuin hän, kun joutuu kuitenkin töitä tekemään.

Meillä lapset syntyivät yhteisestä halusta ja toiveesta saada lapsi ja yhdessä heitä olemme hoitaneet. Bonusta toki se, että saimme kaksi kerralla, eikä heillä ollut korvakierrettä, ei koliikkia eikä muutakan ongelmaa vauvana. Miehen mielestä tämä on ollut aivan luonnollista, että hän hoitaa sitten noita pyllynpesuja ja vaipanvaihtoja vauvavaiheessa, kun hän ei imettääkään voinut, olisitte nähneet miehen onnen kun lapset alkoivat kiinteinä maistelemaan, sai isikin osallistua ruokintaan! Miestä ei tosiaan ole tarvinnut pakottaa olemaan isä ja mies, vaan hän on ottanut vastuun aivan täysin ja tästä hänelle kaiken kunnian olen antanut, monesti ääneen kavereitten ja sukulaisten kesken. Mies aina nolostuu, että tottahan hän hoitaa, kun lapset yhdessä haluttiin ja saatiin.

Eikä meillä muuten sitten muita hoitajia lapsille ole edes, sukulaiset asuvat kauempana. Kyllä sitä kaksi aikuista kahden lapsen kanssa pärjää, jos tahtoa ja halua löytyy. Ei sitä varten tarvitse itseään väsyttää ja marttyyrinkruunua päähänsä sovittaa. Mutta nyt nukkumaan, mies juuri laittoi pyykit narulle kuivumaan minun palstaillessa

Ei siinä marttyyrinkruunuja tarvita, toiset vaan pääsevät lasten kanssa helpommalla eikä sen myöntäminen ole mikään häpeä. Ei edes kaksosten äidille. Oikeasti on hienoa että toisilla tuossakin käy tuuri (siis siinä että vauvat on helppoja) ja lisäksi yhteistyö puolison kanssa sujuu. En pidä edes sitä tavattomana, itsekin hoidin aikanani kahta "vauvaa" joilla oli vähän reilu vuosi ikäeroa ja jos molemmat olisivat olleet kuin esikoinen (tai kolmonen tai nelonen) niin ei kai siinä olisi juurikaan väsynyt.

Mutta silti jo esikoisen vauva-aikana tajusin ettei kaikki vauvat ole tuollaisia enkä suinkaan ajatellut että vika oli äidissä jos jonkun vauva itki tai äiti oli väsynyt tämän kanssa liikkuessaan.



Muoks. Ja siis toki myös meillä isä on kaikkia lapsia hoitanut jne. Siltikään hän ei pystynyt taikomaan siitä vauvan itkuisuutta ja yleistä vaativuutta pois ja kun töissä oli käytävä niin osa velvollisuuksista jäi väkisin minulle mitä pidin ihan luonnollisena juttuna.

 

Hauskaa! Juu, kyllä minä olen väsyneenä käynyt kampaajalla, nukkunut sinne kampaajan tuoliin, mutta en siltikään ottanut vauvoja matkaan mukaan. Ja kyllä, joskus on aamulla palaverissa haukotuttanut (kaksoset kun ovat jo koululaisia ja minä olen palannut puolipäiväisenä töihin), kun on yöllä tullut valvottua. En minä ole "aina lykännyt itkevää vauvaa jonkun muun hoitoon" vaan kyllä sitä hoidettavaa on ollut ihan riittämiin minullakin. Joka väittää että kyllä se kaksi menee siinä missä yksikin erehtyy pahemman kerran!

Varmastikin olen onnekas, kun mies on ollut työelämässä koko ajan, tehnyt arkisin 8-10h päivää ja sen lisäksi on kotona ollessa (iltaisin, öisin ja viikonloppisin) osallistunut lasten hoitoon, niin että on ollut mahdollisuus käydä yksin esim ruokakaupassa (ja lasten kasvettua esim toisen kaksosista kanssa kahden, jotta nämä saavat omaa aikaa vanhemman kanssa eivätkä aina ole vain toinen puolisko parista) tai lenkillä. En ole tehnyt itsestäni korvaamatonta marttyyriä, joka olisi kaikkensa uhrannut lastensa eteen ja sitten itkisi väsyneenä miehen vaihtaessa nuorempaan ja hehkeämpään! Mieskin pääsee meillä menemään iltamenoihinsa, on aina päässyt, myös pikkuvauvavaiheessa (harrastaa laskettelua ja moottoripyöräilyä sekä sitten on työporukalla illallisia noin kerta kuukauteen - tottahan toki hän pääsee näihin rientoihin, kun pääsen minäkin. Eikä noita lasketa meillä edes, että "nyt sä oot saannu olla 50min omalla ajalla ilman lapsia, nyt mun pitää saada olla samat"). Yhteisellä sopimuksella, yhteisellä halulla. Mies on sanonut että hän on jopa ollut minulle kateellinen, kun olen saanut tutustua lapsiin olemalla kotona paremmin kuin hän, kun joutuu kuitenkin töitä tekemään.

Meillä lapset syntyivät yhteisestä halusta ja toiveesta saada lapsi ja yhdessä heitä olemme hoitaneet. Bonusta toki se, että saimme kaksi kerralla, eikä heillä ollut korvakierrettä, ei koliikkia eikä muutakan ongelmaa vauvana. Miehen mielestä tämä on ollut aivan luonnollista, että hän hoitaa sitten noita pyllynpesuja ja vaipanvaihtoja vauvavaiheessa, kun hän ei imettääkään voinut, olisitte nähneet miehen onnen kun lapset alkoivat kiinteinä maistelemaan, sai isikin osallistua ruokintaan! Miestä ei tosiaan ole tarvinnut pakottaa olemaan isä ja mies, vaan hän on ottanut vastuun aivan täysin ja tästä hänelle kaiken kunnian olen antanut, monesti ääneen kavereitten ja sukulaisten kesken. Mies aina nolostuu, että tottahan hän hoitaa, kun lapset yhdessä haluttiin ja saatiin.

Eikä meillä muuten sitten muita hoitajia lapsille ole edes, sukulaiset asuvat kauempana. Kyllä sitä kaksi aikuista kahden lapsen kanssa pärjää, jos tahtoa ja halua löytyy. Ei sitä varten tarvitse itseään väsyttää ja marttyyrinkruunua päähänsä sovittaa. Mutta nyt nukkumaan, mies juuri laittoi pyykit narulle kuivumaan minun palstaillessa

Kun sulla on asiat noin hyvin, eikö sulla olisi varaa myös olla empaattinen? Ei maksa mitään. Pitää vaan tulla vähän alas tuolta kaikkivoipaisuudesta..Ei se tee susta yhtään huonompaa tai vähemmän pärjäävää, vaikka olisit ystävällinen ja ymmärtäväinen. Mutta ilmeisesti nämä ei sitten mahdu samaan ihmiseen?

 

Empatiakyvyissä on tosiaan vaihtelua. Mulla on helpot lapset, joille ei juuri tarvitse etenkään julkisilla paikoilla ärähdellä, mutta ymmärrän että lapsia on erilaisia enkä lähde tuomitsemaan äitiä, joka hermostuu julkisella paikalla temppuilevaan lapseensa. Ei kyllä kävisi mielessäkään, eikö tämäkin äiti olisi voinut vaikka jättää lapsen isälleen ja lähteä yksin ja levänneenä kauppaan ja että mahtaako tämä äiti olla marttyyri, joka on tehnyt itsestään korvaamattoman.